17.1.2015

Pikkupomppuja (lähes) uudella tuttavuudella


Tämän päivän estevalmennuksessa alla ei ollutkaan se tuttu ja turvallinen keltainen poni. Tarkoitus oli mennä Helmillä, mutta hevosia jouduttiinkin vaihtamaan sattuneista syistä ja päädyin Fiia-ponin selkään. Olen mennyt ponilla vain kerran aikaisemmin syksyllä, silloin kun se oli juuri tullut talliin. Poni on siitä kuitenkin kehittynyt paljon ja lähdin ihan avoimin mielin kokeilemaan "uutta" tuttavuutta. 

Aloitettiin pujottelutehtävällä, jossa tarkkailtiin ulkoapuja sekä käsiä ja niiden liikettä. Tai pikemminkin liikkumattomuutta. Toisella pitkällä sivulla tehtiin avoa. Harjoitus meni ihan ok, ei nappiin, muttei ihan huonostikaan. Avotaivutus vähän takkuili, mutta pujottelu meni nappuloiden löytämisen jälkeen ihan hyvin. 


Näiden jälkeen alettiin tulemaan viittä ravipuomia, joista jokaiseen väliin tuli kaksi askelta. Fiia oli hieman väsähtänyt mentyään jo yhden tunnin, joten sitä piti jonkin verran rohkaista eteen. Puomit alkoivat aina hienosti reippaassa tahdissa, mutta loppua kohti poni (ja ratsastaja) hiipui. Tultiinkin nämä puomit moneen kertaan kumpaankin suuntaan, kunnes vihdoin saatiin edes siedettävä ylitys ja saatiin pitää välikäynnit. Niiden jälkeen teimme näitä viittä puomia laukkapuomeina. Tässäkin oli alkuun haparointia, mutta vähän ajan päästä puomien ylitys alkoi sujua ihan kiitettävästi ja saimme luvan odotella esteiden nostamista.


Meille tehtiin puomi-este-puomi-este-puomi -linja. Alkuun esteeseen vaan puomin toinen pää nostettiin ylös ja tällä tavoin onnistuimme mielestäni ihan hyvin ja sain ponin tuotua ihan hyvin linjalle. Pian esteet kuitenkin nostettiin mini-pystyiksi ja jotain tapahtui. Pari ensimmäistä yritystä epäonnistui totaalisesti, sillä olin ihan sokea Fiian laukalle, enkä siten saanut askelia laskettua. Poni alkoi jännittämään ja tuli todella hiljaa sisään linjaan, jolloin jouduin tuuppaamaan sitä tosi paljon eteen tai vaihtoehtoisesti jätin sen yksin. Ei hyvä ollenkaan. Parin täydellisen fiascon jälkeen aloin tsemppaamaan sekä itseäni, että ponia ja suoriuduimme sitten kiitettävästi linjasta. 

Linjaa tarpeeksi hinkattuamme tultiin vielä kahta pientä ristikkoa sarjana. Ensimmäisen ristikon edessä oli innarivälillä apupuomi, mutta esteiden väliin tulikin kokonainen askel. Tämä häiritsi Fiiaa paljon ja itselläkin meni ihan pasmat sekaisin ekalla yrityksellä. Toisella kerralla suoriuduttiin kuitenkin ihan hyvin. Ihan lopuksi mentiin vielä yksittäinen pysty pariin kertaan niin, että saatiin rento ja kivan oloinen hyppy. Sen jälkeen loppuverkattiin ja lopeteltiin. 


Ei ihan nappiin mennyt estevalkku, mutta aina ei voi onnistua. Olosuhteet huomioon ottaen, eli poni, jolla jo edellinen valkku alla ja ratsastaja, joka tokaa kertaa kyseisen ponin selässä yhdistettynä ei ihan parhaaseen pohjaan, olen ihan tyytyväinen. Ylitettiin kuitenkin kaikki esteet ja saatiin kaikki tehtävät suoritettua. Valmentajakin sanoi lopuksi, että ihan hyvin sopisin tuonkin ponin selkään ja hyvin meni juurikin olosuhteisiin nähden.

Voisin jopa Fiiaa harkita sitten keväämmällä, kun aloitan kaksi kertaa viikkoon. Ihan mukavalta peliltä sekin vaikutti ja siitä saisi varmaan ajan kanssa kuorittua oikein mukavan ponin. Fiiahan on siis aika nuori ja kotiutui Suomeen vasta syyskuussa, joten mikään valmis poni se ei suinkaan ole! ;)

Postauksen kuvista kiitos Jennielle! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti