14.4.2015

Periksi ei anneta

PeRa 12.04. estekisat

Ensimmäiset estekisat Dalian kanssa on nyt käyty ja olen kokonaisuuteen todella tyytyväinen, vaikka pienempi luokka menikin huonommin kuin olisin osannut odottaa. 

Aamu kului nopeasti ja Dalia käyttäytyi tosi fiksusti sekä matkalla, että itse kisapaikalla. Meillä oli jonkin verran odottelua ennen verkkaa, mutta siinä se kului talutellessa heppaa ympäriinsä. Verkkaan menin puolisen tuntia ennen lähtöäni ja aloitin ihan vain ravailulla ja laukkailulla. Otin muutaman hypyn pystylle, mutta en saanut paikkoja oikein katsottua ja hypyistä tuli vähän hassuja. Okseri sujuikin sitten paremmin ja sen jälkeen palasimme takaisin pystylle ja ylitimme sen ongelmitta.

Sisälle pääsimme odottelemaan jo kahden edellisen radan ajaksi. Dalia ei meinannut uskaltaa mennä sisälle maneesiin ja katselikin ympärilleen kummastellen. Radasta ei tullut yhtään mitään. En käynyt tuomarin päädyssä tervehtimässä, mikä oli virhe, sillä Dalia ei uskaltanut mennä sinne päin maneesia ollenkaan. Jäimme paikallemme pomppimaan ja ensimmäiselle esteelle tuli stoppi. Kolmannelle esteelle pysäsimme myös, joten hylsyhän sieltä tuli. Dalia oli siis oletettavasti ensimmäistä kertaa elämässään maneesissa, minkä vuoksi kokemus oli sille pelottava. Siitä huolimatta ärsytti ihan hirveästi. 

Ei kuitenkaan auta itku markkinoilla! Ulos maneesista vain odottelemaan seuraavaa verkkaa. Päätin, ettei nyt anneta periksi, vaan ratsastetaan seuraavakin luokka. Hevonen hyppäsi kuitenkin hyvin, joten ainoa ongelma oli maneesi ja sehän oli piru vie selätettävissä!


Verkka meni jälleen hyvin. Dalia hyppäsi hyvällä innolla, joten lähdin luottavaisin ja itsevarmoin mielin seitsemäänkymppiin. Heti kun päästiin sisään maneesiin, kävin tuomarin päädyssä pyörähtämässä sillä välin kun kolmatta ratsukkoa odotettiin sisään. Dalia meni sinne pienen suostuttelun jälkeen ja huomasi, ettei halli niin pelottava juttu ollutkaan. 

Odoteltiin sitten meidän vuoroa päädyssä ja kun se sitten tuli, kävin vielä "pelottavassa" päädyssä tervehtimässä. Aloitettiin rata ja Dalia oli ihan liekeissä! Se liikkui tosi innokkaasti eteen ja mun ei pitänyt muuta kuin kertoa sille seuraava este. Tuntui ihan siltä kuin alla olisi ollut täysin eri hevonen! Harmittava pudotus tuli vitosesteellä, mikä tosin oli täysin oma vikani, koska ratsastin tosi huonon tien ja päästin hevosen jo nelosesteelle liian kovassa temmossa. Myös tie vitoselta kutoselle oli hieman kyseenalainen, mutta ekat estekisathan nämä vasta olivat, enkä tahdo vielä olla turhan kriittinen itselleni. Olen superylpeä pikkuhepasta, kun se voitti pelkonsa ja urheasti hyppäsi tokan luokan! ;)



Tämän viikon viikonloppuna ovat jo seuraavat kisat. Menemme toiselle naapuritallille sekä koulu- että estekisoihin. Koululuokka on HeC 2:2000 ja esteillä hyppäämme 60cm ja 70cm. Näitä ennen on kuitenkin luvassa vielä pari preppausvalkkua molempiin lajeihin; torstaina koulu ja perjantaina este. Niistä sitten postausta luvassa aikanaan!

Kuitenkin, ekat kisat meni vähän miten meni, mutta olen silti ihan älyttömän tyytyväinen. Upea, hieno hevonen! Elastista lainaten: Katse eteen ja suupielet ylös. Ja kohti uusia koitoksia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti