15.9.2018

Huikeiden onnistumisten elokuu

Elokuu alkoi muutamalla leiripäivällä, joiden aikana en itse ratsastanut ollenkaan. Ennen leiriviikkoa olin ehtinyt ratsastaa vain muutaman päivän ja silloinkin aika rennosti, joten halusin pitää pienen "lepotauon" leirin ja kunnon treeniin paluun välillä, jolloin otettiin vielä n. viikon verran ihan rennosti maastoilun ja ilman satulaa höntsäilyn merkeissä. Pikkuhiljaa alettiin kuluttaa kenttää yhä enenevissä määrin ja tehtiin näin ollen melko pehmeä lasku takaisin arkeen. Dalia on ollut koko ajan aivan ihana ratsastaa: tosi kuuliainen ja motivoitunut! Oli ihanaa huomata, että se loman jäljiltä muisti kaikki temput ja teki niitä oikein innokkaasti. Toki kesämaha toi omat haasteensa, mutta kaiken kaikkiaan Dalia teki mielellään ja jaksoikin oikein hyvin!

9.8. ♥ © Iina


Puolivälissä elokuuta koitti kauan odotettu, kauden ensimmäinen kouluvalkku eli virallinen paluu takaisin treeniarkeen. Silloin keskityttiin ihan vain hyviin askellajeihin ja niiden säätelyyn. Sen lisäksi korjailtiin mun kroppaa kesäloman jäljiltä. Tarkkaan syyniin pääsivät mun, ah niin ihana ainainen ongelmakohtani: kädet. Mulla on itselläni jonkin verran kropassa vinouksia, jotka luonnollisestikin ovat tarttuneet hevoseen ja ollaan niitä pikkuhiljaa yritetty korjailla. Yksi selvimmin havaittavimmista vinouksista löytyy mun käsistä. Oikea käsi työntyy helposti eteen ja vasen tulee taakse ja nimenomaan siinä tilanteessa, kun oikea käsi on ulkokätenä vasemmassa kierroksessa. Silloin ulko-ohjan tukea ei ole olemassa ja hevonen pääsee ulkolavasta karkaamaan minne sattuu. Yritettiin kovasti saada mun käsiä takaisin omille paikoilleen ja sillä tavalla myös hevosta suoristumaan. 

Sen lisäksi, että kädet seikkailivat jälleen omilla teillään, sain myös muistutuksen siitä, kuinka tärkeää on jalalla tukea hevosta. Ongelmat harvoin ovat hevosen päässä tai suussa, vaan yleensä kyljissä, vatsassa ja selässä ja sen vuoksi emme korjaa asioita kädellä, vaan jalalla. Taivuttamiseen ihan oikeasti piti käyttää sitä jalkaa, eikä vaan luulla käyttävänsä. Tästä sain myös valmennuksessa hyvän muistutuksen. 

Seuraavana päivänä jatkoimme samalla teemalla keskenämme ja siitä huolimatta, että Dalia oli hieman väsähtäneen oloinen edeltävän päivän treenin jäljiltä, se oli kuitenkin tuulisesta säästä johtuen vähän säpäkkänä... Eli reagoi voimakkaasti apuihin, mutta kokonaisuus silti jäi vähän löysäksi. Vinouksia korjatessa hevonen tuntuikin ihan makaroonilta ja "huojui" joka suuntaan, kun minulta tuleva tuki tulikin vähän eri tavalla kuin ennen. Sitkeyden ansiosta sain kuin sankin omat kädet hallintaan ja symmetrisiksi (ja myös jalat jotenkuten toimintaan). Kaiken kaikkiaan jäi tosi positiivinen fiilis! Oli ihanaa päästä vihdoin korjaamaan asioita ja oivaltamaan juttuja, jotka ovat olleet hankalia! 

9.8. © Iina

9.8. © Iina


Ensimmäiset "kunnon treenipäivät" sujuivat siis ihan perusasioiden parissa. Sitten ostin Dalialle ihan oman koulusatulan, joka vaikuttaa istuvan hevoselle aika hyvin. Minulle itselleni se ei ole ehkä se ihan optimaalisin, mutta ehkäpä sitten Dalian laihduttua voisin alkaa etsimään laadukkaampaa penkkiä tuon tilalle. Mutta joka tapauksessa, päätin jättää sen testaamisen jälkeen hautumaan seuraavaa valmennusta varten, jotta valmentaja voisi tsekata sen istuvuuden. Ratsastin seuraavaa valmennusta edeltävän päivän ilman satulaa ja alun kankeuden ja hitauden jälkeen Dalia tuli ihan superhyväksi! 

Seuraavan päivän kouluvalmennuksessa sama hyvä flow jatkui ja vielä kotiinkin päästessä hymyilytti! Sain jälleen kerran todistaa, että mun hevonen on kaikkein hienoin ikinä. Tehtiin silloin paljon laukkatyöskentelyä: laukan kokoamista ja keskilaukkaa, vastalaukkaa, vastalaukkavoltteja, laukkasulkua ja vaihtoja käynnin kautta. Paljon asiaa ja tekemistä tuntiin, mutta Dalia oli kertakaikkisesti niin hyvin avuilla ja pyöreänä, että sen kanssa pystyi vaihtamaan tehtävää ihan lennosta. Valmennuksen loppuun tehtiin vielä kirsikaksi kakun päälle meidän ensimmäinen laukanvaihto askeleessa - puhtaasti! Huhhuh! Tunnin alusta asti Dalia oli ihan superhyvä, pehmeä ja miellyttävä ratsastaa ja parani vain loppua kohti. Ihan mieletöntä! Kyllä me valmentajankin kanssa päästiin oikein nostalgisoimaan ja muistelemaan, mistä ollaankaan lähdetty liikkeelle ja miten huimasti ollaankaan kehitytty. Ollaan melkein nollasta lähdetty ja nyt suoritetaan melko sujuvasti vaativan juttuja.. Wow, ihan uskomatonta! Mutta on mulla kyllä parhain treenikumppanikin!

19.8. kouluvalmennus ♥ © Merikke

19.8. kouluvalmennus ♥ © Merikke

19.8. kouluvalmennus ♥ © Merikke

19.8. kouluvalmennus ♥ © Merikke


Sen valmennuksen jälkeen oltiin muutaman kerran kentällä ja ensimmäisellä Dalia oli jälleen tosi pehmeä ja hyvä, mutta seuraavalla ei oikein oma itsensä. Se vastusteli tosi paljon, mutta sain sen kuitenkin loppua kohti aika hyväksi. Sen jälkeen annoin hevoselle "lomaa" kenttätreenistä ja käytiin muutamana päivänä putkeen maastoilemassa. 

Seuraavana sunnuntaina oli jälleen kouluvalmennuksen aika ja siihen olivat lähtökohdat kaikkea muuta kuin hyvät: olin valvonut myöhään kahtena edeltävänä yönä, joten olin aika väsynyt, olin juuri tehnyt aamutallin, hevonen oli ollut kevyellä liikunnalla edeltävät kolme päivää ja kaiken lisäksi taivaalta satoi kaatamalla vettä niskaan. Päätettiin pitää vain puolen tunnin treeni ja mielenkiintoisista lähtöasetelmista huolimatta tehtiin varmaan yksi meidän parhaita valmennuksia. Dalia oli ihan mielettömän hyvä - jälleen! Tehtiin hyvin samantyyppinen treeni kuin edeltävälläkin viikolla eli laukkapainoitteinen. Tehtiin siis temmonvaihteluita, laukkasulkua lävistäjällä ja vastalaukkaa. Tällä kerralla ei kuitenkaan lähdetty laukanvaihtoihin vähäisen ajan vuoksi, vaan jatkettiin sulkutaivutus-teemalla. Eli tehtiin laukkasulkua voltilla, ns laukkapiruetin alkeita, olin ihan ällikällä lyöty.. mekö muka pystyttäisiin sellaiseen?? Vaikka siis kaukanahan nuo vielä varsinaisesta piruetista olivat, mutta joka tapauksessa. Dalia suoritti ne hienosti! 

Oli ihanaa huomata, miten pitkäjänteinen työskentely tuottaa tulosta: iso ja voimakas laukka alkaa löytyä ja kokoaminen on jatkuvasti vaivattomampaa ja hevonen on aina vaan pehmeämpi siirtymisissä. Valkussa Dalia oli vähän kiireisen oloinen, mtta kuitenkin kaiken kaikkiaan ihan miellyttävä ratsastaa ja otti avut hyvin vastaan. Vaikeatkin asiat Dalia suoritti hyvällä asenteella, rennosti ja pysyi pehmeänä. Ai ettien että, on se vaan hieno heppa! Kaikkensa se antaa ♥

(alla video kyseisestä valmennuksesta, valtava kiitos kuvaamisesta Keri! <3)


Muutaman päivän ajan fiilistelin vielä itsekseni kentällä sitä tunnetta, mikä oltiin valmennuksessa saatu aikaan. Tehtiin myös muita juttuja, lähinnä HeA-temppuja, mutta lisäksi myös siirtymisiä. Pehmeys ja rentous säilyi läpi tekemisen ja ratsastus tuntui ihanan vaivattomalta. Sitten Dalia sai jälleen ansaitun maastopäivän. Elokuu aloiteltiin ja lopeteltiin onnistumisiin ja oikeastaan hyvä fiilis seurasi meitä läpi koko kuukauden. Olo oli innokas ja motivoituneempi kuin ehkä koskaan, mutta ennen kaikkea onnellinen ja kiitollinen siitä, kuinka mahtava mun treenikumppani onkaan! Maailman paras Päli ♥

14.8.2018

Helteinen heinäkuu

♥ © Janika Nevalampi

Kuten koko maassa, oli meillä täällä Etelä-Suomessa varsin helteinen tunnelma koko heinäkuun ajan. Kaikki urheilu ja oikeastaan muukin aktiviteetti piti sijoittaa varhaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan, mikäli halusi välttää tukahduttavan kuumuuden. Kaiken kaikkiaan nautin lämmöstä, vaikka elohopea tuntuikin joskus nousevan vähän turhan korkealle. Hevosten (ja omakin) loma osui kuitenkin juuri oikeaan aikaan, sillä velvollisuuksia oli varsin vähän hoidettavana ja satunnainen maastoilu oli helppo ajoittaa viileämpiin vuorokaudenaikoihin. 

Daliaa liikuttelin loman aikana useammissa pätkissä, joiden välillä oli aina muutamia lomapäiviä, jotka hevosella kuluivat vain chillaillen laitumella. Itse pidin myös useita heppavapaita päiviä, jotka kuluivat kavereiden luona, kesäfestareilla tai sukuloimassa. Lomailu teki meille molemmille oikein hyvää ja minulle itselleni ero hevosesta sai akut latautumaan tulevaa kautta varten. Vaikka Dalia lihoikin taas laitumella melkoiseksi palloksi, ei se saanut minua samalla tavalla lannistumaan kuin viime kesänä. Tällä hetkellä olo on syyskautta ajatellen todella innokas ja motivoitunut.

© Anniina K

Kesäponi (ja sen maha) ♥ © Anniina K


Heinäkuun alussa olin aika paljon poissa, enkä ensimmäisen puolentoista viikon aikana käynyt kuin kolme kertaa maastoilemassa. Dalia oli vatsanympäryksestä päätellen ottanut lomastaan kaiken irti ja olikin lenkille lähtiessä vähän normaalia väsähtäneemmän oloinen. Kuun puolivälistä eteenpäin Dalia liikkui melko säännöllisesti ja sillä oli vain muutama vapaapäivä. Viikkoa ennen tallille paluuta se liikkui päivittäin, jotta paluu arkeen olisi vähän pehmeämpi. Säännöllinen liikunta virkisti ja se alkoi olla melko reipas maastoilija, kunhan vaan pääsi vähän vauhtiin.

Itse nautin kovasti kävelylenkeistä ihan kahden kesken kuin myös kavereiden seurassa jutellen, mutta toki ihanaa oli myös päästellä höyryjä pihalle pelloilla laukaten. Yksi kesäloman kohokohdista taisi olla yömaasto, johon lähdettiin neljän tytön, neljän hevosen ja yhden käsiponin voimin. Koko kesän ajan hevosista välittyi lauma- ja laidunelämän tuoma rentous ja rauhallisuus. Maastoilu toimi hyvänä mind fullnessina itse kullekin ja tunnelma oli kaiken kaikkiaan seesteinen. Ah, miten rakastinkaan tätä rentouttavaa kesää <3

Korvakuvia koko puhelin täynnä <3


Kuun lopulla Dalia tuli takaisin tallille Issa seuranaan ja aloittelimme Janikan kanssa kauden muutamaa päivää ennen muita. Dalia oli tosiaan liikkunut laitumella jo viikon verran päivittäin, mutta ainahan kenttätreeni on rasittavuudeltaan vähän eri asia. Aloittelimmekin rauhallisilla, puolen tunnin treeneillä, joissa käytiin vaan askellajit läpi. Vähän väistöjä ja vastalaukkoja otettiin pikkuhiljaa mukaan treeniin notkistelemaan hevosta ja oli ilo huomata, miten hyvin Dalia kantoi itsensä ja teki kaikki tehtävät loistavasti tauosta huolimatta! On se vaan kultainen!

Kuten jo aikaisemminkin mainitsin, tauko treenistä teki meille todella hyvää ja nyt olemme enemmän kuin valmiina uuteen kauteen. Koko laidunkauden aikana hevosella taisi olla kaksi kertaa kuolaimet suussa ja nekin vain silloin, kun käytiin ottamassa kuvia. Muuten ollaan menty satulatta ja kuolaimetta (ja kengättä ja kannuksetta, haha :D) koko kesäloma. Nyt töihin palattuaan Dalia on ollut kaiken kaikkiaan älyttömän miellyttävä ratsastaa, sillä on työmotivaatio kohdillaan ja intoa riittää. Eiköhän tästä leivota onnistunut kausi ja onnelliset kesämuistot säilötään visusti takataskuun <3

© Janika Nevalampi

© Janika Nevalampi

♥ © Janika Nevalampi

11.8.2018

Kesälaitumella

Lähes koko helteisen heinäkuun meidän tallin hevoset saivat viettää leppoisia kesälomapäiviä laitumella. Lomalaiset kävivät satunnaisesti vähän maastoilemassa, mutta muuten saivat elää laumaelämää vuorokauden ympäri ja syödä niin paljon kuin sielu sieti. Kyllähän sitä laidunlomalla kasvoi yhden jos toisenkin nelijalkaisen vatsanympärys, mutta pääkoppa kiitti pitkästä tauosta. Tärkeitä hetkiä hevosille.. <3 Nyt uusi kausi on jo pyöräytetty käyntiin ja lomapäivät ovat takanapäin. Kirjoittelen kattavammin meidän kuulumisista ihan pian, mutta tässä nyt vielä hieman kesäfiilistelyä muutamien lomakuvien myötä.



















29.6.2018

Koulutreeniä kesäleirivilskeen keskellä

Koulujen päättyminen ja kesäloman alku tarkoittaa meidän tallilla aina sitä, että kesäleirit alkavat ja tallin piha täyttyy lasten iloa huokuvista kasvoista. Kolme viikkoa, kesäkuun alusta juhannukseen asti, kävi aikamoinen vilske, kun leiriläiset saapuivat toinen toistaan innokkaampina tallipihalle. Myös Dalia teki leiritunteja lähes joka päivä ja mun oma treenaaminen jäi siinä sivussa vähän vähemmälle. Aluksi vähän harmitti, että saikun vuoksi ei oikein ehditty pääsemään treeneissä vauhtiin ennen leirien alkua, etenkin kun saikkua seurasi yo-viikonloppu, jonka itse vietin neljissä yo-juhlissa, enkä näinollen ehtinyt silloinkaan ratsastamaan. Muutenkin olin totuttuun nähden tosi vähän hevosen selässä, mutta iloiseksi yllätykseksi toukokuun koulukiemuratauko oli tehnyt Dalialle vain hyvää, sillä se oli jokaisella kerralla tosi hyvä ratsastaa! 

Torstaina 7.6. olin ensimmäistä kertaa reiluun viikkoon kentällä ja ties kuinka pitkästä aikaa kouluvalmennuksessa. Vähän hirvitti ennen tuntia, miten tulisimme siitä selviämään... Daliakin oli onnistunut kasvattamaan melkoisen kesämahan (saikku osui juuri huonoon kohtaan, kun hepat alkoivat päästä pidemmiksi aikaa vihreälle totuttelemaan), mikä ei ainakaan huojentanut oloani. Tehtiin kuitenkin ihan vain perustyöskentelyä ja keskityttiin siihen, että Dalia tuli rehellisesti läpi ja polki takajaloillaan kunnolla alle. Valmentaja ryhtyi ihan todenteolla hommiin myös mun käsien suhteen ja "kiinnitti" ne yhteen antamalla mulle käsien väliin lyhyen raipan, josta mun piti pitää kiinni. Sen tarkoitus oli estää sitä, että kädet lähtisivät seikkailemaan, sillä tarkoitus oli vakauttaa ne keskenään symmetriseksi. 

Treenitauko oli tehnyt tehtävänsä ja olin itse aluksi ihan hukassa koko kropan kanssa. Koko pakka tuntui vain leviävän käsiin ja teki mieli luovuttaa jo ennen kuin edes kunnolla aloitettiin. Noh, purin hampaat yhteen ja aloin sitkeästi noudattamaan valmentajan neuvoja. Dalia oli todella hidas takajaloistaan, joten aloiteltiin tekemällä käynnistä ja ravista äärimmäisiä kokoamisia lähes pysähdykseen asti - ja siitä välittömästi liikkeellelähtöjä takaisin eteen. Näiden harjoitusten avuilla saatiin hevonen läpi, takajaloista nopeaksi ja rehellisesti kantamaan kroppansa. Dalia oli pätkittäin älyttömän miellyttävä ratsastaa ja päästiinkin lopputunnista jo tekemään koottua laukkaa sekä myötä- että vastalaukassa. Olin lähes epätoivoisesta aloituksesta huolimatta tyytyväinen meidän suoriutumiseen. Vaikka hevosella oli pätkittäin ähinästä ja puhinasta päätellen todella hankalaa, se silti yritti parhaansa kaikissa tehtävissä. Ihan positiivisin mielin jatkettiin tästä eteenpäin!

18.6. | © Anniina K

18.6. | © Anniina K

18.6. | © Anniina K


Seuraavana päivänä, eli perjantaina jatkoin samoilla tehtävillä itsenäisesti. Olin tunnollinen ja otin valmentajan kehoituksen mukaisesti pikkuraipan käsieni väliin ja piinasin käsiäni sen avulla (ja aloin jo pikkuhiljaa tottumaan raipan olemassaoloon - ja jopa tykkäämään sen antamasta tuesta). Koko homma oli tänään jo paljon paremmin hallussa ja vaikka Dalia oli taas aluksi hidas pohkeelle, se tuli lopuksi ihan tosi hyväksi ja rehelliseksi takapäästä! Pätkittäin se oli niin mielettömän hyvin takaosan päällä, että en voinut kuin vain antaa edestä tilaa. Hienointa oli se, että mun myödätessä se ei ollenkaan tippunut etupainoiseksi, vaan jatkoi tekemistä takaosalla, vaikka se olikin sille hieman haastavaa. Hienoin ikinä! <3

Lauantaina löysin itseni puolivahingossa jälleen kouluvalmennuksesta. Koska meillä oli tähtäimenä Solbackan koulukisat puolentoista viikon päästä, päätimme tehdä HeA:2-ohjelman laukkaosuutta eli keski- ja vastalaukkaa. Keskilaukat eivät ole koskaan kuuluneet meidän vahvuuksiimme, mutta tänään niissä tuntui olevan erityisen paljon vaikeuksia. Vastalaukat sen sijaan sujuivat ihan hyvin, mutta keskilaukan parissa jouduimme viettämään pitkän tovin. Lopulta se onnistui ihan ok, ja päätettiin lopettaa siihen sen tahkoaminen. Otettiin loppuun vielä ihan pari keskiravia (keventäen, sillä heppa alkoi olla aika väsynyt) ja se sujui toisella yrityksellä niin hienosti, että lopeteltiin koko tunti siihen. Ehkä tämä kolmen päivän treeniputki pitkän tauon jälkeen oli vähän liikaa, sillä Dalia meinasi jo puolen tunnin jälkeen väsähtää ihan kokonaan. Saatiin se kuitenkin tsempattua jatkamaan reippaasti loppuun asti. Hienosti tuo hevonen kuitenkin antaa kaikkensa, kunhan sen vaan saa kannustettua oikeaan mielentilaan <3 

9.6. | © Janika

9.6. | © Janika

9.6. | © Janika


Sunnuntaina Dalialla oli enemmän kuin ansaittu maastopäivä ja voi, miten se siitä nauttikaan. Sitten se ahkeroi seuraavat päivät leiritunteja ja itse olin selässä seuraavan kerran vasta perjantaina. Ratsastin Dalian silloin kevyesti ilman satulaa. Tehtiin rennolla asenteella läpi HeA-radan asiat (väistöt, keskiravit ja -laukat sekä vastalaukat). Dalia oli ihan superhyvä, eikä meillä mennytkään kuin reilu parikymmentä minuuttia, kun jo olin valmis lopettelemaan. Olimme molemmat väsyneitä leiriviikon jäljiltä, joten mitäpä sitä jatkamaan, kun hevonen kuitenkin teki ihan loistavasti vaaditut asiat! <3 

Sitä seuraavana päivänä, lauantaina, käväisimme estevalkussa pohtimassa, ilmoittaudutaanko estekisoihin vai ei. Tunnista jäi ihan hyvä fiilis, mutta silti jostain tuntemattomasta syystä minua jännitti enemmän kuin hetkeen aikaan esteillä. Jätin siis kisailmon vielä hautumaan ja oikeastaan loppujen lopuksi unohdin ilmoittautua, emmekä näin ollen käyneet kisaamassa esteillä. Toisaalta se ei haitannut mua ollenkaan, sillä olin muutenkin vähän epävarma kisoihin lähdöstä. Mutta koulukisoihin oli ilmoittauduttu ja sitä varten viimeistelytreeni tehtiin maanantaina 18.6. Olin pitkästä aikaa valmennuksessa kaksin jonkun kanssa ja olipa ihan hassua, kun on tottunut käymään tunneilla ihan ylhäisessä yksinäisyydessään (:D). Meillä oli kuitenkin sama rata harjoiteltavana, joten saatiin homma pelaamaan tosi sujuvasti. Aloiteltiin myötä- ja vastalaukassa taivuttelemalla ja se alkoi ihan hyvin, mutta jossain vaiheessa hevoselta tuntui motivaatio loppuvan ja se kadotti selän, vatsan ja takajalat, enkä meinannut saada sitä mitenkään läpi enää rehellisesti. Jatkettiin sitten väistöihin, joissa sain hevosen jälleen keskittymään ja hyväksi! Tunnin loppuun asti jatkui hyvä flow ja jopa vaikeuksia tuottaneet keskiaskellajit sujuivat hyvin! Kisoja ajatellen fiilis oli odottava ja helpottunut! Hienoin Dalia <3

18.6. | © Anniina K

18.6. | © Anniina K

18.6. | © Anniina K


Odotettu kisapäivä, eli keskiviikko, saapui ja näyttäytyi aurinkoisena ja lämpimänä. Leiripäivän jälkeen hevosen huolellinen pesu ja puunaus edelsi kisapaikalle lähtöä. Tunnelma oli ennen kaikkea odottava, sillä pienestä tauosta huolimatta mulla oli hyvä fiilis kisoja ajatellen. Kisat summaa hyvin lause, jonka kirjoitin Dalian päiväkirjaan kisojen jälkeen: "Dalia oli väsynyt, mutta pätkittäin ihan MIELETÖN <3". Verryttelyssä heppa vähän yritti vastustella, mutta kunhan pääsimme yhteisymmärrykseen, väläytteli se aika mageita pätkiä. Etenkin toisessa verryttelyssä jouduin useamman kerran hieraisemaan silmiä, kun ratsastin peilin ohi. Milloin mun hevosesta oli tullut noin upea? 

HeB:3-rata oli meidän osalta vähän löysä, mutta kuitenkin tosi hyvä, jos vertaa meidän normaaliin suorittamiseen päivän ekalla radalla. Tällä kertaa unohdin autopilootin ja yritin oikeasti vaikuttaa hevoseen kesken radan. Harmittava yksi rikko tuli käyntiosuudessa, mikä pudotti meidän pisteitä ja lopulta myös koitui meidän kohtaloksi ja tiputti sijoituksilta. Tulos 65,000% ja ensimmäiset ei-sijoittuneet. Tosi positiivisin mielin lähdin seuraavalle radalle eli meille jo tutulle HeA:2. Mun ensimmäinen reaktio radan jälkeen oli se, kun tokaisin nauraen että "ihan kauheeta", mikä johtui niistä lukemattomista tahtirikoista, mitä radalla tuli. Dalia oli jo niin väsähtänyt, että tahti ja vauhti meinasivat hiipua tuon tuosta ja jouduin sitä komentamaan eteen useasti. Mutta toisaalta kaikki asiat suoritettiin ja pätkittäin Dalia oli ihan superloistava! Tahtirikoista (ja ensireaktiosta) huolimatta olin tosi tyytyväinen suoritukseen, sillä minä ihan oikeasti ratsastin radan läpi ja siitä saatiin kehuja ihan valmentajaltakin! Jes, kyllä se edistys alkaa pikkuhiljaa näkyä meidän tekemisessä! Eikä mun onnea ainakaan yhtään vähentänyt se, että HeA-tulos oli 62,069% ja sillä tuloksella jännitettiin viimeiseen ratsukkoon asti sijoituksesta. Kyllä siinä sitten niin kävi, että loppujen lopuksi pudottiin sijoilta, mutta oltiin ensimmäiset ei-sijoittuneet! Aikamoinen tuo mun hevonen <3

♥ Solbacka 20.6. | © Pia Kujanpää

♥ Solbacka 20.6. | © Minttu Koponen / aaveen.net

♥ Solbacka 20.6. | © Minttu Koponen / aaveen.net


Kisahuuman jälkeen seuraavana päivänä Dalia sai tehdä yhden leikkitunnin, mutta muuten en sitä rasittanut. Perjantaina sen sijaan kävin vielä vähän selässä ja ratsastin kevyesti ilman satulaa kentällä. Menin pitkästä aikaa suoralla kuolaimella - ja kyllä muuten huomasi, että vanhat ongelmat, kuten taipumattomuus ja pidätteiden hidas perillemeno, puskivat esille. Kuitenkin tehtiin ihan iisisti hommia, enkä nyt erityisemmin vääntänyt ja kääntänyt. Loppua kohti Dalia parani tosi hyväksi, joten siihen oli hyvä lopetella. Lähdettiinkin sitten kavereiden kanssa ratsastamaan heppoja juhannuslomalle laitumelle, johon ne jäivätkin tyytyväisinä nauttimaan kesälomastaan <3 


27.6.2018

Hölläilyä ja hyppelöitä hellesäässä

Koko toukokuu oli ainakin täällä Etelä-Suomessa poikkeuksellisen lämmin. Kuten viime postauksen lopussa mainitsinkin, jäi Dalia Solbackan koulukisojen jälkeen ansaitulle "höllilomalle" koulutreeneistä. Keskityttiin oman tallin sekä Solbackan estekisoihin, joten ohjelmassa oli muutama hyppykerta. Myös maastoja tuli koluttua ihan huolella, sillä helteisinä päivinä viileähköt metsäpolut olivat houkuttelevampia kuin pölyn nieleminen kentällä. Ja juuri, kun meidän piti palailla estekisojen jäljiltä takaisin koulutreenin pariin, tuli meille yllättävä saikku, joka venyi loppujen lopuksi viikon mittaiseksi. Tauko "kunnon" koulutreenistä olikin sitten lopulta lähes kuukauden mittainen.

Nämä kolme kuvaa tiivistävät meidän toukokuun tunnelmat oikein hyvin <3

Solbackan superonnistuneiden kisojen (5.5.) päätin, että Dalia saa muutaman rennomman päivän, jolloin käydään ihan vain maastoilemassa rauhallisesti. Dalia oli alkanut treenissäkin tuntua jo vähän väsähtäneeltä, joten mielestäni oli tärkeää antaa sille vähän vapaata koulukiemuroista. Elohopeakin hipoi jo toistakymmentä ja vähän päälle, joten ajattelin muutaman rauhallisemman päivän tuovan meihin vähän lisää puhtia. Lämpötila ei kuitenkaan lähtenyt yhtään tippumaan - pikemminkin päinvastoin - ja kuumuus vei jaksamisen mennessään. Kyllä me pari kertaa käytiin vähän kentällä kokeilemassa, mutta meno oli melko vetelää molempien osalta, ja aina seuraavana päivänä löydettiin jälleen itsemme maastopoluilta seikkailemasta. 

Puolitoista viikkoa menikin sitten niin, että ne kerrat kun oltiin kentällä, hypättiin ja muina pysyteltiin visusti metsiköissä. Yhteensä kaksi hyppykertaa mulla oli ennen tallin omia kisoja (joihin osallistuttiin lähinnä velvollisuudentunteesta, haha.. ja toki viihteen vuoksi ;) No ei, kivahan se on skabailla tutussa porukassa ja leppoisassa ilmapiirissä). Viimeksi olin hypännyt ihan maaliskuun alussa, joten muutama treenitunti ennen tätä koitosta tuli enemmän kuin tarpeeseen. Ekalla estetunnilla suoritettiin alkuverryttely oikein mallikelpoisesti, mutta kun esteitä ruvettiin hyppäämään, suunnittelin jo mielessäni hautajaisia. Mutta jännitys osoittautuikin viimekädessä ihan turhaksi: tehtiin tosi sujuvia lähestymisiä ja lopuksi jopa 80cm ratana. Vaikka rutiininpuute kyllä tuntui, niin fiilis oli silti tunnin jälkeen tosi hyvä! Seuraavalla estetunnilla repäistiin (pienen suostuttelun ja rohkaisun avulla) ja hypättiin jo 90cm ratana. Fiilis oli ihan huikea! Pakko mun oli myöntää, että esteet on niin hauskaa vaihtelua kouluratsukon elämään!

10.5. | © Anniina K


Tallin estekisoista voisi lyhyesti kuvaillen sanoa, että kaikki katastrofin ainekset olivat koossa. Hevosesta kyllä huomasi, että se oli pääasiassa vaan maastoillut viimeisimmän viikot. Siinä oli virtaa kuin pienessä kylässä ja ensimmäiset verkkaloikat hypättiinkin vähintään metrin korkeudesta. Dalia myös pelästyi liputtajaa ja hyppäsi muutaman metrin sivulle molemmissa luokissa.. En ollut ihan varma olisiko siinä tilanteessa pitänyt itkeä vai nauraa.. etenkin silloin, kun se tapahtui toistamiseen. Kisat eivät menneet ihan putkeen meidän osalta. Mentiin 70cm ja 80cm, enkä oikein saanut hevoseen otetta ja paikat jäivät vähän pimentoon. Toinen rata oli jo paljon parempi ja tallikaverit tsemppasivat meidät vielä kokeilemaan 90cm. Lähdin radalle ilman erillistä verkkaa, sillä ajatuksella, että mennään este kerrallaan ja voin keskeyttää ihan milloin tahansa. Se rata menikin sitten tuhannesti paremmin kuin edeltäjänsä ja hevonenkin keskittyi (vihdoin) ihan tosi hyvin! Yksi puomi napattiin uusinnasta ja mä itse käänsin yhdeltä pois, kun en nähnyt paikkaa ollenkaan. Seuraavalla yrityksellä kuitenkin mentiin mallikkaasti yli ja maaliin saakka. Kokonaisuudessaan kisapäivästä jäikin käteen tosi hyvä fiilis!

Tämä ja alempi tallin kisoista 18.5. | Molemmat kuvat © Anna Ylinen / @annayphotography


Muutaman päivän päästä koitti sitten Solbackan estekilpailut, joihin menimme hyppäämään pelkän 80cm ilman mitään sen kummempia odotuksia. Meidän suoritus saikin meidät ja koko tiimin ihan ymmälleen: Dalia eteni ja imi esteille, rytmi säilyi ja paikat osuivat! Koko homma tuntui niin vaivattomalta ja älyttömän hyvältä! Yksi kiintiöpuomi napattiin radalta, mutta minä hymyilin kuin naantalin aurinko ja kävin tallikavereiden tuella jälki-ilmoittamassa meidät 90cm. Siinä radalla oli miljoonasti hyvää, mutta meillä sattui vaan käymään huono tuuri sarjojen kanssa. Ekan sarjan a-osalle paikka ei osunut, enkä uskaltanut ampua Daliaa sarjan sisään miten sattuu. Seuraavan sarjan a-osalle tuli ihan hirveän huono hyppy ja käänsin itse ohi b-osasta. Yksittäisinä esteinä olisin varmasti saanut hevosen hypytettyä yli niistäkin, mutta sarjoissa on aina oma haasteensa. Etenkin, kun mulla ei ole rutiinia olemassa ja meille 90cm on jo tosi iso. Kuitenkin siitä huolimatta, että tulos oli hyl, en ollut yhtään pettynyt! Dalia oli superhieno ja niitä sarjoja lukuunottamatta koko rata oli ollut älyttömän sujuva, eikä itse korkeus ollut meille ollenkaan ongelma. Kokonaisuuteen olen mielettömän tyytyväinen <3

Solbacka 20.5. | © Heidi Lammi

Tuttuja: Maria ja Papu <3 | © Anniina K

© Heidi Lammi


Esteistä siis selvittiin kaikenkaikkiaan yllättävän loistavasti! Mutta kuitenkin mulla alkoi pikkuhiljaa sormet syyhytä takaisin koulutreenin pariin. Kerran ehdittiinkin kentällä käymään ja silloin Dalia oli ihan valtavan hieno, mutta siitä seuraavana päivänä se ontui toista takajalkaansa. Varmaankin se oli kolauttanut jalan jonnekin, sillä ontuma oli alkanut äkillisesti, emmekä keksineet muuta syytä sille. Muutaman päivän vain seurailin tilannetta ja jalka oli joka päivä hitusen parempi, mutta kuitenkin liike oli ravissa selkeästi ep. Dalia oli kuitenkin koko ajan pirteä oma itsensä ja innokas tekemään jotain, joten tehtiin muutamana päivänä kevyesti maastakäsin hommia. Se sai myös hemmotteluhetken kesken saikun, sillä meillä kävi hieroja! Dalia sai valtavasti kehuja hienossa kunnossa olevasta lihaksistosta. Selässä ja takajalkojen "ponnistuslihaksissa" oli pientä kireyttä, mutta hevonen vastasi hoitoon hyvin ja vaikutti nauttivan siitä! <3

Neljän saikkupäivän jälkeen käytiin kevyesti käyntimaastossa, mutta ravi jäi edelleen pelkäksi kokeiluksi, sillä epäpuhtautta oli vielä vähän havaittavissa. Seuraavana päivänä siitä käytiin jälleen maastoilemassa, mutta jätin ravikokeilut kokonaan sikseen. Siitä seuraavat pari päivää mentiin kentällä ja kevyesti päästiin jo ravailemaankin, sillä liike alkoi vihdoin olla puhdasta! Ja voi sitä ilon tunnetta, kun reilun viikon saikun jälkeen otettiin ensimmäiset laukat! Miten sitä osaakaan arvostaa niitä pienimpiäkin asioita.. <3

♥ Tämä ja alemmat kuvat © Merikke




Dalian jalan parantumiseen oli hyvä lopetella toukokuu ja samoin myös tämä postaus. Paljon sekalaisia kuulumisia, onneksi pääosin tosi positiivisia! Hölläilyloma tosissaan venyi oletettua pidemmäksi, mutta sen aikana päästiin molemmat lataamaan akkuja ja kohottamaan motivaatiota kesäkuuta varten! Koulujen päättyminen ja kesäloman alkaminen tarkoittaa aina myös sitä, että leirikesä pyörähtää käyntiin. Kesäkuu sisälsi siis paljon innokkaita leiriläisiä, mutta myös koulutreenejä (vihdoin ja viimein, halleluja!). Niistä kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa ;)