22.4.2015

Luontevamman lajin parissa

ImRa 19.4.2015
Kuvat © Juuli

Sunnuntain estekisat menivät koulukisoja huomattavasti paremmin. Dalia oli paljon rennomman ja vapautuneemman oloinen ja tuntui siltä, että tiesi mitä teki. Ratsastaja selässä keskittyi enemmän ja ratsasti kunnolla. Päästiimpähän ainakin näyttämään, ettei me ihan toivottomia olla! ;)

Kisapaikalla olimme reilusti ennen suoritustamme. Verkassa otin muutaman hyvän hypyn molempiin suuntiin ja ravailin pidemmällä ohjalla loppuajan. Verkasta tultuamme kävin kävelemässä radan, joka osoittautui kivaksi ja simppeliksi. Lähes kaikki esteet olivat jollakin linjalla, joten rata oli aika helppo. Ennakolta osasin jo sanoa, että mun pitäisi radalla ottaa Daliaa kiinni esteiden välissä ja ratsastaa huolellisesti, niin kaikki menisi hyvin.


Kun oma vuoromme vihdoin tuli, olin tosi innoissani ja jännitin hiukan. Otimme verkkahypyn, jonka jälkeen saimme aloittaa varsinaisen radan. Rata meni hyvin, tosin meinasin unohtaa viitosesteen, mutta onneksi huomasin tarpeeksi ajoissa ja ehdin mennä sille loistavasti. Perusradalla otin Daliaa kiinni, mutta annoin sen kuitenkin edetä reippaasti. Perusrata oli puhdas ja saimme uuden lähtömerkin uusintaan. Ratsastin tarkat tiet ja annoin hevosen edetä hieman reippaammin kuin perusradalla. Puhtaan uusinnan jälkeen olin todella tyytyväinen ja poistuin radalta leveästi hymyillen ja hevosta taputellen. 

Kymmenen minuutin odottelun jälkeen meidät kutsuttiin palkintojenjakoon ensimmäisinä. Vaikka tiesin aikamme kuultuani, että pääsemme sijoille, en olisi kuitenkaan koskaan uskaltanut kuvitella että voittaisimme. Niin siinä kuitenkin kävi ja hetken päästä Dalian suitsissa roikkui sinivalkoinen rusetti, jota valkoinen tamma ylpeästi kantoi. Kunniakierroksella se selkeästi nautti ja oli tietoinen mahtavuudestaan! Hieno hevonen! ♥


Seuraavalle radalle lähdin iloisin mielin, enkä turhaan halunnut stressata. Otin jälleen yhden verkkahypyn ennen rataa ja siitä sitten pillin soidessa varsinaista suoritusta tekemään. Tamma eteni jälleen hyvin ja teki kivoja hyppyjä. Rata oli sujuva, kunnes tajusin, että ratsastin juuri viitosesteen ohitse! Voltti ja uusi lähestyminen ja perusrata loppuun. Suoritus oli tosi sujuva ja muuten puhdas, mutta itse menin sössimään sen unohtamalla radan. Harmitti ihan sikana oma typerä virhe. Ei minua mahdollinen sijoituksen menetys haitannut, vaan juurikin se, että olin unohtanut radan ja pilannut sen niin typerällä virheellä. 

Yritin harmituksesta huolimatta keskittyä radan hyviin puoliin. Hevonen eteni, rata oli sujuva ja hypyt onnistuivat. Dalia-raukka oli ihan ihmeissään kun ei päässytkään toiselle kunniakierrokselle, voi hupsua! Kuitenkin aikaisemman luokan voitto, palkintohousut ja -sukat - loistavasta tukijoukosta puhumattakaan - piristivät sen verran, että päivästä tuli kaikenkaikkiaan mahtava. Elämä jatkuu ja tyytyväisin mielin treenataan kohti tulevia kisoja Dalian kanssa! Se on yksinkertaisesti mahtava hevonen! ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti