21.4.2015

Emme ole vakavasti otettava kouluratsukko

ImRa 18.04. koulukisat
Kaikki kuvat © Juuli

Kuten otsikosta voivat näppärimmät päätellä, eivät meidän koulukisamme menneet ihan niin kuin elokuvissa. Muistutimme radalla varmaankin alkeistunnilta napattua ratsukkoa, jonka molemmat osapuolet olivat ihan pihalla. Tosin, mitäpä tällä harjoittelumäärällä saattoikaan olettaa? Jälkeenpäin pohdittuna olisi ollut fiksumpaa jättää koulun vääntö muille ja ilmoittautua vain esteille, mutta kokemus se oli tämäkin, heh. 

Verkassa Dalia oli ihan ok. Toimi molempiin suuntiin ihan kivasti, mutta oli hieman jännittyneen oloinen. Aika kului hitaasti ja kävelinkin suurimman osan ajasta, koska en halunnut turhaan väsyttää tammaa ennen rataa. Maneesin päätyyn pääsimme paria suoritusta ennen omaamme ja Dalia tuntui ottavan Puokan maneesin paljon lunkimmin kuin Klaukkalan, eikä juurikaan ihmetellyt mihin oli joutunut. 


Aitojen sisäpuolelle päästyämme näytin tammalle kaikki kulmat, jotta ne eivät radalla tuottaisi ongelmia. Pilli puhalsi pian ja pääsimme aloittamaan ratamme. Alkutervehdykseen tulimme ihan hyvässä temmossa ja liikkeelle lähtö oli hyvä, mutta pysähdyksessä oli Dalian mielestä mukavempaa heilutella päätä kuin pitää sitä paikallaan. Tästä saimmekin tuomarilta noottia, ja ihan aiheesta! Keskiympyrä oikealle meni ihan hyvin ja paperiin oli rustattu kehu hyvästä tiestä. Täyskaarto toiseen suuntaan sen sijaan meni hieman yli keskihalkaisijan, mikä vähensi numeroa. Sama toiseen suuntaan ja numerot koko höskästä olivat 5-6,5 eli ihan ok numeroita. 

Pysähdyksestä ja peruutuksesta saimme tasan 6. Sen jälkeisessä temponlisäyksessä tuli rikko laukalle, mikä johtui ihan puhtaasti siitä, että tuuppasin tammaa turhan paljon eteen. Toinen temponlisäys oli parempi, muttei kuitenkaan tarpeeksi. Käyntiosuudessa rikoimme raville ja käynti oli todella jännittynyttä, mikä välittyi tuomarillekin ja lukee paperissa. 



Laukkaosuus. Se, minkä piti olla meidän vahvuus, osoittautuikin radan heikoimmaksi kohdaksi. Laukkaohjelmasta tuli kolme kolmosta, mitkä kaikki johtuvat siitä, että hevoseni päätti vaihdella laukkoja mielivaltaisesti. En ollut varautunut siihen ollenkaan, enkä osannut lähteä sitä korjaamaan, joten annoin Dalin mennä vähän turhan vapaasti. Tyhmä minä, tyhmä, hevosella kuuluu ratsastaa, ei matkustaa

Loppuradan raviosuus hoitui taas ihan hyvin, mutta laukkaosuuden puutteellisuus rokotti paljon pisteitä. Paras numero paperissa oli 6,5. Niitä oli kolmin kappalein ja ne tulivat ensimmäisestä keskiympyrästä, toisesta täyskaarrosta ja ensimmäisestä laukkalävistäjästä. Ne eivät kuitenkaan riittäneet pelastamaan muuten huonoa rataa. Mua harmitti radan jälkeen tosi paljon ja kävelinkin aika pitkään ympäri pihaa ennen kun halusin nähdä arvostelupaperini. Sain paperin käsiini ja tulos oli säälittävä: 51,818%. 


Myöhemmin keskustelin Jossun kanssa radasta ja kerroin mitä olin mielestäni radalla tehnyt. Yritin ratsastaa jämäkästi, mutta siististi. Hevonen ei silti ollut kuulolla ja kuikuili hieman ympräilleen: rata oli kokonaisuudessaan aika jännittynyt. Jätin Dalian liian yksin, mikä johti tahti- ja askellajirikkoihin. Hevonen täytyy ottaa paremmin ohjan ja pohkeen väliin. Jälleen kerran sain kuulla ratsastavani kotona paljon paremmin. Tämä on kaikki täysin totta ja tiedän sen itsekin. Hyvä vaan, että saan siitä muistutusta jatkuvasti! ;)

Ja jotta tekstistä ei jäisi turhan negatiivinen sävy, on minun loppuun sanottava jotain positiivista. Otimme ehkä turhan ison askeleen liian nopeasti, mutta toisaalta oli hyvä mennä kisoihin palauttamaan itsensä maanpinnalle. Ei sillä, että olisin kuvitellut mitään suuria, mutta tasomme on nyt tämä ja se on karu totuus. Lauantaina kisojen jälkeen uhkailin jo, etten koskaan enää kisaa koulua, mutta ehkä meidät vielä joskus voi bongata valkoisten aitojen sisäpuolelta! Kiitos siitä kuuluu ihanalle tukijoukoille, joka jaksoi piristää minua toilailustani huolimatta! ♥


Lisää treeniä, niin hyvä tulee
tsemppiä!!
Kiitos tuomarille! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti