6.2.2018

Positiivisuus on asennekysymys

Olen itse huomannut ja varmaan muillekin on pistänyt silmään, että positiivisuus tuntuu nyt huokuvan postauksistani niin instagramissa kuin täällä bloginkin puolella. Hehkutan jatkuvalla syötöllä Daliaa kaikissa someissani, kuten myös tosielämässäkin. Toivottavasti en rasittavuuteen asti.. ;) Mutta mun mielestä, jos siihen on aihetta, niin kyllä sitä vähän kuuluukin hehkuttaa! Usein mun ratsastuksen aikana saattaakin kentältä useaan otteeseen kuulua "WAU HIENO!!" tai "JAAA, SUPER!!!!" tai jotain muuta vastaavaa! :D

21.1.2018 | © Anna Y


Syksyllä kirjoittelinkin jo aiheesta, että "ihan ok" on tarpeeksi hyvä, mutta nyt minusta tuntuu, että olen tosissani osannut omaksua sen ajattelutavan. Viime aikoina olen harvoin jäänyt ruikuttamaan osaamattomuutta tai epäonnistumisia, vaan olen aina etsinyt ne hyvät puolet. Asennemuutos on tapahtunut selvästi jossain pääni sisällä, sillä pitkään aikaan mulla ei ole ollut huono fiilis ratsastuksen jälkeen. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että meidän treenimme menisivät aina ihan putkeen ja kaikki onnistuisi täydellisesti, vaan pyrin ihan tietoisestikin etsimään ne onnistumiset sen sijaan, että takertuisin niihin juttuihin, joissa oli hankaluuksia. Pidemmän päälle positiivinen ajattelutapa on automatisoitunut ja lähes aina olen saanut tulla takaisin talliin hymy korvissa, heppaa vuolaasti taputellen. Ja se on sen ansainnut - onhan se mulle aina se maailman hienoin!

Toki siitä huolimatta, että ajattelen positiivisesti ja kiinnitän aikaisempaa enemmän huomiota onnistumisiin, osaan löytää myös sen kriittisen tavan katsoa omaa tekemistä. Tiedostan ja näen myös virheet ja ne asiat, joissa on parantamisen varaa. En kuitenkaan samalla tavalla jää murehtimaan niitä, vaan osaan käsitellä ne aikaisempaa rennommin. Tarkastelen ratsastustani kyllä edelleenkin kriittisesti, mutta nimenomaan positiivisen kautta, enkä lyttäämällä omaa tekemistäni. Osaan katsoa meidän kehitystämme optimistisella tavalla, mikä luo paljon enemmän uskoa myös tulevaisuuteen!

Hieno! ♥ | 31.1.2018 | © Pia Kujanpää

Vuodenvaihteessa tein yhden selkeän muutoksen ja vaihdoin ryhmätunneista yksityisvalmennuksiin. Valmentajan huomio on jatkuvasti minussa ja hän pystyy suunnittelemaan tehtävät ihan meitä ajatellen. Saan häneltä tarvittavan tuen ja päästään etenemään meille sopivassa tahdissa. Nyt olen huomannut, että pystyn keskittymään omaan ratsastukseeni paljon aiempaa paremmin. Ryhmätunneilla ajatus saattoi harhailla sillä välillä, kun valmentaja keskittyi muihin ratsukoihin ja muutenkin oma huomio saattoi välillä kiinnittyä aivan liikaa muiden tekemiseen ja välillä jopa itseni vertaamiseen muihin. Yksityistunnilla puolestaan huomaan ratsastavani täysin omaa itseäni varten, keskittyen 100% itseeni ja hevoseeni. Ratsastan kaikki tehtävät huolellisesti ja otan homman tosissani: tarkoituksena on joka kerta oppia uutta, viedä meitä vähän eteenpäin, katsoa mikä sujuu ja missä on parannettavaa. Lisäksi saan aina "kotiläksyjä", joiden avulla voin itsenäisissä treeneissä kehittää meidän osaamistamme. Treenaaminen onkin aikaisempaa kokonaisvaltaisempaa, nousujohteisempaa ja tehokkaampaa. Positiivisen asenteen avulla osaan nousevasta vaatimustasosta huolimatta olla armollinen omille virheille ja olla tyytyväinen siihen, missä pisteessä nyt mennään!

Minulle on jo kauan hoettu, että minun pitäisi oppia olemaan vähemmän ankara itselleni. Vihdoin vuosien ikuisuusprojekti on tuottanut tulosta ja oma asenne on selvästi muuttunut - ja vain positiiviseen suuntaan! Samalla myös motivaatio on noussut kohisten ja kaikki tuntuu vaan niin paljon paremmalta. Ja mikäs tässä, huippuhevosen kanssa tehdessä! ;)

Välillä sitä tekee mieli kehua hevosta maasta taivaaseen, vaikka se ei olisi mitään erikoista tehnytkään, tai vaikka tunti ei niiiin hyvin olisikaan sujunut. Mutta miksipä en silti sitä tekisi? Onhan se joka tapauksessa minulle se maailman hienoin, vaikka miten päin laitettaisiin... <3

♥ | © Pia Kujanpää

2.2.2018

Esittelyssä Kapu



Kesän lopussa löysin sattumalta ilmoituksen liikuttajaa etsivästä lämminverisestä. Laitoin viestiä ihan mielenkiinnosta, vaikka en tositarkoituksella mitään uutta liikutettavaa etsinytkään. Omistajan kanssa viestiteltiin jonkin aikaa ja huomattiin, että olen aikaisemminkin ollut häneen yhteydessä useampi vuosi sitten. Silloin minulla painoivat päälle ylioppilaskirjoitukset ja tallimatka oli autottomalle vähän turhan pitkä, joten homma jäi silloin siihen. Nyt tilanne oli kuitenkin eri: hevonen asuu eri tallilla, lähempänä kotiani ja minulla on auto käytössäni. Kiinnostuin diilistä sitä enemmän, mitä enemmän viestiteltiin ja sovittiinkin sitten tapaaminen! 

2.9. astelin ensimmäistä kertaa kyseisen tallin pihaan. Siellä minua odotti pieni, kimo ruuna, joka tuijotti minua epäluuloisen näköisenä. Omistaja oli jo verrytellyt vähän, joten hyppäsin pian selkään. Ekasta ratsastuksesta en ihan hirveästi muista muuta kuin sen, että hevonen oli ihan superpieni (kapea verrattuna siihen, mihin olin tottunut) ja superherkkä, enkä tehnyt mitään ihmeellistä. Omistaja antoi muutamia vinkkejä, mutta tyytyi pääosin tarkkailemaan ratsastustani ja sitä, miten Kapu otti minut vastaan. Hän kertoi, että hevonen ahdistuu helposti paineesta ja kun hoksasin olla mahdollisimman rauhallinen ja jättää avut minimiin, Kapu alkoi rentoutumaan. Kokeilin kaikki askellajit läpi ja paljon oli toki korjattavaa, mutta hevonen tuntui kuitenkin kokeilun perusteella ihan mukavalta ja mielenkiintoiselta. Omistajan mielestä meno näytti ilmeisesti ihan lupaavalta ja sovittiinkin siltä seisomalta, että alan ratsastamaan Kapua muutaman kerran viikossa, aina kun ehdin :)

6. kerta Kapun selässä, ensimmäiset kuvat meistä 20.9.2017 | © Merikke

Postauksen ensimmäinen kuva, tämä ja alempi noin kuukauden yhteistyön jälkeen, 6.10.2017 :) | © Merikke



Vasta muutaman itsenäisen kerran jälkeen aloin ymmärtämään, että tuon hevosen pään sisään ei noin vain päässytkään. Se on luonteeltaan ehkä hieman ujo, eikä ottanut mua heti avosylin vastaan, vaan otti oman aikansa tutustua. Se on myös todella herkkä, kuten jo ensimmäisellä ratsastuskerralla sain huomata: se kyllä ilmaisi, jos jostain jäi liikaa puristamaan. Pikkuhiljaa sain Kapun kuitenkin vakuutettua siitä, että mä olen ihan jees ja mun kanssa on oikeastaan ihan kiva puuhailla ja tehdä hommia. Opin ennakoimaan sitä ahdistavat tilanteet ja yhteistyömme alkoi pikkuhiljaa sujua yhä paremmin.  Nykyään me ollaan jo hyviä kavereita ja Kapu lähtee mielellään töihin. Ratsailla homma toimii ja työnteon jälkeen se on useimmiten erittäin tyytyväisen ja hyväntuulisen oloinen! :) 

Olen saanut ihan vapaat kädet treenaamiseen Kapun kanssa. Saan maastoilla ja mennä sileällä ihan niin kuin tykkään. Me treenataankin melko monipuolisesti koulua, yleensä keskittyen ihan perusasioihin, kuten tahtiin, taipumiseen ja suoruuteen. Varsinaisia koululiikkeitäkin Kapu kyllä hallitsee useita, mutta itse olen enemmin keskittynyt perusjuttuihin. Nyt kun meillä alkaa yhteistyö olla melko hyvällä mallilla, ollaan otettu vähän enemmänkin liikkeitä (kuten väistöjä, avoja, takaosan väistätystä, kokoamisia jne) mukaan treeniin. Alkuajoista Kapu on rauhoittunut mun kanssa tosi paljon. Se ottaa tuntuman paljon paremmin vastaan ja kulkee tahdikkaammin kuin aikaisemmin. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus jatkaa samojen asioiden hiomista ja ottaa mukaan myös uusia juttuja. Kuitenkin tutustumme toisiimme edelleenkin paremmin ja minulla on välillä vieläkin töitä tämän herkän hevosen sielunmaailman ymmärtämisessä. Ihan hurjia harppauksia ollaan otettu eteenpäin, mutta toki meillä on vielä ihan hirvittävä määrä opittavaa yhdessä!

Kapu on tässä lyhyen ajan sisällä astellut tiensä mun sydämeen ja opettanut mulle paljon tärkeitä asioita etenkin herkän hevosen ratsastamisesta. Paljon lämmitti omaa mieltä, kun omistaja oli muutama viikko sitten katsomassa meidän menoa ja totesi sen jälkeen, että Kapu näyttää ihan mielellään tekevän mun kanssa hommia <3

Uusimmat ratsastuskuvat meistä, tämä ja alempi, 24.11.2017 | © Merikke


27.1.2018

Näin on meidän vuosi pyörähtänyt käyntiin

Nyt luvassa olisi sekalainen kuulumispostaus muutaman viikon tekemisistä. Olen tällä hetkellä kipeänä kotona, joten aikaa kirjoittamiselle löytyi. Voi siis olla, ettei tässä postauksessa ole sen kummemmin päätä, eikä häntää, mutta kunhan nyt ajankulukseni naputtelin miten meillä hurisee! :)

Viime postauksessa hehkutin hetken ajan loistokunnossa ollutta kenttää, mutta oikeastaan jo pian sen jälkeen alkoivat pakkaset pikkuhiljaa kovettamaan pohjia. Ennen kaikkein kovimpia pohjia ehdittiin kuitenkin aloittelemaan valmennuksessa jo hetken aikaa suunnitelmissa olleet laukanvaihtotreenit. Laukka-käynti-välittömästi uusi laukka -siirtymiset olivat sen päivän teema ja niitä lupasimme myös vastedes harjoitella. Sen jälkeen tosin jouduttiin useampi päivä viettämään käyntiliikunnan merkeissä maastossa koppuraksi menneiden pohjien vuoksi, mutta sittemmin uskaltauduin pellolle kokeilemaan, josko siellä olisi pystynyt tehdä jotain muutakin kuin kävellä - ja siellähän pystyi! Koska kyseisellä pellolla ei syksyllä oltu ratsastettu, pohja ei ollut muhkurainen, vaan suora ja oikeastaan se jopa jousti hieman, joten saatettiin ottaa mukaan treeniin ravia ja laukkaakin! 

Pellolla treenailin siis pari päivää keskittyen paljon omaan istuntaani. Olin ratsastanut jo n. kuukauden verran täysin ilman jalustimia ja nyt, kun otin ne takaisin, tuntui istuminen alkuun tosi vaikealta. Tukeuduin liikaa jalustinten varaan, enkä siten saanut jalkaa lähelle ja takapuolta rennosti penkkiin. Sen lisäksi jo hetken aikaa ongelmia on tuottanut mun vasen käsi, joka toimii kyllä ulko-ohjan varressa hyvin, mutta sisäkätenä jää turhan herkästi veto päälle. Siihen yritin myös keskittyä täysillä. Hiki virtasi nyt myös ratsastajalla, mutta motivaatiosta ei todellakaan ollut puutetta! Kunhan sain ensin oman kroppani edes jotenkuten haltuun, jatkettiin vaihtotreenin parissa eli paljon siirtymisiä laukasta käyntiin ja takaisin laukkaan. Dalia teki tosi kiitettävällä asenteella hommia ja oli ilo huomata, miten se kävelypäivien aikana kerääntyneestä energiasta huolimatta jaksoi keskittyä kivasti tekemiseen! Vaikka itseä olisi tallille tullessa väsyttänyt, niin tuo murunen sai joka kerta synnytettyä leveän hymyn mun huulille.. <3



Viime viikon torstaina sitten vihdoin satoi se kauan odotettu lumi! Olin tosin varannut meille maneesivuoron juuri sille päivälle, joten ihan heti ei päästy tuoreelle lumelle iloittelemaan, mutta sen sijaan otettiin kaikki ilo irti kunnon treenistä hyvällä pohjalla. Tein paljon HeA-asioita eli väistöjä, vastalaukkoja ja keskiaskellajeja, joita ei oltu kovien pohjien vuoksi päästy vähään aikaan kotona harjoittelemaan. Loppuun ratsastin vielä ikään kuin testiksi läpi yhden kilpailuradan (tai ainakin jotain sinne päin) ja sen jälkeen palasin vielä uudelleen vaikeimpiin kohtiin. Vaikka jostain syystä ratsastan itse ratatehtävät aina paljon huonommin, niin voin siitä huolimatta olla ihan tyytyväinen siihen, millä mallilla nyt olemme! Ostimpa samana iltana kisaluvatkin... ja nyt en meinaa pysyä housuissani, kun odotan niin innolla tulevaa kautta! ;)

Maneesipäivää seuraavana päivänä, eli perjantaina, tein palautteluksi kevyen hankihölkän, jossa itse ravin ja laukan osuus oli yhteensä ehkä parisenkymmentä minuuttia. Ainakin saman verran käytettiin aikaa alku- ja loppukäynteihin ja heppa vaikutti tyytyväiseltä. Lauantaina palailtiin jälleen kunnon treenin pariin, sillä meidän kentällä oli pehmeän lumen ansiosta superhyvä pohja! Käynnissä aloittelin avoilla ja suluilla, saaden siten hevosen kuulolle ja taipumaan rehellisesti kropan läpi. Ravissa keskityin puolestaan täysillä siihen, että sain ison, joustavan ja tahdikkaan askellajin ja melkoisen kivaa liikettä Dalia esittikin! Laukassa puolestaan palailtiin jälleen "vaihtojen" eli siirtymisten pariin. Nyt ne alkoivat tulla jo aika näppärästi. Siirtyminen laukasta käyntiin oli napakka ja uusi laukka nousi oikeasti välittömästi! Huh, on tuo Dalia vaan aikamoisen hieno!! <3

Sunnuntaina palailtiin takaisin pellolle, mennen lähinnä askellajit läpi. Silloin menin kyllä aika rennosti ja jälkikäteen ajattelinkin, että olisin hiukan enemmän uskaltanut hepalta kuitenkin vaatia, mutta tärkeintähän on, että pidetään hauskaa... Ja mitä hauskaan tulee, niin maanantaina päästiinkin sitten oikein kunnolla vauhtiin. Toki verryttelin hyvin alle ja etsinkin Dalialle mahdollisimman kivaa ravia, joka oikeasti sujuisi eteen ja ylös - ja se teki älyttömän hyvin!! Lyhykäisen alkutreenin jälkeen päästiinkin sitten huvittelemaan ja Dalia sai pinkoa pellolla, minkä jaloistaan pääsi. Kyllä oli niin tyytyväistä heppaa, kun palailtiin takaisin talliin. Mun mielestäni on todella tärkeää, että hevonen pääsee välillä irrottelemaan ja siksi hankirallit kuuluukin meidän jokaisen talven ohjelmaan! :)

Sunnuntai 21.1. ♥ | © Anna


Tiistaina olikin sitten odotettu päivä eli vihdoin kouluvalmennus! Edellisestä oli kulunut jo kaksi viikkoa, joten oli jo korkea aika päästä valvovan silmän alle! Verkkasin itse valmiiksi ja valmennus aloiteltiinkin itse asiassa samalla asialla kuin edeltävänä päivänä olin pellolla tehnyt, eli ravi eteen ja ylös. Vaadittiin hevonen nousemaan edestä, kantamaan takajaloillaan ja käyttämään kroppaansa rehellisesti. Jatkuvasti sai pyytää enemmän liikettä, kuitenkin varoen, ettei hevonen lähde alta juoksemaan. Huhhuh, kuuma tuli, mutta voi jösses, mitä ravia siitä hevosesta lähtikään irti!! Kyllähän siltä sitä liikettä löytyy, kunhan vaan saa sen ratsastettua ulos. Noh, laukassa puolestaan tehtiin vaihtotreeniä ja sen lisäksi vähän sulkutaivutustakin kokeiltiin ja ne sujuivat ihan hyvin. Olipas kiva, että onnistuttiin taas astetta hankalammissakin tehtävissä! On tuo Dalia vaan mahtava <3

Keskiviikkona jatkettiin itsenäisesti pellolla ja yritin hakea samanlaista ravia kuin edeltävän päivän valmennuksessa. Toki Dalia oli varmaan jonkin verran jo väsynyt muutaman päivän ponnistelujen jälkeen, sillä ihan parastamme ei päästy esittämään, vaikka hyviä pätkiä tulikin useita. Kova tuuli ja lumituisku eivät hirveästi motivoineet jäämään vääntämään pidemmäksi aikaa, joten ravien jälkeen otin laukkaa vaan ihan ympyrällä ja ainakin tuo vasen laukka on ihan älyttömän hyvää tällä hetkellä... pakko vielä kerran hehkuttaa, että on se vaan mielettömän hieno hevonen! <3

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä olivatkin sitten harmiksemme kaikki lumet hävinneet ja huiman viikon kestänyt talvi oli ohi... Kenttä ja pellot olivat aika huonossa kunnossa, joten käytiin vaan maastoilemassa rennosti. Maasto tosin ei ollut ollenkaan huono juttu siihen väliin, sillä olihan Dalia tehnyt jo useana päivänä hienosti hommia! Itse olin jo silloin hieman flunssainen ja eilen se sitten iskikin toden teolla; lämpökin nousi ja jouduin jättämään tallipäivän välistä... Vielä tänäänkin jouduin jäädä kotiin lepäilemään, mutta ehkäpä tämä tästä! Luntakin on sadellut vähän lisää ja enemmänkin näkyy olevan luvassa, joten elättelen toiveita, ettei meidän talvi vielä ollutkaan tässä! Olisi ihan huippua päästä vielä hangelle treenaamaan!

Keskiviikko 24.1. ♥ | © Janika




Tiivistettynä siis: kuten aikaisemmin jo mainitsin, on kisaluvat hommattu tälle kaudelle ja motivaatio on huipputasolla. Odottelen innoissani kilpailukautta ja treenejä ihan ylipäätään. Dalia on todella hyvällä mallilla, silti jatkuvasti opitaan uutta ja kehityksen suunta on vahvasti positiivinen! Ei kai tässä voi muuta kuin olla kiitollinen siitä, miten hyvin meillä on tällä hetkellä asiat... <3

9.1.2018

Hetken treenihuumaa

Viime viikolla saimme pienen hetken ajan nauttia luksusolosuhteista, kun meidän kenttä suli muutamaksi päiväksi ihan hiekalle asti. Otimme kaiken ilon irti treenaamisesta ja mikä parasta: hevonen toimi paremmin kuin hyvin!

Postauksen kuvat 5.1.2018 ♥ | © Merikke


Uudenvuodenpäivänä maastoiltiin, mutta tiistaina (2.1.) päästiin treenaamisen makuun kouluvalmennuksen merkeissä. Kenttä oli silloin vielä ohuen jääkerroksen peittämä, mutta kuitenkin jo jonkin verran pehmennyt. Ei siinä vielä kunnolla päässyt tekemään, mutta hiukan saatettiin tehdä muutakin kuin pelkkää käyntiä. Viime aikoina ollaan paljon keskitytty taivuttelemiseen ja sillä aloitettiin tälläkin kertaa. Sen avulla hevosesta tulee paitsi notkea ja elastinen, se myös tulee rehellisesti koko kropan läpi: vatsa ja selkälihakset joutuvat töihin - ja sitä on helpompi työstää. Kun Dalia oli lämmitelty ja viritelty, päästiin varsinaisten tehtävien pariin. Tehtiin käyntiväistöjä pituushalkaisijalta uralle ja siitä välittömästi kootun laukan nosto, muutama laukka-askel ja takaisin käyntiin. Väistöt olivat melko jyrkkiä ja niissä piti keskittyä siihen, että jalat todella tulevat ristiin ja askel sivulle on mahdollisimman suuri. Laukka oli hallittua ja tasapainoista, kuten myös sitä seuraava siirtyminen käyntiin. Dalia teki nämä ihan kivasti, mutta valmentaja halusi meiltä vielä vähän enemmän. Hän tahtoi hevosen kantamaan itsensä yhä paremmin ja tulevan minulle kevyemmäksi. Tehtiin välissä vähän aikaa koottua ravia, mutta kuitenkin niin, että minä kokoan täysin istunnalla, enkä kannattele hevosta yhtään kädellä. Dalia teki tämänkin aivan loistavasti ja parani entisestään. Loppujen lopuksi pystyin tarjoamaan kättä eteen niin paljon, että ohja roikkui löysänä - ja Dalia kuunteli siitä huolimatta täysin istuntaani, eikä karannut alta mihinkään.

Dalia teki koko valmennuksen ajan töitä ihan törkeän hyvällä asenteella. Vaikka tehtiinkin hankalampia juttuja, se keskittyi täysin minuun ja kuunteli jokaista apuani. Meidän valmentaja sanoikin, että ollaan nyt tosi hyvällä mallilla ja itsekin olen älyttömän tyytyväinen - etenkin siihen nähden, että ennen tätä oltiin päästy enimmäkseen vain maastoilemaan. Silti valmennukseen tullessa, Dalia laittoi kaiken peliin ja hankalammatkin asiat hoituivat tuosta noin vain. Valmentaja suositteli meille putsien käyttöä ainakin nyt hokkiaikana, sillä hevonen istuu takaa jo sen verran hyvin, että takajalat melkein hipovat etusia. Wautsiwau! Sen kunniaksi laitoinkin uudet putsit tilaukseen! ;)




Keskiviikkona käytiin hyppäämässä maneesilla ja siellä kaikki sujui oikein hyvin. Kuitenkin enemmän innoissani olin siitä, että meillä oli torstaina jälleen koulutunti ja kenttä oli kokonaan sula! Ah sitä onnen määrää! Olin verrytellyt hevosen käynnissä jo valmiiksi ja valmentajan saavuttua paikalle aloittelimme pienen tsekkauksen jälkeen suoraan laukassa. Laukkasin ympyrällä ja taivuttelin vuoroin sisään, vuoroin ulos. Alkuun tuntui yllättävän vaikealta säilyttää "isossa" laukassa tahti ja samaan aikaan taivuttaa ulos, niin, että hevonen säilytti tasapainon. Huomasi kyllä, ettei olla pitkiin aikoihin päästy näitä tekemään. Hetken päästä aloin kuitenkin saamaan jutun juonesta kiinni - homma helpottui ja päästiin kunnolla vauhtiin. Dalia oli superhyvä!

Ansaitun käyntitauon jälkeen tehtiin kahdeksikkoa vaihdellen myötä- ja vastalaukkaa, mutta jäätiin välillä vähäksi aikaa jommalle kummalle ympyrälle taivuttelemaan. Vastalaukassa käytiin myös läpi sekä myötä- että vastataivutukset, eikä niissäkään ollut sen kummempia vaikeuksia, kunhan vain sain pidettyä tahdin kasassa istunnalla. Välillä päästiin jopa vähän kokeilemaan vastalaukan kokoamista ja siinä Dalia istui jälleen tosi kivasti alle ja tahti säilyi siinäkin melko vaivattomasti! Myötälaukassa Dalia tuli entistä kevyemmäksi ja pehmeämmäksi ratsastaa. Kädestä saattoi myödätä niin paljon kuin käsivarressa riitti pituutta ja Dalia jäi silti kuuntelemaan istuntaa - ja suoritti ihan mielettömän hienosti!! Lopuksi kokeiltiin vielä vähän ravia, mutta molemmilla alkoi jo väsy painaa, eikä ravista saatu sitä parasta irti. Lopeteltiin pian hyvään pätkään ja päätettiin jatkaa raviharjoituksia joskus toisella kerralla - olihan Dalia jo tehnyt ihan tavattoman hienon tunnin! <3 Olin ihan supertyytyväinen ja niin oli valmentajakin. Kuuma tuli sekä minulle, että hevoselle; sen verta "rankasti" päästiin nyt hyvällä pohjalla tekemään. En edes malta odottaa kevättä: niin hienoja pätkiä Dalia jo tarjosi! *sydänsilmäemoji*




Perjantaina pyysin Meriken kuvaamaan meidän menoa, sillä olin enemmän kuin innoissani siitä, miten hyvä Dalia oli edellisinä päivinä ollut ja halusin epätoivoisesti materiaalia meidän menosta, jotta pääsisin itsekin näkemään miltä se ulospäin näytti! Kuvaaja saatiin onnekseni paikalle ja sitten vielä sormet ristissä toivoin, että hevonen esiintyisi edukseen kameralle - ja niinhän se teki!! Jatkettiin alkuun samoilla laukkatehtävillä kuin edellisen päivän valmennuksessa ja ne sujuivat vaivattomasti. Dalia oli kevyt ja herkkä, sekä teki kaiken mukisematta juuri niin kuin pyysin!

Sen jälkeen tehtiin ravin sisällä siirtymisiä, mitä ei ollakaan pitkiin aikoihin päästy tekemään. Alkuun keskiravit eivät oikein meinanneet lähteä sujumaan, mutta pian ne jo paranivat. Koottu ravi sen sijaan oli koko ajan ihanan tahdikasta. Lopuksi vielä laukkailin ja ravailin muutamat hyvänmielenpätkät, eikä selässä voinut kuin ihmetellä ja fiilistellä sitä, kuinka hieno hevonen mulla olikaan alla. Ja vaikka kuinka sanoin Merikelle loppukäynneissä, että me ei vieläkään olla lähelläkään täydellistä, niin kyllä mä silti häkellyin kuvia ja videoita katsellessa siitä, kuinka paljon me ollaan tässä viimeaikoina menty eteenpäin. Muutos oli paljon isompi kuin olin kuvitellut! Kyllä sitä jo uskaltaa olla ylpeä, vaikka meillä vielä onkin paljon opittavaa!


Maailman hienoin Dalia! ♥

6.1.2018

Katsastus viime kauden tavoitteisiin (ja uusien asettaminen)

Ainakin itselleni - ja uskoakseni myös muille tavoitteellisesti harrastaville - yksi vuodenvaihteeseen ja kauden vaihtumiseen liittyvistä tärkeistä asioista on kuluneen kauden tavoitteiden läpikäyminen ja onnistumisen analysoiminen. Se auttaa näkemään vuoden aikana tapahtuneen kehityksen ja ainakin itselleni antaa kokonaisvaltaisemman kuvan siitä, missä mennään ja missä olisi vielä parannettavaa. Sen pohjalta on sitten hyvä luoda uudet tavoitteet alkavaan kauteen ja alkaa ahkeroimaan niiden eteen!

Kun vuosi sitten asetin näitä tavoitteita, olin tilanteessa, jossa olin lähdössä ulkomaille hommiin, eikä minulla ollut pienintäkään käsitystä siitä, mitä reissu tai ylipäätään koko vuosi tulisi pitämään sisällään. Asetin siis ensimmäiseksi tavoitteet itselleni ratsastajana ja lisäsin mukaan tavoitteet Dalian kanssa vasta sitten, kun kotiintuloni varmistui. Silloin laitoin mukaan vielä tavoitteet Nappulan kanssa, mutta jätin ne nyt tästä analyysistä pois, kun en kerta neitiä ole pian puoleen vuoteen enää ratsastanut :)



TAVOITTEET KAUDELLA 2017? MITEN MENI NOIN NIINKU OMASTA MIELESTÄ?

Minä ratsastajana?

Kädet, kädet, kädet! Tuo ikuinen murheenkryyni ja heikko lenkki. Toivon, että saan käsien asennon vihdoin oikeaksi, eli tuki tulee hartioista, kyynerpäät kylkiin ja nyrkit vierekkäin. Kädet vakautuisivat paikoilleen ja näyttäisivät siistiltä! ✓ 

Ikuinen murheenkryyni ja heikko lenkki - sitä kädet ovat edelleen, mutta ei voi kukaan väittää, ettenkö olisi edes yrittänyt tehdä asialle jotain! Alkuvuodesta Saksassa kädet vakiintuivat paikoilleen melko hyvin, mutta jossain vaiheessa keväällä/kesällä ne taisivat taas aloittaa seikkailemisen. Syksyllä touhu meinasi mennä käsien osalta jo ihan mahdottomaksi, mutta sinnikkyyden avulla aloin pikkuhiljaa saamaan niitä taas takaisin hallintaan. Tällä hetkellä käsien tilanne on melko hyvä! Kun vaikeuksia ilmenee, kädet ovat yleensä ensimmäinen asia, joka lähtee säätämään, mutta paljon parempaan suuntaan ollaan jo menty ja yleisesti ottaen kädet pysyvät jo ihan kivasti paikoillaan! :)


Laukkakönötys pois! Istun istuinluiden päällä ja tasapainotan vatsalihaksilla, hartiat taakse. Näiden avulla ylävartalo pysyy suorempana. ✓ 
Könötyksestä on päästy ainakin lähes eroon! Välillä istun ihan miten sattuu, mutta pääosin silloin kun jaksan keskittyä, istun myös laukassa melko suorana. Minulla kehonhallinta on jo pitkään ollut heikointa laukassa, mutta edistystä tapahtuu koko ajan! Täytyy vaan muistaa istua takapuolen päällä ja kääntää lantio oikein päin - niin, että ylävartalo ei kippaa eteen. Vatsalihasten käytössä ja hartioiden pyöräyttämisessä taakse minulla on vielä tsempattavaa! :) 

31.12.2016 vs. 21.10.2017



Jäitä hattuun, kun tilanne sitä vaatii eli oma kärsivällisyys edelleen paremmaksi. Uskallan epäonnistua, en tee kärpäsestä härkästä! Jokainen epäonnistuu joskus, se kuuluu olennaisena osana tähän lajiin. ✓ 
Parempaan päin olen mennyt, mutta edelleen joudun toisinaan kamppailemaan kärsivällisyyden kanssa. Pitäisi aina sinnikkäästi yrittää viimeiseen asti ja hyväksyä se tosiasia, että joskus kestää hetki ennen kuin avut menevät läpi tai se, että hevonen ei joka päivä ole superkiva. Epäonnistumiset esimerkiksi kisoissa olen oppinut ottamaan paaaaljon kevyemmin ja nykyään osaan olla tyytyväinen vähän huonompaankin rataan. Tänä kautena ei olla kertaakaan jouduttu poistumaan kisapaikalta täysin harmistuneena, vaikka epäonnistumisiakin on tapahtunut. Saman rennon suhtautumisen ja kylmäpäisyyden tahtoisin itselleni joka tilanteeseen, myös kotikentälle. Tosi paljon olen kuitenkin jo kehittynytkin asiassa, mutta en kuitenkaan vielä niin paljon kuin tahtoisin. 


Haluan oppia kokoajan paremmaksi ja paremmaksi! Eli tavoitteena on oppia niin paljon kuin mahdollista! Se tässä lajissa on parasta, ettei koskaan voi tulla valmiiksi. Tahdon siis ratsastaa vieläkin siistimmin ja eleettömämmin kuin aikaisemmin. ✓ 
Tässä uskallan väittää onnistuneeni!! Vaikka välillä on vähän väsyttänyt, niin paremmaksi on tultu, opettajan oppeja on kuunneltu, itsensä on joutunut laittamaan likoon ja hirveästi on opittu kuluneen kauden aikana. Toki vaikeitakin päiviä on ollut, mutta kokonaisvaltaisesti kehitys on ollut todella nousujohteista! 


Panostan myös oheisliikuntaan ja vahvistan kehoani, jotta minun olisi helpompi ratsastaa. Etenkin niska-hartia-rintakehä -seutu on saatava ruotuun, joten teen jumppaa, jonka avulla saan kehoni vetreämmäksi ja liikkuvuus paranee. 
Heh... panostuksesta tuskin voidaan puhua... Vähän hävettää myöntää kuinka laiska olen harrastamaan mitään oheisliikuntaa. Toisaalta teen aika paljon töitä nykyään talleilla, mikä aiheuttaa minulle fyysistä kuormitusta. Kaipa sen voi laskea jonkinlaiseksi oheis- tai hyötyliikunnaksi, mutta mitään varsinaista treenisuunnitelmaa en ole itselleni tehnyt.. :p Niska-hartia-rintakehä -jumppaa on tullut tehtyä satunnaisesti paljonkin, mutta valitettavasti ei kuitenkaan tarpeeksi... Tällä hetkellä taidan olla niin jumissa, että tarvitaan ammattiapua tämän yläkropan avaamiseen... heh :D


Ja nyt hei pliis vihdoin se katse sieltä niskasta pois!!! 

Nojoo.. Hetkittäin parempaan päin. Saksassa melkein jo opin huonosta tavastani pois, mutta jostain syystä se on palannut takaisin. Onneksi edes kisoissa osaan melko hyvin pitää katseen pois hevosen korvakarvoista, mutta kotona on vielä harjoittelemista.. :D



Muuta?


Nautin Saksan reissusta. Kävi miten kävi. Kestipä reissuni sen 6 viikkoa, tai 6 kuukautta, lupaan ottaa kaiken ilon irti. Uskallan heittäytyä ja tehdä asioita mukavuusalueeni ulkopuolella. Se on nimittäin sitä, mikä tekee reissusta unohtumattoman! ✓ 
Onnistuin! Nautin reissustani täysin siemauksin, opin paljon uutta ja sain kokea ihan mielettömiä juttuja. Kiitollisuus on edelleen päällimmäisenä mielessä reissua muistellessa! <3







Dalia?

Eteenpäinpyrkimys. Dalialla on usein taipumus jäädä mukavuusalueelleen eli hieman pohkeen taakse. Tavoitteena olisi saada hevonen itse ajattelemaan eteenpäin, mutta kuitenkin niin, että se säilyttää rauhan eli ei juokse apuja karkuun. Lennokkuutta askellajeihin. ✓ 

Tässä ollaan onnistuttu! Toki hevonen edelleen saattaa joskus jäädä pohkeen taakse, mutta yleisesti ottaen se kulkee kivasti omalla moottorillaan. Dalia juoksee nykyään aika harvoin apuja karkuun ja säilyttää aika hyvin tahdin. Se onkin saanut kehuja tahdikkuudestaan myös usealta koulutuomarilta kuluneen vuoden aikana! Askellajit ovat tahdikkuuden ohella muuttuneet myös jonkin verran lennokkaammiksi. Tokikaan Dalia ei ole mikään liikeihme jo pelkästään mekaniikkansa puolesta, mutta askel on pidentynyt ja kasvanut myös korkeutta ihan mukavasti! :)


Ryhti! Yritämme saada etupainoisuuden pois ja painon takajaloille. Sitä mukaa saamme hilattua muotoa korkeammalle ja kootut askellajit vahvemmiksi! ✓ 
Ryhtiliike on tapahtunut! Dalia valahtaa nykyään enää hyvin harvoin etupainoiseksi ja sellaisessakin tilanteessa sen saa sieltä nostettua takaisin "omille jaloilleen" nopeasti. Etenkin, kun nyt loppuvuodesta jouduimme olosuhteidenkin pakosta treenaamaan paljon koottuja askellajeja, ovat ne vahvistuneet hirvittävän paljon ja Dalia istuu takaa tosi hyvin alle! Viimeksi pari päivää sitten (okei, se oli tämän uuden vuoden puolella, mutta töitä sen eteen on tehty jo kuitenkin viime vuonna) meidän valmentaja kehui kuinka Dalia astuu jo takajalallaan paljon pidemmälle vatsan alle kuin aikaisemmin! Se myös kokoaa vaivattomasti pelkästä istunnasta ja ohjan voi melkeimpä heittää pois ilman, että hevonen karkaa alta mihinkään! Tästä olen todella ylpeä <3

31.12.2016 vs. 2.11.2017



Laukan laatua täytyy yhä parantaa, koska se on edelleen heikoin askellajimme. Kaksi edellistä (eteenpäinpyrkimys ja ryhti) varmasti helpottavat laukan parantamista. Vahvistamme laukkaa erilaisilla tehtävillä, esim. siirtymiset laukan sisällä, laukannostot ja vastalaukat. ✓ 
Laukka on parantunut ihan huimasti vuoden takaiseen nähden! Kuten yllä olenkin maininnut, on ryhdikkyydellä paljon vaikutusta laukan laatuun. Ryhti on parantunut ja myös laukka on tullut tosi paljon paremmaksi ja lennokkaammaksi. Laukkaa on vahvistettu ihan itsessäänkin huimasti, mutta koko hevosen vahvistaminen on loppujen lopuksi ollut avainsanana laadun paranemiseen. Enää en uskalla väittää laukan olevan huonompi askellaji kuin muut! :)


Keskikäynti parempaan kuntoon, Dalialle tarvitaan vielä selkeämpi yliastunta. Tämän lisäksi meidän täytyy kovaa vauhtia harjoitella lisättyä käyntiä! ✓ 
Selkeämpi yliastunta: check! Käyntiä on harjoiteltu etenkin viimeaikoina syntisen vähän, mutta kuten edellisessä kohdassa sanoin, on koko hevosen lihaskunto ja askellajit muuttuneet niin huimasti, että jo itsessään sillä on ollut käyntiin paljon vaikutusta. Viimeksi marraskuussa koulutuomari kehui vuolaasti Dalian käyntiä, mikä teki minut tosi iloiseksi! Lisättyyn käyntiin täytyy vielä panostaa, mutta kokonaisuudessaan käynti on jo ihan kelvollista! :)


Keskityn enemmän maastakäsittelyyn ja otan sitä enemmän mukaan meidän arkeemme. On kiva tehdä hevosen kanssa jotain uutta ja erilaista! Voisin esimerkiksi harjoitella irtojuoksuttamaan “oikein”. Jatkamme myös temppujen harjoittelemista suurella innolla! :)
Täytyy tunnustaa, että tässä tavoitteessa epäonnistuin kurjasti ja se harmittaa. Jostain syystä maastakäsittely jää meidän arjessamme vähäiseksi. Toisaalta kaikki hevosen kanssa maastakäsin tapahtuva on tavallaan maastakäsittelyä, eikä meillä normaalitoimenpiteissä ole Dalian kanssa mitään ongelmia, joten siinä mielessä erillinen harjoittelu ei ole meille välttämätöntä. En kuitenkaan missään nimessä väitä, etteikö siitä olisi hyötyä. Päinvastoin! Muutaman kerran olen toki pitänyt Dalian kanssa ihan "maastakäsittelysession", jonka aikana ollaan käyty läpi useampia erilaisia juttuja. Seuraamisleikki toimii meillä moitteetta, samoin erilaiset temput ja irtojuoksutus ympyrällä haluamassani askellajissa! On kuitenkin ilo huomata, että nämä toimivat, vaikka niihin ei niin paljoa pureudutakaan! :)



Vahvistetaan vanhojen juttujen osaamista eli ihan perusasioista lähtien. Erityisesti laukkajuttuja (vastalaukka) ja keskikäyntiä. Keskiaskellajeissa kiinnitetään huomiota etupainoisuuteen ja pyritään poistamaan se. Tehdään kokoamisia ahkerasti, mutta silloin kun ei koota, liikutaan reippaasti eteen! Tehdään siirtymisistä vielä sujuvampia ja eleettömämpiä. Takaosakäännösten, avojen (ja sulkujen) vahvistaminen sujuvammiksi.
Onnistuttu on! Jo osaamamme jutut ja "temput" alkavat olla kaikki melko hyvin hanskassa ja pystymme esittämään ne sujuvasti. Viime aikoina ollaan enemminkin keskitytty kokonaisvaltaisesti hevosen liikkumiseen, kropan liikkuvuuteen ja rehelliseen kropan läpi liikkumiseen, kuin itse "temppuihin". Kaikki HeA:n asiat + avot ja sulut hoituu ongelmitta. Eniten meillä taitaa tällä hetkellä olla hiomista keskiaskellajeissa, sillä liikkuvuuden lisäännyttyä ja perusaskellajien kasvettua ne eivät enää erotu samalla tavalla kuin aiemmin. Näihin paneudumme toki lisää sitten, kun pohjat sen antavat taas myöden! :)

Uusia juttuja voitaisiin opetella sen verran, että laukanvaihtojen alkeita voisimme mahdollisesti alkaa harjoittelemaan. Mutta mikään kiire näillä ei ole :)
Kiire ei ollut, eikä laukanvaihtoja tai niiden alkeita harjoiteltu ollenkaan. Niitä ei tarvittu mihinkään ja halusin mieluummin keskittyä muiden asioiden hiomiseen kuin uusien opetteluun! :) Tosin nyt valmentaja on uhannut, että pian me aloitellaan ne laukanvaihtotreenitkin... ;)

Muistetaan tänäkin vuonna pitää hauskaa ja höntsäillä! ♥ Opetellaan menemään kaulanarulla, siitä tulee mukavaa vaihtelua arkeen! ✓ 
Hauskaa pidettiin peltoilun merkeissä, höntsäiltiin joskus ilman satulaa ja koluttiin maastolenkkejä! Chillailu on tärkeä osa meidän arkea ja mieluummin pidän Dalialla maastokävelypäivän kuin vaparin, sillä maastoilu on sellainen asia, josta me molemmat nautitaan <3 Kaulanaruun opettaminen unohtui ihan kokonaan, mutta sen sijaan meidän kaappiimme ovat löytäneet tiensä kuolaimettomat suitset, jotka ovat säännöllisesti käytössä. Enimmäkseen maastossa, mutta satunnaisesti myös kentällä :)



Voisin myös tehdä jonkinlaisen kunnollisen viikkosuunnitelman, minkä mukaan edetään, jotta saataisiin tehtyä töitä suunnitelmallisesti ja “täysillä” silloin kun treenataan ja höntsäily on sitten erikseen :-) Keskityn huomattavasti enemmän Dalian lihasmassan kasvattamiseen! Lihaskunto paremmaksi, lihavuuskunto sopivaksi! ✓ 
Varsinainen viikkosuunnitelma jäi tekemättä, mutta seuraan silti aktiivisesti Dalian liikkumista ja koitan rakentaa liikutuksen järkeväksi omien aikataulujen, pohjien, valmennusten ja muiden muuttujien puitteissa. Hyvin homma on säilynyt kasassa ilmankin suunnitelmaa, ollaan treenattu ja höntsäilty sopivassa suhteessa ja Dalian lihaskunto on kasvanut kohisten. Lihavuuskin saatiin kesälaitumen jälkeen paljon nopeammin hallintaan kuin aikaisempina vuosina! :)

Koulukilpailuissa tavoitteeni olisi päästä tekemään hyviä ja tasaisia ratoja HeB-tasolla ja nostaa prosentit selkeästi kuudenkymmenen yli (eli nykyisestä n. 60 → 65>). Sen lisäksi tavoitteena on päästä debytoimaan HeA-luokat heti, kun koen, että olemme siihen valmiita (toivottavasti jo kevätkaudella). A-radoilta olisi tarkoitus päästä hakemaan rutiinia ja hyviä kokemuksia. Toivon myös varovasti, että 60% ylittyisi edes kerran ;) ✓ 
Kilpailutulosten seuranta on toki yksi tapa mitata kehitystä, mutta niitä ei kuitenkaan kannata turhan paljoa tuijottaa. Kuten olen aikaisemminkin maininnut, meillä ainakin käy usein niin, että uskalluksen puute vie ensimmäisellä radalla paljon pisteitä: en uskalla vaatia tarpeeksi → suoritus jää vähän mitäänsanomattomaksi. Tulokset ovat HeB-tasolla pyörineet tällä kaudella 60-68% välillä. Loppukaudesta on onneksi havaittavissa nousua, joten uskallan olla ihan tyytyväinen! :) Varmastikin henkilökohtaisesti minulle yksi suurimmista tavoitteista kuluneelle kaudelle oli HeA-debyytti. Se saavutettiin ja jo ensimmäisestä HeA:sta saatiin se 60% rikki. Tulokset heittelivät 55-63% välillä, mutta oli ilo huomata, että syyskaudella alettiin jo lähestymään sijoja! Tähän uskallan sanoa olevani todella tyytyväinen! :) <3

Esteillä meidän ei ole pakko edetä mihinkään tai hypätä mitään, jos siltä tuntuu. Varovainen tavoitteeni kuitenkin olisi, että saataisiin jännitys pois ja pieniä pomppuja mukaan viikko-ohjelmaan. Valmennuksia tai kisoja en estepuolelle aio erityisesti suunnitella. Jos siltä tuntuu, niin mennään ehdottomasti, mutta pakko ei ole :)
Vielä alkuvuodesta esteiden hyppäämistä varjosti niihin liittyvä jännitys ja epävarmuus. Se on nyt selätetty ja hyppääminen tuottaa meille jälleen paljon iloa ja se onkin mukavaa vaihtelua muuhun liikutukseen! Vastoin omia odotuksia, sitä tuli käytyä kisoissakin hyppäämässä ja jopa debytoitua meidän ensimmäinen 90cm! Olen todella ylpeä saavutuksesta, sillä alkuvuodesta en uskonut hyppääväni enää ikinä sen kokoista estettä edes yksittäisenä! :) 

© Oona Pitkonen



TAVOITTEET KAUDELLE 2018

No mitäpä sitten toivon ja tavoittelen alkavalla kaudella? Loppunut kausi toi meille paljon uutta kokemusta, oppimista ja jättionnistumisiakin. Uskallan olla aidosti ylpeä meidän saavutuksista - nyt sen vasta kunnolla huomasikin miten paljon ollaankin päästy eteenpäin vuoden takaisesta! Hevosen ryhti, askellajit, ratsastettavuus ja kunto ovat kokeneet huiman muutoksen kohti parempaa! Oppimisen into ei kuitenkaan tähän lopu, pikemminkin päinvastoin: tästä sai ison motivaatiobuustin tulevaa varten. Mitäpä siis lähden tavoittelemaan uudella kaudella?


Minä:
  • Vakaampi istunta. Ainakin juuri tällä hetkellä perusistuntani on ihan siisti, mutta silti joissain tilanteissa (esim. silloin kun hevonen liikkuu tosi isosti), on liikkeen myötääminen hankalampaa. Haluaisin siis vieläkin vakaamman ja paremmin myötäävän istunnan, jotta en omalla kehollani estä hevosen liikkumista. Vatsalihasten voimistamisen voin lisätä tähän kohtaan mukaan, sillä niillä on huima merkitys istunnan vakauteen.
  • Ja koska kädet ovat aina olleet mun suurin ongelmani, niin toki haluan jatkaa töitä niiden parissa, jotta saisin tuntuman vakaaksi ja kevyeksi. Käteni on tällä hetkellä ihan ok käynnissä ja ravissa, kun keskityn siihen, mutta laukassa käsi tahtoo painua turhan alas. Käsiä, käsivarsia ja niiden hallintaa tahdon vielä parantaa ja vakauttaa tulevan kauden aikana! :)
  • Voisin vanhoista tavoitteistani suoraan kopioida tähän yhden: Panostan (edes yritän) oheisliikuntaan ja vahvistan kehoani, jotta minun olisi helpompi ratsastaa. Etenkin niska-hartia-rintakehä -seutu on saatava ruotuun. Haluan saada kehoni vetreämmäksi ja liikkuvuuden paremmaksi. 
  • Katse ylös niskasta myös kotikentällä! Kisoissa tämä useimmiten onnistuu, mutta jostain syystä kotikentällä katse pysyy melko tiiviisti siellä hevosen korvissa.. tähän tulkoon muutos!
  • Haluan oppia paljon uutta ja tulla kokonaisvaltaisesti vieläkin paremmaksi. Tahdon ratsastaa yhä eleettömämmin ja siistimmin!
  • Kärsivällisyyttä lisää ja jäitä hattuun yhä enemmän. Vaikeampia jaksoja on varmasti tiedossa, jos haluamme nostaa osaamistasoa. Siihen tarvitaan ratsastajalta kylmäpäisyyttä ja kykyä keskittyä - ja tehdä töitä pitkäjänteisesti. Kärsimättömyys on yksi heikoista puolistani, mutta tavoitteena olisi päästä siitä eroon. Olen kehittynyt tässä jo huimasti, mutta yhä edelleen tahdon haastaa itseäni tulemaan vieläkin kärsivällisemmäksi.

Dalia:

  • Lihaskunnon kasvatusprosessi tulee olemaan koko vuoden meillä voimassa, kun puhutaan laadukkaasta harrastamisesta ja tavoitteesta kehittyä jatkuvasti. Harjoitellaan yhä vaikeampia juttuja ja nostetaan meitä pois mukavuusalueelta. Jo sillä tavalla lihaskunto kasvaa automaattisesti!
  • Keskiaskellajit (ravi ja laukka) ovat tällä hetkellä heikohkoja. Nyt kun ihan perusaskellajejakin on lähdetty kasvattamaan, niin pitäisi saada keskiaskellajit myös selkeämmiksi. Yritetään harjoitella vielä lennokkaampia ja selkeämpiä keskiaskellajeja ja niiden eroa harjoitusaskellajeihin, jotta pisteet saadaan nousemaan kouluradoilla! :)
  • Koottuja askellajeja tahdon vielä parantaa. Tällä hetkellä saan kootut askellajit ratsastettua tosi hyviksi ja tahdikkaiksi jo pelkästään istunnalla (mistä olen ihan superiloinen!!). Mutta toivoisin, että saataisiin niihin enemmän lennokkuutta, isompaa liikettä ja takaosaa vielä paremmin alle. 
  • Vahvistetaan vanhojen juttujen osaamista ja otetaan mukaan mahdollisesti jotain uusiakin! Ainakin nyt valmentajamme on vihjaillut laukanvaihdoista.. :D Vaativaan en usko meidän vielä tämän kauden aikana nousevan, mutta sinne minulla ei olekaan mikään kiire! 
  • Vaikka viime vuonna epäonnistuinkin tässä, niin nyt tahtoisin laittaa vireille uudelleen haasteen maastakäsittelyn lisäämisestä. Voisin joskus vaikka pyytää jotakuta kuvaamaan meidän harjoituksiamme, jospa se toisi lisäbuustia! Voisin myös yrittää opettaa Dalialle jonkin uuden tempun! ;)
  • Tänä vuonna haluaisin vihdoin kokeilla sitä kaulanarua! Siitä olen puhunut jo kauan ja haaveenani on ollut opettaa hevonen siihen. Tiedostan kyllä, että opetusprosessiin täytyy panostaa, mikäli haluaa hevosen oikeasti toimivaksi siihen. Mutta haluaisin edes aloittaa treenit!
  • En tiedä tarvitsisiko tätä edes lisätä tavoitelistaan, sillä uskon sen hoituvan ihan itsestäänkin: muistetaan ottaa ilo irti yhteisestä tekemisestä, nautitaan myös höntsäilystä ja maastoilusta treenaamisen lomassa <3

Kilpailutavoitteet:

  • Kouluratsastus: HeA-tuloksia ylös! Tämä on tavoitteena simppeli, mutta vaatii kuitenkin paljon työtä. Tahtoisin vahvistaa osaamistamme nykyisellä tasolla ja saada yhä parempia tuloksia. Ehkä sitä voisi joskus olla palkinnoillakin? Sitä tärkeämpää on kuitenkin aina hyvä fiilis! 
  • Esteratsastus: Tästä en aio ottaa mitään paineita, vaan jatkamme hyppäämistä samalla tavalla kuin nytkin: silloin kun se tuntuu hyvältä ja niin isoja, kuin mikä tuntuu hyvältä. Jos minulla pää kestää esteiden suhteen, niin olisi kiva käydä hyppäämässä muutamia 80cm-luokkia ja mahdollisesti vielä 90cm:kin. Mutta näistä en tosiaan aio stressata tippaakaan! :)

Olen niiiiin innoissani alkavasta kaudesta!! <3 | © Pia Kujanpää 20.8.2017 NuR

4.1.2018

Vuosi sitten...

Tasan vuosi sitten nousin lentokoneeseen. Lähdin tekemään varmasti yhtä hulluinta asiaa elämässäni. Hyppäsin tuntemattomaan, uskalsin vihdoin toteuttaa yhden unelmistani: lähdin Saksaan hevoshommiin. Jännitti, pelotti, innostutti, mutta kuitenkin oli sellainen hyvä hytinä siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En kuitenkaan ollenkaan tiennyt mitä olin tekemässä ja mitä reissusta tulisi. Lähtiessäni en osannut arvatakaan, kuinka tärkeäksi elämys osoittautuisi ja kuinka kiitollinen tulisin siitä olemaan... ♥ 







Ikävä on välillä ihan suunnaton, 
vaikka mulla onkin nyt hyvä olla täällä kotona Suomessa. 

Pala mun sydämestä kuitenkin jäi Saksaan,
ja siellä tulee aina olemaan mun toinen kotini

3.1.2018

Heppavuosi 2017

Nyt on vuosi 2017 pulkassa ja on aika tehdä jonkinlainen yhteenveto kuluneesta kaudesta. Hevostelun osalta kulunut vuosi oli antoisaa ja opettavaista aikaa. Siviilielämässä puolestaan tämä oli ensimmäinen vuosi, kun en kuluttanut ollenkaan koulunpenkkiä. Työelämä ja ystävät, tallin ohella, pitivät kuitenkin huolen siitä, että kiirettä piti. Vuosi 2017 starttasi yhdellä tähänastisen elämäni uskomattomimmista seikkailuista, mutta mihin aika minut sen jälkeen johdattikaan...? Tehdäänpä pieni kurkistus minun hevosvuoteeni 2017 :)


Tammikuun ensimmäiset päivät olivat jännittävää aikaa. Lähtö Saksaan lähestyi ja tutun ja turvallisen elämän jättäminen taakse konkretisoitui päivä päivältä. Osasin kuitenkin nauttia viimeisistä hetkistä Suomessa, ihanien tallikavereiden, muiden ystävien, perheen ja sen kaikkein rakkaimman - Dalian kanssa <3

4.1.2017 lentokone lennätti minut Hampuriin, josta matka jatkui Wensiniin. Muistan yhä elävästi ne vatsassani lepattelevat perhoset, kun ensimmäistä kertaa astuin uuteen kotiini ja työpaikkaani. Ensimmäiset päivät kuluivat tutustuessa paikkoihin, ihmisiin ja hevosiin sekä harjoitellessa kovasti uusien tehtävien parissa. Päivä päivältä rutiinit tulivat tutummiksi ja sitä mukaa myös vastuu lisääntyi. Samaa tahtia kuitenkin rakastuin touhuun yhä enemmän ja enemmän.. <3 Ratsastin päivittäin useita (ihania!!) hevosia, pääsin mukaan kilpailuihin groomin roolissa, reväytin käteni työn tohinassa ja ennen kaikkea: opin paljon uutta!


Helmikuussa tallin arki jatkui samanlaisena kuin aikaisemminkin. Ratsastin, hoidin hevosia, putsasin varusteita jne. Opin ihan valtavasti ja sain yhä enemmän vastuuta. Arkea ja jaksamista varjosti vaikeiden päätösten pyöritteleminen siitä, jäisinkö Saksaan vain palaisinko takaisin Suomeen hiihtolomani jälkeen. Pitkään jatkuneen pohdinnan jälkeen kallistuin lopulta siihen, että lähden takaisin kotiin. Saksan reissu jäi ja jää varmasti ikuisesti mieleeni opettaivaisena, mielettömän hienona kokemuksena, josta en vaihtaisi hetkeäkään pois.. Olen yhä edelleen valtavan kiitollinen kokemastani <3 

Kotiin palaaminen tarkoitti tietenkin sitä, että palasin Länsirantaan Dalian luokse. Olimme omistajan kanssa sopineet, että saan jatkaa Dalian kanssa siitä, mihin joulukuussa jäimme ja saisin hevosen taas ylläpitoon. Ensimmäisinä päivinä paluun jälkeen ajatukset ja tunteet olivat ihan sekaisin muutosten keskellä, mutta kuun viimeisenä päivänä ensimmäistä kertaa Dalian selkään päästyäni, tiesin tulleeni kotiin <3


Maaliskuussa aloiteltiin rauhassa taas toisiimme totutellen, mutta melko pian päästiin taas takaisin kuvioihin ja pikkuhiljaa alettiin treenaamaan tosissaan kohti kevään kilpailuita, joista ensimmäiset (kilpailuharjoitukset tosin) tulivatkin eteen vain noin viikon päästä kotiin paluuni jälkeen. Siellä suoritettiin KN 63,200%:lla, mikä antoi kovasti toiveita kautta varten. Varovasti jopa uskalsin toivoa, että päästäisiin korkkaamaan HeA tällä kaudella. Kuitenkin etenimme vielä hiljakseen ja nautin erityisen paljon maastoilusta (jota en ollut Saksassa päässyt tekemään). Päätös paluusta takaisin kotiin alkoi pikkuhiljaa tuntua oikealta ja palailinkin muutaman viikon lomailun jälkeen takaisin töihin. 

Dalian ohella ratsastin myös meidän tallin Nappulaa, jonka kanssa otettiin valtavia harppauksia eteenpäin. Oltiin myös nuoren neidin kanssa kisaharjoituksissa ja suoritettiin HeC 63,864%:lla. Olin äärettömän motivoitunut saadessani myös toisen ratsastettavan Dalian rinnalle :) 


Huhtikuussa treenaaminen jatkui yhä intensiivisemmin ja käytiinkin korkkaamassa kilpailukausi virallisissa kilpailuissa PeRalla, jossa suoritettiin jälleen KN. Hevosen jännityksen vuoksi menestys ei kuitenkaan ollut kummoista, mutta minua se lähinnä huvitti. Oli hienoa huomata, kuinka paljon kevyemmin otin epäonnistumiseni kuin mitä olisin esimerkiksi vuosi sitten ottanut. Kouluratsastuksen saralla vahvistuttiin kokonaisvaltaisesti kuitenkin hyvin ja tehtiin valtavia harppauksia. Yksi mainitsemisen arvoinen asia on toki myös se, että hyppäsin Dalialla ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Olin jäänyt edeltävänä syksynä tauolle esteistä oman epävarmuuteni vuoksi, mutta nyt Saksassa kasvatetun itseluottamuksen ansiosta hypättiin jälleen - ja itsensä voittaminen tuntui mahtavalta! Päätin kuitenkin, että esteiden hyppääminen toimii tästä lähin meille mielenvirkistyksenä, mutta en ota niistä mitään stressiä! :) 

Yhteistyö Nappulan kanssa jatkui ja menestys oli vaihtelevaa. Välillä meni hyvin, välillä vähän huonommin. Olin kuitenkin yhä tyytyväinen ja toiveikas meidän tulevaisuutemme suhteen ja suunniteltiin ensimmäisiä kisoja toukokuulle.. Muita heppatapahtumia huhtikuussa oli, kun pääsin ratsastamaan kaverini vuokrahevosta Kvintaa, joka muistutti paljon Saksassa ollutta suosikkihevostani Cassoa. Myös Hevoset 2017 -messut tuli koettua hyvän kaveriporukan kanssa! :)


Toukokuu oli treenintäyteinen. Tavoite ensimmäisestä HeA:sta konkretisoitui, sillä ilmoittauduin kilpailuihin kyseisen tason luokkaan. Jännitys ja odotus (olinhan kuitenkin tekemässä jotain, mistä olin jo kauan haaveillut) kuitenkin teki sen, että päädyin ylisuorittamaan ja paineistamaan hevosta liikaa. Olin jo vähällä perua startin, mutta saamani tsempin avulla selviydyttiin kovasta treenistä radalle asti. Vielä viimeisenä päivänä ennen kisoja oltiin CR-valmennuksessa, joka meni meidän osaltamme tosi hyvin ja antoi toivoa seuraavalle päivälle! Suoritettiin meidän molempien ihka ensimmäinen HeA tuloksella 60,192%, johon en voinut olla enempää kuin tyytyväinen <3 

Siitä treenit jatkuivat kohti oman tallin kilpailuja, joissa startattiin HeB ja HeA, sijoittuen B:ssä toisiksi 66,000%-tuloksella. A sen sijaan meni meiltä vähän mönkään, mutta kokemusta se ainakin toi! Tallilla oli vilskettä, kun koulukisojen lisäksi järjestettiin myös estekilpailut, jossa hypättiin 70cm sijoittuen kolmanneksi. 80cm jätin kuitenkin kesken oman jännityksen vuoksi, vaikka hevonen olikin ihan liekeissä. Oma pää ei vaan kestänyt :D 

Nappulan kanssa treenit menivät edelleen vaihtelevasti ja päätin jättää viralliset kilpailut sen kanssa välistä ja säästää sellaiseen ajankohtaan, kun olisimme siihen valmiimpia. Tallin omissa kisoissa mentiin kuitenkin HeC sijoittuen neljänsiksi. 


Kesäkuu startattiin Solbackan estekilpailuissa luokissa 70cm ja jälki-ilmoittautuneina myös 80cm. Sen jälkeen kesäkuu lähtikin liikkeelle perinteisesti eli lastenleirien merkeissä, missä toiminkin avustajana. Leiritohinan keskellä käytiin vielä kerran kouluaitojen sisällä kaatosateessa suorittamassa HeB ja HeA. Ei parhaimpia tuloksia, mutta kuitenkin tosi hyviä kokemuksia! Sen jälkeen hevonen saikin jäädä hetkiseksi lomailemaan laitumelle, kun minä keskityin leireihin. Viikon päästä haettiin heppa takaisin kotiin ja jatkettiin treenaamista. Käytiin jälleen CR-valmennuksessa, hypättiin juhannuksena Solbackan avoimissa rataharjoituksissa ja päästiimpä kokeilemaan maastoesteitäkin ensimmäistä kertaa! Ei kuitenkaan unohdettu kesään kuuluvaa hölläilyä ja maastoilua ;) 

Nappulan kanssa ei kesäkuussa paljoa tehty, sillä se jäi pian kesälomalle! 


Heinäkuu aloiteltiin ankaran treenaamisen merkeissä, sillä kenttä oli hyvässä kunnossa, ja tuntien ollessa kesälomalla, myös lähes jatkuvasti käytettävissä. Tehtiin paljon hyviä treenejä CR:n innoittamana mun istuntaan keskittyen ja koettiinkin paljon onnistumisia, vaikka alkuun vaikuttikin epätoivoiselta! Kuun puolivälissä Dalia lähti jälleen kesälaitumelle - tällä kertaa vähän pidemmäksi aikaa ja siellä maastoiltiin sekä maasta- että selästäkäsin. Hevonen sai paljon myös täysin vapaita päiviä, jolloin sen ei tarvinnut keskittyä muuhun kuin syömiseen (minkä huomasi alati kasvavasta vatsanympäryksestä). Mulla meinasi motivaatio tipahtaa täysin hevosen lihomista seuratessa, mutta onneksi ne tunteet olivat ohimeneviä! 

Heinäkuussa pääsin hevosvapaan ansiosta näkemään myös niitä kavereita, joita muuten ehdin harvemmin tapaamaan. Yksi näistä on ystäväni Maria, jonka uutta hevosta, Nellaa, pääsin testaamaan useampaan otteeseen ja tykästyinkin siihen kovasti! :) 


Elokuussa hevoset palailivat takaisin kotiin kesälaitumelta ja syyskausi pyörähti käyntiin kesän viimeisimmän leirin merkeissä. Pian sekä leiri että kesäloma loppuivat ja arkeen oli pikkuhiljaa palailtava. Valmennukset jatkuivat ja kesän hölläily oli ohitse! Meillä tuntui laidunloman jäljiltä olevan liuta ongelmia, joista tosiaan vähäisin ei ollut mun oman kropan hallinta. Aika rauhassa vielä mentiin loman jäljiltä, mutta syksyn kisakausi päästiin korkkaamaan NuRilla. Mentiin jälleen HeB ja HeA, joista molemmista jäivät tulokset vähän omien tavoitteiden alle, mutta oli silti ilo huomata, että HeA:ssa oltiin ensimmäiset ei-sijoittuneet! Se toi heti lisämotivaatiota treeneihin! :)

Nappulan kanssa jatkettiin myös loman jäljiltä treenailua ja nyt tuntuivat palaset loksahtelevan paremmin paikoilleen ja saatiinkin sen kanssa tosi kivojakin pätkiä! :) Elokuu kuitenkin jäi meidän viimeiseksi yhteiseksi treenikuukaudeksi, sillä lopettelin yhteistyön neitosen kanssa syyskuun alussa sen jatkaessa toisen kuskin kanssa :) 


Syyskuussa taas treenattiin. Käytiin ahkerasti oman valmentajan tunneilla ja muutaman kerran myös Tippa Teräväisen silmän alla. Ruvettiin saamaan kiinni "uudesta", kevyemmästä ratsastustyylistä ja koettiin jättimäisiä onnistumisia! Vihdoin ratsastus alkoi tuntumaan taas hyvältä ja oma kroppa alkoi olla suhtkoht hallussa. Toki vaikeuksiakin mahtui mukaan, mutta kokonaisuus parani kerta kerralta ja syyskuu on jäänyt mieleen positiivisen kehityksen kuukautena! Kisaamaan päästiin myös, sekä PeRalle, että oman tallin karkeloihin. PeRalla sijoituttiin KN:ssä neljänsiksi tuloksella 62,400%. Oman tallin kisoissa tunne ei ollut kovin hyvä, mutta napattiin siitä huolimatta toinen sija huikealla 68,800% tuloksella (mikä omasta mielestä meni vähän yläkanttiin :D). HeA mentiin rataharjoituksena kilpakumppanien uupuessa. HeB:n saavutuksen ansiosta saatiin Länsiranta CUP 2017 hopeaa HeB-tasolla :) Kovan treenin vastapainoksi hengähdettiin aina välillä maastossa!

Nappulan kanssa tosiaan yhteistyö päättyi, mutta sen sijaan sain uuden treenikaverin toisaalta. Aloin ratsastamaan pientä, kimoa lämminveriruunaa, Kapua, muutaman kerran viikossa omistajalle liikutusavuksi. Kapusta (keskimmäinen kuva vasemmalla) kirjoittelen vielä kattavamman esittelyn myöhemmin, mutta lyhyesti sanottuna; hän on vähän herkkis, mutta kuitenkin älyttömän mukava sille päälle sattuessaan! Ensimmäinen kuukausi meni toki pääosin toisiimme tutustuessa :) 


Lokakuu on painunut mieleen helppona ja vaivattomana kuukautena! Uudet opit alkoivat olla hanskassa ja ratsastus sujui kuin tanssi. Dalian ratsastettavuus tuntui paranevan päivä päivältä ja rakastuin sen kanssa touhuamiseen yhä enemmän. Kovan treenin ja upean suorittamisen vastapainoksi Dalia ansaitsi myös paljon maastoilua ja muuta hölläilyä! Tekeminen oli nousujohteista ja ratsastus tuntui kivalta, vaikka lisääntyvä pimeys vähän vaikuttikin motivaatioon. Kaiken kaikkiaan Dalia oli kuitenkin superhyvä! <3 Yhdet estekisat käytiin Solbackassa hyppäämässä. 80cm otettiin yksi kiintiöpuomi mukaan, mutta kivaa oli ;)

Kapun kanssa tultiin koko ajan tutummiksi ja sen kanssa saatiin myös paljon onnistumisia. Alkuvaikeudet alkoivat helpottaa ja pääsin paremmin ruunan pään sisälle! Sen kanssa touhuamisesta ja etenemisestä jäi pääosin tosi hyvä fiilis :) 


Marraskuun alussa vaikeudet iskivät samaan aikaan pimeyden ja vesisateiden kanssa. Yhtäkkiä tuntui siltä kuin en olisi hevosta osannut ratsastaa enää ollenkaan ja vanhat ongelmat puskivat takaisin. Motivaation kanssa painiminen ja kasaantuvat ongelmat meinasivat uuvuttaa ihan kokonaan, mutta ImRan rataharjoitukset 11.11. antoivat toivomani valonpilkahduksen pimeyden ja vaikeuksien keskelle. HeB:stä saatiin 65,200%, mikä on suurin koskaan saamamme tulos kyseisestä luokasta ulkopuolisissa kilpailuissa tai harjoituksissa. Sen lisäksi tehtiin paras HeA-suorituksemme ikinä ja siitä repäistiin uskomattomat 63,333%!!! <3 

Näiden tulosten avulla jaksoin painaa kotona hiki hatussa hommia, vaikka tekeminen ei siitä helpommaksi muuttunutkaan. Toisaalta osasin ajatella asian niin, että kotona harjoittelimme jo meille vaikeampia tehtäviä, jolloin meno on hankalaa, mutta kisoissa suoritamme omalla tasollamme hyvin - kunhan vain keskitymme! :) Ja mitä kilpailuhin tulee, niin marraskuussa hypättiin myös esteitä useampaan otteeseen: kotitallilla 70cm ihan tyhmällä virheellä (radanunohdus), mutta 80cm puhtaasti! Sen lisäksi käytiin Solbackassa hyppäämässä 80cm sillä perinteisellä yhdellä tiputuksella ja sen lisäksi korkattiin 90cm puhtaalla radalla (mitä en olisi ikinä uskonut!!). Ainakin itsensä tuli ylitettyä roimasti, mihin olikin hyvä päättää kisakausi! <3

Kapun kanssa kärsittiin (maastakäsin) lievästä luottamuspulasta, mikä vähän vähensi intoa sen kanssa, vaikka ratsailla homma toimikin yhä paremmin ja paremmin. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, vaan sinnikkäästi tein töitä sen kanssa! :)


Joulukuussa Suomen ilmasto näytti meille keskisormea ja välillä jouduttiin kovastikin käyttämään mielikuvitusta hevosen liikutuksen suhteen. Ne kerrat, kun kuitenkin päästiin tekemään, sujuivat ihan kohtalaisesti. Marraskuun ongelmat alkoivat vihdoin selvitä ja kehitys näytti jälleen vihreää valoa. Maastoiluntäyteinen joulukuu kerrytti Dalialle rutkasti ylimääräistä energiaa, mutta siitä (ja säiden/pohjien mukaan aaltoilevasta motivaatiosta) huolimatta joulukuun edetessä Dalia tuntui jälleen paranevan! Aloin jälleen nauttimaan yhteisestä tekemisestä ihan eri tavalla ja motivaatio alkoi nousta pikkuhiljaa. Joulukuun lopussa koettiin taas ihania onnistumisen tunteita ja toivoa siitä, että ehkä me täältä vielä noustaan kohti ensi kautta! :)

Kapun kanssa maastoiltiin myös jonkin verran ja sen lisäksi treenailtiin maneesissa. Luottamusongelmat alkoivat olla taaksejäänyttä elämää ja herran kanssa touhuileminen oli yhä mukavampaa joka kerta! :) <3

♥ ♥ ♥

Huh! Tällainen heppavuosi tällä kertaa! Olen kiitollinen uusista kokemuksista, opeista sekä saavutuksista, joita sain kokea kauden 2017 aikana. 

Kiitollinen Dalian omistajalle hienosta hevosesta ja tästä mahdollisuudesta!
Kiitollinen meidän valmentajalle kärsivällisyydestä ja tsemppaamisesta!
Kiitollinen tallikavereille jatkuvasta tsemppaamisesta ja hyvästä yhteishengestä!
Kiitollinen kaikesta saamastani tuesta myös perheelle ja ystäville!

Tulkoon uudesta vuodesta vieläkin mahtavampi! ♥