26.4.2015

Rentoutumista maastossa

Keskiviikkona menin Dalian ja ohjelmassa oli rentoa maastoilua kisatreenin vastapainoksi. Meille oppaaksi lähti Jennie Helmin kanssa. Oli todella mukavaa lähteä maastoilemaan kivassa seurassa ja samalla nähdä hiukan uusia maastoreittejä. Kävimme metsäpolulla tarpomassa ja ravailimme hiekkatiellä. Lopuksi pääsimme vielä irroittelemaan pellolle oikein kunnolla. Sekä hevosilla että kuskeilla oli todella hauska maasto ja otamme varmasti vielä joskus uusintakierroksen! ;)


22.4.2015

Luontevamman lajin parissa

ImRa 19.4.2015
Kuvat © Juuli

Sunnuntain estekisat menivät koulukisoja huomattavasti paremmin. Dalia oli paljon rennomman ja vapautuneemman oloinen ja tuntui siltä, että tiesi mitä teki. Ratsastaja selässä keskittyi enemmän ja ratsasti kunnolla. Päästiimpähän ainakin näyttämään, ettei me ihan toivottomia olla! ;)

Kisapaikalla olimme reilusti ennen suoritustamme. Verkassa otin muutaman hyvän hypyn molempiin suuntiin ja ravailin pidemmällä ohjalla loppuajan. Verkasta tultuamme kävin kävelemässä radan, joka osoittautui kivaksi ja simppeliksi. Lähes kaikki esteet olivat jollakin linjalla, joten rata oli aika helppo. Ennakolta osasin jo sanoa, että mun pitäisi radalla ottaa Daliaa kiinni esteiden välissä ja ratsastaa huolellisesti, niin kaikki menisi hyvin.


Kun oma vuoromme vihdoin tuli, olin tosi innoissani ja jännitin hiukan. Otimme verkkahypyn, jonka jälkeen saimme aloittaa varsinaisen radan. Rata meni hyvin, tosin meinasin unohtaa viitosesteen, mutta onneksi huomasin tarpeeksi ajoissa ja ehdin mennä sille loistavasti. Perusradalla otin Daliaa kiinni, mutta annoin sen kuitenkin edetä reippaasti. Perusrata oli puhdas ja saimme uuden lähtömerkin uusintaan. Ratsastin tarkat tiet ja annoin hevosen edetä hieman reippaammin kuin perusradalla. Puhtaan uusinnan jälkeen olin todella tyytyväinen ja poistuin radalta leveästi hymyillen ja hevosta taputellen. 

Kymmenen minuutin odottelun jälkeen meidät kutsuttiin palkintojenjakoon ensimmäisinä. Vaikka tiesin aikamme kuultuani, että pääsemme sijoille, en olisi kuitenkaan koskaan uskaltanut kuvitella että voittaisimme. Niin siinä kuitenkin kävi ja hetken päästä Dalian suitsissa roikkui sinivalkoinen rusetti, jota valkoinen tamma ylpeästi kantoi. Kunniakierroksella se selkeästi nautti ja oli tietoinen mahtavuudestaan! Hieno hevonen! ♥


Seuraavalle radalle lähdin iloisin mielin, enkä turhaan halunnut stressata. Otin jälleen yhden verkkahypyn ennen rataa ja siitä sitten pillin soidessa varsinaista suoritusta tekemään. Tamma eteni jälleen hyvin ja teki kivoja hyppyjä. Rata oli sujuva, kunnes tajusin, että ratsastin juuri viitosesteen ohitse! Voltti ja uusi lähestyminen ja perusrata loppuun. Suoritus oli tosi sujuva ja muuten puhdas, mutta itse menin sössimään sen unohtamalla radan. Harmitti ihan sikana oma typerä virhe. Ei minua mahdollinen sijoituksen menetys haitannut, vaan juurikin se, että olin unohtanut radan ja pilannut sen niin typerällä virheellä. 

Yritin harmituksesta huolimatta keskittyä radan hyviin puoliin. Hevonen eteni, rata oli sujuva ja hypyt onnistuivat. Dalia-raukka oli ihan ihmeissään kun ei päässytkään toiselle kunniakierrokselle, voi hupsua! Kuitenkin aikaisemman luokan voitto, palkintohousut ja -sukat - loistavasta tukijoukosta puhumattakaan - piristivät sen verran, että päivästä tuli kaikenkaikkiaan mahtava. Elämä jatkuu ja tyytyväisin mielin treenataan kohti tulevia kisoja Dalian kanssa! Se on yksinkertaisesti mahtava hevonen! ♥

21.4.2015

Emme ole vakavasti otettava kouluratsukko

ImRa 18.04. koulukisat
Kaikki kuvat © Juuli

Kuten otsikosta voivat näppärimmät päätellä, eivät meidän koulukisamme menneet ihan niin kuin elokuvissa. Muistutimme radalla varmaankin alkeistunnilta napattua ratsukkoa, jonka molemmat osapuolet olivat ihan pihalla. Tosin, mitäpä tällä harjoittelumäärällä saattoikaan olettaa? Jälkeenpäin pohdittuna olisi ollut fiksumpaa jättää koulun vääntö muille ja ilmoittautua vain esteille, mutta kokemus se oli tämäkin, heh. 

Verkassa Dalia oli ihan ok. Toimi molempiin suuntiin ihan kivasti, mutta oli hieman jännittyneen oloinen. Aika kului hitaasti ja kävelinkin suurimman osan ajasta, koska en halunnut turhaan väsyttää tammaa ennen rataa. Maneesin päätyyn pääsimme paria suoritusta ennen omaamme ja Dalia tuntui ottavan Puokan maneesin paljon lunkimmin kuin Klaukkalan, eikä juurikaan ihmetellyt mihin oli joutunut. 


Aitojen sisäpuolelle päästyämme näytin tammalle kaikki kulmat, jotta ne eivät radalla tuottaisi ongelmia. Pilli puhalsi pian ja pääsimme aloittamaan ratamme. Alkutervehdykseen tulimme ihan hyvässä temmossa ja liikkeelle lähtö oli hyvä, mutta pysähdyksessä oli Dalian mielestä mukavempaa heilutella päätä kuin pitää sitä paikallaan. Tästä saimmekin tuomarilta noottia, ja ihan aiheesta! Keskiympyrä oikealle meni ihan hyvin ja paperiin oli rustattu kehu hyvästä tiestä. Täyskaarto toiseen suuntaan sen sijaan meni hieman yli keskihalkaisijan, mikä vähensi numeroa. Sama toiseen suuntaan ja numerot koko höskästä olivat 5-6,5 eli ihan ok numeroita. 

Pysähdyksestä ja peruutuksesta saimme tasan 6. Sen jälkeisessä temponlisäyksessä tuli rikko laukalle, mikä johtui ihan puhtaasti siitä, että tuuppasin tammaa turhan paljon eteen. Toinen temponlisäys oli parempi, muttei kuitenkaan tarpeeksi. Käyntiosuudessa rikoimme raville ja käynti oli todella jännittynyttä, mikä välittyi tuomarillekin ja lukee paperissa. 



Laukkaosuus. Se, minkä piti olla meidän vahvuus, osoittautuikin radan heikoimmaksi kohdaksi. Laukkaohjelmasta tuli kolme kolmosta, mitkä kaikki johtuvat siitä, että hevoseni päätti vaihdella laukkoja mielivaltaisesti. En ollut varautunut siihen ollenkaan, enkä osannut lähteä sitä korjaamaan, joten annoin Dalin mennä vähän turhan vapaasti. Tyhmä minä, tyhmä, hevosella kuuluu ratsastaa, ei matkustaa

Loppuradan raviosuus hoitui taas ihan hyvin, mutta laukkaosuuden puutteellisuus rokotti paljon pisteitä. Paras numero paperissa oli 6,5. Niitä oli kolmin kappalein ja ne tulivat ensimmäisestä keskiympyrästä, toisesta täyskaarrosta ja ensimmäisestä laukkalävistäjästä. Ne eivät kuitenkaan riittäneet pelastamaan muuten huonoa rataa. Mua harmitti radan jälkeen tosi paljon ja kävelinkin aika pitkään ympäri pihaa ennen kun halusin nähdä arvostelupaperini. Sain paperin käsiini ja tulos oli säälittävä: 51,818%. 


Myöhemmin keskustelin Jossun kanssa radasta ja kerroin mitä olin mielestäni radalla tehnyt. Yritin ratsastaa jämäkästi, mutta siististi. Hevonen ei silti ollut kuulolla ja kuikuili hieman ympräilleen: rata oli kokonaisuudessaan aika jännittynyt. Jätin Dalian liian yksin, mikä johti tahti- ja askellajirikkoihin. Hevonen täytyy ottaa paremmin ohjan ja pohkeen väliin. Jälleen kerran sain kuulla ratsastavani kotona paljon paremmin. Tämä on kaikki täysin totta ja tiedän sen itsekin. Hyvä vaan, että saan siitä muistutusta jatkuvasti! ;)

Ja jotta tekstistä ei jäisi turhan negatiivinen sävy, on minun loppuun sanottava jotain positiivista. Otimme ehkä turhan ison askeleen liian nopeasti, mutta toisaalta oli hyvä mennä kisoihin palauttamaan itsensä maanpinnalle. Ei sillä, että olisin kuvitellut mitään suuria, mutta tasomme on nyt tämä ja se on karu totuus. Lauantaina kisojen jälkeen uhkailin jo, etten koskaan enää kisaa koulua, mutta ehkä meidät vielä joskus voi bongata valkoisten aitojen sisäpuolelta! Kiitos siitä kuuluu ihanalle tukijoukoille, joka jaksoi piristää minua toilailustani huolimatta! ♥


Lisää treeniä, niin hyvä tulee
tsemppiä!!
Kiitos tuomarille! ;)

17.4.2015

Note to self! RATSASTA!

Eilen olin Dalian kanssa kouluvalmennuksessa. Aloitimme käynnissä etsimällä hyvää tahtia ja kaunista muotoa. Dalian kanssa haastavimmaksi asiaksi muodostui se, että se käynnissä helposti vetää kaulansa todella lyhyeksi, mutta kun yritän antaa sille tilaa edestä, se nyppäisee ohjaa. Tämä saatiin kuitenkin korjattua ja käynti meni ihan hyvin.  

Ravissa yritettiin löytää meille sopiva rataravi: tahdikas ja näyttävä. Tässä ongelman aiheuttivat mun epätasaiset kädet. Käteni eivät ole koskaan olleet vahvin puoleni ratsastajana. Dalian kanssa ne aiheuttivat sen, että hevonen pääsi nyppäämään ohjia käsistäni silloin kun tahtoi. Käänsin myös aivan liikaa sisäohjalla, vaikka sen olisi tarkoitus tapahtua ulkopohkeella ja istunnalla. Ravi oli pitkään myös pohkeen takana, mutta se korjaantui ratsastamalla. 

Laukkatehtävä meni ihan hyvin, kunhan vain itse muistin päästää hevosen laukkaamaan eteen, mutta samalla hieman "kokosin" laukan itselleni haltuun. Kolmas muistettava kohta oli oma istuntani. Lähden todella helposti kallistumaan eteenpäin ja etenkin eilen oli koko ajan sellainen fiilis, etten millään pysty istumaan suorassa siellä selässä. Jalustimet tuntuivat tosi pitkiltä ja se aiheutti epätasapainoisen tunteen, mikä varmasti heijastui hevoseen. Muiden lopetettua teimme vielä vähän ravia ja laukkaa, jotta saimme muutaman hyvän pätkän aikaiseksi. Tunnin lopuksi Jossu sanoi, että kisat menevät varmasti hyvin, kunhan vain muistan ratsastaa, enkä jää matkustelemaan!

kuvituskuvaksi joku "poseerauskuva" viime kisoista
Tänään oli vuorossa estevalmennus. Teimme lähes koko tunnin ratatehtäviä, mikä oli viikonlopun kisoja ajatellen todella hyvä juttu! Verryttelimme hiukan yhdellä kapealla esteellä, mutta sitä ennen piti laukka saada rullaamaan. Meillä ilmeni samoja ongelmia kuin eilisessä kouluvalmennuksessa: se kääntäminen kuului edelleenkin tehdä ulkoavuilla ja istunnalla, ei kädellä! Kun laukka oli kunnossa, saimme tulla esteelle. Alkuun Dalia kielsi ja seuraavassa hypyssä tulin niin reunaan, että kaadoin itse esteen jalallani, hups! Tätä seurasi pieni keskustelu hevosen kanssa siitä, mennäänkö vai eikö mennä, mutta loppujen lopuksi Dalia hyppäsi ihan nätisti! 

Varsinaista rataa menimme sitten muutamaan kertaan. Tulimme ensin 60cm korkeudessa ja Dalia teki tosi hyvin. Ratsastin itse todella huolellisesti ja rata meni suht moitteettomasti. Uudelleen tulimme sitten 70cm korkeudessa, enkä tiedä mitä oikein tapahtui, mutta viidennellä (eli kapealla) esteellä koko pakka hajosi. Itse lakkasin ratsastamasta ja jouduimmekin sitten tulemaan sen monta kertaa. Dalia teki välillä tosi hassuja ratkaisuja, joihin en ollut yhtään varautunut ja jäin hypyissä välillä todella pahasti jälkeen. Saatiin sitten hetken päästä toivotunlainen hyppy ja sain jatkaa radan loppuun.

Jossu päätti, että sain tulla koko radan uudelleen hetken päästä. Ja onneksi näin, sillä toisella kerralla rata meni todella, todella paljon paremmin. Ratsastin itse paljon huolellisemmin ja siten myös Dalia oli parempi ja hyppääminen oli helppoa. Loppuun tultiin vielä 1, 4 ja 8 erikseen korotettuina kasikympeiksi. Nekin menivät ihan hyvin. Olin lopuksi todella tyytyväinen, että Jossu laittoi meidät uudelleen hyppäämään sen radan, koska toisesta kerrasta jäi ihan superhyvä fiilis. Dalia ei epäröinyt ollenkaan millekään esteelle, ei edes kapealle ja itse ratsastin huimasti paremmin! Tosi hyvällä fiiliksellä olen siis estekisoihin lähdössä!

14.4.2015

Periksi ei anneta

PeRa 12.04. estekisat

Ensimmäiset estekisat Dalian kanssa on nyt käyty ja olen kokonaisuuteen todella tyytyväinen, vaikka pienempi luokka menikin huonommin kuin olisin osannut odottaa. 

Aamu kului nopeasti ja Dalia käyttäytyi tosi fiksusti sekä matkalla, että itse kisapaikalla. Meillä oli jonkin verran odottelua ennen verkkaa, mutta siinä se kului talutellessa heppaa ympäriinsä. Verkkaan menin puolisen tuntia ennen lähtöäni ja aloitin ihan vain ravailulla ja laukkailulla. Otin muutaman hypyn pystylle, mutta en saanut paikkoja oikein katsottua ja hypyistä tuli vähän hassuja. Okseri sujuikin sitten paremmin ja sen jälkeen palasimme takaisin pystylle ja ylitimme sen ongelmitta.

Sisälle pääsimme odottelemaan jo kahden edellisen radan ajaksi. Dalia ei meinannut uskaltaa mennä sisälle maneesiin ja katselikin ympärilleen kummastellen. Radasta ei tullut yhtään mitään. En käynyt tuomarin päädyssä tervehtimässä, mikä oli virhe, sillä Dalia ei uskaltanut mennä sinne päin maneesia ollenkaan. Jäimme paikallemme pomppimaan ja ensimmäiselle esteelle tuli stoppi. Kolmannelle esteelle pysäsimme myös, joten hylsyhän sieltä tuli. Dalia oli siis oletettavasti ensimmäistä kertaa elämässään maneesissa, minkä vuoksi kokemus oli sille pelottava. Siitä huolimatta ärsytti ihan hirveästi. 

Ei kuitenkaan auta itku markkinoilla! Ulos maneesista vain odottelemaan seuraavaa verkkaa. Päätin, ettei nyt anneta periksi, vaan ratsastetaan seuraavakin luokka. Hevonen hyppäsi kuitenkin hyvin, joten ainoa ongelma oli maneesi ja sehän oli piru vie selätettävissä!


Verkka meni jälleen hyvin. Dalia hyppäsi hyvällä innolla, joten lähdin luottavaisin ja itsevarmoin mielin seitsemäänkymppiin. Heti kun päästiin sisään maneesiin, kävin tuomarin päädyssä pyörähtämässä sillä välin kun kolmatta ratsukkoa odotettiin sisään. Dalia meni sinne pienen suostuttelun jälkeen ja huomasi, ettei halli niin pelottava juttu ollutkaan. 

Odoteltiin sitten meidän vuoroa päädyssä ja kun se sitten tuli, kävin vielä "pelottavassa" päädyssä tervehtimässä. Aloitettiin rata ja Dalia oli ihan liekeissä! Se liikkui tosi innokkaasti eteen ja mun ei pitänyt muuta kuin kertoa sille seuraava este. Tuntui ihan siltä kuin alla olisi ollut täysin eri hevonen! Harmittava pudotus tuli vitosesteellä, mikä tosin oli täysin oma vikani, koska ratsastin tosi huonon tien ja päästin hevosen jo nelosesteelle liian kovassa temmossa. Myös tie vitoselta kutoselle oli hieman kyseenalainen, mutta ekat estekisathan nämä vasta olivat, enkä tahdo vielä olla turhan kriittinen itselleni. Olen superylpeä pikkuhepasta, kun se voitti pelkonsa ja urheasti hyppäsi tokan luokan! ;)



Tämän viikon viikonloppuna ovat jo seuraavat kisat. Menemme toiselle naapuritallille sekä koulu- että estekisoihin. Koululuokka on HeC 2:2000 ja esteillä hyppäämme 60cm ja 70cm. Näitä ennen on kuitenkin luvassa vielä pari preppausvalkkua molempiin lajeihin; torstaina koulu ja perjantaina este. Niistä sitten postausta luvassa aikanaan!

Kuitenkin, ekat kisat meni vähän miten meni, mutta olen silti ihan älyttömän tyytyväinen. Upea, hieno hevonen! Elastista lainaten: Katse eteen ja suupielet ylös. Ja kohti uusia koitoksia!

6.4.2015

Kaksi ensimmäistä estevalmennusta



Postauksen kuvista kiitos kuuluu Lauralle! Kaikki kuvat tältä päivältä!

Nyt on kaksi ensimmäistä estevalmennusta uudella hevosella käyty ja yksi vielä edessä ennen ekoja yhteisiä kisoja. Molemmat valmennukset menivät tosi hyvin ja Dalia tuntuu sopivalta ratsulta minulle! Menemme kisoissa 50cm ja 70cm, koska matalampaa on turha mennä ja korkeampaan emme ole vielä valmiita.

Ensimmäinen estevalkku oli perjantaina. Lisäkseni siellä oli vain kaksi ratsukkoa, joten saimme aika paljon tehdä. Aloitimme taivuttelulla, jotta saimme hevoset läpi molempiin suuntiin. Sen jälkeen tulimme puomeja sekä ravissa, että laukassa. Laukkapuomeilla huomasin heti, että alla oli estehevonen; niin mielellään se teki niitä. Kun puomit onnistuivat, aloimme tulemaan kuvan mukaista kahdeksikkoa. Tulin aika monta kierrosta ja ne menivät kaikenkaikkiaan todella hyvin. Muutama hassu hyppy tuli, mutta ne johtuivat täysin omasta keskittymisen herpaantumisesta.

Kun olimme tulleet aikamme tätä ja muut olivat saaneet hyppynsä hypättyä, tulimme rataa (merkitty kuvaan numeroin). Rata meni todella hyvin, eikä Dalia epäröinyt yhtään. Kaikista loiskautimme yli ilman ongelmia. Lopetettiin sitten siihen hyvään fiilikseen! Aivan upea tamma, en voi muuta sanoa!




Tänään olikin seuraava yhteinen valmennus, jota jatkettiin jälleen esteiden parissa. Meillä oli tänään neljän hengen ryhmä, mutta ehdimme silti hyvin tekemään. Heti aluksi minulle muodostui ongelmaksi laukan tahti. Annoin Dalian mennä turhan kovaa, mikä näytti siltä, ettei se ollut hallinnassa. Todellisuudessa pystyin kyllä hallitsemaan tammaa, mutta hyvä vaan, että tulee sanomista, jos ei ratsastus näytä tarpeeksi siistiltä!

Hypättiin ensin yksittäisinä esteitä ja ongelmia tuotti tie 1/4. esteelle juurikin laukan vuoksi. Saatiin se sitten korjattua, mutta lopputuntia kohti aloin jo liikaa himmailemaan ja laukasta tuli turhan maahan sidottua sipsutusta. Yksi stoppikin tuli, mutta se johtui esteen alla olevasta pienestä muurista, jota Dalia jäi hiukan katsomaan.


Tultiin lopuksi vielä rataa kisakorkeudessa (70cm). Ongelmakohtia meille olivat tie kolmoselta neloselle ja seiska-kasi -linja. Kolmoselta neloselle tein aluksi liian tiukan tien, minkä vuoksi hyppy okserille oli myös epävarma. Seiskalle tuli huono hyppy ja sen jälkeen ratsastin itse sarjan huonosti. Molemmat virheet olivat täysin omia mokia. Ne kuitenkin korjautuivat uudella yrityksellä ja paremmalla ratsastuksella.

Lopetettiin tunti sitten siihen. Olen supertyytyväinen molempiin valmennuksiin, vaikkei ainakaan jälkimmäinen mennytkään täysin putkeen. Olemme kuitenkin molemmat vasta tutustumassa toisiimme, joten nämä pienet virheet ovat anteeksiannettavia ja hyvä niin. Uskon kuitenkin, että pienellä duunilla meistä tulee ihan hyvä parivaljakko! ;)




3.4.2015

Life is all about taking risks to get what you want

Hevosrintamalla tapahtui kertaheitolla suuria muutoksia. Ratsu vaihtui ja muutosten uudet tuulet puhaltavat pian bloginkin puolella. Olen jo puolen vuoden ajan tiennyt, että ero Helmistä on edessä, joten tällä hetkellä en tunne oikeastaan mitään sen asian tiimoilta. Tietenkin se hieman harmittaa, mutta tällä hetkellä on sen verran kiinnostavat kuviot aluillaan, että olen loppupeleissä hyvin innoissani muutoksesta. 

Tallillemme saapui viime viikolla uusi tulokas; kaunis kimo tamma, Da Lija, joka hurmasi heti monet. Kisoja ennen en kuitenkaan ehtinyt uutta tulokasta testata, mutta keskiviikkona siihen tarjoutui mahdollisuus. Menin tietenkin innoissani kokeilemaan ja pidin tammasta kaikin puolin. Dalia kävi ensimmäistä kertaa yksin tallipihan ulkopuolella ja käyttäytyi tosi fiksusti. Kentällä tyttö teki todella nätisti ja vaikka se kovin erilainen olikin vuonoponiin verrattuna, pidin siitä silti todella paljon. 

Menin alkuun ihan perusjuttuja; voltteja ja ympyröitä. Kokeilin kaikki askellajit läpi ja ratsastin muutamaan kertaan C:n kouluradan lävitse ihan vain kokeilumielessä. Tein lopuksi vielä laukannostoja, joissa kuulemma oli hiukan ollut hankaluuksia. Hyvin se nosti sekä ravista, käynnistä, että jopa pysähdyksestä! Dalia oli todella järkevän ja mukavan oloinen hevonen. Heti takaisin talliin tultuani sovimme Pian kanssa, että tästä tulee mun uusi kisapolle! Olin niin järjettömän onnellinen ja olen tietenkin edelleen. Ensimmäinen yhteinen estevalmennus olisi meillä luvassa huomenna. Hui, odotan innolla! 


Tänään (torstaina) oli vuorossa jälleen uusi tuttavuus. Ratsuksi sain alleni nelivuotiaan Nappulan. Olen aika vähän ollut pikkuprinsessan kanssa tekemisissä, mutta tänään se hurmasi mut täysin! Olimme Jossun kouluvalmennuksessa ja meni ihan superhyvin. Tehtiin Nappulan kanssa täysin samat asiat kuin muutkin ja tyttö käyttäytyi erittäin mallikkaasti. 

Aluksi keskiympyrällä hiukan taivuteltiin ja sitten aloimme pitkille sivuille tekemään loivaa kiemuraa, jonka sisälle tuli voltti. Kun tämä sujui sekä käynnissä, että ravissa, otimme pätkän laukkaa molempiin suuntiin. Nappula kulki alkukankeuksien jälkeen kauniissa muodossa ja suoritti aivan älyttömän hyvin! Olen niin niin niin kovin ylpeä pikkuisesta! Muutaman viikon päästä alan ehkä ratsastamaan Nappulaa kerran viikkoon ja päästään toivottavasti sen kanssa syksyyn mennessä jo hiukan enemmän valmentautumaan.


Nyt mulla on siis allani kaksi aivan mahtavaa hevosta, jotka lieventävät sitä, että joudun Helmistä luopumaan. Mielestäni oli viisaampaa ottaa treenattavaksi hevosia, joilla mun on kuitenkin mahdollista kehittyä ja päästä kilpailemaan (lähinnä Dalialla siis kisaan, Nappulalla ehkä sitten kun se on siihen valmis). No mutta, keltuaisesta ja meidän teidemme erkanemisesta on vielä erikseen tulossa postausta, mutta tämä oli lähinnä tällainen pieni info teille, jotta tietäisitte missä mennään! 

ps. Postausta kisoista tulossa, kunhan saan kisakuvia kavereilta ;) Tuloksia voi kuitenkin käydä kurkkimassa kisa- ja valmennuskalenterista, joka löytyy yläpalkista!