28.12.2015

Aatonaaton estevalkku

Kuvista iso kiitos Merikelle ja Lauralle! ♥


Vuorossa oli siis vuoden viimeinen estevalkku, sillä sulasta pohjasta piti ottaa kaikki hyöty irti viimeiseen asti. Ennen valkkua meillä oli tonttukuvaukset, joista meille jäikin päätä somistamaan punainen lakki! Meille meinasi tulla ihan kiire kuvausten jälkeen, mutta loppujen lopuksi kerettiin ihan ajoissa kentälle. Aloitettiin verkka ravi- ja laukkapuomeilla. Ravipuomit menivät tosi hyvin, mutta laukassa meinasi vauhti kiihtyä aluksi liian suuriin lukemiin. Kuitenkin heti kun kuski sai laukan kontrolliin, sujuivat puomitkin ihan nätisti.

Hyppääminen aloitettiin tulemalla ristikkoa kahdeksikolla. Lähestyminen vasemmalta sujui oikein hyvin, sillä tilaa oli käytössä reilusti. Oikealta tullessa tilaa oli niukemmin, joten silloin täytyi olla erityisen tarkka ulkoapujen kanssa. Tällaiset lyhyemmät tiet ovat oikeastaan tosi kivoja harjoituksia, sillä niissä täytyy koko ratsukon keskittyä, emmekä voi vain tykittää pää viidentenä jalkana esteille! ;)



Ennen rataa tultiin vielä sarja yksitellen. Koska se meni hyvin, aloitettiin pian ratatehtävä. Mentiin aluksi seiskakymppinä ja rata oli sujuva. Tiet esteiden välissä menivät kutakuinkin nappiin ja jopa hieman pienempi kaarre kahden pystyn välissä sujui hyvin. Alkuun se vähän hirvitti, mutta jännitys osoittautui turhaksi, sillä pitämällä hyvän ulkopohkeen ja -ohjan tuen ja käyttämällä koko (pienen) tilan hyväksi, tiukkakin käännös onnistui moitteetta!

Lopuksi Jossu päätti nostaa meille radan vielä kasikymppiin. Se sujui hyvin nytkin, tosin teimme muutamia ylimääräisiä voltteja radan varrella, jotta leiskautukset esteille olivat kontrollissa. Kotikentällä pidän erityisen tärkeänä sitä, että tiet ja hypyt ovat kunnossa, vaikka se muutamia ylimääräisiä kiemuroita vaatisikin. Kisatreeneissä ja kisoissa keskitytään sitten puolestaan siihen, että esteistä päästään yli yhdellä yrittämällä. Jossukin oli suoritukseen tyytyväinen, joten lopetettiin siltä erää siihen. Hieno heppa sai ansaitut rapsutukset, se tsemppasi (jälleen) tosi hienosti koko tunnin! ♥


Ehdoton lempparikuva! ♥

26.12.2015

Mitä meille kuuluu?

Postausta kuvittavat Pian ja Meriken ottamat ihanat tonttukuvat! ♥

Olen tässä postaustauon/hiljaisen jakson aikana hieman pohtinut blogin tulevaisuutta. Haluan muuttaa kirjoitustyyliä ja postaustapaa. Tahdon, että oma persoonallinen (ja ehkä hieman humoristinenkin) kirjoitustyylini pääsisi teksteissä selkeämmin esille. Tahdon päästää kirjoittaja-minän valloilleen ja kirjoittaa juuri sillä tyylillä, mikä itselleni tuntuu luontevalta. Toinen muutos, minkä tahdon tehdä on se, että postaan vain silloin kun on kunnon kuvia (ja mahdollisimman ajankohtaisia sellaisia). Itse pidän eniten blogeista, joissa on hyviä kuvia, joten miksi en tahtoisi omasta blogistani sellaista? Pidän kirjoittamisesta, mutta hyvät kuvat herättävät mielenkiinnon!

Viimeisestä Dalia-postauksesta on kulunut aikaa jo reilun kuukauden verran, mikä on yllättävän paljon. Tässä välissä on tietenkin ehtinyt tapahtua yhtä sun toista, joten ehkä alkaisi pikkuhiljaa olla aika kertoa kuulumisia. Kiirettä on pitänyt, sillä valehtelematta viitenä päivänä viikossa hengailen talleilla ja äiti sitä nauraakin, että on se hyvä tämä meidän ahkera opiskelija, kun viettää enemmän aikaa tallilla kuin koulussa. Noh, eipä sitä koulutuloksista huomaa, joten mitäpä sitä valittamaan!

© Pia
© Pia
Viimeisin tänne päivitelty tilanne oli ehkä historian epäonnistunein estevalmennus, mutta ilokseni voin kertoa, että olemme edenneet siitä vain ylöspäin! Seuraavana päivänä sen estevalmennuksen jälkeen, ratsastin Dalian itsenäisesti ja se oli todella hyvä. Se on muutenkin ollut aika kiva sileällä. Olemme nyt oppineet kulkemaan hieman matalammassa ja rennommassa muodossa ja vältämme viimeiseen asti virkkuukoukkuniskaa. Olemme valmennuksissa edenneet jopa pieniin kokoamispätkiin, mitkä tuntuivat aluksi hirvittävän vaikeilta, mutta kyllä niitä ponista alkaa pikkuhiljaa irrota. Olen myös saanut avo- ja sulkupätkät vakiinnutettua normitreeneihin ja ne sujuvat jo aika hyvin. Ollaan kuitenkin pääosin keskitytty laukan ratsastamiseen erilaisilla harjoitteilla ja laukan laatu paranee kohisten.

Esteiden saralla on myös sujunut ihan hyvin. Hiukan molempia jänskätti katastrofitunnista seuraavalla estetunnilla, mutta hienosti se meidän sisäinen esteratsukko sai raivattua tiensä jälleen päivänvaloon. Olemme päässeet jo takaisin sujuviin 80-ratoihin ja mikä tärkeintä, Dalia on jälleen saanut intonsa takaisin. Etenemme mahdollisimman rauhallisesti takaisin kohti 90-ratoja, sillä tahdomme välttää turhat epäonnistumiset. Eiköhän se riitä, että olemme jo kerran aloittaneet alusta?

Yritettiin ottaa Pialle joulukorttikuvaa part1 | © Merikke
Yritettiin ottaa Pialle joulukorttikuvaa part2 | © Merikke

Dalialla on ollut tässä lähiaikoina ihan älyttömästi virtaa. Hevoset liikkuvat tarhoissa huonoista säistä johtuen todella vähän ja liikaenergiaa pakkautuu niihin nopeasti. Meillä se ilmenee lähinnä pomppimisena ja pieninä sinkoiluina. Yleensä pomppiminen on helposti ennakoitavissa ja hölmöilyn saa kuriin jo ennen kuin se ehtii kunnolla alkaakaan, mutta kerran Dalia sai yllätettyä ja viskaisi kuskin tantereeseen. Hyvin se meni lopputunnin, mutta olihan tuo ihan huvittava kokemus, heh! :D

Ja ettei multa ratsut vain loppuisi, olen saanut mennä myös Nappulalla jonkin verran. Ollaan maastoiltu, menty pellolla ja käyty kentälläkin pyörimässä. Nappula on oikein näppärä kaveri nykyisin, vaikka siinä vielä paljon tekemistä riittääkin. Tästä neitosesta ei kuvia juuri löydy, ehkäpä pitäisi värvätä joku joskus kentän laidalle taltioimaan meidän menoa!

Eiköhän tässä ollut tilannekatsausta tarpeeksi yhdelle kerralle? Voisin jatkaa huomenna turinointia estevalkkupostauksen merkeissä, kun saatiin taas pitkästä aikaa kuvaaja (oikeastaan jopa kaksin kappailen) paikalle! No mutta, pidemmittä puheitta, mitä teille kuuluu ja miltä blogin "uudistus" kuulostaa? :)

Ehkä maailman söpöin yhteiskuva meistä kahdesta ♥ | © Pia
Tämä päätyi lopulta joulukorttiin! Aivan täydellinen ♥ | © Merikke

25.12.2015

Ihanaa Joulua!

© Pia
Rauhallista joulunaikaa kaikille!

ps. Anteeksi, olen vähän myöhässä!
pps. Lisää tonttukuvia (ja kuulumisia) tulossa vielä myöhemmin.

16.12.2015

Ensimmäinen Blogiexpo

Bloggaajapaneeli kuului päivän suosikkeihin!
Lauantaina 12.12. oli tärkeä päivä Suomen hevosblogikulttuurille. Silloin pidettiin Playsson.netin järjestämä Blogiexpo, joka oli ensimmäinen laatuaan. Olin varannut ennakkopassin jo hyvissä ajoin, mutta tajusin vasta muutamaa päivää ennen expoa, ettei minulla ole sinne kyytiä. Onneksi sain sovittua Kaktun kanssa, että pääsen hänen kyydillään sekä messuille, että sieltä pois. Eivät siis jääneet nämä pippalot välistä, onneksi!

Pidin tapahtumasta erittäin paljon. Ohjelmassa oli bloggaajapaneeli, haastatteluja, muotinäytös, tuote-esittelyä ja muuta mukavaa. Ständejäkin oli paikalle saapunut kiitettävä määrä ja niitä tuli jonkin verran kierreltyä (ja kaikkea kivaa kuolattua), vaikken mitään lopulta päätynytkään ostamaan. Pidin tapahtumasta erittäin paljon ja mielestäni se asetti ensimmäisenä tällaisena tapahtumana riman korkealle. Tunnelma oli mukavan rento ja kodikas, sellainen, jossa tunsi olevansa tervetullut!

Upea Kisamatkalla-ständi!
Jos jotain parannettavaa pitäisi keksiä, olisin samalla kannalla kuin moni muukin. Bloggaajapaneelia olisin jaksanut kuunnella vaikka ja kuinka pitkään ja muukin lavaohjelma olisi saanut kestää pidempään, sillä 15 minuuttia per käsiteltävä aihe oli aika niukasti. Ehkä jotain bloggaamiseen liittyviä vinkkejä tai muuta vastaavaa voisi jatkossa lisätä lavalle. Koko tapahtuma olisi myös saanut vielä venyä pituutta, sillä itse ehdin harmittavan vähän tavata juuri ketään, jota olin suunnitellut käyväni moikkaamassa. Tietenkin tapahtuma järjestettiin niissä puitteissa, mitkä sitä varten oli saatu. Siihen nähden ohjelma oli hyvin toteutettua!

Parhaimpien blogien palkitseminen oli erittäin mielenkiintoinen ja hieno juttu. Se varmasti motivoi monia bloggaamaan vieläkin paremmin ja mistä sitä tietää, vaikka seuraavalla kerralla olisi tarjolla vielä useampikin kategoria? Mikäli ensi vuonna vastaava tapahtuma järjestetään, olen jälleen riemulla mukana! 

Kiitos Playsson.netin väelle ja muille järjestäville tahoille mahtavasta panoksesta!

4.12.2015

Neljä kertaa Woodya


Olin lyhyellä, viiden päivän minilomalla (la-ke) koeviikon jälkeen ja menin lauantaista tiistaihin mummolaan, koska mun piti muutenkin hoitaa asioita siellä suunnilla. Venla käytti tilaisuutta hyväkseen ja antoi mulle Woodyn käyttöön neljäksi päiväksi, jotta sai itse muutaman heppavapaan. Mulle se sopi erittäin hyvin ja päästiinkin pikkuherran kanssa ihan reippaasti töihin joka päivä. Tarkoitus oli mennä tunnillekin sen kanssa, mutta tällä kertaa se valitettavasti jäi ajatuksen tasolle. Ehkä ensi kerralla!

Lauantaina kävin ratsastamassa illalla. Mentiin maneesissa n. tunnin verran ja alkuun Woody oli todella reippaalla (ts. vahvalla) ja jännittyneellä päällä. Saattoi johtua siitä, ettei ollut liikkunut kunnolla vähään aikaan ja kun vielä lisätään ulkoa kuuluvat myrskyn äänet, on yhtälö valmis. Aluksi Woody oli siis erittäin vahva edestä ja painoi menemään kuin höyryveturi. Tehtiin tosi pitkään käyntijuttuja; avoja, väistöjä ja loivaa kaarretta. Käytettiin avuksi tuntien jäljiltä jätettyjä puomeja ja saatiin ihan kivoja pätkiä. Ravissa säädettiin sitten vähän lisää ja neuvoteltiin aika pitkään siitä, kumpi meistä olikaan se, joka joutuu toista kannattelemaan. Tein volttitehtävää, jossa pitkälle sivulle tulee viisi volttia, mutta jokaisen jälkeen vaihdetaan suuntaa (alla havainnollistava kuva). Hinkattiin tätä varmaan vartin verran, mutta sen jälkeen alla oli tyytyväinen, itseään kannatteleva hevonen. Woody oli tosin sen jälkeen jo hieman väsähtänyt ja hikinen, joten päätin lopettaa päivän ratsastuksen siihen.


Sunnuntaina menin Lauran kanssa samaan aikaan. Aloitin jälleen samoilla käyntijutuilla kuin edellisenä päivänä ja Woody tuntui ihan hyvältä. Ravissa se aluksi taas painoi hiukan kädelle, joten myös eilisen volttitehtävä pääsi uudelleen käyttöön. Menimme vaan ihan muutaman sivun verran ja W oli jo ihan super. Tehtiin hiukan raviväistöjä ja muuta sellaista. Otin laukan vasemmalle ja se meni hyvin. Menin vaan muutaman ympyrän ja vaihdoin suuntaa. Nostin laukkaa, mutta siinä vaiheessa heppa päätti, että ratsastajan on aika maistella hiukan hiekkaa. Järkyttävän kokoinen pukki ja siitä ampaisu laukassa eteen. Ei mitään mahiksia pysyä selässä, joten alashan sieltä tultiin. Heppa lähti pierupukkilaukalla toiseen päätyyn, mihin se onneksi jäi nököttämään. Tyttö takaisin selkään ja muutaman ravivoltin jälkeen uusi yritys, eikä mitään ongelmia. Woody oli tosi hyvä! Luulisin, että herra vaan yritti testata, onkohan sitä ihan pakko tehdä töitä.. Mutta kun ratsastaja ei antanut periksi, heppa tajusikin tsempata loppuun asti! Hupsu eläin! :D


Maanantaina aloitettiin muutamalla avo- ja sulkuväistötehtävällä ja siirryttiin aika pian raviin. Jatkoimme samaan malliin, mutta kun kaikki meni ihan hyvin, päätin tehdä hiukan laukkajuttuja. Laukkasin aluksi ihan vain pääty- ja keskiympyrällä, mutta kun Woody tuntui rennolta, mentiin koko uraa. Annoin hepan mennä hiukan pidemmässä muodossa ja olin itse kevyessä istunnassa. Woody tuntui kovasti nauttivan siitä, että sai mennä pidempänä ja olikin todella rento koko ajan. Lopetettiin aika pian laukkojen jälkeen, koska mielestäni menossa ei ollut juuri korjattavaa. Superheppa! Hoideltuani Wooderon pois, jäin vielä tallille hiukan auttamaan hommissa ja lähdinkin mummolaan vasta illemmalla. 

Tiistaina ratsastin Woodyn jo aamupäivällä, sillä mun piti lähteä jo puoli kahden aikaan bussilla kohti kotia. Tällä kertaa herra olikin taas hiukan vahvempi, mikä tiesi mulle vatsalihastreeniä. Kuitenkin tekemällä kuusikaarista, jonka jokaiseen kaareen tuli voltti ja suoralle siirtyminen käyntiin, W rauhoittui kovasti. Laukassa tehtiin lähinnä erikokoisia ympyröitä. Woody oli lopuksi kiva ja lopetin sitten siihen. Se tarvitsee selvästi jotain, mihin voi keskittyä, sillä ympäriinsä haahuilusta ei ole sen kanssa mitään hyötyä. Se on hevonen, joka muistuttaa aina siitä, että koko ajan täytyy olla jotain johdonmukaista tekemistä, ja hyvä niin!


Oli ihan hauskaa mennä Woodylla neljä päivää putkeen, sillä siinä ajassa ehdimme molemmat hiukan mukautua toistemme tyyliin ja löysimme yhteisen sävelen. Pikkuhiljaa W alkaa käydä mulle tutummaksi ja tiedän jo alkukäyntien aikana tuleeko päivän ratsastus olemaan mulle helppo vai vaatiiko se paljon töitä. Woody on tosi kiva hevonen ja oletettavasti pääsenkin jo joululomalla uudelleen selkään! ;) 

2.12.2015

Pientä Säätöä

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni uutta nimeä tälle blogille. Kyllästyin itse oikeastaan jo keväällä Chasing Dreamsiin. Vaikka se ehkä omaa tavoitetta kuvaakin, se ei istunut tälle blogille. Halusin jonkin suomenkielisen ja halusin sen olevan jollain tavalla hieman humoristinenkin. Keksin useita eri vaihtoehtoja ja mietiskelin niitä mielessäni. Maalaisjärjellä kaatui siihen, että se oli vanhan blogini nimi ja tuntui jollain tavoin epämiellyttävältä ottaa se käyttöön, kun blogin poistoon liittyi sen verran kipeitä juttuja. Lentävä Latvialainen olisi ehkä sopinut muuten, mutta en halunnut, että blogin nimestä saa kuvan, että olemme vannoutunut esteratsukko, kun kuitenkin treenaamme ahkerasti molempia lajeja. Pikkuvikoja olisi ollut täydellinen, mutta sen niminen blogi on jo olemassa. Pällistelyä olisi ollut jollain tavoin erittäin hauska, sillä kutsumme Daliaa Lauran kanssa usein Pälliksi. Toisaalta se on lähinnä vain inside-vitsi, joten se ei ehkä olisi toiminut. 

Pientä Säätöä pulpahti mieleeni, kun selailin vanhoja postauksia. Bongasin sanan "säätäminen" ja lamppu välähti. Ehkä meidän touhumme Dalian kanssa on joskus pientä säätämistä. Nimi tuntui sopivan kuin nenä päähän, joten tsekkasin vaan, ettei muita samannimisiä blogeja ole ja koska minun tielleni ei sellaisia osunut, niin uutta banneria vaan äkkiä väkertämään! Tämä saa toimia simppelinä väliaikaulkoasuna siihen asti, kunnes saan tuoreempia kuvia. Olen tähän itseasiassa yllättävän tyytyväinen, vaikka se aika simppeli onkin. 

Mitä mieltä olette nimen vaihdoksesta?

1.12.2015

Upea arvonta Eija Halosen blogissa

Menkäähän kaikki osallistumaan Eija Halosen järjestämään arvontaan! Pääpalkintona on 30x40cm kokoinen öljyvärimaalaus haluamastaan kuvasta. Lisäksi Eija arpoo kaksi lyijykynätyötä. Tästä linkistä arvontaan!

23.11.2015

Takapakkia


Lauantain estevalmennus ei mennyt ihan niin kuin oppikirjoissa. Olin edellisen kerran ollut Dalian selässä edellisen viikon tiistaina ja hevosella oli takanaan vapari, mitä voi olettaa? No eipä juurikaan mitään, mutta alitettiin rima siitä huolimatta. Tuloksena itseään syyttävä, itkevä ratsastaja ja hämmentynyt heppa. Uhkasin jo pahimman tunnekuohun vallassa itsekseni, että vaihdan heppaan, jota en voi pilata tai vaihtoehtoisesti lyön hanskat tiskiin ja lopetan koko touhun. No, miten näin paha fiilis voikaan yhdestä valmennuksesta tulla?

Aloitettiin verkkaamalla hevosia eteen-alas. Dalian täytyy yleensä vertyä jonkin verran ennen kuin se kykenee venyttämään itseään alas asti ja koska sitä ratsastetaan helposti lyhyelle kaulalle, se ei veny niin helposti alas. Lisäksi heppa pelkäsi toista lyhyttä päätyä ja pyrähteli mielensä mukaan joka kerta siellä käydessämme. Mulle nousi jo alkuverkoissa pala kurkkuun, kun hevonen ei millään tuntunut venyvän. Aikamme siinä verryteltyämme saimme asian fiksattua ja pääsimme aloittelemaan hyppäämisen. Menimme aluksi ristikkoa ja hetken päästä teimme ristikolta linjan pystylle (1-2). Tehtävä meni oikeastaan ihan hyvin.


Aloimme pian menemään kuvaan merkittyä rataa n. 70-80cm korkeudessa. En oikeastaan juurikaan nähnyt paikkoja, mutta Dalia hoiti homman kotiin. Rata meni siis oikeastaan ihan hyvin. Jossu kuitenkin sanoi, että nostetaan vielä 80-90cm radaksi (sininen viiva). Oltiin ennenkin menty 90cm, joten en ajatellut sen tuottavan sen suurempia ongelmia, mutta luulo osoittautui vääräksi. Ensimmäinen este sujui rutiinilla, tokalle esteelle stoppi. En tiedä itsekään mitä tapahtui, mutta sen jälkeen stoppeja putkahteli kuin sieniä sateella. Oliko se jostain kipeä vai oliko pohja liukas? Jännitinkö itse vai olenko vaan yksinkertaisesti pilannut sen? Lopputunnista tultiin vielä ristikkoa, jotta hepalle jäisi vielä hyvä mieli. Se otti siihenkin stopin. Pari kertaa mentiin yli ja siihen lopetettiin ja mulla aukesi hanat. 

Vaikka Jossu sanoi, että suurin osa stopeista oli hevosen oma vika, en voinut lopettaa itseni syyttämistä. Mitä ihmettä mä oikein teen väärin? Ehkä mä jostain syystä jännitin liikaa. Tosin jos se johtui jännityksestä, en usko, että se ainakaan vähään aikaan helpottaa. Jossu jutteli mulle vielä jonkin aikaa tunnista, mutta itse en pystynyt omalta nyyhkytykseltäni sanomaan muuta kuin joo ja nyökkäilemään. Sovittiin kuitenkin, että jutellaan ensi kerralla vielä hiukan enemmän. Lähdin siitä sitten vielä loppumaastoon vollottamaan omaa surkeuttani. Tallilla kuitenkin fiilis vähän parani kun juttelin Pian ja Lauran kanssa mukavia. Tällä hetkellä fiilis on aika neutraali; takapakkia tuli, mutta se kuuluu lajiin. Nyt hetken ajan hypätään vähän pienempiä ja kasvatetaan sekä kuskin, että ratsun itseluottamus taas kohdilleen. Eikä ainakaan luovuteta!


22.11.2015

Pidemmän muodon etsimistä

Mun ja Dalian edellisessä yhteisessä valmennuksessa puhuttiin siitä, kuinka sitä pitäisi alkaa ratsastamaan enemmän eteen ja alas, eikä pitää liian tiukasti ylhäällä. Sunnuntaina 8.11. lähdettiin keskenämme tällä idealla liikkeelle. Koska Dalia oli kuitenkin niin tottunut kulkemaan ylhäällä tiukassa nipussa, oli sille vaikeaa ymmärtää, että alemmaskin voi tukeutua. Ja kuten edellisen valmennuksen päätteeksi päätin, tehtiin paljon käyntijuttuja. Mentiin pitkillä sivuilla avoa, keskelle voltti ja sen jälkeen sulkua. Lyhyille sivuille tein voltin tai pysähdyksiä. Kun Dalia alkoi tulla tuntumalle, otin ravia. Edelleen vähän haettiin sitä oikeanlaista muotoa, mutta kun hetken aikaa teimme ympyröitä ja muita helppoja juttuja, alkoi Dalia taas tukeutua kuolaimelle. Laukkaa otin vain hyvin vähän, muutaman ympyrän verran molempiin suuntiin, sillä huolellisen pohjatyön ansiosta se sujui varsin hyvin.

Ihan lopuksi ratsastin vielä muutamat keskikäynnit ja sen jälkeen kunnolla eteen-alas venyttäen. Dalia oli tosi hyvä ja uskaltautui jo tukeutumaan kuolaimeen kunnolla. Vautsi, en voinut muuta kuin taputella ja kehua heppaa. Kyllähän sitä sieltä haettiin, mutta toisaalta meille täysin uusi - ja parempi - liikkumismuoto, löytyi loppujen lopuksi. Tätä teemme tulevaisuudessa paljon, kunnes se vakiintuu. On totta, että Dalia on liikkunut aika lyhyenä ja sen johdosta sen lihakset ovat jonkin verran jumissa. Mutta tästä tämä taas lähtee uuteen nousuun! :)


10.11. meillä oli Jossun kouluvalkku. Kerroin, että oltiin sunnuntaina keskitytty hakemaan sitä pidempää muotoa, siihen Jossu oli erittäin tyytyväinen. Lähdettiin liikkeelle sillä ajatuksella myös tänään. Tehtiin alkuverkaksi ravissa paljon voltteja; joka kulmaan yksi ja pitkille sivuille loiva kiemura, josta sisäänpäin voltti. Dalia oli tosi kivan tuntuinen, vaikka se taas aluksi joutui hiukan tunnustelemaan pidemmälle ohjalle tukeutumista. Laukkatehtävää varten otin sen aavistuksen verran lyhyemmäksi, ihan vain siksi, että tehtävässä oli tärkeää pitää hyvä tuntuma. Tehtiin meille ihan uutta juttua, eli laukkaväistöjä. Eivät ne kovin kummoisesti onnistuneet, juurikin siksi, että ei olla koskaan aikaisemmin päästy niitä Dalian kanssa tekemään. Yritystä löytyi, mutta yritykseksi se valitettavasti jäi; no ehkä joku toinen kerta paremmin. Kokonaisuudessaan olin kuitenkin erittäin tyytyväinen hepan suoritukseen! :)

16.11.2015

Hevostenvaihtopäivä


3.11. eli kisojen (postausta tulossa!) jälkeisenä tiistaina meillä oli kouluvalmennus ja Pia oli ehdottanut, että vaihdeltaisiin vaihtelun vuoksi heppoja. Mulle se sopi ja meninkin tunnin Nappulalla. Viime kerrasta olikin ehtinyt vierähtää jo pitkä tovi ja neiti on tässä välissä edistynyt hurjasti, joten alla olikin lähes vieras heppa. Lähdin kuitenkin positiivisin mielin liikkeelle. Aloitimme itsenäisesti kävelemällä ja ravailemalla. Nappula oli niin hassun tuntuinen Dalian jälkeen, mutta kuitenkin aika kiva. Tehtiin tunnilla tehtävää, jossa tulimme ensin kentän poikki ja siitä suuret voltit molempiin suuntiin. Eli tavallaan kahdeksikko, jonka keskelle tuli suoristus. Tehtiin tätä aluksi ravissa ja Nappula toimi tosi kivasti. Meillä ei ollut juurikaan hankaluuksia ja tehtävä sujui.

Laukassa teimme samaa tehtävää siten, että ensin tuli voltti, sitten keskellä siirtyminen raviin ja siitä laukannosto toiseen suuntaan. Toisen voltin jälkeen tuli siirtyminen laukasta käyntiin ja siitä pysähdykseen. Aluksi Nappula sai jonkin hepulikohtauksen laukannostoissa ja piti hetken aikaa säätää ihan vain laukan kanssa. Loppujen lopuksi itse tehtävä meni ihan hyvin. Olin aika tyytyväinen valkkuun. Vaikka kaikki ei ihan täysin nappiin mennytkään, oli valmennus olosuhteisiin nähden hyvä suoritus molemmilta. Jossukin oli tyytyväinen mun ratsastukseen, joten kaipa sitä täytyy itsekin jo uskaltaa myöntää, että asiat ovat ihan hyvin! ;)

Nappula kesällä neljävuotiskuvissa :)

6.11.2015

Kisatreeniä ja mörköjä

Eli luvassa olisi pientä reportaasia viime viikon tiistailta, kun harjoiteltiin koulukisoihin. Aloitettiin tunti keskikäynnin harjoittelemisella. Meidän kohdallamme yhtälö oli aika epätoivoinen, koska hevonen tuntui olevan jumissa vähän joka puolelta ja sen lisäksi sille oli kerääntynyt virtaa kiitettävä määrä, koska maanantaina olimme olleet vain käppäilymaastossa. Dalia ei olisi jaksanut venyttää eteen ollenkaan ja olisi mieluummin ravannut kuin pidentänyt askeltaan. Huhhuh, pitää oikeasti alkaa keskittymään käynnin ratsastamiseen silloinkin, kun menen itsenäisesti. 

Jatkettiin siitä ravaillen ja laukkaillen. Jossu pisti merkille, että Dalia vetää itsensä todella helposti nippuun ja se onkin varmasti osasyy lihasjumeihin. Meidän osalta keskityttiin siihen, että sain pidennettyä hevosta ja pidettyä sen edelleen rentona. Hetki siinä meni, että saatiin uusi muotti toimimaan, mutta Dalia oli todella hyvä, kunhan se vaan malttoi rentoutua. Lopulta sekä ravissa, että laukassa meni hyvin! 

Lopputunnista kävimme läpi koko radan. Raviosuus meni todella hyvin, kunhan vaan maltoin ratsastaa itse tarkasti. Muutamassa kohtaa hepan keskittyminen meinasi herpaantua ja huonompiakin pätkiä tuli. Laukkaosuuden alussa heppa näki mörköjä ja siitäkös piti alkaa hepuloimaan. Pysäytin hevosen ja tein tehtävän uudelleen. Jouduin ratsastamaan aika määrätietoisesti loppuradan, mutta Jossu oli erittäin tyytyväinen. Hänen mielestään etenkin loppu meni ihan nappiin, koska olin niin topakkana, hah! Valkusta jäi vähän ristiriitainen fiilis, mutta juttelu Jossun kanssa vielä valmennuksen loputtua helpotti paljon ja päällimmäisenä jäi hyvä maku suuhun! :)

30.10.2015

Itsenäistä kisatreeniä ja pimeää maastoilua


Lauantaina kävin ratsastamassa Dalian ilman satulaa. Menin kentällä n. 45 minuuttia ja sen aikana käytiin hiukan läpi ensi viikonlopun kouluradan osia ja lopuksi menin kerran koko radan. Dalia oli tosi hyvän tuntuinen ja vastaanottavainen koko ajan. Se teki asiat kuten pyysin ja jos se hetken aikaa keskittyi huonosti, sain sen hyvin nopeasti palautettua takaisin työntekoon. Superhieno heppanen!

Sunnuntaina kävin jälleen läpi koulurataan liittyviä juttuja. Tällä kertaa en jättänyt satulaa talliin, koska pitäähän kisoissakin ratsastaa satulalla, enkä tässä lähiaikoina ole valmennuksia lukuunottamatta satulaa juuri kuluttanut. Menin aluksi vaan vähän jotain väistöjä ja ympyröitä alkuverkaksi ja niiden jälkeen tein muutamia askeleenpidennyksiä ja pysähdyksiä. Laukat kävin myös läpi ja keskityin siihen, että hevonen pysyy pyöreänä myös siirtymisen läpi. Se oli yllättävän helppo pitää siellä, kunhan itse ratsasti tarpeeksi napakasti (note to self: noita täytyy harjoitella lisää!). Lopuksi menin koko radan kerran läpi. Vaikeimpia olivat mielestäni askeleenpidennykset, koska Dalia nousee niissä helposti luotiviivan ylle. Niitäkin olisi siis syytä harjoitella lisää paremmalla ajalla. Toinen vaikea juttu oli suoruus esim. alkutervehdykseen tultaessa. Daliaa täytyy hirveästi tukea molemmilta puolilta, jotta se pysyy edes jotenkuten suorana. Ihan lopuksi ennen loppuverryttelyä tein vielä muutaman askeleenpidennyksen. Olin oikeastaan todella tyytyväinen tunnin jälkeen! :)

Kimo hevonen + mutakelit = ♥
Maanantaina olikin jännät paikat. Mentiin nimittäin maastoon ja pikkuhepalle meinasi mennä pupu pöksyyn parikin kertaa, kun rämmittiin otsalampun voimilla metikössä. Onneksi tämä osuus oli jo ihan alkulenkistä, kun luonnonvaloakin oli vielä hiukan tarjolla ja loppumatka olikin hiekka- tai asfalttitietä. Urheasti se kuitenkin taapersi lenkin loppuun asti, vaikka naapuritallin poneja ja postilaatikkoja pitikin vähän pelätä. Noh, ehkä sen voi otukselle antaa anteeksi, kun tämä oli kuitenkin vasta ensimmäinen pimeämaasto täällä Suomessa!

24.10.2015

Liekeissä

Hyppytreenit tämän viikon tiistaina olivat mulle erittäin positiivinen ylläri. Aloitettiin verryttely käynnissä tehden avo- ja sulkutaivutuksen kaltaisia taivutuksia. Dalia oli ihan kiva ja yritti tosissaan. Sitä sai olla kehumassa lähes koko ajan, vaikka kuskilla oli välillä ohjaus vähän hukassa ja siksi mokailtiin hiukan. Hyppääminen aloitettiin kuvaan oranssilla nuolella merkityllä tehtävällä, eli kulmaan voltti myötälaukassa, siitä vastalaukkakaarre uralle ja kulman paikkeilla laukan vaihto ravin kautta ja siitä esteelle. Tuuppasin taas heppaa turhan paljon ja este ylittyi aikamoisella vauhdilla. Tulimme vielä uudestaan, sillä kertaa reilusti huolellisemmin ja tehtävä olikin osaltamme paketissa. 



Siirryttiin heti näiden verryttelytehtävien jälkeen tekemään rataa (sininen 1-2, violetti 3-5). Korkeudeltaan rata oli n. 60-70cm. Jään helposti näillä matalammilla esteillä vaan ratsastelemaan, enkä varsinaisesti ratsasta ja ota hevosta haltuun, annan sen vaan juosta ja tuuppaan sitä liikaa esteille. Rata meni siis ihan ok:sti, ei mitenkään erityisen hyvin, sillä Jossun piti olla kokoajan muistuttamassa mua siitä, että kolme viimeistä askelta odotetaan ja korjaukset tehdään esteiden jälkeen. 

Seuraavaksi hypättiin 80cm rataa (punainen 1-2, violetti 3-6). Tuuppasin ensimmäiselle esteelle ihan liikaa, jolloin Dalialla oli kaksi vaihtoehtoa: hypätä tosi kaukaa tai ottaa yksi pieni askel. Hevonen päätyi ratkaisuun 2. Joka tapauksessa jouduin aloittamaan alusta ja skarppaamaan itse vähän enemmän. Se onneksi herätti loppuradan ajaksi ja pysyin jo vähän valppaampana. En antanut Dalian juosta, vaan otin sen kiinni. Odotin jo vähän paremmin, mutta edelleen yritin vielä niillä kolmella viimeisellä askeleella duunailla omiani. Onneksi en kuitenkaan mitään kovin räikeää tehnyt, eikä Dalia siksi ottanut nokkiinsa, vaan pelasti mun virheet. Se rata oli joka tapauksessa huomattavasti aikaisempaa parempi.



Jossu sanoi, että nostetaan vikalle radalle mulle vielä muutama este, mutta loppujen lopuksi koko rata oli sen 90cm. Nyt osasin vihdoin antaa hevoselle tarpeeksi sitä omaa tilaa ja jaksoin odotella viimeiset askeleet. Jossukin oli ihan, että "miten sä maltoitkin? :D". Ensimmäiset kaksi estettä suoritimme ihan tyylikkäästi. Kolmannelle ei nähnyt paikkaa kuski, eikä hevonen ja hyppy olikin ihan räpellystä. En päässyt yhtään mukaan ja heitin vaan ohjat menemään, koska olisin jäänyt tosi pahasti kiinni suuhun, jos olisin pitänyt kiinni. Videolta kuuluu Kerin "voi perkule", mutta valmentajan mielestä se oli "hienosti pelastettu ohjilla, taitava viime hetken pelastus!", ehkä meistä tuleekin stunttiratsukko, hah :D

Siinä sitten kerättyäni taas ohjat käteen, otin uuden lähestymisen samaiselle esteelle ja hyppy oli tosi hyvä. Dalia taisi itsekin hiukan kummastua aikaisempaa hyppyä ja sekin skarppasi tosi hyvin. Siitä seuraavat, nelonen ja vitonen, ylittyivät näppärästi. Mutta kun tultiin kutoselle, eli sille samaiselle okserille, Dalia tökkäisi. Tiesin itsekin jo kaarretta ratsastaessani, ettei se mene yli. Se jäi niin hitaaksi, enkä ehtinyt korjata sitä tarpeeksi nopeasti. Eipä mitään, uutta yritystä vaan. Tällä kertaa Dalia tuli tosi pohjaan, koska se itse aristeli äskeisen kiellon jälkeen. Tultiin vielä kerran uudestaan ja este tippui, mutta hyppy oli muuten hyvä, joten lopetettiin siihen.

Uskalsin laittaa teillekin näkyville videota meidän 90cm radasta. Leikkasin pois tiet, joten videolla näkyvät vain hypyt. Jätin myös meidän stunttihypyn piiloon ihan vain teidän silmiänne säästääkseni ;). Mun mielestä ei hullumman näköistä, ottaen huomioon sen, että emme aikaisemmin ole tuota korkeutta hypänneet. Kommentoida saa, mutta muistakaahan antaa meille kokemattomille hiukan armoa! ;)



Huh, mulle jäi tosi hyvä fiilis tunnista! Päästiin ensimmäistä kertaa ikinä hyppäämään 90cm ratana ja fiilikset oli kyllä korkealla. Paljonhan mulla on vielä opeteltavaa ja kehittyä voi vaikka kuinka paljon, mutta tilanteeseen ja harjoitusmäärään nähden en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Dalia suoritti tosi hyvin koko tunnin kuskin mokailusta huolimatta. Toivottavasti saataisiin vielä yhdet estetreenit ennen ImRan kisoja 1.11.!

Kuvista ja videosta iso kiitos Kerille! :)



23.10.2015

Hyvän mielen peltoilut

Tää hevonen on parasta, mitä mulle on tapahtunut ♥
Tulimme lomamatkalta takaisin kotiin viime lauantaina. Lämpimästä Kroatiasta takaisin Suomeen palaaminen oli paljon miellyttävämpää, kun seuraavana päivänä oli vuorossa tallipäivä. Jo ennen kuin pääsin tallille, oli selvää, että tällä kertaa mentäisiin taas pellolle vähän treenailemaan, hauskanpitoa unohtamatta. Lähdettiin matkaan ilman satulaa ja Laura nakitettuna kameran taakse, eli suuret kiitokset hänelle postauksen kuvista ja videosta! <3

Alkuverkasta ei tahtonut tulla oikein mitään, kun keskustelunaiheet Lauran kanssa pomppivat maasta taivaaseen, eikä kuski ollut varsinaisesti keskittynyt hevoseensa. Kuitenkin heti, kun otin ohjat kunnolla käteen ja aloin ratsastaa, oli Dalia heti tosi kiva. Se oli hieman epätasainen edestä ja jäi helposti matelemaan, mutta kuskin skarpatessa, parani heti myös hevosen keskittymiskyky. Tehtiin vähän ravissa ja laukassa juttuja. Vitsit, että Dalian laukka on tuolla pellolla ihan eri sfääreissä kuin kentällä. Tuota lisää kiitos!




Hetken aikaa treenailtuamme innostuin ideasta kokeilla muutamaa pientä maastoestettä ilman satulaa. Dalia oli hirvittävän innoissaan ideasta ja pieniä pukkejakin sieltä irtosi. Nauroin vaan ihan älyttömästi yrittäessäni pysyä selässä. Onnistumisprosentti oli kuitenkin hyvä, sillä pysyin selässä koko ajan! ;) Otimme muutaman hypylle jokaiselle esteelle ja uskaltauduimme jopa kokeilemaan sinistä kanisteria, siitäkin pääsimme yhden tutustumisstopin jälkeen reippaasti ylitse! Kun maastoesteet oli valloitettu, otimme vielä muutaman baanauspätkän. Dalian kanssa on niin ihana mennä ihan täysiä, kun se nauttii siitä touhusta niin kovasti! Ihan kiitettävästi sieltä vauhtia irtoaakin, mutta onneksi se kuuntelee myös pidätteitä ihan hyvin. Baanipätkien jälkeen ravailin jonkin aikaa eteen-alas ja lopuksi teimme vielä pitkät loppukäynnit. Mulla oli ratsastuksen jälkeen ihan hirvittävän hyvä fiilis! Ihana heppa ♥






22.10.2015

Ihan hukassa estetunnilla

Nyt olisi vuorossa juttua jo syyslomaa edeltävän viikon estevalmennuksesta eli tiistaista 6.10. Kirjoittelen vaan lyhkäisen reportaasin, kun valkusta on tosiaan kulunut jo jonkin aikaa, enkä muista enää kaikkea. Kuvista kiitos Kerille! :)



Mentiin kuvan mukaisia tehtäviä alkuun, eli voltin kautta puomille ja siitä tietyllä laukkamäärällä seuraavalle. Tehtiin tätä jonkin aikaa ja sen jälkeen otettiin verkkahypyiksi 4-5 -linjaa. Meillä meni tie hiukan puihin, koska en ottanut hevosta tarpeeksi hyvin kiinni ja tein huolimattomia kaarteita, heh. Lopuksi mentiin vielä muutama rata, 70cm ja 80cm. Radat menivät ihan ok, sekä huonoja, että hyviä hyppyjä tuli, yli mentiin kaikista anyway.

Koko tunti meni vähän niin ja näin, itse olin hiukan hukassa koko ajan, mutta heppa suoritti siitä huolimatta hyvin. Dalia tuntui kuitenkin hiukan tahmealta oikeastaan koko ajan. Tuuppailin hevosta esteille itse ihan sokkona paikoista, enkä muutenkaan ollut itse ihan skarppina. En ollut tyytyväinen omaan suoritukseeni, Daliaan sen sijaan olin, sillä se suoritti hyvin kuskin mokailusta huolimatta. Lisäksi mua ärsyttää näissä kuvissa mun jalkojen asento hypyissä; miten ne voi edes mennä noin?! :D

ps. Ulkoasu vaihtui syksyisempään. Pidättekö uudesta bannerista? :)