16.3.2019

Käyntipainoitteisia kuulumisia

Helmikuu sujui meillä pääosin maastoilun merkeissä, maaliskuun alku puolestaan potilasta hoivaillessa. Oikeastaan, kun selaan meidän liikutuspäiväkirjaa taaksepäin, voin todeta, että yhden käden sormilla voi laskea kaikki meidän kentällä pyörimiset koko helmikuun aikana. Niitä oli kolme. Toki runsaaseen maastoiluun suurimpana syynä ovat olleet epävakaat sääolot ja sen myötä pohjien vaihtelevuus vesilillusta jäätikköön. Myös pilvien välistä pilkistelevä kevätaurinko on välillä ajanut nautiskelemaan maastolenkeistä. Ollaankin siis "vaihdettu vapaalle" ja nautiskeltu rennosta yhdessäolosta - osittain pakon sanelemana.

Vaikka muuten ollaankin oikeastaan vain kävelty, on laukanvaihdoista pakko päivittää, sillä ollaan viimein saatu niistä videomateriaalia! Kerran helmikuun alussa pohjat olivat sen verran siedettävässä kunnossa, että kentälle pääsi tekemään melko järkevän treenin. Otettiin siitä ilo irti ja tehtiin taivuttelua sekä temponmuutoksia. Lopuksi päätin keskittyä vähän enemmän laukanvaihtoihin ja aloitettiinkin tekemällä muutamia vaihtoja täyskaartojen avulla. Dalia teki ne niiiin älyttömän nätisti ja pehmeästi, että sain taas yllättyä positiivisesti! Koitin myös kolmikaarisella, mutta se oli vielä kohtuullisen haastavaa, joten lopetin muutaman onnistumisen jälkeen ja palasin takaisin täyskaarroille vielä hetkeksi, jotta pääsimme lopettamaan hyvään fiilikseen. Sain ihanan Sannan kuvaamaan meistä lopuksi pari videopätkää, joista on kooste alla nähtävillä! Olipas erittäin havainnollistavaa nähdä videomateriaalia omasta tekemisestä - siitä näkee selvästi sen mitä tekee ja missä on vielä kehitettävää. Meillä ehdottomasti kehityslistalle menee vaihtojen huolellisempi valmistelu! Sitä mukaa myös vaihdot itsessään paranevat, kun opin huolellisesti ratsastamaan tehtävään sisälle, eikä ajatukset pyöri pelkästään itse vaihdon ympärillä.





Tästä eteenpäin sääolosuhteet ja pohjat oikeastaan rajoittivatkin tekemisiä, sillä yhtenä päivänä oli sohjoa ja seuraavana taas jäätä, eikä treenikelpoista pohjaa oikein ollut saatavilla. Vaihtelevat pakkas- ja plussakelit pakottivat taas viikoksi maastoilemaan. Halu treenaamaan olisi ollut kova, mutta minkäs teet. Hiihtolomaviikolla lähdin itse karkuun Suomen sääolosuhteita ja vietin viikon Italian ja Sveitsin Alpeilla lasketellen. Dalia pääsi samaisella viikolla tehotreeniin, sillä meidän talliporukka oli varannut useita valmennuksia ja vuoroja naapuritallin maneesille. Se loisti sekä koulu- että estevalmennuksissa ja sai paljon kehuja käytöksestään. Ihanaa, että se pääsi liikkeelle (ja siitä tykättiin) mun lomaillessa! 

Lomaa lusimassa Matterhornin maisemissa... ♥


Lomalta arkeen palattuani ei kahta päivää enempää kulunut, kun Dalia aiheutti ylimääräistä huolenaihetta joutuessaan jäämään sairaslomalle. Sillä oli yhtäkkiä alkanut voimakas ripuli ja noussut kuumetta. Koko viikko menikin sitten hevosta hoivaillessa, harjaillessa, kuumetta mitatessa, lääkitessä ja vointia seuratessa. Kahden päivän karsinalevon jälkeen vointi oli jo paljon parempi ja kotikonstit tepsivät. Epäiltiin, että se olisi ollut jotain bakteeriperäistä, mutta iloiseksi yllätykseksemme kukaan tallin muista hevosista ei oireillut tai sairastunut. Neljä ensimmäistä päivää Dalia sai vain lepäillä ja viidentenä (eli kolmantena kuumeettomana) päivänä kävimme lyhyellä kävelylenkillä. Vielä kolme seuraavaakin päivää se sai kävellä, eli yhteensä lepoa tai kevyttä käyntiliikuntaa tuli reilu viikko. Lämpöä seurasin lähes kahden viikon ajan, mutta parempi varoa kuin katua! 

Sairaslomalta ollaan päästy pikkuhiljaa palailemaan kohti normaalia arkea ja kevätkin on kovaa vauhtia tehnyt tuloaan (eli kentän pohja on pikkuhiljaa alkanut näyttäytyä lumen ja jään alta, jee!). Dalia on toipunut erinomaisesti, on pirteä oma itsensä ja voi hyvin. Vähitellen tämä, osittain olosuhteiden sanelema, treenitauko alkaa tulla päätökseen ja pääsemme vihdoin keskittymään tulevan kauden tuomiin uusiin haasteisiin! Innolla odottelen, mitä tämä kevät tuo tullessaan! Motivaatio on ainakin näin himmailun jäljiltä ihan kohdillaan!

Saikkulaisen kuvakollaasi... on se höntti, mutta niin rakas ♥

31.1.2019

Tammikuun touhuja

Tänä talvena meitä on siunattu valtavalla lumimäärällä, mistä ainakin me ollaan otettu kaikki ilo irti. Kenttää ei juurikaan olla kulutettu, mutta maastoja ja peltoja senkin edestä. Ollaan keskitytty kasvattamaan voimaa hankitreenin avulla ja tietenkin raskaan treenin vastapainoksi maastoiltu paljon. Pakkaslukemat ovat suurimmaksi osaksi pysyneet ihan kohtuullisina, joten niillä ei juurikaan ole ollut vaikutusta treenaamiseen. Toki kovimmilla pakkasilla ollaan vain kävelty ja kouluvalmennuksissa ei olla oltu useaan viikkoon joko sään tai muiden menojen vuoksi. Ollaan silti saatu ihan tehokas kuukausi aikaiseksi ja minulla on oikeastaan vain positiivisia kuulumisia kerrottavana!

Maastoilu best!! ♥


Kuten jo kerroin, ollaan lähinnä vain maastoiltu ja peltoiltu. Sen lisäksi ollaan kerran viikossa käyty estevalkussa, mutta tosiaan kouluvalmennukset ovat jääneet vähän vähälle. Mulla on kuitenkin kuluneesta kuukaudesta kaikin puolin todella positiivinen fiilis ja tuntuu siltä, että ollaan saatu paljon hyviä asioita aikaiseksi! Peltotreeni on tehnyt meille ihan älyttömän hyvää: Dalia on saanut lisää voimaa koko kroppaan, mutta etenkin takajalkoihin ja selkään. Viimeksi tänään valmentaja kehui Dalian takajalkoja ja muutenkin takapään aktiivisuutta. Polvenkorkuisessa hangessa rämpiessään se on joutunut kauhomaan melko lailla, mikä toki vahvistaa lihaksistoa. Olen niin mielettömän kiitollinen näille nietoksille, sillä parissa kymmenessä minuutissa saa jo ihan tehokkaan treenin aikaiseksi ja tämä hankitreenikausi on tehnyt Dalialle todella hyvää. Kasvaneen voiman lisäksi myös liikeratojen laajuus ja joustavuus sekä ryhti on kasvanut kohisten. Kun alkutalvesta jouduttiin vähän varomaan ja kokoamaan paljon, on ollut enemmän kuin tervetullutta se, että nyt puolestaan päästään venyttämään askelta sekä eteen että ylös. Hanki luo mukavasti nostetta, mikä on tuonut joustavuutta askeleeseen. 

Myös Dalian ratsastettavuus tuntuu menneen tässä lyhyen ajan sisällä parempaan suuntaan. Olin eilen pitkästä aikaa kentällä ja huh, kun oli "ison" ja reaktiivisen tuntuinen hevonen alla. Dalia oli tosi eteenpäinpyrkivä, herkkä ja kuuliainen. Se tuntui jopa tarjoavan mulle vähän liikaa ja reagoi jo pieniin apuihin todella terävästi ja nopeasti, mutta kuitenkin keskittyen minuun; ikään kuin se olisi kokoajan kysellyt "mitä tehdään, joko nyt, mitä seuraavaksi?". Täytyy toivoa, että tämä hyvä draivi pysyy jatkossakin yllä! On ihana huomata, miten innokkaasti Dalia on lähdössä töihin ja suorittaa mun pyytämiä tehtäviä. Uskonkin siis, että olen osannut melko hyvin tasapainottaa raskaan peltotreenin runsaalla maastoilulla. Käydään usein kävelylenkeillä vaihtelevissa maastoissa ja joskus otetaan mukaan vähän höntsäravia tai -laukkaakin. Mutta on ollut ihana huomata, miten pirteästi Dalia lähtee töihin ja miten suurella motivaatiolla ja sydämellä se työskentelee mun kanssa <3

♥ | © Janika 26.1.

♥ | © Janika 26.1.

♥ | © Janika 26.1.




Tämän talven isoimman tavoitteen - eli vaihtojen oppimisen kanssa olemme päässeet etenemään yli mun odotusten! Kuten jossain tuonnemmassa postauksessa taisinkin jo mainita, antoi valmentaja meille siunauksen vuoden viimeisessä kouluvalmennuksessa, että Dalia on oppinut vaihdot. Pikkuhiljaa aloimme jutella siitä, että voisin niitä kokeilla jo itsenäisessäkin treenissä. Olin aluksi todella varovainen, enkä ihan uskaltanut lähteä kokeilemaan, kunnes sitten eräänä iltana pellolla päätin heittäytyä villiksi ja testata. Ja tulihan ne sieltä: ekalla yrittämällä, molemmat suunnat ja puhtaasti! Olin haljeta ylpeydestä! Kun lunta tuli lisää, en viitsinyt umpihangessa kokeilla hankalaa asiaa ja vaihdot jäivät hetkeksi pois meidän treeneistä. Tällä viikolla tiistaina hangessa tarpoessamme päähäni tupsahti hullunkurinen idea: entäpä, jos sittenkin kokeilisin vaihtoja? Ihan tuosta noin vaan, syvässä hangessa? En tekisi siitä sen suurempaa numeroa. Kokeilisin vaan? Ajatus ei jättänyt minua rauhaan ja pitihän se toteuttaa. Ja humpsis vaan, vaihto tuli. Ja toiseen suuntaan myös. Olin jälleen haljeta ylpeydestä! Maailman hienoin Dalia! 

Ylpeydenaiheet eivät kuitenkaan loppuneet vielä siihenkään, sillä eilen pitkästä aikaa kentällä treenatessamme teimme useita vaihtoja aina täyskaarrolta suuntaa vaihtaessa ja toisella pitkällä sivulla sama juttu toiseen suuntaan. Puhtaita vaihtoja tuli monta putkeen! Huh, ihan mielettömän upea hevonen mulla alla. Muuta en voi sanoa. Vaikka eipä ne vaihdot ehkä vielä ihan ratakelpoisia ole, niin uskallan jo väittää, että siihenkään ei enää kauaa mene. Nyt ehdin kuitenkin itse jo ajatella, mitä ihmettä oikein olen tekemässä ja hevonen vaihtaa ainakin useimmiten heti ensimmäisistä avuista. Ja se tekee sen ihan älyttömän pehmeästi. Ei siis ehkä ole ihan mahdoton ajatus startata tällä kaudella vaativaa? En mä muuta osaa sanoa kuin sen, että kyllä mä vähän oon ylpeä meistä. Ja tuosta karvakorvasta tietenkin kaikkein eniten! On se vaan upea!

Niin upea ja ryhdikäs ♥ | © Anniina 5.1.

♥ | © Anniina 5.1.


Mutta se kouluratsastuksesta. Vaikka kouluvalkuissa ei olla päästy juurikaan käymään, niin esteillä ollaan menty kerran viikossa säännöllisesti. Syksyn ja alkutalven aikana tehty kavalettijumppa on tuottanut selvästi tulosta ja tehnyt ihan älyttömän hyvää meille. Dalian ponnistusvoima on selvästi parantunut, sillä se hyppää paljon aikaisempaa voimakkaammin ja vähemmän laa'asti. Se on ollut myös todella innokas estetunneilla ja välillä meinannut viedä mua kuin märkää rättiä, ennen kuin se on saanut pahimmat höyryt päästeltyä ja alkanut keskittymään. Olen kuitenkin ollut vain iloinen siitä, että se on ollut innokas. Ollaan myös molemmat kerätty lisää itsevarmuutta ja nyt esteiden nostaminen ei tunnu enää ollenkaan niin pahalta tai jännittävältä. Toki pohjien mukaan ollaan menty, mutta muutaman kerran ollaan päästy hyppäämään yksittäisiä vähän korotettuina ja aina olen saanut poistua estetunnilta hymy korvissa! Pelkkää positiivisuutta siis silläkin rintamalla!



Kuten tästä hehkutuspostauksesta voi päätellä, olen oikein tyytyväinen siihen, missä pisteessä nyt ollaan. Vähän jännitin sitä, miten vuoden alussa aloittamani uusi työ ja sen mukanaan tuoma vastuu ja tohina vaikuttaa motivaatioon ja jaksamiseen tallilla, mutta ainakin tähän asti olen pärjäillyt hyvin ja Dalian kanssa puuhaileminen on ollut ihanaa vastapainoa työkiireille. Etenkin ne rauhalliset kävelylenkit pakkasen nipistellessä poskia ovat saaneet kaikki huolet haihtumaan. Kyllä tämä vaan tekee niin hyvää... onnea on maailman upein ja rakkain Dalia <3

Rakkain.. ♥ | © Janika 26.1.

10.1.2019

Toteutuivatko tavoitteet ja mitä seuraavaksi?

Yksi alkavan vuoden ja kauden tärkeimmistä perinteistä - uskoakseni ainakin tavoitteellisesti harrastaville - on tavoitteiden asettaminen uudelle kaudelle. Ne voivat olla pieniä tai suuria, mutta niiden tarkoituksena on luoda jotain, mitä kohti työskennellään. Tavoitteen tarkoituksena on myös "varmistaa", että kehitystä tapahtuu. Vaikka vain tavoitteita asettamalla ja toivomalla niitä ei saavutetakaan, vaan aina tarvitaan kovaa työtä niiden eteen, niin onhan se silti mukavampaa, että tietää mihin tähtää!

Vuosi sitten, näitä kauden 2018 tavoitteita asettaessani, olin todella innokas ja motivoitunut tekemään töitä niiden eteen. Ne eivät itsessään ehkä olleet kovin päätä huimaavia, vaan oikeastaan ne olivat melko yksinkertaisia. Eivät ehkä toteutukseltaan, mutta tavoitteina niistä suurin osa oli melko kokonaisvaltaisia ja ajattomia. Helpolla me ei päästy, vaan kovaa työtä tehtiin koko kauden ajan, vaikka mitään "konkreettista" tasolta toiselle nousemista ei tänä vuonna tapahtunutkaan. Ollaan kuitenkin tehty pieniä muutoksia ja korjauksia jatkuvasti, ja pikkuhiljaa palapeli rakentuu yhä vahvemmaksi. Tehdäänpä siis pieni kurkistus siihen, miten me oikein selviydyttiinkään viime vuoden tavoitteista...

Vuoden alussa oli katse tulevaisuuteen | © Anna 21.1.-18


TAVOITTEET KAUDELLE 2018. MITEN MENI NOIN NIINKU OMASTA MIELESTÄ?

Minä ratsastajana: 

Vakaampi istunta. Haluaisin vieläkin vakaamman ja paremmin myötäävän istunnan, jotta en omalla kehollani estä hevosen liikkumista. Vatsalihasten voimistamisen voin lisätä tähän kohtaan mukaan. 
Hmm.. mitähän tähän uskaltaisi sanoa.. Onnistuiko vaiko ei? Tämä taitaa olla ikuisuuskysymys, jossa ei koskaan voi tulla valmiiksi. Nyt kuitenkin esimerkiksi juuri tällä hetkellä koen, että käynnissä ja laukassa istuntani toimii kohtuullisen hyvin, mutta ravissa on rutkasti parantamista, sillä tällä hetkellä oloni harjoitusravia istuessa ei ole erityisen vakaa tai tasapainoinen. Ehkä voin silti väittää, että tämänkin kauden aikana kehitystä positiiviseen on tapahtunut, vaikka ainahan sitä on parantamisen varaa. Varsinkin vatsalihasten kanssa.. eh :D 


Haluan jatkaa töitä käsiongelman parissa, jotta saisin tuntuman vakaaksi ja kevyeksi. Laukassa käsi tahtoo painua turhan alas. Käsiä, käsivarsia ja niiden hallintaa tahdon vielä parantaa ja vakauttaa! 
Vihdoin mulla on paljon positiivista sanottavaa mun käsistä!! Tuntuma on keventynyt ja käsi on rauhoittunut paikoilleen. Toki edelleen on hetkiä, kun ne seilailevat missä sattuu, mutta pääosin ne ovat jo löytäneet oman paikkansa ja pysyvät siellä myös silloin, kun en keskitä koko huomiotani niihin! Laukassa käsi edelleenkin tahtoo painua turhan alas, se on edelleen työn alla, mutta kokonaisvaltaisesti muutosta parempaan suuntaan on tapahtunut ja paljon! Siitä olen ylpeä! :) 


Panostan (edes yritän) oheisliikuntaan ja vahvistan kehoani, jotta minun olisi helpompi ratsastaa. Etenkin niska-hartia-rintakehä -seutu on saatava ruotuun. Haluan saada kehoni vetreämmäksi ja liikkuvuuden paremmaksi. 
Onneksi tuolla oli tuo "edes yritän", niin voi laskea onnistumiseksi :D Ei vaan, olen syksyn aikana aloittanut oheisharrastuksena sählyn pelaamisen (kerran viikossa) ja loppuvuodesta viimeinkin laatinut itselleni jonkin sortin "liikuntasuunnitelman". Mitään fitness-ihmistä musta tuskin koskaan saa leivottua, mutta myös oheisliikuntapuoleen olen edes hieman enemmän keskittynyt! Niska-hartija-rintakehä-seudun kanssa työt eivät varmasti koskaan lopu kesken, mutta kunhan sitä kehonhuoltoakin muistaa tehdä, niin parempaan päin ollaan menossa.


Katse ylös niskasta myös kotikentällä! Kisoissa tämä useimmiten onnistuu, mutta jostain syystä kotikentällä katse pysyy melko tiiviisti siellä hevosen korvissa.. tähän tulkoon muutos! 
Fail. Joskus harvoin sitä muistaa tähänkin kiinnittää huomiota, mutta oon kyllä maailman fanaattisin niskantuijottaja *facepalm*. Täytyy varmaan kopioida tää sama tavoite suoraan tän kauden tavoitelistaan.


Haluan oppia paljon uutta ja tulla kokonaisvaltaisesti vieläkin paremmaksi. Tahdon ratsastaa yhä eleettömämmin ja siistimmin! 
Kehitystä positiiviseen on tapahtunut, joten eipä kai tässä ole voitu epäonnistua! Kuten jo mainitsin, niin koskaan ei tässä touhussa voi tulla valmiiksi, joten kaipa se on positiivista, että tämän ikuisuustavoitteen kanssa ainakin vähän mennään eteenpäin joka kerta! :) 


Kärsivällisyyttä lisää ja jäitä hattuun yhä enemmän. Vaikeampia jaksoja on varmasti tiedossa, jos haluamme nostaa osaamistasoa. Siihen tarvitaan ratsastajalta kylmäpäisyyttä ja kykyä keskittyä - ja tehdä töitä pitkäjänteisesti. Kärsimättömyys on yksi heikoista puolistani, mutta pitkän ajan tavoitteena olisi päästä siitä eroon. Olen kehittynyt tässä jo huimasti, mutta yhä edelleen tahdon haastaa itseäni tulemaan vieläkin kärsivällisemmäksi. 
Kuten jo tavoitetekstissä mainitsin, niin kärsimättömyys on ollut yksi heikoimpia puoliani. Tässä asiassa olen kuitenkin monta valtavaa harppausta taas tullut eteenpäin ja siitä en voi kuin olla ylpeä. Ehkä se sisäinen zen sieltä vielä löytää tiensä joka ikiseen tilanteeseen, mutta siihen asti täytyy olla tyytyväinen kaikista edistysaskelista. En mä itseäni vielä mitenkään erityisen kärsivälliseksi ihmiseksi uskalla tituleerata, mutta kyllä ne jäät hatussa ovat selvästi lisääntyneet! Nykyään jopa jo nautin siitä, kun joudutaan pois mukavuusalueelta, sillä siellä se kehitys tapahtuu :) 

Kovaa treeniä keväällä ♥ | © Keri 4.5.-18


Dalia / me ratsukkona: 

Lihaskunnon kasvatusprosessi. Harjoitellaan yhä vaikeampia juttuja ja nostetaan meitä pois mukavuusalueelta. Jo sillä tavalla lihaskunto kasvaa automaattisesti! 
Lihaskunto kyllä kasvoi ja kasvaa edelleen koko ajan. Tässä avainasemassa on ollut oikeanlainen treeni sekä sen lisäksi tarpeeksi paljon lepoa ja maastoilua! Vaikeampia juttuja on harjoiteltu ja mukavuusalueelta (meidän kummankin) on tultu useasti ulos ja kuten tuolla tavoitteessa jo mainitsin, niin ne ovat kasvattaneet lihaskuntoa - ja etenkin voimaa - automaattisesti. Tätä jatketaan!


Keskiaskellajit olivat meillä heikohkoja. Yritetään harjoitella vielä lennokkaampia ja selkeämpiä keskiaskellajeja ja niiden eroa harjoitusaskellajeihin! :) 
Keskiaskellajit ovat edelleen meidän heikkous. Tässä asiassa ei olla kovin valtavaa muutosta saatu aikaan. Ollaan käyty viime kauden aikana monta satularumbaa läpi ja niillä on ollut suurta vaikutusta asiaan. Mun oma kehonhallinta on ollut koetuksilla uusissa satuloissa, eikä omaa balanssia ja varmuutta keskiaskellajeihin ole oikein vieläkään löytynyt. Tämän työstäminen siis jatkukoon edelleen.


Koottuja askellajeja tahdon vielä parantaa. Toivoisin, että saataisiin niihin enemmän lennokkuutta, isompaa liikettä ja takaosaa vielä paremmin alle. 
Kootut askellajit tulivat jo tavoitetta asettaessa kivasti istunnan avulla kevyiksi, mutta tavoitteena olikin nimenomaan lennokkuus, isompi liike (ylöspäin) ja takaosan saaminen paremmin alle. Syksyllä ollaan paljon treenattu näitä, etenkin koottua laukkaa, ja sen huomaa. Nyt Dalia kyykkää melko kivasti takajaloilla rungon alle ja etenkin käynti ja laukka ovat hyvällä mallilla! Lennokkuus ja laajempi liike ylöspäin ovat toki oikeinpäin liikkumisen seurauksena myös parantuneet huimasti! 


Vahvistetaan vanhojen juttujen osaamista ja otetaan mukaan mahdollisesti jotain uusiakin! Ainakin nyt valmentajamme on vihjaillut laukanvaihdoista.. :D 
Laukanvaihdot check! Vuoden vikassa valkussa saatiin siunaus sille, että Dalia on tosiaan oppinut vaihdot, eikä tee niitä vain vahingossa! ;) Ja joo, vanhoja juttuja ollaan vahvistettu ja mm. HeA:n asiat tuntuvat meille tällä hetkellä kohtuullisen helpoilta "perustehtäviltä" :) 


Tahtoisin laittaa vireille haasteen maastakäsittelyn lisäämisestä. Voisin joskus vaikka pyytää jotakuta kuvaamaan meidän harjoituksiamme, jospa se toisi lisäbuustia! Voisin myös yrittää opettaa Dalialle jonkin uuden tempun! ;) ✓ 
Noh, kyllä me Dalian saikun aikana maastakäsittelyä harrastettiin vähän normaalia enempi, mutta muuten se jää edelleen hävettävän vähäiseksi. Toisaalta hoidan sen ainakin ulkona aina vapaana, joten siinä väkisinkin tulee arkista harjoitusta. Mutta varsinainen maastakäsittelytreeni on kyllä meillä melko olematonta. Toisaalta, aina kun niitä juttuja päädyn harjoittelemaan, niin Dalia kyllä tekee hyvin kaiken mitä pyydän. Uuden tempun Dalia on oppinut: pusun! 


Haluaisin vihdoin kokeilla sitä kaulanarua! Haluaisin edes aloittaa treenit! ✓ 
Aloitin treenit!! Mutta siihen se sitten jäikin.. hups. Menin kerran kaulanarulla niin, että Dalialla oli myös suitset päässä ja aloiteltiin ihan vaan siitä, että se reagoi pieniin paineisiin ilman suitsien apua. Se tuntui kyllä hoksaavan tosi äkkiä uuden asian ja paineiden merkityksen, mutta jotenkin vaan treenit sitten jäivät siihen. Äh! 


En tiedä tarvitsisiko tätä edes lisätä tavoitelistaan, sillä uskon sen hoituvan ihan itsestäänkin: muistetaan ottaa ilo irti yhteisestä tekemisestä, nautitaan myös höntsäilystä ja maastoilusta treenaamisen lomassa <3 
Tarviiko tähän nyt erikseen sanoa mitään? Tavoite on täyttynyt <3 

♥ | © Janika 23.2.-18

Kilpailutavoitteet:

Kouluratsastus: HeA-tuloksia ylös! Tämä on tavoitteena simppeli, mutta vaatii kuitenkin paljon työtä. Tahtoisin vahvistaa osaamistamme nykyisellä tasolla ja saada yhä parempia tuloksia. Ehkä sitä voisi joskus olla palkinnoillakin? Sitä tärkeämpää on kuitenkin aina hyvä fiilis!  
HeA-tulokset vakiintuivat sinne 60% paremmalle puolelle muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, mutta kaikilla epäonnisemmilla kerroilla tiesin jo itse etukäteen missä mättäsi. Palkinnoilla ei oman tallin ulkopuolella oltu kuin kerran (ensimmäisiä ei-sijoittuneita oltiinkin sitten senkin edestä :D), mutta kuten sanoinkin, niin aina tärkeämpää on kuitenkin se hyvä fiilis ja se usein saavutettiin ja päästiin myös ylittämään itsemme moneen otteeseen! :) 


Esteratsastus: Tästä en aio ottaa mitään paineita, vaan jatkamme hyppäämistä samalla tavalla kuin nytkin: silloin kun se tuntuu hyvältä ja niin isoja, kuin mikä tuntuu hyvältä. Jos minulla pää kestää esteiden suhteen, niin olisi kiva käydä hyppäämässä muutamia 80cm-luokkia ja mahdollisesti vielä 90cm:kin. Mutta näistä en tosiaan aio stressata tippaakaan! :) 
Kuten tavoitekin jo sanoo, ei otettu paineita. Hypättiin silloin kun tuntui hyvältä, ei mitään sen kummempaa. Aloitettiin kyllä syksyn alussa estevalkkupaikalla kerta viikkoon, joten rutiiniakin on saatu. Rohkeus on kasvanut ja ollaan päästy hyppimään ratakorkeuksilla 70-90cm ja valmentajan sanoin jo ihan sujuvaakin 90cm. Esteet on kuitenkin meille vain "sivubisnes" ja hauskanpitoa, joten kaikki onnistumiset ovat olleet vaan plussaa :)

Upea Dalia Solbackan koulukisoissa ♥ | © Anniina 5.5.-18
Siinäpä oli tavoitteiden analyysiä kerrakseen. Ilmeisesti ollaan menty ihan oikeaan suuntaan, vaikka osa asioista edelleen vaatiikin tekemistä ja viilaamista. Ja mitä enemmän tässä lajissa oppii, sitä enemmän myös ymmärtää mitä ei vielä osaa... Joten tälle kaudelle on varmasti luvassa vielä monia samoja juttuja kuin viime vuodellekin - työstetään ja työstetään, kunnes jonain päivänä työ tuottaa tulosta - ja seuraavaksi huomaammekin jo työstävämme seuraavaa asiaa. Eipä tässä hommassa koskaan valmiiksi tulla kuitenkaan!

Itse olen vähän ujo asettamaan itselleni tavoitteita, sillä pelkään niiden olevan vähän liian kovia ja pettyväni, mikäli ne eivät toteudu. Tänä vuonna aion kuitenkin kokeilla kepillä jäätä ja laittaa itselleni muutaman hieman kovemman tavoitteen. Vähän ehkä jännittää kirjoittaa nämä ylös... yritänköhän tavoitella kuuta taivaalta? Mutta toisaalta... "eteenpäin", sanoi mummo lumessa ja niinhän se on mentävä. Jos ei koskaan astu eteenpäin, on aina samassa pisteessä. Mitäpä siis lähdemme tavoittelemaan kaudella 2019?

TAVOITTEET KAUDELLE 2019

Minä ratsastajana:
  • Ikuisuusprojekti nro 1: eli istunnan kehittäminen kaikilta osa-alueilta sellaiseksi, että ratsastaminen olisi mahdollisimman "helppoa" ja vaivatonta (oman lihaksiston voima ja elastisuus). Keskivartalo ja kaikki raajat taas pikkuisen aikaisempaa paremmin haltuun. Tämähän on asia, jossa ei koskaan voi olla täydellinen, joten en oleta vuoden lopussa olevani mikään supermies, mutta jos edes vähän tuntuisi tuo istunta menevän taas eteenpäin, niin olisi ihan kiva! 
  • Kädet (mun ikuisuusongelma) on tällä hetkellä aika hyvällä mallilla (ja tavoitteena on että pysyvätkin niin), mutta toivoisin, että oppisin laukassa paremmin kantamaan niitä! 
  • Panostan oheisliikuntaan ja venyttelyyn. Yritän edes pysyä jossain määrin "oheisliikuntasuunnitelmassa" ja tarpeen tullen kehitän tai muutan sitä sopivammaksi. Oikeanlainen oheisliikunta auttaa minua saavuttamaan parempaa tasapainoa myös ratsailla
  • Kopioidaampa viime kaudelta: jos nyt edes joskus yrittäisin katsella muutakin kuin hevosen korvia ratsastaessani? 
  • Ja edelleen jatketaan töitä myös kärsivällisyyden parissa! Haluan jälleen nostaa itseäni pois mukavuusalueelta, säilyttäen rauhan ja kärsivällisyyden tekemisessä. Roomaa ei rakenneta viikossa (eikä kahdessa)
  • Ikuisuusprojekti nro 2: eli pyrin kehittämään itseäni ratsastajana yhä parempaan suuntaan (tämä nyt periaatteessa on tällainen "turha" maininta, mutta toisaalta tämä myös summaa kaikki edelliset)


Dalia/me ratsukkona:
  • Ravin parantaminen. Tällä hetkellä se on askellajeista heikoin, joten toivon meidän saavan siihen lisää voimaa, tasaisuutta ja näyttävyyttä. Toivon myös, että opin istumaan ravissa ja ns. löydän sen hyvän tunteen ja tasapainon raviin itselleni. 
  • Keskiaskellajien (ja lisättyjen) parantaminen otetaan uudelleen työn alle, sillä niissä on tapahduttava muutosta parempaan, mikäli mielitään nousta näistä helpoista luokista seuraavalle tasolle.
  • Vielä lisää ryhtiä hevoseen. Lihasvoimaa lisää tietenkin koko kroppaan, mutta etenkin takapuoleen ja rintaan, jotta saadaan sitä kulkemaan yhä enemmän ylämäkeen! 
  • Vahvistetaan toki vanhojen juttujen osaamista, mutta treenataan myös ahkerasti vaativan asioita, jotta nekin alkaisivat pikkuhiljaa "arkipäiväistymään" ja tulemaan rutiininomaisemmiksi tehtäviksi meille! :) 
  • Lisätään nyt vielä nämä epätoivoisetkin tavoitteet, joissa en juurikaan ole onnistunut: eli tehdään edes välillä vähän maastakäsittelyä ja annetaan meidän kaulanaruharjoituksille taas uusi mahdollisuus!


Kilpailulliset tavoitteet:
  • Kouluratsastus: Nyt mennään riskillä, mutta mun tämän kauden päätavoitteena on päästä ratsastamaan VaB-tason ohjelma (ja päästä se läpi, hehe). Oli se sitten virallisissa kisoissa tai harjoituskisoissa, mutta tähän tähdätään syyskauden loppuun menessä. Ei kiirehditä, mutta tehdään kovasti töitä sen eteen, että tämä onnistuisi! 
  • Kouluratsastus: HeA-tuloksia yhä ylös. Niin, että ne alkaisivat olemaan jo lähempänä 65% kuin 60% :)
  • Esteratsastus: Ihan asioiden omalla painolla jälleen edetään. Jos sujuu hyvin, mennään kisoissa 80cm. Ja kyllä se 90cm:kin houkuttelesi! Mutta kuten tähänkin asti, ilman stressiä! ;) 

Ilman stressiä.. tärkeintä on yhdessäolo ♥ | © Merikke 1.4.-18

5.1.2019

Heppavuosi 2018 paketissa

Nyt on vuodelle 2018 heitetty hyvästit.. mitenhän sitä voisi kuvailla muutamalla sanalla? Tapahtumarikas, kiireinen, kehittävä, jännittävä, rakkaudentäyteinen..? Kuluneeseen vuoteen sisältyi jälleen monia ikimuistoisia asioita, mutta enimmäkseen se täyttyi työkiireillä, opiskelumietteillä, livemusiikilla sekä itselleni niillä kaikkein tärkeimmillä eli rakkailla ystävillä - niin kaksi- kuin nelijalkaisillakin. Nyt on aika tehdä perinteinen kurkistus kuluneeseen heppavuoteen kuukausi kerrallaan! Miten meidän 2018 sujui? :) 



Tammikuu oli meille kaiken kaikkiaan tosi positiivinen kuukausi Dalian kanssa. Vaihdoin ryhmätunneilta yksityisvalmennuksiin ja niiden ansoista päästiin intensiivisemmin treenaamaan sekä vanhoja opittuja että uusia, ja hankaliakin asioita - ja treenit sujuivat erittäin nousujohteisesti. Aloiteltiin  muun muassa vaihtotreenit pienimuotoisesti käynti-laukka-siirtymisten avulla. Kisalupien hankkiminen nostatti motivaatioita entisestään ja olin ihan intopiukeana tulevasta kaudesta. Tammikuun ajan treenailtiin pääosin pelloilla ja pari kertaa käytiin Solbackan maneesillakin käymässä, sillä olin ostanut itselleni sinne 10x kortin! Mutta tosiaan, tammikuu oli meille oikein iloista ja positiivista aikaa ja olimme kaiken kaikkiaan todella hyvällä mallilla. Tammikuuta saa vielä nytkin muistella hymy huulilla! <3 

Kapun kanssa treenailtiin pääosin maneesissa, jossa kehittelin sille useimmiten jotain aivojumppaa - milloin taivutuksia ja milloin siirtymisiä. Pari kertaa päästiin myös pellolle ja muutaman kerran maastoiltiin. Myös meidän yhteistyö sujui nousujohteisissa merkeissä ja sain useimmiten olla tosi tyytyväinen!



Helmikuussa jatkettiin peltoilua ja treenailua ja pidettiin hauskaa maastoillen! Pellolla humppailu oli useimmiten tosi mukavaa, mutta koulutreeneissä ilmeni muutamia hankaluuksia ja epäonnistumisia. Tehtiin meille yksi vähän liian pitkä kuormittava treenipätkä ja se kostautui väsymyksenä, mikä näkyi vastusteluna ja keskittymättömyytenä. Pidettiin vähän taukoa, mutta ongelmat kasautuivat. Onneksi saatiin meidän mahtivalmentajan kanssa homma taas toimimaan (takajalat alle!!) ja jälleen kerran muistutus siitä, että suurimmat ongelmat eivät suinkaan olleet meidän tekemisessämme, vaan vain mun pääni sisällä. Loppukuukausi sujuikin sitten pääosin hymyssäsuin! Kaiken kaikkiaan helmikuu oli meille todella kehittävää aikaa ja jälkikäteen fiilikset ovat pienistä ongelmista huolimatta ihan loistavat! :) 

Kapun kanssa viihdyttiin myös suurimmaksi osaksi pellolla ja nautittiin hangista. Muutamien kovien pakkasten vuoksi käytiin myös maastoilemassa ja kerran taidettiin kentälläkin pyörähtää tsekkaamassa asetukset ja taivutukset kuntoon. Kapun kanssa meillä oli kaiken kaikkiaan tosi kivaa yhdessä, vaikka välillä virtaa (ja vauhtia) olisi ollut vaikka muille jakaa! 

Maaliskuu näyttäytyi meille suurimmaksi osaksi vielä lumisena ja saimmekin nauttia hankitreenistä melko pitkään. Useamman kerran käytiin myös maneesilla treenailemassa ja siellä pääsikin kunnon pohjalla pureutumaan tehokkaasti "temppuihin", kun puolestaan kotona keskityttiin ihan perusliikkumiseen sekä voiman kasvattamiseen hangessa. Pääosin tämä oli meille hyvä kuukausi ja saatiin valmentajalta ihania kehuja meidän menosta! <3 Myös kausi pyöräytettiin käyntiin rataharjoituksilla, jotka sujuivat ihan kohtalaisen hyvin. Ne lisäsivät kuitenkin tehokkaasti innostusta varsinaisen kisakauden alkua varten! 

Kapun kanssa vietettiin rauhallista maaliskuuta, suurimmaksi osaksi maastoiltiin vaan, mutta kerran taidettiin pellollakin piipahtaa ja siellä meno sujui oikein mallikkaasti!



Huhtikuu oli meille varsinainen tehotreenikuukausi (kuun alkua lukuunottamatta) ja onnistumisten lisäksi myös hankaluuksia mahtui mukaan arkeen. Aloiteltiin meidän kisakausi ImRalla hävyttömän huonolla valmistautumisella ja tuloskin oli sen mukainen. Sen jälkeen ryhdistäydyttiin ja pian pohjatkin alkoivat sulaa, kevät saapui ja päästiin oikein kunnolla vauhtiin. Valmennuksissa pureuduttiin mun istuntaan ja ruvettiin pikkuhiljaa suuntaamaan katseita kohti kevään kisoja. Treenit sujuivat vaihtelevasti: mulla oli pitkiä työputkia ja pääsykokeisiin lukemista ja niiden mukanaan tuoma väsymys heijastui välillä treeniin. Kuitenkin saatiin myös lukuisia onnistumisia ja kuukausi huipentuikin tallin koulukisoihin, joissa napattiin 3. sija HeB:stä ja 2. sija A:sta. Kisojen jälkeen ei kuitenkaan ehditty pitkäksi aikaa jäädä chillailemaan, sillä seuraavat karkelot siinsivät jo kiikarissa.

Kapun kanssa päästiin myös pikkuhiljaa takaisin kentälle treenaamaan, kun pohjat sulivat! Tehtiin taivutuksia, väistöjä, avoja ja työstettiin paljon tahtia sen kanssa. Jonkin verran oli herralla kevättä rinnassa, mutta kaiken kaikkiaan sujui aika kivasti. Istuntajutuista intoutuneena työstin myös omaa kroppaani sen kanssa ja mitä enemmän sain itseäni hallintaan, sen paremmaksi Kapukin tuli! :) 


Toukokuu on jäänyt mieleeni rentona ja hyväntuulisena kuukautena. Ihan kuun alussa meillä kuitenkin oli muutama hankala päivä, kun tuskailin kisapaineiden alla. Yritin toitottaa itselleni, että ongelmat ovat aina suurempia pääni sisällä kuin todellisuudessa. Päädyttiin kuitenkin vaihtamaan kuolainta juuri ennen kisoja ja se aiheutti omat jännitysmomenttinsa. Olin kuitenkin jännittänyt ihan turhaan, sillä Solbackan kisoissa Dalia oli hienompi kuin koskaan!! Taas kerran yksi todiste sen puolesta, että pahin vastustaja katsoo aina peilistä! Onnistuneiden kisojen jäljiltä pidettiin pientä breikkiä koulutreenistä, mikä sitten venähtikin odotettua pidemmäksi. Helteidenkin vuoksi oli hyvä antaa vähän lepiä ja maastoiltiin ihan huolella. Käytiin muutaman kerran hyppäämässä ja estekisoihinkin uskaltauduttiin! Kuun lopulla olimme juuri pääsemässä takaisin koulukiemuroiden makuun, kunnes meille osui yllättävä saikku, minkä vuoksi jatkoimme hölläilyä kuun loppuun asti :) 

Kapun kanssa puolestaan meni kuukauden tehokkuus vähän toisin päin. Alkukuusta käytiin paljon maastoilemassa ja kokeilimpa myös ensimmäistä kertaa ratsastaa sitä ilman satulaa. Loppukuusta oltiin sitten vähän tehokkaampia ja päästiin oikein kunnolla paneutumaan tahtiin ja taipumiseen ja Kapu antoi mulle tosi kivoja pätkiä! Sen kanssa puuhastelu oli pääosin todella antoisaa! :) 


Kesäkuussa meillä oli lasten leirit, joihin myös Dalia osallistui. Helteet ja normaalista poikkeava arki verottivat hepan voimia tehokkaasti. Olinkin itse melko vähän ratsailla - lähinnä vain viikonloppuisin. Siitä huolimatta päästiin kuitenkin melko tehokkaasti treenaamaan aina leirien välipäivinä ja alkukankeuksien jälkeen sujuikin useimmiten oikein mallikkaasti. Käytiimpä me Solbackan koulukisoissakin pyörähtämässä, ja sieltä saatiin hyvä mieli kotiintuomisiksi (ensimmäiset ei-sijoittuneet molemmissa luokissa :D). Kisojen jälkeen laitettiin meidän osalta kevään treenikausi pakettiin ja Dalia sai vielä hetken ahkeroida leirihommissa ennen kuin pääsi viettämään juhannusta laitumelle. Sieltä palailtiin kuitenkin vielä muutamaksi päiväksi takaisin höntsäilemään kotiin ennen kuin aloiteltiin virallisesti kesä-/laidunloma kuun tokavikana päivänä! :) 

Kapu lähti myös viettämään kesälomaansa eri paikkaan, joten siellä en leirikiireiden vuoksi juurikaan ehtinyt käymään. Kerran ehdin juuri ennen sen lomaa käymään ja sitten muutaman kerran maastoilin sen kanssa kesäpaikassa! :) 



Heinäkuu, kuten kuvista näkyy, oli helteinen lomakuukausi! Noin puolet päivistä Dalia oli vapaalla ja muuten käytiin maastoilemassa rennosti. Tehtiin sekä pitkiä että lyhyitä lenkkejä, hiekkateillä, pelloilla, metsissä samoillen. Ihana rento loma <3 Ihan kuun lopussa Dalia palaili takaisin kotiin ja aloiteltiin vähitellen palaaminen arkeen. 

Kapulla kävin taas melko vähän, mutta muutaman kerran treenailtiin kentällä helteessä ja pari kertaa maastoiltiin. Sen kanssa treenit kentällä sujuivat kaiken kaikkiaan aika kivasti pienistä keskittymisvaikeuksista huolimatta! 



Elokuu alkoi meillä jälleen leiritohinalla, jonka jälkeen annoin Dalialle pienen breikin ennen kun palailtiin varsinaisen treenin pariin. Pikkuhiljaa siirryttiin kuitenkin takaisin meidän arkeen ja Dalia vaikutti loman jäljiltä todella innokkaalta ja motivoituneelta. Aluksi muistuteltiin ihan perusasioita mieleen, niin kuskille kuin hevosellekin ja vähitellen päästiin nostamaan vaatimustasoa. Käytettiin hevosen innokkuutta hyödyksi ja kuun lopussa tehtiin valmennuksissa jo sujuvasti vaativan asioita. Koettiin ihan mielettömiä onnistumisentunteita koulupuolella! <3 Myös estepuolella saatiin hyviä kokemuksia, vaikka aluksi meinasikin jännitys iskeä. Kuun lopussa aloitin pitkästä aikaa vakituisella estevalkkupaikalla ja treenit lähtivät rullaamaan odotettua paremmin! 

Kapu oli vielä elokuun ajan kesäpaikassaan ja sen kanssa tehtiin paljon hommia kentällä. Saatiin ehdottomasti aikaiseksi meidän siihen mennessä parhaita pätkiä. (Se kehittyi etenkin laukan kanssa ihan huimasti kesän aikana). Kapu kantoi itseään hienosti ja oli todella kevyt ratsastaa! Sen kanssa oli oikein iso ilo tehdä töitä! 



Heti syyskuun ensimmäisenä päivänä polkaistiin käyntiin syksyn kisakausi ImRan esterataharjoitusten merkeissä. Sen jälkeen treenit kotona sujuivat aika vaihtelevasti. Esteet tuntuivat paikoittain jopa helpommalta kuin kouluratsastus, missä meillä olikin valtavia vaikeuksia. Lähdettiin taas kerran korjaamaan mun istuntaa ja siinä tuntui menevän koko pakka ihan uusiksi. Epävarmuus ja epäonnistumisen tunne olivat vahvasti läsnä, joten päädyin myös perumaan yhdet koulurataharjoitukset sen vuoksi. Lopulta se kuitenkin osoittautui ihan oikeaksi päätökseksi, sillä sain omille ajatuksilleni "aikalisän" ja pääsin rauhassa keskittymään vaikeisiin juttuihin. Saatiin valmentajalta huikea apu mun neuvottomuuden tunteeseen ja korjailtiin ongelmia yksi kerrallaan. Suurimpina haasteina meillä olivat tuntuman epätasaisuus, tukeutumattomuus ja hitaus pohkeelle. Kuun loppua kohti homma alkoi sujumaan paremmin ja mieli alkoi kirkastua ja osasin jälleen olla aidosti onnellinen siitä, miten hyvällä mallilla me oltiin, vaikka välillä pitikin painaa hiki hatussa töitä <3

Kapun kanssa meille tuli vuosi yhteistyötä täyteen 2.9. Se muutti elokuun lopussa uudelle tallille, jonne mä pääsin sitä syyskuun puolella moikkaamaan. Uusi ympäristö loi hetkeksi vähän jännitystä ja uusia tilanteita, mutta kaiken kaikkiaan päästiin ihan hyvin etenemään treeneissä Kapun kanssa. Menin pääosin kentällä, vaikka maneesikin oli tarjolla, sillä olin itse vielä vähän ujo esittelemään meidän yhteistä menoa täysin vieraille ihmisille :D Vaikka ei siinä menossa juuri mitään hävettävää ollutkaan!



Lokakuu alkoi tallin koulukisoihin valmistautumisella sekä tietenkin itse kisapäivillä! Palkintojenjaossa meidän kova työ palkittiin HeB sekä HeA luokkavoitoilla ja Länsiranta-CUP hopealla. Kisojen jälkeen pidettiin vähän ansaittua treenitaukoa viime kuun rutistuksen jäljiltä ja olimpa välissä viikon verran syyslomareissussakin. Sieltä palattuni keskityttiin treenaamaan tallin estekisoihin ja "vakavamielinen" koulutreeni jäi edelleen vähemmälle. Kisojen jälkeen päästiin kuitenkin (vihdoin) takaisin oman lajin pariin ja aloiteltiin treeniin palaaminen jumppailemalla hepan kroppaa auki ja työstämällä takajalkoja takaisin rungon alle.

Kapun kanssa jatkettiin edelleen sinnikkäästi kentällä työskentelyä (jälkeenpäin vähän naurattaa tää mun "pakkomielle" mennä kentällä XD). Se tuli kerta kerralta paremmaksi ja keskityin edelleen vain ihan perusjuttuihin - tahtiin, taipumiseen ja hyviin askellajeihin. Työstin useimmiten aika paljon käynnissä ja ravissa ja jätin laukan usein pois. Syysloman jälkeen pimeys ajoi meidät (minut) vihdoin viimein maneesiin ja siellä jatkettiin treenejä samoilla teemoilla.



Marraskuun pimenevät illat ja kiireet töissä verottivat omaa energiaa, mutta siitä huolimatta jaksoin yllättävänkin hyvin käydä ratsastamassa ja treenata hankaliakin asioita. Kuitenkin pian löysimme itsemme samojen ongelmien äärestä kuin syyskuussakin: Dalia oli edestä vahva, eikä tukeutunut mielellään käteen. Kävin mielessäni kaikki kauhuskenaariot läpi, kunnes valmentaja totesi ongelman olevan niinkin "yksinkertainen" kuin takajalkojen puutteellinen työskentely. Siitä huolimatta, että tiedostin ongelman, vaikeudet jatkuivat silti, vaikka toki vähän helpottikin. Yritin vaikeuksista huolimatta, välillä väkisin, löytää ne hyvät puolet meidän tekemisistä ja lopulta kova työ palkittiin vielä kerran Solbackan kisoissa kuun loppupuolella, kun saatiin rusetti kotiinviemisiksi. Siihen oli aivan ihanaa lopettaa kisakausi ja hengähtää itse helpotuksesta. Kiireinen syksy sai kuitenkin onnellisen päätöksen! Ja niinhän mä taisin tokaistakin joskus, että kaikkein tärkeintähän on se, että mä ylipäätään pääsen puuhastelemaan tuon hömpän kanssa, eikä se miten hyvin me suoriudutaan <3 

Kapun kanssa olin vihdoin itse oppinut hyödyntämään maneesia (:D) ja tehtiin paljon töitä tahdin ja taivutusten parissa. Työstin edelleen aika paljon käyntiä ja ravia ja jätin tietoisesti laukan vähän vähemmälle. Kapun kanssa oli selkeää kehitystä havaittavissa ja sen kanssa työskenteleminen oli pääsääntöisesti todella mukavaa!



Joulukuu, kuten vähän aikaa sitten kirjoittelinkin, oli meille melko rento ja huoleton kuukausi. Ell-käynnin (raspauksen ja rokotuksen) jälkeen päästiin nollaamaan kisapaineet ja lepäämään kuluneen kauden tehdyn työn jälkeen. Maastoiltiin ensin ihan tarkoituksella viikon verran ja sen jälkeen mun flunssa iski meille vielä toisen lepoviikon heti perään. Pian päästiin kuitenkin takaisin vauhtiin ja aloiteltiin valmennuksissa pureutuminen laukanvaihtoihin ihan toden teolla. Kuun viimeisessä valkussa saatiinkiin oikeastaan siunaus siihen, että nyt Dalia on ne vihdoin oppinut. Mikä voisikaan olla sen parempi tapa lopettaa tämä kausi <3

Kapun kanssa joulukuun treenit ovat sujuneet myös toinen toistaan paremmin ja pikkuhiljaa siitä on kuoriutumassa yhä pätevämpi kouluhevonen. Sen kanssa on ollut hienoa päästä kokemaan nousujohteista kehitystä koko kuukauden ajan!

---

Tällainen hevosvuosi päästiin paketoimaan tällä kertaa. Ehdottomasti erittäin antoisa vuosi molempien hevosten osalta! Dalian kanssa ollaan luovittu läpi erilaisten ongelmien, mutta kuitenkin aina lopulta kaikesta ollaan selvitty ja päällimmäisenä tunteena on ehdottomasti onnellisuus ja kiitollisuus kehittävästä kaudesta! Kapun kanssa on ollut ilo päästä kehittymään ja seuraamaan sen kokonaisvaltaista kehitystä! Ihana, hieno vuosi on ollut ja nyt suunnataankin katseet innokkaasti kohti uuden vuoden seikkailuita! <3

Kiitollinen tästä kaudesta kaikille siinä mukana olleille: hevosten omistajille, valmentajalle, tallikavereille ja kaikille tsemppareille! <3 

29.12.2018

Huoleton joulukuu

Joulukuu alkoi meillä lomailun merkeissä. Dalialla oli heti kuukauden alussa raspaus- ja rokotuspäivä ja siitä olikin luontevaa jättää treenit pienelle tauolle. Samoihin aikoihin myös pakkaset lisääntyivät, joten pohjien kunto vaihteli tosi paljon. Eipä siis senkään puoleen harmittanut lomailla. Viikon ajan koluttiin metsiä ja valloitettiin maastolenkkejä, kentällä me ei edes käyty pyörähtämässä. Loma tuli juuri sopivaan saumaan, sillä syksyn kisakausi oli ohi ja molemmat tuntuivat olevan pienen levon tarpeessa. Nautittiin siis täysin siemauksin maastoilusta pakkaspäivien auringonpaisteessa sekä pimenevissä, rauhallisissa illoissa!



Ell:n käynnistä viikon kuluttua, eli viikon maastoilun jälkeen Dalia oli kerännyt rutkasti ylimääräistä virtaa ja alkoi jo tuntua melkoiselta aikapommilta, joten päätin, että meidän on aika ottaa taas kenttätreeni mukaan ohjelmaan sen verran, mitä pohjat antavat myöden. Tarkoituksena oli pikkuhiljaa lähteä liikkeelle, rennosti vain taivutellen ja siitä jatkaa kohti talven treenijaksoa. Dalia oli muutaman päivän ihan mielettömän hyvä, kevyt ja kuuliainen ratsastaa ja keskittyi aivan loistavasti. Se suoritti  muun muassa vastalaukat moitteetta ja päästiin myös pureutumaan laukannostoihin, että ne varmasti tulevat rehellisesti selän läpi, takajalkojen kautta. Rento jakso oli selvästi tehnyt hyvää, sillä hevonen silminnähden nautti lomailun jälkeen palaamisesta takaisin töihin ja oli motivoitunut tekemään ja yrittämään parhaansa!

Montaa päivää ei kuitenkaan ehditty ahkeroimaan, sillä juuri kun oltiin päästy vauhtiin, minulle nousi kuume, joka sitten jatkui flunssana yli viikon siitä eteenpäin. Treeniin tuli siis väkisinkin katkos, mikä tarkoitti minulle muutamaa pakollista tallivapaata ja sen jälkeen maastoilua. Ja voi sitä onnenpäivää, kun viikon sairastelun ja chillailun jälkeen pääsi vihdoin kunnolla ratsastamaan. Tai eipä se ensimmäinen kerta mitään kunnollista ratsastamista ollut, kunhan vähän humputeltiin mun kunnon sallimissa rajoissa, mutta päästiin edes jotain tekemään. Dalia oli tosi kivan tuntuinen ratsastaa ja jälleen tosi onnellisen oloinen, että pääsi vähän muutakin kuin vain kävelemään maastossa! Ja minä se vasta tyytyväinen olinkin! :D

Pikkuhiljaa aloin tervehtyä ja päästiin takaisin vauhtiin. Ennen joulua ehdittiin muutama päivä treenata sekä koulua että pieniä estetehtäviäkin. Voi sitä iloa, kun pääsin pitkästä aikaa estevalkkuun ja pohjatkin olivat siinä kunnossa, että sallivat meille kavalettijumppaa. Kontrollitehtävät olivat meille oikein hyödyllisiä, vaikka Dalia olikin yllättävän rauhallinen kevyeeseen jaksoon nähden! Alkutunnin siirtymisissä oli pieniä haasteita, jotka pulpahtivat esille myös seuraavan päivän itsenäisellä iltajumpalla. Silloin tehtiin loivaa kiemuraa volteilla ja laukanvaihtoja käynnin kautta. Vaikka pikkuriikkisiä hankaluuksia olikin, niin jäi molemmista treeneistä ihan superhyvä fiilis. Ehkä ihan siksikin, että pitkästä aikaa pääsi oikeasti taas tekemään jotain! Lauantaina pidettiin maastopäivä, kun ei ehdittykään kentälle ennen tuntien alkua, mutta sitten sunnuntaina jatkettiin työntekoa kouluvalmennuksen merkeissä. Silloin otettiin siirtymiset työn alle ja laitettiin taas hevosen takapää kunnolla töihin. Mentiin aika paljonkin meidän mukavuusalueen ulkopuolella nostamalla vähän kokoamisastetta. Muutaman kerran Dalialla meinasi mennä herne nenään, mutta kunhan se siitä rauhoittui ja alkoi keskittymään, se teki mun mielestä tosi upeasti töitä! Ja kaiken kaikkiaan sieti kivasti mukavuusalueelta poistumisen! Loppuun saatiin taas tehtyä pari onnistunutta laukanvaihtoa, joten siihen oli hyvä lopettaa - hymy korvissa!

Sitten koittikin jo jouluaatto ja tietenkin aamupäivällä perinteinen joulumaasto! Kierrettiin porukalla rauhallinen käyntilenkki ja vilkuteltiin ohikulkijoille toivotellen hyvää joulua. Lopuksi otettiin pellolla muutama vauhdikkaampi pätkä ja sitten olikin jo aika painua jokainen omaan joulunviettoonsa. Ihana ja niin lämmintunnelmainen aattoaamu Länsiranta-perheen kanssa ♥

Rakkaita..♥ | © Pia Kujanpää

Joulupäivän Dalia sai viettää vapaata, Tapanina se pääsi jo liikkeelle, tosin ei mun ratsastamana, sillä itse vietin vielä joulua sukulaisten luona oikein pitkän kaavan mukaan. Torstaina kuitenkin olin itsekin jo takaisin kotona ja mentiin valmennukseen. Esteille. Vaikka edeltävällä estetunnilla se oli ollut yllättävän rauhallinen, niin tällä kertaa ei ollut (:D). Dalialla oli ilmeisesti vain liikaa virtaa, sillä alkutunnista se juoksi pidätteitä vastaan, sinkoili ja muutenkin vähän vastusteli.. No, pehmeni se edes vähän loppua kohti ja saatiin sentään viimeisellä tehtävällä homma toimimaan. Haha. Lähinnä jälkikäteen vaan nauratti, tamma... :D

Eilen ja tänään ollaan jumppailtu väistöillä ja hiottu siirtymisiä. Dalia on ollut aika kiva ratsastaa, ja tänään sain sen mun mielestä vielä pehmeämmäksi ja kevyemmäksi kuin eilen! Huomenna meillä on vielä vuoden viimeinen kouluvalkku, mikäli kenttä ei yön aikana muutu luistinradaksi (miltä tosin sääennusteen perusteella vähän näyttää). Jos meille kuitenkin käy huono tuuri, eikä päästä tunnille, niin sitten joulukuun ja koko vuoden viimeiset päivät vietetään maastoillen :)

Melko huoletonta ja rentoa joulukuuta ollaan siis vietetty. Alkuperäinen hepan lomasuunnitelma pääsi vähän venähtämään mun sairastelun vuoksi ja toki joulunpyhät vietettiin rauhallisissa merkeissä, mikä lisäsi vapaan määrää. Mutta ei se mitään, nyt päästään suuntaamaan ainakin hyvin levänneinä ja täynnä tarmoa uuteen vuoteen! Odotan innolla talven treenikautta, sillä meillä on edessä paljon työtä, joka toivottavasti myös tuottaa tulosta. Pidetään vaan peukut pystyssä, että säät olisivat meille suotuisia ja pääsisimme treenaamaan hyvillä pohjilla koko talven! Tarkempia "uuden vuoden postauksia" eli summaus tästä vuodesta sekä tämän ja seuraavan kauden tavoitteista ovat vielä tulossa. Ne saan kuitenkin oletettavasti vasta ensi vuoden puolella julki, joten tämän postauksen myötä tahdon toivottaa oikein ihanaa ja onnellista uutta vuotta aivan jokaiselle! ♥

27.12.2018

Mutkia matkassa loppusyksyn treeneissä

Viimeisimmässä postauksessa kurkistimme yhteen meidän tämän syksyn (ja ehkä myös ihan meidän koko yhteisen taipaleen) tärkeimmistä tähtihetkistä. Loistokkaan viikonlopun jälkeen syksyn pimenevä ja harmaantuva arki kuitenkin jatkui ennallaan ja treenit kohti tulevaa etenivät tavalliseen tapaansa. Hyvin sujuneiden kisojen jälkeen motivaatio oli huipussaan ja muutaman päivän levon, maastoilun ja jumppailun jälkeen jatkettiin innokkaasti treenaamista ja homma toimi loistavasti! Saatiin hyvä vire päälle ja treenaaminen tuotti meille paljon iloa! :) 

Treeniin kuitenkin tuli tauko, sillä viikon kuluttua tallin koulukisoista alkoivat koulujen syyslomat ja meidän perheemme suuntasi nokan kohti Kroatian saaristoa ja vietimme viikon purjehtien Välimeren lämmössä. Jatkoaikaa kuumalle kesälle <3 Loma osui minulle juuri sopivaan kohtaan, sillä alkusyksy töissä oli ollut melkoista haipakkaa, kun keikkaa pukkasi enemmän kuin mihin olin tottunut. Hyvä vaan, että töitä riitti, mutta lomakin kyllä tuli tarpeeseen! 

Me pukeuduttiin halloweenin kunniaksi enkeliksi ja paholaiseksi
© Pia Kujanpää
Reissusta palattuani kolkuttelivat ovella tallin estekilpailut, joten lomaa seuraava viikko menikin niihin valmistautuen. En juuri treenannut koulua, muutamana päivänä vähän jumppailin hevosen kroppaa auki, mutta enimmäkseen maastoiltiin ja pari kertaa hypättiin ennen kisoja. Itse kilpailut (mitkä olivat halloween-teemaiset) sujuivat meidän osalta melko riehakkaissa tunnelmissa. Daliasta paistoi läpi muutaman kevyen viikon aikana kasaantunut energia ja radalla taisi polle muutamaan otteeseen päästä lapasesta, mutta hauskaahan me tultiin vaan pitämään. Siinä onnistuttiin ja vaikka menestystä ei tällä kertaa tullutkaan, niin saatiinpahan ainakin hyvää viihdettä aikaiseksi katsojille :D 

Tallin estekisojen jälkeen syksy teki tepposiaan ja ensimmäiset pakkaset saivat pohjat jähmettymään. Treenailtiin sen verran mitä pohjat antoivat myöden. Pakkasjakso ei kuitenkaan onneksi kauaa kestänyt ja pian päästiin taas tekemään ihan normaalisti. Kun syksyn kisakalenterissa näkyi pieni tauko, käytettiin valmentajan kanssa tilaisuus hyväksi ja aloiteltiin taas pitkästä aikaa laukanvaihtoharjoittelu. Tällä kertaa enemmän tositarkoituksessa. Kuitenkin edettiin edelleen aika rauhassa, sillä edessä oli vielä muutamat koitokset tämän kauden puolella ja tarkoituksena ei ollut missään nimessä opettaa hevosta tarjoamaan vaihtoja kesken vastalaukkojen. Päästiin kuitenkin ihan hyvään vauhtiin ennen kuin harjoittelu keskitettiin taas kisatreeniin.

Lokakuun loppu ja marraskuun alupuolisko olivat minulla töiden ja muiden pakollisten (ja vähemmänkin pakollisten) menojen osalta melkoista tohinaa, joten aika ja jaksaminen olivat kortilla. Yhäti pimenevät illat ja viilenevä sää yhdistettynä väsymykseen ja ajanpuuteeseen heijastuivat myös heppahommiin ja saivat jälleen kamppailemaan motivaation kanssa. Joka syksyinen juttu minulle, mutta yhtä kurjalta se silti tuntuu joka kerta. Jaksoin kyllä siitä huolimatta käydä tallilla sen mitä ehdin ja työstää meille vaikeita asioita, vaikka kaikki ei aina mennytkään ihan putkeen. Toki oma fiilis vaikutti paljon myös onnistumisten määrään ja meillä oli itsenäisissä treeneissä enempi vähempi hankaluuksia. Jo aiemmin syksyllä kirjoittelin tänne blogiinkin, että mun jalkaa korjatessa Dalia oli päässyt edestä tosi vahvaksi ja epätasaiseksi. Marraskuussa löysimme itsemme jälleen saman ongelman parista. Molempiin suuntiin, mutta etenkin vasempaan hevonen jäi herkästi tyhjäksi tai vastavuoroisesti yritti rimpuilla tuntuman yläpuolelle. Mulla oli valtavia vaikeuksia saada se tukeutumaan käteen ja olin useamman kerran ihan epätoivon partaalla, kun tuntui, ettei mikään oikein ottanut onnistuakseen. Kouluvalmennuksista tuli harmittavasti (olosuhteiden pakosta) parin viikon tauko juuri tähän kriittiseen kohtaan: mulla itselläni oli ongelmien työstäminen tosi vaiheessa, olin umpikujassa ja keräilin motivaation rippeitä epäonnistumisten keskeltä. 

Kuitenkin kokeiltiin kepillä jäätä ja mentiin puutteellisesta valmistautumisesta huolimatta koulurataharjoituksiin ImRalle sunnuntaina 18.11. Aamun aikana kävi useaan otteeseen mielessä harjoitusten peruuttaminen - ja näin jälkikäteen ajatellen olisi vaan pitänyt luottaa intuitioon ja olla menemättä, mutta mentiin silti. En tosiaan ollut päässyt kouluvalmennukseen pariin viikkoon ja jouduin siis "selviytymään omillani". Dalia oli ollut tosi vaihtelevan tuntuinen itsenäisissä treeneissä, mutta rataharjoituksissa ei sitten onnistunut senkään vertaa. Rehellisesti sanottuna, meidän suorittaminen ei ole varmaan ikinä ollut noin huonoa. Helppo A rämmittiin läpi 54 prosentilla. Mulle ei kuitenkaan itse radasta jäänyt huono fiilis, vaan meidän yhteistyön tasosta ylipäätään. Halusin kiivaasti tietää, missä vika oli. Oliko se varusteissa? Terveydessä? Vai ratsastanko mä itse vain yksinkertaisesti aivan päin mäntyä? Missä asiassa me mennään näin pahasti metsään? Näitä kysymyksiä pyörittelin mielessäni kotimatkan aikana. Kuitenkin mieli vähän kirkastui siinä auringonpaisteessa yhdessä kävellessä. Mitä väliä yksillä rataharjoituksilla? Mitä väliä, että meillä on nyt vaikeaa? Ollaan me ennenkin noustu pohjalta. Ja vaikka mä kuinka epätoivoisesti halusinkin löytää ratkaisun ongelmaan, niin silti kaikkein tärkeintä ja rakkainta mulle on kuitenkin tuo hömppä tuossa mun vierellä. Kaikista epäonnistumisista ja vaikeuksista huolimatta sain ajatuksilleni rauhan. Osasin antaa itselleni anteeksi. Ei yksi epäonnistuminen tee meistä kokonaisuudessaan epäonnistuneita. Aika vaan ei nyt ollut oikea.

Oikeanpuoleisessa kuvassa rataharkkojen jälkeisissä tunnelmissa kotipihassa. Tässä vaiheessa epätoivo oli väistynyt ja iloitsin yhteisestä ajasta palleron kanssa syysauringossa. Vasemmanpuoleisessa puolestaan tunnelmia aurinkoiselta ja onnistuneelta lauantaiaamulta ♥


Rataharjoitusten jälkeen otettiin muutama päivä ihan rauhassa ja hölläiltiin maastossa sekä pellolla. Juttelin fiiliksistäni sekä valmentajan että omistajan kanssa (tietenkin myös kavereille vuodatin tunteitani). Olen niin kiitollinen, että ympärilläni on niin ymmärtävä tiimi, joka jaksaa aina tukea myös vaikeissa tilanteissa. Lopulta päädyttiin siihen ratkaisuun, että emme suinkaan jättäydy kokonaan pois kauden päätöskisoista, mutta jätetään pois HeA ja mennään pelkkä hyvänmielen HeB. Otin itseäni niskasta kiinni ja treenattiin ahkerasti muutama päivä. Kisoja edeltävänä torstaina päästiin mun kauan odottamaani kouluvalkkuun, mistä saatiin muutama vinkkivitonen takataskuun. Alkutunti sujui aika hyvin, mutta lopputunnista hankaluudet ja itsekriittisyys iskivät jälleen. Valmentaja painotti ennen kaikkea takajalkoja. "Ei se voi olla hyvä edestä, jos se on huono takaa". Mulle tuli hetkellisesti jo sellainen fiilis, että en mä voi osata enää yhtään mitään, jos kaikki meidän parin viikon ongelmat onkin vain sen syytä, kun en yksinkertaisesti vain ole osannut ratsastaa hevosen takapäätä alle. Meinasin olla jälleen kerran perumassa kisat, mutta onneksi mun rakastava tiimi takoi mulle järkeä päähän mun jo ollessa hyppäämässä suin päin itsesääliin. Ihana tsemppiporukka (♥). Seuraavana päivänä otin härkää sarvista ja mentiin kentälle treenaamaan vaikeita juttuja. Silloin puolestaan aluksi oli hankaluuksia, mutta loppuun saatiin hyviä pätkiä, joihin oli hyvä lopettaa. Lauantaina tehtiin rento valmistelutreeni ilman satulaa ja siitä jäi päällisin puolin todella hyvä fiilis. Homma sujui kaiken kaikkiaan oikein hienosti! 

Kisakauden päätöskisat ja hyvänmielen HeB, tuttu ja turvallinen KN Special kisattiin Solbackassa sunnuntaina 25.11. Aamulla kisoihin lähteminen vähän jännitti ja kauhistutti, mutta toisaalta "pelkkä" B vähän huojensi. Verryttelyssä meinasi tuttu epätoivo iskeä, sillä mikään ei oikein tuntunut onnistuvan. Odottelualueella, juuri ennen mun omaa vuoroa kuitenkin jostain iski taistelutahto. Tarvitsenko mä muka aina sen yhden huonon radan alle ennen kuin alan oikeasti ratsastaa? Eikö pelkkä huono verryttely riitä? Päätin, että no kyllä hemmetissä riittää, hengitin syvään ja aloin ratsastaa niitä takajalkoja alle vielä enemmän ajatuksella. Kun meidät sitten vihellettiin radalle, kasasin ajatukseni ja oikeasti ratsastin. RATSASTIN. Koko radan, jokaisen tehtävän, jokaisen kulman. Keskityin ja saatiin päälle upea rata-flow, jossa koko ympäröivä maailma hetkeksi katosi ja huomioni keskittyi vain ja ainoastaan siihen, mitä radalla tapahtui. Tehtiin suoritus, johon olin enemmän kuin tyytyväinen. Loistin radan jälkeen kuin naantalin aurinko, eikä sille tullut loppua, sillä saatiin kuin saatiinkin kaudelle upea ja iloinen päätös nappaamalla 65,600% ja jaettu 6. sija. En olisi ylpeämpi ja onnellisempi voinut olla! Saatiin ihana onnistuminen tänne vaikeuksien keskelle. Kyllä tuo mun maailman rakkain pallero vaan antaa kaikkensa juuri oikeassa paikassa! ♥

Onnelliset sijoittuneet ♥ Hymy ei hyytynyt vielä pitkään aikaan! | © Arja


Kisojen jälkeen saimme "luvan kanssa" hengähtää: käytiin maastoilemassa ja jumppailtiin rennosti kentällä. Käytiin lisäksi yhdellä puomitunnilla ja kisoista viikon kuluttua koulutunnilla. Kun mitään kisoja ei ollut enää näköpiirissä, pääsimme jatkamaan vaihtoharjoittelua ja ai että miten hienoja fiiliksiä Dalia antoikaan mulle! Seuraavana päivänä siitä oli vuorossa eteen-alas -jumppa ja myöhemmin samana päivänä ell kävi rokottamassa ja raspaamassa. Molemmat toimenpiteet sujuivat rutiininomaisesti, eikä mitään kummempaa sanottavaa ollut. Pääsimme huokaisemaan helpotuksesta ja siitä alkoikin meidän ansaittu treenitauko!

25.12.2018

Hyvää joulua!

Kuvan tontut toivottavat kaikille oikein rauhallista ja iloista joulunaikaa! ♥ 
Kuva: Pia Kujanpää