17.5.2015

Se tunne

... kun vihdoin tuntuu siltä, että oikeesti tekee jotain oikein ja hevonen on ihan super!

Viikko sitten sunnuntaina, eli kisojen jälkeisenä päivänä oli vuokrauspäivä, eli itsenäinen ratsastus Dalialla. Muutamalla edellisellä itsenäisellä kerralla oli jäänyt vähän huono fiilis (lähinnä omasta ratsastuksesta), joten lähdin pienellä varauksella liikenteeseen. Päätin mennä ilman satulaa ja ottaa muutenkin aika iisisti. En tällä kertaa halunnut painottaa oikeinpäin kulkemista, vaan pikemminkin sitä, että tehtävät menisivät hyvin ja että rentous säilyisi.

Aloitin työskentelemään käynnissä siten, että tein aina kulmaan voltin ja siitä lähdin tekemään pohkeenväistöä kentän keskustaa kohti. Näin sain Daliaa kuulolle ja se väisti todella nätisti. Vähän aikaa tätä tehtyämme alkoi viereisellä pellolla jänisten kevätkokous (lol) ja Dalia alkoi jännittää niitä hirveästi. Annoin sen hetken katsella niiden menoa: hepparaukka pelkäsi kaneja kuollakseen ja pörisi jonkin aikaa huolestuneena. Vähän ajan päästä siirsin fokuksen takaisin olennaiseen ja Dalia alkoi pikkuhiljaa unohtaa hevosensyöjäkanien olemassaolon.


Ravissa jatkoin samaa voltti- ja väistötehtävää hetken ajan. Pian muutin tehtävää hieman ja aloin tehdä ensin kulmasta väistöä sisään, suoristus, väistö ulos. Lyhyille sivuille tein kolme askelta käyntiä. Dalia jaksoi keskittyä ihan kivasti ja se alkoi tulla yhä rennommaksi ja letkeämmäksi. Tätä tein jonkin aikaa ja sitten pidin pienen tauon.

Laukkaa otin aluksi hiukan ympyrällä, mutta lopulta keskityin lähinnä laukannostoihin. Tein aina laukannoston, neljäsosakierroksen laukkaa, käyntiin ja uusi laukannosto. "Jaoin" siis keskiympyrän siten, että laukannosto tuli puolikkaan ympyrän välein. Tämä meni molempiin suuntiin tosi hyvin ja vaikeutin sitä siten, että laukan piti nousta neljänneskierroksen välein; tällä kertaa tosin ravista. Dalia suoritti todella hyvin ja lopuksi kun jäin laukkaamaan hieman pidemmäksi aikaa, pyöri laukka todella kivasti. Tämä harjoitus on meille todella hyödyllinen, koska siinä joudumme molemmat keskittymään!

Lopuksi ravailin vielä rennosti kahdeksikolla ja Dalia ravasi tosi kivaa ja tahdikasta ravia. Se oli todella hyvin tuntumalla, mutta päästin sen pian hiukan pidemmälle kaulalle, jotta se sai hiukan venyttää itseään. Hetken ravailtuamme, käytiin vielä loppumaastossa kävelemässä. Olen ihan älyttömän tyytyväinen siitä, että alun jännittyneisyydestä huolimatta Dalia rentoutui tosi kivaksi ja käyttäytyi muutenkin todella hienosti ilman satulaa. Upea heppanen! ♥


Maanantaina olimme ilman satulaa maastossa Merikken ja Helmin seurana. Kävimme metsässä seikkailemassa ja pellolla laukkailemassa - hallitusti tietenkin, että kuskit pysyivät selässä. Sain jälleen olla ylpeä mun pikkuheposesta, niin hienosti se käyttäytyi! ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti