28.2.2015

Valmennuksessa pomppimassa

Tänään oli vuorossa estevalmennus, jälleen Fiialla. Menin tallille hyvissä ajoin ja ehdin laittaa ponin rauhassa valmiiksi ennen tunnin alkua. Aloitimme hetken käveltyämme taivuttamalla hieman liioitellusti sisäänpäin voltilla, minkä tarkoituksena oli saada hevonen vertymään kyljistään ja taipumaan kunnolla. Fiia oli alkuun aika kankea ja taipui todella nihkeästi, mutta vähän ajan päästä alkoi poni vertyä. 

Tehtyämme harjoitusta sekä käynnissä, että ravissa, otimme laukkaa vasempaan kierrokseen. Etenkin ympyröillä mun piti olla tarkkana, että tuin tarpeeksi ulkoa, sillä Fiia kaatui helposti sisään. Hetken päästä aloimme tulemaan yksittäisenä ristikkoa. Kun olimme tulleet sen muutaman kerran, aloimme hyppäämään rataa. Esteet olivat ihan ristikoita, joten tehtävä oli suht helppo. 

esteet olivat kentän leveyssuunnassa,
eli tässä vain "pala" kenttää, oikeasti
kenttä jatkuu sivuille päin!
Itse sorrun usein helpoissa tehtävissä yliratsastamaan tai vastakohtaisesti ratsastamaan liian vähän. Ensimmäiselle esteelle oli aika tiukka lähestyminen ja tulin sille alitemmossa, joten sain heti aloittaa alusta. Loppurata meni ihan ok, ei erityisen hienosti, mutta ei huonostikaan. 

Seuraavaksi esteet nousivat viisikymppisiksi pystyiksi ja nyt ratsastin itse huomattavasti paremmin ja rata oli paljon edellistä sujuvampi. Fiiakin alkoi jo innostua, mikä helpotti ratsastusta huomattavasti! Ekan hypyn jouduin tulemaan edelleen ravilla, mutta seiskahyppy onnistui laukassakin.

Loppuun tultiin kakkosta yksittäisenä ja vähän korkeampana. Alkuun sujui ihan rutiinilla ja hyppy oli tosi kiva. Jossu nosti estettä vielä ja edelleenkin hyppy onnistui hyvältä paikalta ja tuntui tosi kivalta. Vieläkin este nousi, mutta nyt tuli stoppi. Kielto oli täysin oma vikani, sillä ratsastin liian vähän ja edellisten hyppyjen helppoudesta hurmioituneena en tajunnut rohkaista ponia tarpeeksi. Saatiin sitten uusi yritys, mutta hyppy oli edelleen tosi epävarma, joten tulimme vielä kerran. Fiia otti ennen estettä vielä pienen varmistusaskeleen ja hyppäsi tosi juuresta, minkä vuoksi hypystä tuli tosi korkea. Oma istuntani oli ihan järkyttävä, en päässyt hyppyyn yhtään mukaan, koska en ollut varautunut ylimääräiseen askeleeseen. 

Saatiin hypyn jälkeen tietää esteen olleen 80cm ja lopetettiin siihen, sillä se oli kuitenkin muuten ihan ok hyppy. Valmennuksesta jäi hyvä fiilis. Fiia oli ollut kiva ja sitä yhtä stoppia lukuunottamatta hypännyt kaiken tosi hyvin! Vitsit, että odotan kevättä ja kentän sulamista, että päästään kunnolla hyppäämään ja rutiiniksi nuo hiukan isommatkin pomput!

Sovimme Pian kanssa, että alan (ainakin) hyppäämään Fiialla, sillä Helmillä on tällä hetkellä jo kaksi tyttöä, jotka valmentautuvat ja kisaavat sillä. Eli Helmin kanssa kisat jäävät näihin ensi kuun koulukisoihin ja niiden jälkeen alkaa treenit eri ponilla. Siitä en ole vielä ihan varma, jätänkö Helmin ratsastuksen kokonaan vai pidänkö sen edelleen itsenäisessä treenissä vai vaihdanko kokonaan ponia. En ole vielä tehnyt mitään päätöksiä ja Pia antoi mulle kyllä miettimisaikaa! Heppatilanteesta tulossa postausta heti kun ollaan saatu sovittua miten tästä jatketaan!

Suloinen nappisilmä ♥

27.2.2015

Heppailua hiihtolomalla

Vihdoin mulla on aikaa kirjoitella blogiin hiihtoloman tapahtumista! Loman jälkeinen kouluviikko on ollut kovin työntäyteinen, eikä ylimääräistä aikaa ole juurikaan ollut. Suurin osa vapaa-ajastani on kulunut koulujuttujen tai kuntoilun parissa (hah, koko talveen en ole mitään kunnon liikuntaa tehnyt, joten nyt on korkea aika aloittaa ;)).

No, mutta asiaan. Alkuloman vietin kotona ja tallilla käväisin muutamaan otteeseen. Ei tosin niistä kerroista sen enempää, sillä niistä kirjoitinkin erilliset postaukset jo lomalla. Viikon heppailut eivät suinkaan loppuneet siihen, vaan loppuloma taittui rattoisasti ystäväni Marian luona. Meidän päiviimme sisältyy vähän kaikenlaista, joten kirjoittelen vain ratsasteluista, jotta postauksesta tulisi edes jollakin tavalla järkevä eikä se venyisi kovin pitkäksi! :D


Keskiviikkona menin päivällä suoraan maneesitallille, jossa muutama heidän hevosistaan asustaa. Marialla oli pari heppaa ratsastettavana ja viimeisenä töihin pääsi Salli. Sain itsekin hiukan kokeilla tammaa taas pitkästä aikaa. Viime kerrasta onkin vierähtänyt jo reilu vuosi ja voin rehellisesti sanoa, etten ennen ole pitänyt kyseisestä hevosesta ratsastuksellisesti, mutta nyt Salli yllätti. Tein oikeastaan ihan perusjuttuja käynnissä sekä ravissa: väistöjä, avoa, ympyröitä. Laukassa kokeilin pari vaihtoa ja nekin menivät hyvin. En jaksanut ratsastaa kuin vaivaiset parikymmentä minuuttia, sillä Salli on mulle todella raskas ratsastaa, koska se on niin suuri ja vahva hevonen ja itse olen tottunut hiukan kevyempiin ja pienempiin ratsuihin. Mutta kuten jo aikaisemmin sanottu, yllätti Salli positiivisesti ja oli todella kiva päästä tammaa hiukan kokeilemaan! 

Maria veti vielä treenin loppuun ja lähdettiin sitten heidän omalle tallilleen. Illalla tehtiin iltatalli ja torstaiaamuna herättiin aamutalliin. Puuhailtiin siinä aamupäivällä vähän kaikenlaista ja pikkuponit, Donna ja Viksu, pääsivät pieneen puunaukseen ja vähän kävelylle. Ratsastamaan mentiin päiväheinien jälkeen. Menin Sällillä, Maria Maissilla ja käytiin pellolla hiukan kääntymässä. Sälli kuumui aika nopeasti, joten ravailin vähän ja otin parit laukat ympyrällä ja sitten meille riitti. Käytiin vielä loppukäynnit kävelemässä ennen kuin hepat laitettiin pois.


Perjantaina päivä alkoi jälleen aamutallilla. Ratsastamaan lähdettiin joskus päivällä, tällä kertaa suuntana oli maasto, jonne lähdin Maissilla ilman satulaa. Kierrettiin muutaman kilometrin lenkki kävellen. Takaisin tultuamme duunailimme jotain ja myöhemmin lähdimme maneesitallilla käymään, sillä Marialla oli siellä ratsastettavaa.

Lauantaina saimme nukkua hiukan pidempään ja aamun ohjelmassa ei oikeastaan ollut muuta kuin telkkarin katselua ynnä muuta. Myöhemmin lähdettiin taas tallille ja ratsastamaan. Otin taas Maisan ja vuorossa oli hiukan peltoilua. Ravailtiin jonkin aikaa ja kokeiltiin sitten mennä laukkapätkääkin. Maissi innostui todella paljon ja revittelikin oikein kunnolla, kun pääsi hiukan kiihdyttelemään! Maissi on niin hirveän suloinen innostuessaan, että sen ilosta tulee itsekin hyvälle tuulelle! Käytiin peltoilun jälkeen vähän pidemmällä kävelemässä loppukäyntejä.

Sunnuntaina nousimme jälleen aikaisin aamutalliin ja käytiin ratsastamassa siinä joskus päivällä. Käytiin maastokävelyllä ja keli oli ihan järkyttävä: räntää satoi ja tuulen vuoksi oli aika kylmäkin. Maissikaan ei ollut iloisimmillaan, joten maasto oli oikeastaan aika kamala.

Illalla suuntasinkin takaisin kotiin ja koulujuttujen pariin. Loma Marialla oli kaikenkaikkiaan todella mukava ja olisin voinut jatkaa lomailua pidempäänkin! Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä uudestaan "visiitille" Mariaa ja kauraturpia moikkaamaan, sitä odotellessa!

Mutta, huomenna olen menossa hyppäämään Fiialla Jossun valvovan silmän alle, joten postauksia pitäisi ilmestyä viikonlopun aikana vielä toinenkin ja mikäli innostun kirjoittelemaan Blogitallin haastepostausta, niin sekin olisi tässä pian luvassa! 

18.2.2015

"Se menee nyt tosi nätisti"

Tämä vain kuvitukseksi. Nekku, Simba ja Nappula
Tällä viikolla menin jo maanantaina ratsastamaan Helmin, koska se sopi paremmin sekä mulle, että Pialle. Heti mennessäni tallille sain kuulla, että tunnit alkaisivat poikkeuksellisesti jo aamupäivällä, joten mun piti kiirehtiä, mikäli halusin kentälle. Laitoinkin Helmin nopeasti valmiiksi ja lähdin humputtamaan ilman satulaa kentälle. 

Alkukäynnit käveltyäni tein jotain voltteja ja kiemuroita. Helmi tuntui keskittyvän kaikkeen muuhun kuin ratsastajaan selässään ja olikin alkuun tosi rautakanki. Se kyttäili pellolla kulkevia koiria ja reagoi vaan liioiteltuihin apuihin. Aloin sitten ravata ja meninkin keskihalkaisijalle tekemään voltteja vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle ja pyrin näin kiinnittämään Helmin huomion työntekoon ja vähän notkistaa sitä. Se alkoi tuottaa pikkuhiljaa tulosta, joten aloitin päivän varsinaisen tehtävän. 

Tarkoituksenani oli mennä läpi se HeC:n rata, jonka menen kisoissakin ensi kuun lopulla. Sain tehtyä kolmikaariseen asti, kunnes poni oli taas samanlainen kuin aluksi. Aloitin alusta ja tällä kertaa menikin paljon paremmin. Rata ei ollut lähelläkään sitä, mitä odotan kisoissa, mutta tästä on hyvä lähteä liikkeelle. Etenkin ravilisäykset vaativat harjoitusta!

Tämäkin vain kuvitusta. Fiia
Olisin jatkanut vielä radan ratsastusta, mutta tuntilaiset tulivat jo kentälle. Sain silti jatkaa vielä, tosin varoen ratsastamasta kenenkään yli. Ravailin ympäri kenttää ja Helmi tuntui yhtäkkiä tosi hyvältä. En tiedä johtuiko se siitä, ettei se enää ollut yksin, mutta se oli ihan super! Polki takaa, kulki muodossa ja rentona selän läpi. Piakin vain tokaisi tuntilaisille, että se menee nyt tosi nätisti. Jouduin tosin välillä hiukan nostelemaan Helmiä korkeampaan muotoon, mutta se meni tosi hienosti. Vähän aikaa ravailtuani kävelin välikäynnit. 

Välikäyntien jälkeen jatkoin hiukan ympäriinsä ravailua ja Helmi oli edelleen ihan sairaan upea! Helmi on useimmiten aina tosi hyvä, mutta en muista milloin viimeksi se oli näin hyvä! Mun ei pitänyt tehdä juurikaan mitään ja Helmi oli upea! Olin aika sanaton, koska muru oli niin hieno! Fiilistelin loppuajan (ainakin sisäisesti) hymyillen ja otin sitten loppukäynnit. Väistelin tuntilaisia viitisen minuuttia ja lähdettiin sitten Helmin kanssa talliin. 

U P E A Helmi, olen niin ylpeä murusta! ♥ 

murunen jatkamassa seuraavalle tunnille ♥

14.2.2015

Kaiken avain on kärsivällisyys


En ole oikeastaan koskaan pitänyt itseäni erityisen kärsivällisenä ratsastajana, mutta tänään huomasin osaavani toimia rauhallisesti ja odottaa hevosta. Antaa tilaa ja ottaa sen verran, että molemmat ovat tyytyväisiä. Ratsastin Helmin emällä Mussulla, joka on todella mukava hevonen, mutta sen suloinen ulkomuoto pettää. Mussu vaatii vakaan istunnan, käden ja jalan, mikäli haluaa ratsastaa sitä kunnolla. Mikäli ratsastaja menettää hermonsa, menettää myös Mussu. Ei sillä, tamma kiertää tuntejakin pikkuisten kanssa ja on kiltti luottohevonen, mutta kyllä siitä haastetta silti löytyy! Olen kerran aikaisemminkin mennyt Mussulla ja silloin en oikeastaan vielä osannut reagoida siihen, että tamma juoksi alta ja vastusteli apujani. Tällä kertaa olin jo viisaampi ja tiesin miten voisin korjata niitä kyseisen hevosen kanssa.

Menin kentälle ja kävelin pitkin ohjin muutaman minuutin. Otin ohjat tuntumalle ja aloitin ihan vain kävelemällä voltteja ja pyytämällä hevosta asettumaan ja kulkemaan reippaasti. Kokeilin myös muutamia väistöjä ja kahdeksikkoja. Mussu oli rauhallisen ja rennon oloinen ja teki mitä pyysin. Otin jonkin aikaa käveltyäni hiukan ravia ja se tuntui tosi oudolta! Mussulla on semmoinen pieni kipittävä ravi, tuntuu samalta selästä kuin shettiksen (ok, en ole mennyt shetikoilla vuosiin, mutta veikkaisin näin). Keventäminen oli ihan mahdotonta, mutta harjoitusravissa sen sijaan pystyin hyvin istumaan.

En vieläkään tehnyt mitään erikoista, jatkoin volteilla ja pyysin Mussua taipumaan. Se meni kivasti ja rennon oloisena. Pidin pienet välikäynnit, joiden jälkeen jatkoin ravailua. Nyt Mussu kiihdytteli selvästi liikaa ja reagoi voimakkaasti mun apuihin. Volteilla se rauhoittui aina hiukan, kun piti keskittyä johonkin, mutta heti jos se sai kiinnittää huomionsa muualle, alkoi kiihdyttely välittömästi. Tunsin jo kuinka savu alkoi pikkuhiljaa nousta molempien korvista ja silloin havahduin. Pakotin itseni hymyilemään selässä ja tsemppaamaan. Vika on ratsastajassa, ei ponissa, joten minä teen jotain väärin. Jos suuttuisin siitä ponille, syyttäisin omista virheistäni sitä. Rauhoittelin Mussua äänellä ja pyrin itsekin rentoutumaan. Hyvän pätkän jälkeen otin jälleen käyntiä pitkin ohjin.

Näitä kelejä odotellessa! Mussu päikkäreillä, kevät -14
Hetken käveltyäni ja kasattuani ajatuksiani kasaan, otin jälleen ravin. Ravailin ja otin pari laukkapätkää. Mussu alkoi taas kuumenemaan ja yritti juosta alta. Tein mahdollisimman paljon voltteja tai muuta kaartelua, jotta sain tamman ajatukset pysymään työnteossa. Kun saatiin hyvä pätkä, annoin ohjaa ja ravailtiin hetki pidemmällä ohjalla. Käytiin loppukäynneillä tiellä ja laittelin sitten Mussua pois.

Juttelin ponia pois laittaessa Pian kanssa ja hän sanoi, että oli hiukan katsellut meidän menoa ja sen perusteella sanoi, että olin ratsastanut tosi kivasti. Hän kehui kärsivällisyydestä Mussun kanssa, sillä hevosen tuntien tiesi millainen se on. Mulle tuli tästä tosi hyvä fiilis, sillä tämän talven aikana on ensimmäistä kertaa (ainakin mun muistaakseni) mua kehuttu hyvästä kärsivällisyydestä! Jossun valmennuksessa ja nyt! Mulla on aikaisemmin ollut suoraan sanottuna ihan surkea kärsivällisyys. Olen suuttunut tosi nopeasti ja rauhoittuminen on ollut hankalaa. Jossun ja Pian kehujen ansiosta huomasin, että olen ihan oikeasti kehittänyt mun itsehillintää ihan huimasti ja se tuntuu hiton hyvältä!

Vielä joku päivä olen yhtä tyyni ratsastaja kuin Mussu on ollessaan päiväunilla!

3.2.2015

Lumituiskussa


Olin eilen tallilla ja vastassa oli tällainen söpöliini. Haettiin Annin kanssa lumisateessa kastunut poni tarhasta ja laitoin sen valmiiksi. Menin jälleen ilman satulaa kentälle höntsäilemään ja sain Annin pestattua kuvaajaksi kentän laidalle. Valitettavasti poni ei ollut tänään kaikista edustavimmillaan eikä ilmakaan suosinut, mutta oli kuitenkin kiva saada hiukan kuvia meidän menosta! 

Kävelin alkukäynnit ja kuulostelin samalla hiukan ponin mielipidettä kentästä. Pieniä tilsoja tuli, mutta ne eivät onneksi jääneet pitkiksi ajoiksi matkaan mukaan, joten pohja oli ihan hyvä pikkutreeniin. Aloitin alkukäyntien jälkeen käynnissä hiukan hakemaan tuntumaa ja aloitin sitten pian ravailemaan. Tein ympyröitä ja voltteja, en siis mitään kovin kummallista, sillä mulla ei ollut mielessä mitään tehtävää.

Alkuun poni oli hieman löysän oloinen, mutta kun otin raipan mukaan matkaan, alkoi Helmi kulkea jo ihan kivasti. Vasempaan suuntaan se oli yllättävän paljon parempi ja rentoutui helpommin, kun taas oikealle sitä joutui pyytämään enemmän eteen ja taipumaan. Loppujen lopuksi oikeallekin mentiin ihan nätisti. 

Otin pitkän sivun verran laukkaa molempiin suuntiin aloittaen vasemmasta kierroksesta. Siihen suuntaan laukka oli reipasta ja lähti hyvin myös takaa. Oikeaan suuntaan sen sijaan laukkapätkä oli aika löysä ja huono, joten otin toisen heti perään. Se meni jo huomattavasti paremmin.



Ravailin hiukan vielä molempiin suuntiin ja lähdettiin sitten pellolle käymään. Anni lähti laittamaan Simbaa, joten kaikki seuraavatkin kuvat ovat alkutunnista otettuja. Pellolla oli melkein ponin polviin asti lunta, joten en ollut siellä kovin pitkään. Käveltiin alas ja laukattiin ylös kaksi kertaa. Helmi oli tosi innoissaan ja pukittikin muutaman kerran oikein reippaasti. Olen onneksi oppinut jo ennakoimaan pukit, eikä siksi juurikaan horjuta. Kiva vaan, että ponilla on hauskaa! :D

No, parin pätkän jälkeen mentiin takaisin kentälle ja käveltiin ensin pari kierrosta, jotta Helmi sai vähän vetää henkeä. Otin sitten pian ravin, mutta poni oli edelleen sitä mieltä, että nyt mennään eikä meinata. H oli niin intona, ettei pystynyt keskittymään juurikaan työskentelyyn. Otin sitten hiukan laukkaa ja H lähtikin ihan lennokkaasti liikkeelle. Vähän aikaa laukkailtuamme, pyysin vielä ravissa kunnon työskentelyä ilman kaahotusta. Vähän aikaa piti pyytää ja rauhoitella menoa, mutta kyllä se sieltä sitten taipui ja rentoutui! 

Ravailin loppuun vielä hiukan pidemmällä ohjalla ja annoin sitten kävellä. Tulin selästä ja käytiin vielä maasta käsin tiellä kävelemässä. Otin suitset pois ja harjasin hiukan. Annoin pari herkkua ja vein sitten tyttösen takaisin tarhaan. On se vaan hieno poni! ♥



Kuvista iso kiitos Annille!