7.6.2015

Heitetään hyvästit pyykkinaruille

Otsikkoon tiivistyy se, mitä lähdimme meidän kohdalla torstain kouluvalmennuksessa korjaamaan: tuntumaa. En ole aikaisemmin osaannut kiinnittää ratsastaessa huomiota lörpsyvään ohjaan; olen huomannut sen vain kuvista, mutta siitä huolimatta en ole osannut siihen itse puuttua. Siksi tämä valmennus oli ihan äärettömän hyvä ja tuli juuri oikeaan saumaan!


Aluksi kaikki saivat työskennellä hevostensa kanssa vapaasti, kuitenkin siten, että hevonen oli aina joko suora tai taipunut, eikä mitään siltä väliltä. Ratsastin Daliaa aivan kuten olin tottunutkin ratsastamaan, eli aika hellästi ja varoen laittamatta hevoseen liikaa painetta. Ja tässä vaiheessa Jossu puuttui asiaan: hevonen oli edestä täysin tyhjä. En ottanut sitä kunnolla tuntumalle, eikä se näin ollen koskaan ollut täysin rehellisesti avuilla. Sain ohjeeksi ratsastaa sitä vahvemmin sekä kädellä, että jalalla. Käsi piti pitää napakasti paikallaan ja jalan kuului avustaa hevosta kättä kohti. Teoriassa osaan tämän kyllä ja tiedän että näin pitää olla, mutta olen jostain syystä aina jättänyt vaatimatta tarpeeksi ja jäänyt vain vähän ratsastelemaan.

Dalia alkoi tulla ihan hyvin tuntumalle ja aloimme molemmat pikkuhiljaa ymmärtää, mitä sillä tuntumalla oikein haettiin. Ajoittain mun piti olla todella vahva keskivartalosta, mutta suurimman osan ajasta saatoin istua ihan rennosti, kiittäen hevosta istunnalla siitä, että se teki oikein. Olen aina ollut Dalian kanssa todella varovainen ja jollakin tapaa varonut sitä, että paineistan hevosta liikaa. Nyt kuitenkin ymmärsin, että on tärkeää laittaa tarpeeksi painetta hevoseen, jotta se voi tukeutua johonkin ja sen kautta liikkua pyöreänä.


Laukka pyöri tosi kivasti, koska pohjatyö ravissa oli tällä kertaa ollut niin huolellinen. Välikäyntien jälkeen oli jonkin verran jälleen hakemista, mutta sieltä se tuntuma lopulta löytyi, kunhan vain ratsastin loppuun asti huolella. Teimme vielä lopuksi muutamia laukkalävistäjiä ja aluksi Dalia olisi hirmuisen mielellään lähtenyt kiikuttamaan mua pitkin lävistäjää. Kaksi kertaa tein pysähdyksen kesken laukan ja sen jälkeen heppa oivalsikin, ettei ole järkevää kiikutella ratsastajaa. Lopetimme tunnin tosi hyvään laukkalävistäjään ja olin todella ylpeä pikkuhevosesta! ♥

Tunnin jälkeen Jossu sanoi, että valmennus oli mennyt hyvin. Minun pitää vain aina muistaa ratsastaa jokainen askel huolellisesti, niin silloin kaikki menee hyvin. Koin pienen järkytyksen, kun Jossu kehotti meidät Dalian kanssa ensi viikonlopun koulukisoihin KN:nään. Olen tietenkin todella otettu ja hirmuisen iloinen siitä, että olemme niin paljon menneet eteenpäin näinkin lyhyessä ajassa, mutta en ollut ollenkaan osannut varautua ihan näin suureen muutokseen. Lisäksi olin jo kauan suunnitellut, että jätän suosiolla nämä kesän koulukisat välistä ja treenaan syyskautta varten. En ole vieläkään ihan varma, uskallanko todella lähteä, vai jätänkö nämä nyt välistä. Noh, on mulla tiistaihin asti aikaa funtsia! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti