11.7.2017

Kroppa ja pää töihin CR-kurssilla

27.-28.6. osallistuin Stall Solbackan järjestämälle Krista Mutasen Centered Riding -kurssille, jonka olin varannu pian sen jälkeen, kun olin toukokuussa ollut yhdellä tunnilla. Osallistujia oli tällä kertaa tullut valitettavan vähän, joten me kaikki neljä olimme samassa ryhmässä. Meillä kaikilla oli vähän erilaiset lähtökohdat ja muut osallistujat olivat mukana tallin hevosilla, joilla eivät (käsittääkseni) olleet aikaisemmin menneet. Olin siis ainut, jolla oli allaan tuttu hevonen, ja sen lisäksi olin ainut, joka oli ollut mukana toukokuun tunnilla. Meillä oli siis melkoisen haastava ryhmä, mutta opettaja sai homman hyvin haltuun ja sain paljon irti tunneista tälläkin kertaa! 

Kaikki postauksen kuvat toiselta päivältä eli 28.6. | © Merikke



Ensimmäisen tunnin sisältö oli melkoisen samanlainen kuin toukokuun tunnin. Eli keskityimme pystyasentoon, keskivartalon tukeen sekä alavartalon rentouteen ja hevosen liikkeiden myötäämiseen. Aluksi Krista otti meidät taas yksitellen kentän keskelle seisomaan ja tuli kädestä pitäen näyttämään tarpeelliset korjaukset. Minulle tärkeitä kohtia olivat taas jäntevyyden siirtäminen lantiosta vatsalihaksiin, jotta lantion seutu ja jalat pääsivät rentoutumaan ja siten myötäämään hevosen liikettä paremmin. Sen lisäksi minun oli tärkeää muistaa avata rintakehä (mielikuvana minulle toimi solisluiden työntäminen kauemmas toisistaan) ja varoa "kaatumasta" takakenoon. Korjattu asento tuntui siis siltä, että olisin ollut hieman etukenossa, mutta muuten sen tuntui yllättävän hyvältä. Kunhan sain vatsalihakset pidettyä jäntevinä, tuntui koko istunta paljon aikaisempaa tuetummalta. Oikeaan asentoon pääseminen itsessään ei ollut ongelma, mutta kaiken muistaminen yhtäaikaa tuotti hieman hankaluuksia. Pääkoppa täytyi pitää valppaana, jotta sain oikean asennon säilytettyä! 

Koska asiat olivat hyvin samankaltaisia kuin viimeksi, keskittyi Krista meidän kohdalla tällä kertaa myös aikasempaa enemmän hevosen liikkumiseen. Hän huomasi sen olevan helposti hieman vino (takapuoli sisällä) ja pyysikin minua korjaamaan sitä ravissa suoralla uralla. Paljoa ei ehditty siihen kuitenkaan kiinnittää huomiota suuressa ryhmässä, kun pääasia oli kuitenkin ratsastajan istunnan korjaaminen. Laukassa Krista huomautti siitä, että Dalia painui helposti etupainoiseksi ja pyysi minua kokoamaan sitä hieman enemmän. Olin ihan tarkoituksella antanut Dalian mennä vähän pidemmässä muodossa, jotta saatoin paremmin keskittyä istuntaharjoituksiin. Kokosin sitä istunnalla jonkin verran ja muutos oli jo ihan valtava. Laukka oli vähän hidasta, mutta meni ylämäkeen, eikä mun tarvinnut tukea kädellä yhtään normaalia enempää! Siinä kun lopeteltiin, juteltiin vielä vähän Kristan kanssa ja kerroin meistä vähän enemmän. Hän sanoi, että on todella hyvä, että ratsastan Daliaa paljon myös matalammassa muodossa, mutta voisin kotitreeneissä alkaa antamaan enemmän painoarvoa korkeammalle muodolle, koska siitä on meille enemmän hyötyä HeA-ratoja ajatellen. Hän pyysikin sitten, että yrittäisin seuraavana päivänä ratsastaa hevosta vähän rohkeammin alusta asti. Myönnän itsekin, että olen ollut vähän liian varovainen sen suhteen, millaisessa muodossa vaadin hevosta liikkumaan, mutta tästä lähtien alan kiinnittää siihen enemmän huomiota! 






Seuraavana päivänä eli keskiviikkona pääsimmekin sitten vähän erilaisten tehtävien pariin. Tunnilla keskityttiin paljon siirtymisiin ja temponmuutoksiin. Aloitimme käynnissä tekemällä pysähdyksiä. Pyrimme saamaan hevoset pysähdykseen mahdollisimman pienin avuin istunnan ja uloshengityksen avulla. Dalia teki pysähdykset ihan hyvin, mutta käynnissä olisi ollut paljon parantamisen varaa. Vaikka tehtiinkin käyntiä melko paljon, en oikein saanut Daliaa missään vaiheessa tosi hyväksi. Käyntijuttujen jälkeen jatkettiin ravissa tekemällä vähän siirtymisiä "normaalin" ja vähän kootumman ravin välillä. Dalia teki kootut pätkät todella hyvin, niissä sillä oli useimmiten selkä kivasti ylhäällä ja se kuunteli istuntaa moitteettomasti. Kuitenkin isompi/normaali ravi tuotti meille hankaluuksia. Yritin tosiaan ratsastaa Daliaa vähän lyhyempään muotoon, mutten oikein meinannut saada kroppaani tottelemaan ja istunnan löytäminen tuntui olevan työn ja tuskan takana. Sen myötä myös hevosen hallitseminen tuntui olevan hankalaa ja heppa olikin pätkittäin melko selätön, eikä muutenkaan kovin rehellisessä peräänannossa. (Kuvista katsottuna kyllä huomaa, että ohja on helposti valunut todella pitkäksi ja käsi tulee syliin, mikä ei ainakaan edesauta korkean muodon ja peräänannon säilymistä, heh). 

Ravi kuitenkin parani koko ajan ja saatiin paljon hyviä pätkiä aikaiseksi. Lopputunnista tehtiin vielä töitä ympyröillä kevyessä ravissa ja päästiin keskittymään enemmän siihen vinouteen, minkä Krista oli eilen pannut merkille. Hän oli jo alkutunnistakin maininnut, että istun oikeastaan itsekin hieman vinossa, ja nyt päästiin vihdoin oikein paneutumaan siihen. Istuin siis satulassa vähän oikealla, jolloin tasapainon saavuttamiseksi "nojasin" vasemmalle, siten että vasen kylki oli hieman lyhyempi verrattuna oikeaan (eli lytyssä). Vinous korostui kaarteissa, kun lähdin itse helposti kallistumaan kaarteen suuntaan. Hevonen reagoi sitten siihen tuomalla omaa takapuoltaan siihen suuntaan, johon olen kallellani (eli useimmiten vasemmalle). Korjasimme vinoutta siten, että ajattelin istuvani vähän satulan vasemmalle puolelle ja venyttäväni vasenta kylkeä. Kaarteissa minun piti olla tarkkana, että näytän hevoselle suunnan kiertämällä koko yläkroppaani kaarteen suuntaan, enkä kallistumalla kyljestä sisäänpäin (muistisääntö: napa kaarteen suuntaan). Olenkin jo pitkän aikaa pohtinut olevani itse jollain tavalla vino. Koska hevonen ei lukemattomista vinoutta korjaavista harjoituksista huolimatta ole suoristunut, olen päätellyt vian olevan minussa. Vihdoin ongelma on paikannettu ja sitä pääsee korjaamaan!!





Vaikka minulla oli tunnilla paljon hankaluuksia, olin silti todella tyytyväinen. Sain todella paljon vinkkejä, joiden avulla voin lähteä korjaamaan omaa kroppaani. Tietenkin näitä asioita korjatakseni tarvitsen paljon aikaa ja tahdonvoimaa, sillä vartalo on yllättävän sitkeä pitämään vanhoista totutuista tavoistaan kiinni. Mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa lähde helpottamaan! Olen todella innostunut kaikenlaisista istuntajutuista tällä hetkellä, joten nämä CR-tunnit tulivat ihan älyttömän hyvään saumaan. Elokuussa olisi Solbackassa vielä yksi kurssi, mutta en ole ihan varma pääsenkö siihen osallistumaan. Riippuu ihan siitä, miten heppa on laitumella ja milloin se tulee sieltä takaisin. Mutta jos sinne ei päästä, niin kerätään meidän tallilta kiinnostunutta porukkaa ja pyydetään Krista meidän tallille valmentamaan! (Pyydetään varmaan joka tapauksessa ;)). 

3.7.2017

Kiireinen kesäkuu

Postauksen kuvat 3.6. © Merikke ♥



Kesäkuu oli täynnä työtä ja kiirettä. Rentoutumiselle, saati sometukselle ei löytynyt aikaa, eikä ainakaan jaksamista. Olin blogin lisäksi tauolla muutaman viikon myös instagramin puolelta, mutta sometauko teki kaiken kaikkiaan ihan hyvää. Nyt vihdoin loman alettua olen puhkunut intoa kirjoittaa blogiin, sillä kerrottavaa riittää, eikä kuvamateriaalistakaan ole viime aikoina ollut puutetta.

Täydestä kalenterista kertoo se, että kesäkuun 4. ja 21. päivän välillä minulla oli tasan yksi vapaapäivä, jonka vietin löhöillen sängyssä. Vietin kolme viikkoa lastenleirien parissa, joista kaksi ensimmäistä yövyin tallilla. Hauskaa oli ja seura oli vertaansa vailla, mutta raskaat ja pitkät työpäivät vaativat veronsa. Töiden jälkeen piti vielä itse ratsastaa ja kavereiden kanssa hauskaa pitäessä venyivät illat usein melko pitkiksi. Kaksi viikkoa mentiin tukka putkella ja kolmannen leiriviikon alkaessa oli jo melko väsyneet tunnelmat. Sen viikon yövyin kotona ja oma heppakin meni laitumelle, joten vähän sai jo ottaa iisimmin. Kuitenkin kahdelta aikaisemmalta viikolta kerätyt univelat ja väsymys painoivat päälle ja jaksaminen riitti vain pakollisiin hommiin. Juhannuksena mulla alkoi siis kesäloma, mutta senkin alkamisen jälkeen olen joka toinen yö ollut jonkun kaverin luona ja jokainen päivä on ollut täynnä tekemistä. Kiireinen kesäkuu - sitä se todella oli!




Mutta mitäpä tänne pikkuhiljaa laantuvan kiireen keskelle oikein kuuluukaan? Pääosin on treenattu kotona koulua, mutta myös muutamat kisat, valmennukset ja jopa maastoestetreenit ollaan päästy kokemaan. Kesäkuu alkoi Solbackan estekilpailuilla ja jatkui siitä sitten leireillä. Dalia teki kahdella ensimmäisellä viikolla meidän omien treenien lisäksi jonkin verran leiritunteja ja kolmannen viikon ajaksi se pääsi Nappulan kanssa viettämään ansaittua lomaa laitumelle. Nyt se on ollut jo reilun viikon taas tallilla ja takana onkin melko intensiivinen treeniputki.

Ennen Dalian lomaa keskityttiin paljon eteenpäinpyrkimykseen ja rentoihin käsiin. Olen taas jonkin aikaa ollut hevosen "suussa kiinni" tahattomasti ja siitä ollaan pyritty pääsemään eroon. Leiritunneista johtuen Dalia on ollut vähän normaalia väsyneempi, mutta siitä huolimatta päästiin kokemaan jättionnistumisia! Loman jälkeen on ollut vähän ongelmia palata samaan, hyvään fiilikseen ja pyykkinaruohjat, sylissä makaavat kädet ja hevosen etupainoisuus ovat olleet ongelmana koulutreeneissä. Toisaalta, en ole vielä sen kummemmin päässyt virheitä korjaamaankaan, sillä ollaan keskitytty vähän muihin asioihin. Kristan CR-kurssilla korjattiin mun asentoa ja vinoutta, ja koin isoja ahaa-elämyksiä. Sen lisäksi ollaan hypätty sekä rata- että maastoesteitä ja pidetty muutenkin hauskaa. Perjantaina ja lauantaina Dalialla oli maastopäivät ja eilen vapari, mutta nyt olisi tarkoitus aloittaa vielä viimeinen treenirupeama ennen Dalian pidempää kesälomaa tämän kuun lopussa :) Kisoja tuskin on tiedossa ennen elokuuta, mutta tavoitteena olisi saada aikaan onnistumisen tunteita ja muutamat hikitreenit vielä ennen laidunlomaa (aka. hevosen paisumista pullaksi ;)).



Hartaasti toivon, että tämä ei tällä kertaa jää vain toiveeksi, mutta tarkoituksena olisi päästä kirjoittelemaan viime aikojen kuulumisista vähän yksityiskohtaisemmin. Sormet syyhyää jo näppiksellä, mutta mitään en uskalla luvata, sillä kesälomasuunnitelmia on enemmän kuin niitä ehtii toteuttaa. (Ja mä kun luulin, ettei mulla olisi kesälomalla mitään tekemistä :D). 

2.6.2017

Tippa Teräväisen kouluvalmennuksessa

Kaksi viikkoa sitten perjantaina (19.5.) Tarja "Tippa" Teräväinen tuli meidän tallille valmentamaan. Hän olisi tuomaroimassa myös meidän tallin koulukilpailuissa, joten halusin ehdottomasti tarttua tilaisuuteen. Tykkään todella paljon käydä silloin tällöin myös vieraiden valmentajien silmän alla, sillä heiltä saa aina hieman erilaista näkökulmaa omaan tekemiseen. Tippa oli viimeksi noin vuosi sitten käynyt meillä valmentamassa, mutta silloin en jostain syystä ollut mukana, joten nyt olin enemmän kuin innoissani tästä valmennuksesta! :)

Postauksen kuvista iso kiitos Anni A ♥


Aluksi Tippa pyysi meitä kertomaan hevosistamme sekä meistä ratsukkona. Kerroin, että meillä on Dalian kanssa pari vuotta yhteistyötä takana ja että startattiin juuri molempien ensimmäinen HeA edellisenä viikonloppuna. Lisäksi varmaan selitin jotain Dalian ratsastettavuudesta ja hyvästä asenteesta, en muista enää tarkasti :D Kunhan olimme vähän aikaa jutelleet, aloimme hommiin. Tippa pyysi meitä aloittamaan verryttelyn itsenäisesti, jotta pystyisi ihan hetken katsomaan työskentelyämme. Olimme jo hetken ehtineet kävellä, joten aloitin ratsastamaan hevosta ravissa eteen-alas ja hetken päästä keräilin jo vähän ohjia. Siinä vaiheessa Tippa keskeytti ja pyysi, että jatkaisimme eteen-alas-verryttelyä. Jatkoimme hetken ravissa ja sitten laukkasimme. Tipalle oli tärkeää, että hevoset liikkuivat reippaasti eteen, taipuivat ja olivat rentoja, joten saimme alkuverkassa tehdä aika paljon hommia ympyröillä taivutellen.

Omassa ratsastuksessani asia, johon Tippa kiinnitti jo heti aluksi huomiota, oli tuntuma. Vaikka ratsastimme eteen-alas pidemmässä muodossa, ei ohja saanut roikkua löysänä missään vaiheessa, vaan tuntuman tuli säilyä tasaisena. Hän sanoi huomaavansa, että tarkoituksenani oli ratsastaa hevosta kevyellä ja "kiltillä" ohjalla, mutta jäin vähän liian löysäksi, jolloin tuntuma oli on-off. Hevoselle mukavampaa on tietenkin tukeutua tasaiseen ohjaan, joten on tärkeää, että uskallan ottaa tarpeeksi ohjaa käteen. Tippa kuitenkin painotti myös sitä, että ohjasta ei saanut koskaan vetää taaksepäin, vaan aina liike tehtiin joko eteen tai sivulle, mutta niin, että tuntuma säilyi.



Alkuverryttelyn jälkeen siirryttiin päivän varsinaisiin tehtäviin ja koska olimme HeA-ryhmässä, keskityimme takaosakäännöksiin, raviväistöihin ja vastalaukkoihin. Aloitimme takareista ja teimme niitä sillä tavalla, miten ne kisaradalla (HeA:1) tulevat, eli L:stä keskikäyntiä, B ja R välillä kokoaminen ja takari, keskikäyntiä, E ja S välillä takari ja siitä vielä keskikäyntiä. Ohjelmassahan tulee toisen takarin jälkeen L:ssä laukannosto, mutta me jäimme jatkamaan käyntiosuutta "edes-takaisin". Ensin Tippa katsoi, miten teemme takarin ja alkoi sitten korjaamaan ja antamaan vinkkejä. Olemme yleensä tehneet takarit todella rauhallisesti, ikään kuin yksi askel kerrallaan (tietenkin niin, että liike on jatkuvaa, mutta kuitenkin rauhassa). Nyt Tippa kuitenkin pyysi meitä johtamaan molemmilla ohjilla käännettävään suuntaan, jolloin takari oli nopeampi ja siihen tuli paljon vähemmän askelia. Se tuntui ihan hassulta verrattuna aikaisempaan, sillä ainakin mulla kävi niin, että takari oli ohi niin nopeasti, että en oikein ehtinyt tuntemaan takajalan liikkeitä = en olisi itse osannut sanoa, oliko takari puhdas :D

Toinen asia, johon Tippa kiinnitti jo käyntitehtävässä huomiota, oli se, että Dalialle on ominaista nousta yläkautta pois peräänannosta, jos tehtävät ovat sille hieman hankalia, tai jos en itse pysy hereillä. Ongelma oli sekä keskikäynnissä, että takarissa sama (ja myöhemmin myös muissa tehtävissä). Tippa neuvoi, että silloin kun tunnen hevosen olevan nousemassa, voin hieman levittää käsiäni kauemmas toisistaan ja samalla ratsastaa jalalla kohti kättä. Silloin "pakotan" hevosen pysymään raamissa, josta se on yrittänyt livistää. Tämä oli minulle aluksi melko hassun tuntuista, kun viimeaikoina ollaan viikkovalmennuksissa paljon puhuttu korkeista ja vierekkäin olevista käsistä. Kyseinen niksi kuitenkin toimi meille tosi hyvin! Minun piti vaan olla "askeleen edellä hevosta", jotta pystyin antamaan avun tarpeeksi aikaisin, eli ennen kuin hevonen oli jo noussut peräänannosta! :)

Takaosakäännösten jälkeen siirryttiin raviväistöjen pariin. Ne menivät meillä kohtuullisen hyvin jo heti aluksi, mutta Tippa halusi vielä vähän enemmän. Enemmän ravia ja enemmän väistöä. Hän pyysi meitä käyttämään aluksi raippaa apuna, jotta askel venyisi enemmän eteen ja sivulle. Ja voi vitsit mitä väistöä se mun hevonen esitti, huhhuh!! Tässäkin tehtävässä mulle tärkeä asia oli tuntuman säilyttäminen. Tippa sanoikin jo heti aluksi, että mun kannattaa pitää käsi vähän leveämmällä koko väistön ajan, jotta muoto säilyy. Hän myös halusi hieman matalammalle muodolle hevosen. Silloin Dalian ei tarvinnut suorittaa tehtävää muodon kannalta äärirajoilla, eikä minun tarvinnut jatkuvasti käyttää kaikkea energiaani muodon ylläpitämiseen, vaan saatoin keskittyä enemmän tehtävän ratsastamiseen.

Huhhuh, miten pitkä väistöaskel!!


Viimeisenä tehtävänä meillä oli vastalaukka. Laukassa ylipäätään meidän tuntuma-/peräänanto-ongelma oli suurimmillaan, mutta siihen auttoi käsien levittäminen ja hieman matalampi muoto. Vastalaukassa itsessään ongelma oli siinä, että asetin hevosta liikaa laukan suuntaan (ulospäin) ja näinollen lukitsin liikkeen. Tippa pyysi päästämään ulko-ohjasta ihan kunnolla ja vitsi, mikä ahaa-elämys! Dalia oikeasti laukkasi eteen, eikä jäänyt paikalleen jäkittämään. Kontrasti aikaisempaan oli todella suuri ja aluksi melkein jopa hirvitti päästää se menemään niin "lujaa" vastalaukassa. Kuitenkin ero oli positiivinen ja hevosen energia ja liikkeet pääsivät vihdoin edukseen myös tässä tehtävässä! :)

Tykkäsin valmennuksesta todella paljon ja sain monia hyviä vinkkejä! Voin todellakin suositella Tippaa valmentajana, hän vaati ratsastajalta keskittymistä ja tekemistä, mutta myös kehuu aina kun siihen on aihetta. Dalia sai Tipalta aika paljon kehuja; se oli oikein päin liikkuessaan todella kaunis sekä miellyttämishaluisen ja keskittyneen näköinen. Kunhan vaan uskallan ratsastaa rohkeammin ja vaatia hevoselta vielä himpun verran enemmän kuin mitä se tarjoaa, tulee siitä vielä upeamman näköinen! On se vaan hieno heppa ♥



30.5.2017

Dressagerider goes showjumping

Kuvista suuri kiitos Kerille ♥ | 18.4.



Viime syksynä, tarkemmin sanottuna lokakuussa, päätin jäädä tauolle esteratsastuksen parista. Motivaatio, innostus ja itsevarmuus olivat kadonneet kokonaan ja siinä olikin sitten oivallinen tilaisuus keskittyä kouluratsastukseen enemmän. Tammikuun alussa lähdin estetallille Saksaan ja innostus alkoi pikkuhiljaa palautumaan. Hyppäsin siellä muutaman kerran ja vihdoin itsevarmuus esteiden suhteen alkoi kasvaa kohti entistään.

Kotiin palattuani en kuitenkaan hypännyt muutamaan kuukauteen. Huhtikuun lopulla tallikavereiden harjoitellessa estekisoihin, oli kuitenkin hyvä sauma osallistua muutamalle estetunnille pitkästä aikaa. Valehtelisin, jos väittäisin, että ennen ekaa estetuntia ei jännittänyt. Olihan estetaukoa ollut Saksan jälkeen jo pari kuukautta ja oman hepan kanssa hyppäämisestä oli vierähtänyt jo lähes puoli vuotta. Perhosia vatsassa astelin kentälle ja muistan vaan sen, kuinka hukassa olin. Saksan opit pyörivät päässä ja tuntui, että tuhat asiaa piti muistaa kerralla. Tehtiin kuitenkin meille helppoja tehtäviä matalilla korkeuksilla, jotta molemmille jäisi hyvä mieli touhusta. Tavoitteessa onnistuttiin, sillä mulle jäi oikeasti ihan hyvä fiilis! 

Samalla viikolla hypättiin uudelleenkin ja jatkettiin helpohkoilla hyvänmielentehtävillä. Tällä kerralla aloin itse jo olla kartalla ja pakko myöntää, että jopa tämä vannoutunut kouluratsastaja nautti hyppäämisestä. Epävarmuus oli tipotiessään ja tilalle oli tullut innostus. En kuitenkaan kehoituksista huolimatta uskaltanut vielä estekisoihin ilmoittautua ;) 




Noin kuukautta myöhemmin, ImRan koulukilpailuiden jälkeen osallistuttiin jälleen estevalmennukseen. Lyhykäinen tauko oli tehnyt tehtävänsä, sillä paikkojen löytäminen tuntui heprealta, eikä laukka rullannut. Varmasti asiaan vaikutti myös se, että hepalla oli muutama maastopäivä alla, eikä sekään oikein tuntunut keskittyvän.. :D Tunnin jälkeen fiilis oli vähän sama kuin monessa viime syksyn valmennuksessa. Tuntui, että mikään ei oikein onnistunut, vaikka mitään täydellistä fiascoa ei päässytkään käymään. En kuitenkaan antanut fiiliksen häiritä, vaan pyrin ajattelemaan positiivisesti. Eikä meillä kuitenkaan ole mikään pakko hypätä, jos se pahalta tuntuu :) 

Viime viikon perjantaina minulla oli vapaapäivä ja tallilla oli poikkeuksellisesti estevalmennukset silloin. Menin tallille ajatuksenani mennä katsomaan ja kuvaamaan estetunteja, mutta eipä aikaakaan, kun jo löysin itsenikin hevosen selästä ja estetunnilta. Alkuverryttelyssä tuntui ihan siltä, ettei tänäänkään tulisi sujumaan, mutta pian kun päästiin hyppäämään, muuttui fiilis ihan totaalisesti. Lopputunnista hypättiin rataa ja Jossu nosti sen kahdeksaankymmeneen. Kuulemma kaikkien piti tulla. Pieni pupu pöksyssä lähdin suorittamaan rataa, mutta se sujuikin paljon paremmin kuin olin ajatellut. (Pupukin taisi tipahtaa kyydistä kesken suorituksen ;)). Tallikaverit ja valmentaja olivat sitä mieltä, että suoritin 80cm radan paljon paremmin kuin pienemmät tehtävät tunnin alussa. Siihen oli hyvä lopettaa, sillä sekä kuski, että heppa suorittivat loistavasti! Etenkin heppa <3 

Ehkä tämä kouluratsastaja voi aina silloin tällöin käydä mielenvirkistykseksi vähän pomppimassa (niin valmennuksissa kuin kisoissakin). En kuitenkaan ole asettanut, enkä aseta meille mitään tavoitteita esteiden suhteen. Kunhan hypätään huvin vuoksi ja pidetään touhu hauskana molemminpuolin! :)

26.5.2017

Koval duunil asiat vaan onnistuu

Lauantaina 13.5. olimme kauan odotetuissa ImRan harjoituskoulukilpailuissa Provincia-tallilla. Siellä meidän oli tarkoitus startata HeB:n lisäksi myös ensimmäinen HeA-ratamme. Lähes koko kilpailuja edeltävä viikko oli kuitenkin sujunut niin huonosti, että minun teki mieli perua HeA. Torstaina päätin kuitenkin, että teen lopullisen ratkaisun kisapaikalla ensimmäisen radan jälkeen.

© Pia Kujanpää


Helppo B -ratana oli tuttu ja turvallinen KN Special, jonka olemme jo useasti aikaisemminkin suorittaneet. Sinne lähdin siis melko hyvillä fiiliksillä. Verryttelyssä hevonen oli todella kivan tuntuinen, eikä väsähtänyt, vaikka jouduimme odottamaan lähtöämme melko pitkään verkan jälkeen. Rata oli melko tasainen yhtä rikkoa lukuunottamatta ja olin ihan tyytyväinen suoritukseen. Mulla oli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että pystyin keskittymään täysillä juuri meneillään olevaan juttuun, enkä siihen mitä tein äsken. Kuitenkin arvostelupaperi ja tallikaverit palauttivat minut maanpinnalle, sillä mainintaa tuli (jälleen kerran) siitä, että ratsastin todella löysästi ja hevonen ei ollut terävä. Saatiin 60,800%, mikä oli mun mielestä meiltä riman alle suorittamista. Mulla on lähes aina kisoissa sellainen huono "tapa", että ratsastan ensimmäisen radan hieman huolimattomasti ja vähän sinne päin, enkä uskalla vaatia hevoselta tarpeeksi. Se sitten näkyy pisteissä ja niin kuuluukin! Mutta ainahan näistä oppii jotain! :) 

HeB K.N. Special 2009
Radalle harj. ravissa, pysähdys, tervehdys, harj. ravia - 6,5
Vasemmalle, loiva kiemura - 6,0 | Selvempi taivutus I:ssä, pyöreämpi muoto
BH Lävistäjä keskiravia, H harj. ravia - 6,5 | Venyy, mutta muoto voisi olla pyöreämpi
C Voltti oikealle - 6,0 | Tasaisempi muoto
Loiva kiemura - 6,0 | Tasaisempi muoto
EM Lävistäjälle, 3 askelta käyntiä I:ssä, harjoitusravia - 6,5
C Voltti vasemmalle - 6,5
H Käyntiä - 6,5
S vasemmalle, I pysähdys (4sek), R oikealle, B harj. raviin - 6,5 | Hyvin keskitetty, mutta ei seiso tasan takaa. Käynti ok
L Laukannosto (oikea) - 5,5 | Kättä vasten
Kierros pääty-ympyrällä - 6,0 | Epävakaa muoto
EM Lävistäjä harjoituslaukkaa, M siirtyminen raviin - 6,5
S vasemmalle, I laukannosto (vasen), R vasemmalle - 4,0 | Väärä laukka
Kierros pääty-ympyrällä - 6,0 | Saisi olla pyöreämmässä muodossa
HB Lävistäjä harjoituslaukkaa - 6,0
B siirtyminen laukasta käyntiin - 5,5 | Muutaman raviaskeleen kautta
L pituushalkaisijalle, I pysähdys, tervehdys - 6,0 | Takaosa oikealla pysähdyksessä

Askellajit - 6,0
Lennokkuus - 6,0
Kuuliaisuus - 6,0
Ratsastajan asento, istunta, apujenkäytön moitteettomuus ja tehokkuus - 6,0
Oikeiden teiden seuraaminen - 7,0

"Kaunis hevonen, joka saisi liikkua vielä tasaisemmassa ja pyöreämmässä muodossa, jotta myös pisteet kohoaisivat"

152 pistettä, 60,800%

© Pia Kujanpää
KN:n jälkeen mulla oli sellainen fiilis, että kyllä mä haluan mennä kokeilemaan A:ta. Hevonen oli kuitenkin tuntunut todella vastaanottavaiselta ja ainoa ongelma oli omassa tekemisessä. Halusin mennä korjaamaan omat virheeni ja päätin, että nyt mun on pakko tsempata ja oikeasti RATSASTAA radan läpi napakasti, jos halusin päästä ohjelmasta läpi. Ja jumankekka, kyllähän mä ratsastinkin! Keskityin, ratsastin jokaisen askeleen ja hevonen oli ihan törkeän hyvä! Radan jälkeen olin vaan yhtä hymyä. Kaiken kruunasi se, kun tallikaveri tuli kertomaan, että sain radasta 60%. En uskonut sitä todeksi ennen kun sain arvostelupaperin käteeni. Huhhuh... olin kuin puulla päähän lyöty! Ylitettiin kyllä sillä tuloksella mun odotukset ihan huolella!

HeA:1 2009
Radalle harj. laukassa, pysähdys, tervehdys, harj. ravia - 6,0 | Pituushalkaisijan vasemmalla puolella
ME Keskiravia - 5,5 | Saisi venyä enemmän
L Keskihalkaisijalle, pohkeenväistö pisteeseen M - 6,0 | Ravi hieman hyytyy
C Voltti vasemmalle - 6,0 | Saisi ravata aktiivisemmin
HB Keskiravia - 6,5 | Parempi
L Keskihalkaisijalle, pohkeenväistö pisteeseen H - 5,5 | Pääsee hieman pitkäksi, takaosa pyrkii edelle
C Voltti oikealle - 5,5 | Tasaisempi, taivuta paremmin, enemmän eteen
R oikealle, I pys. peruutus 4 askelta, raviin, S vasemmalle - 6,0 | Ei pisteessä, eikä tasan takaa. Peruutus ok, napakammin liikkeelle
L Keskikäyntiä, B ja R välissä kokoaminen, takaosakäännös, keskikäyntiä - 7,0
E ja S välillä kokoaminen, takaosakäännös, keskikäyntiä - 6,5 | Pyöreämpi muoto, muuten ok
Keskikäynti LBLEL - 6,0 | Melko lyhyttä, saisi olla energisempi
L Harjoituslaukkaa, BH Keskilaukkaa, H Harjoitusravia - 6,5
C Harjoituslaukkaa, L Kaarros - 5,5 | Pyöreämpi muoto
RS Puoliympyrä vastalaukkaa, S harjoitusravia - 5,5 | Ei peräänannossa
L Harjoituslaukkaa, C kaarros - 6,0
RS Puoliympyrä vastalaukkaa, S harjoitusravia - 5,5 | Ei peräänannossa
C Harjoitulaukkaa, ME Keskilaukkaa, E Harjoitusravia - 6,0 | Enemmän venymistä
L Keskihalkaisijalle, X harjoituslaukkaa (oikea) - 6,0 | Suora, muttei peräänannossa
G Pysähdys, tervehdys - 6,0 | Ennakoi pysähdyksen, mutta kuitenkin suora

Askellajit - 6,0
Lennokkuus - 6,0
Kuuliaisuus - 6,0
Ratsastajan asento, istunta ja apujenkäyttö - 6,5

"Hevonen saisi liikkua pyöreämmässä ja tasaisemmassa muodossa, nyt ei aina ihan peräänannossa"

156,5 pistettä, 60,192%


© Pia Kujanpää
Jäätiin molemmissa luokissa kauas sijoituksista, mutta se ei todellakaan haitannut. Helposta B:stä jäi vähän hampaan koloon se, että olisin helposti saanut parempia pisteitä, jos vaan olisin uskaltanut ratsastaa kunnolla. Toisaalta, turhahan sitä on näin jälkeenpäin harmitella ja ainahan löytyy jotain parannettavaa. Sitä paitsi, meidän Helpon A:n debyytistä jäi niin helpottunut ja onnellinen fiilis, että se kantaa pitkälle! On mulla vaan upea treenikumppani! ♥

24.5.2017

Krista Mutasen Centered Riding -tunnilla

Centered Riding on tapa opettaa klassista ratsastusta ja tapoja, joilla ratsastaja voi mukautua paremmin hevosen liikkeeseen oman kehonhallinnan kautta. Centered Ridingin nettisivulla kerrotaan, että ratsastajat ovat usein tiedostamattaan jääneet kiinni tapoihinsa ja totuttuihin ratsastusasentoihin, joita on usein vaikea lähteä korjaamaan. CR auttaa ratsastajaa havaitsemaan ja hallitsemaan kehoaan, mikä puolestaan vaikuttaa hevosen liikkeeseen positiivisella tavalla. CR:n tavoitteena on tyytyväinen ratsukko, jossa ratsastaja antaa hevoselle tarvittavan rauhan ja avun työskentelyyn. Nettisivulta löytyy lisää tietoa ja muun muassa valmentajalista, mikäli aihe kiinnostaa enemmänkin!

ImRan kilpailuja edeltävänä päivänä, perjantaina 12.5. osallistuimme Dalian kanssa Krista Mutasen Centered Riding -tunnille, joka järjestettiin naapuritallillamme Stall Solbackassa. Krista on minulle entuudestaan tuttu opettaja, sillä hän opetti minua ratsastuskoulu Equstomissa vuosina 2007-2011. Olen tutustunut Centered Ridingiin siis jo silloin, kun siirryin ponitunneilta tasoryhmään, joten ihan täysin uusi juttu tämä ei minulle ollut. Aikaa on kuitenkin kulunut, joten ihan tuoreessa muistissa kaikki opit eivät olleet. Pienenä en ollut juurikaan kiinnostunut istuntajutuista ja vaikka se aikoinaan tuntui tylsältä pilkunviilaamiselta, arvostan saamiani oppeja nykyisin todella korkealle. Niistä opeista saan kiittää tähän päivään asti säilynyttä kohtuullisen siistiä perusistuntaani.

Krista lopetti Equstomissa 2011 ja sen jälkeen emme juuri ole törmäilleet, mutta olen jo pitkään suunnitellut CR-tunnin varaamista. Nimenomaan Kristan silmän alle olenkin halunnut, mutta aina pohdinta on jäänyt ajatuksen tasolle. Nyt minulle tuli kuitenkin oivallinen tilaisuus päästä toteuttamaan toiveeni, kun Stall Solbacka järjesti valmennustilaisuuden. Vaikka koko viikko perjantaihin asti olikin sujunut melko epätoivoisissa merkeissä, lähdin valmennukseen silti positiivisin mielin.

Kuvista suuri kiitos Merikelle ♥





Valmennustunnin aiheena oli ratsastajan istunta ja kehonhallinta. Heti aluksi Krista kertoi, että tulisi tällä tunnilla painottamaan kolmea asiaa, jotka olivat pystyasento, keskivartalon tuki ja alavartalon rentous. Aloitimme tunnin ihan vain seisomalla paikallaan ja tutkiskelemalla istuntaamme ilman liikettä. Pystyasento tarkoitti sitä, että ratsastaja istui suorassa niin pysty- kuin poikkisuunnassakin. Eli kallistumista ei tapahtunut eteen, taakse, eikä kummallekaan sivulle. Krista tuli jokaiselle henkilökohtaisesti näyttämään, mihin suuntaan kukin oli kallellaan. Tämän jälkeen aktivoitiin syvät vatsalihakset hengittämällä raskaasti ulos (vaikea selittää ymmärrettävästi näin tekstin muodossa :D).

Kun pystyasento ja sitä tukevat vatsalihakset olivat kunnossa, pääsimme liikkeelle. Aloitimme ensin käynnissä tunnustelemalla uutta asentoamme ja samanaikaisesti meidän piti keskittyä pitämään alavartalo rentona. Lantiosta piti olla niin rento, että tunsi hevosen liikkeen "liikuttavan" omaa alakroppaa käynnin tahdissa. Kun sai kunnolla rentouduttua, liikkeen tuli tuntua ikään kuin olisi pyöräillyt polkupyörällä taaksepäin (toki paljon pienemmässä mittakaavassa). Jatkoimme istunnan ja uusien asentojen tunnustelemista myös ravissa ja laukassa. Vaikka askellaji muuttui, pysyivät kolme perusasiaa (pystyasento, keskivartalon tuki, alavartalon rentous) edelleen keskeisessä roolissa. Myös muissa askellajeissa tuli olla rento ja tuntea hevosen liikkeen liikuttavan omaa alakroppaa. Tämä saattaa näin tekstin muodossa kuulostaa hieman tönköltä ja kummalliselta, mutta hevosen selässä ymmärsin heti mitä tehtävillä tavoiteltiin. Oman kropan vahtiminen vaati paljon keskittymistä, mutta se palkitsi myös kovasti!


Pystyasennon hiffasin melko nopeasti. Istuin hieman nojaten taakse, mutta ylävartalosta olin vähän supussa. Minulla on melko huono liikkuvuus rintalihaksissa, mikä aiheuttaa sen, että hartiat työntyvät eteen ja istun ylävartalosta vähän kumarassa. Sitä puolestaan yritän sitten kompensoida nojaamalla taakse. Nyt tärkeää oli, että kiinnitin huomiota hartioihini ja päähäni. Tässä asiassa tärkeä mielikuva oli se, että ajattelin siirtäväni ylimpiä selkänikamia taaksepäin, mutta alimmat pysyivät paikallaan pystysuorassa. Koska selkäranka ei ole yhtenäinen pötkylä, voi sitä myös käyttää "osissa" (nikama nikamalta). Simppeli mielikuva, josta oli älyttömästi hyötyä!

Tuen ja rentouden kanssa minulla oli oikeastaan aika paljon korjattavaa. Nojasin tosiaan aavistuksen verran taakse ja tuki liikkeeseen tuli lantiosta, eikä vatsalihaksista. Silloin, kun tuen liikettä lantiolla, on alavartalo kokonaisuudessaan jännittynyt, ja jännittyneenä se sitoo hevosen liikettä. Nojaaminen taakse ja tuki lantiosta olivat selkeässä yhteydessä toisiinsa, joten niitä oli helppo lähteä korjaamaan samanaikaisesti. Tärkeää oli löytää tuki vatsalihaksiin ja päästä rentoutumaan alavartalosta. Silloin pystyin antamaan hevoselle enemmän vapautta liikkua. Kunhan oma kroppa oli hallinnassa, huomasin eron hevosessa heti! Askellajit (etenkin ravi) olivat paljon vapautuneempia ja suurempia! Olin todella tyytyväinen tuntiin, istuntaharjoituksiin ja mielikuviin, sekä tietenkin hevoseen. Dalia keskittyi todella kivasti, eikä juuri jännittänyt uudessa paikassa! Kokonaisuudessaan fiilis oli ihan mahtava! :)

Tykkäsin Kristasta todella paljon ja olin tyytyväinen tuntiin, sain uusia ahaa-elämyksiä ja onnistumisen tunteita. Tästä intoutuneena varasinkin heti paikan Kristan kahden päivän kurssille kesäkuun loppuun! Silloin päästään oletettavasti vielä vähän syvemmälle istunnan saloihin. En edes malta odottaa!



18.5.2017

Kohti ensimmäistä helppoa A:ta

Muutama viikko sitten kirjoittelin vähän kuulumisia ja silloin vielä mietiskelin, pitäisikö meidän startata ensimmäinen HeA ImRan harjoituskilpailuissa 13.5. Ihan kuun alussa meillä oli meneillään todella hyvä putki: kaikki A:han vaadittavat asiat sujuivat ja olin oikeastaan ihan hyvällä fiiliksellä ilmoittautumassa. Vähän tietenkin jännitti, mutta se kuului asiaan. Kaiken kaikkiaan tunnelma oli positiivinen ja odottava! Ilmoittautumisen jälkeen iski kuitenkin kisastressi. Yritän aina treeneissä olla ajattelematta kisoja, mutta näin kokemattomana kisaajana en vaan yksinkertaisesti saa niitä kokonaan työnnettyä mielestäni. "Pakko mennä hyvin" -paineen alla alan yliratsastamaan ja paineistamaan hevosta liikaa. Niin kävi myös nyt ja viimeinen viikko ennen kisoja oli kokonaisuudessaan aivan kamala (tai siltä se ainakin tuntui).

Postauksen kuvat la 6.5. | © Merikke

Lauantaina (6.5.) treenasin itsenäisesti ja tehtiin alkutunti takaosakäännöksiä, taivuttelua volteilla ja keskiravia. Ne sujuivat pääosin ihan hyvin, vaikka keskiravi hiukan ongelmia tuottaakin. Ollaan jätetty se keskiravi aika vähäiselle huomiolle tässä kevään aikana ja sen kyllä huomaa.. Hevonen herkästi pitenee ja muuttuu etupainoiseksi, mutta askel ei veny, vaan tulee kiireiseksi. En jaksanut jäädä niitä turhan pitkäksi aikaa vääntämään ja lopettelin tyydyttävään suoritukseen. Pienten välikäyntien jälkeen jatkettiin laukassa ja siinä ei sitten mikään onnistunutkaan. Laukka ei rullannut, enkä itse ainakaan helpottanut tilannetta hermoilemalla turhaan. Väännettiin ja väännettiin, mutta lopputulos oli yhtä tyhjän kanssa. Kumpikaan ei pystynyt kunnolla keskittymään, joten otin pienen time outin ja jatkoin sen jälkeen. Ihan ok pätkiä, mutta suuhun jäi paha maku. Eniten olin pettynyt omaan ratsastukseeni ja kärsimättömyyteeni. Pitäisi vaan pitkäjänteisesti jatkaa yrittämistä hermostumatta ja paineistamatta liikaa, mutta minkäs teet. Hyvähän se on näin jälkeenpäin sanoa, mutta harmittaahan se silti.

Sunnuntaina kävin maastossa, sillä halusin "nollata" lauantain tilanteen ja lähteä maanantaina puhtaalta pöydältä liikkeelle. Maastopäivän jäljiltä hevosessa olikin sitten virtaa kuin pienessä kylässä. Yritin käyttää energisyyttä hyväksi ja tehdä keskiraveja, mutta niistä tuli vain räpellystä. Heppa juoksi vaan alta, eikä jaksanut juurikaan keskittyä, joten tehtiin hetken ajan ravin sisällä siirtymisiä myös taaksepäin. Hetki siinä väännettiin ja loppujen lopuksi tuli pari ihan hyvää pätkää, kun keskittyminen alkoi suuntautua olennaiseen. Lopputunti laukattiin ja kun pahin virtapiikki oli saatu purettua, alkoi Dalia tuntua jo ihan kivalta. Ei se ihan parhaintaan esittänyt, mutta paljon hyviä pätkiä saatiin. Etenkin viimeisimmät laukka-seis -siirtymiset onnistuivat hyvin! :)




Tiistain kouluvalkkuun lähdin korkein odotuksin, sillä useimmiten Dalia on tuollaisen "pöllöenergiapäivän" jäljiltä todella hyvä. Pilvilinnat romahtivat kuitenkin äkkiä, sillä allani oli selätön, takajalaton ja pohkeen takana oleva hevonen. En oikein saanut siihen mitään kontaktia koko tunnin aikana ja se harmittaa todella paljon. Tottakai ongelmat johtuvat omasta alitajuisesta kisajännityksestä, joka heijastuu tekemisiini ylimääräisenä paineistamisena, mikä vuorostaan (tottakai) näkyy hevosessa. Olin tosi harmissani tunnin jälkeen. Sen perusteella teki mieli heittää hanskat tiskiin koko A:n suhteen, mutta uskalsin silti vielä toivoa, että fiilis kohenisi loppuviikkoa kohti.

Keskiviikkona käytiin maastossa, kun kenttä oli ponituntilaisten käytössä koko illan. Torstaina meillä olikin sitten viimeiset ratatreenit ennen kisoja ja pidin sormia ristissä, että nyt onnistuisi. Lähdin tunnille positiivisella asenteella, mutta kyllä se kisastressi edelleen vaan puski läpi ja näkyi tekemisessä. En ottanut kunnolla ohjeita vastaan, ratsastin pyykkinaruohjilla ja löysällä jalalla. Shame on me. Lopputunnista sain sitten rautalankaohjeet, joiden avulla tehtiin ihan kelpoja pätkiä, mutta fiilis oli silti ihan maassa. Itku ei ollut kaukana, kun olin niin pettynyt itseeni. Siinä hetkessä koko kevään kova työ tuntui ihan turhalta, kun näin loppumetreillä en kuitenkaan osannut hyödyntää kaikkia oppeja. Teki mieli perua HeA siltä seisomalta, mutta päätin kuitenkin, että katsotaan sitten kisapäivänä HeB:n jälkeen mikä on fiilis...



Aina ei onnistu, ei edes joka kerta. Eikä näköjään ainakaan kisojen alla. Kuten jo aikaisemmin sanottu, voidaan syyttävä sormi osoittaa vain ja ainoastaan satulan päällä keikkuvaa kohti. Dalia ei todellakaan tee mitään ilmaiseksi, eikä ainakaan silloin, kun ratsastajaa hermostuttaa. Tahdon olla rehellinen ja myöntää omat virheeni, sillä vain sillä tavalla niistä voi oppia. Tahdon myös täällä blogissa tuoda esille sen, että elämä näiden nelijalkaisten kanssa harvoin on pelkkää vaaleanpunaista hattaraa. Meidän tiemme kohti ensimmäistä helppoa A:ta ei todellakaan ollut helppo, mutta siitä opittiin paljon! :)

Perjantaina meillä oli Krista Mutasen CR-tunti, josta kirjoittelen erikseen ja lauantaina kisat (siitä myös tekstiä tulossa). Sen verran voin ehkä paljastaa, että perjantaista jäi todella hyvä ja rentoutunut fiilis ja kyllä me lauantaina se helppo A startattiin, kaikista epäilyksistä huolimatta. Miten se sitten meni, sen olen instagramissa jo paljastanut ja myös "Kisakalenteri"-välilehdeltä löytyy jo tilannepäivitystä! ;)