27.7.2015

Woodya moikkaamassa


Viikonloppuna olimme mummolassa. Sovittiin Venlan kanssa, että nähdään lauantaina tallilla ja niimpä pääsin taas töihin Woodyn kanssa. Herralle oli viikolla vaihdettu vahvempi kuolain (pelham) ja Venlakin oli vasta kerran mennyt sillä. Aloitin siis ratsastuksen aika varovaisesti tunnustellen sopivaa tuntumaa. Woody heti kertoi nyökyttämällä tai poikittamalla, jos otin liian kovaa suusta. Tein aluksi aika pitkään hommia käynnissä. Woody oli alkuun tosi vino ja pyrin korjaamaan sitä tekemällä paljon väistöjä, avoja ja sulkuja.

Woody tuli tehtävien ansioista rennoksi ja antoi hyvin periksi. Aluksi se ei tosin uskaltanut oikein tukeutua kuolaimeen, koska varmaan jännitti sitä hieman. Ravissa jatkoin samoja juttuja ja Woody toimi ihan hyvin. Se jäi aika löysäksi takaa ja pyrinkin sitä jonkin verran aktivoimaan. Se ei tosin onnistunut ihan helposti, koska jos pyysin pohkeella eteen, W lähti kiihdyttämään ja "pelästyi" sitten tuntumaa ja alkoi nostelemaan päätään. Jouduin tekemään istunnalla aika paljon töitä.



Otin ensiksi laukan oikeaan suuntaan ja Woody oli tosi hyvä. Se painui helposti kuolaimen alle, mutta hiukan kun sitä sieltä nosteli, se meni tosi hyvin. Vasempaan suuntaan sen sijaan jouduimme aika pitkään neuvottelemaan ravissa ennen laukannostoa. Herra ei millään olisi halunnut tukeutua kuolaimeen, se lähti kaatumaan ulospäin ja nosti päätään etuviistoon ulospäin. Automaattisesti oletin sen johtuvan liian kovasta kädestä, mutta hetken mentyäni huomasin sen tekevän sitä käden kovuudesta huolimatta. Koitin asettamista ulos ja sisään, sulkua ja kaikenlaista mahdollista, kunnes viimein Woody antoi periksi huomattuaan, ettei päässyt pakenemaan tilanteesta. Itse laukka oli ihan hyvää.

Ravailin vielä hetken ja Woody oli aika rento. Se uskalsi jo tukeutua kuolaimeen melko normaalisti. Venla ratsasti vielä hetken mun jälkeen. Tiivistetysti Woody oli ollut tällä kertaa ihan kiva, mutta kuten jo aikaisemminkin sanoin, uskoisin, että se itsekin hieman jännitti uutta kuolainta, eikä siksi aluksi uskaltanut kunnolla tukeutua siihen. Ennen vasenta laukkaa käyty "neuvottelu" hepan kanssa oli oletettavasti vain Woodyn yritys päästä pois tilanteesta. En uskoisi sen johtuvan ainakaan kivusta, koska se kuitenkin hetken päästä oli ihan normaali. Lopuksi poika oli oikein kiva ja uskalsi jo tulla tuntumalle. Loppujen lopuksi tykkäsin ratsastaa pelhamilla ja sanoinkin Venlalle, että kannattaa vielä kokeilla mennä sillä, koska Woody oli nyt paljon kevyempi kuin ennen.




Oli oikein kiva käydä poitsua jälleen hiukan moikkaamassa ja ratsastamassa! Kiitos Venlalle hepan (ja ratsivarusteiden) lainasta! :)

23.7.2015

Kolme kappaletta ratsuja ja vähän valokuvaamista


Maanantaina lähdin aika lyhyellä varoitusajalla Marialle. Tajusimme nimittäin, että tämä oli viimeinen mahdollisuutemme nähdä ennen kesäloman loppua. "Tuunko heti?" -viestiin sain myönteisen vastauksen, joten eipä muuta kuin pakkaamaan. Olin Marialla iltasella joskus seitsemän jäljistä ja vähän myöhemmin mentiin ratsastamaan. Sain ratsukseni Sallin, jolla menin viimeksi joskus talvella. Salli on todella iso ja vahva, joten minä pienenä ja heiveröisenä sain tehdä toden teolla töitä, eikä Salli siltikään ollut kovin yhteistyöhaluinen. 

Olin ihan poikki neljänkymmenen minuutin kuluttua ja kysyin Marialta voisimmeko vaihtaa lopuksi. Se onnistui ja sain alleni tutun ja turvallisen Sällin! Se tuntui Sallin jälkeen jopa kevyeltä ja sitä oli niin ihanan helppo ratsastaa kun tiesi mitä piti tehdä! Kävimme vielä loppukäynneillä tiellä ja hoidimme hevoset pois. Lähdettiin Marian kanssa vielä vähän kävelylle ja kello olikin lähemmäs kahtatoista kun tulimme takaisin. 

Sälli ja minä joskus viime kesänä
Tiistaina heräsimme joskus yhdentoista aikoihin ja vähän ajan päästä lähdimme maastoon Papun ja Sällin kanssa. Menin Sällillä ilman satulaa ja heitettiin muutaman kilsan käyntilenkki rauhallisissa tunnelmissa. Tultuamme takaisin, otin käsittelyyni Donnan, jolla menin viimeksi varmaan n. vuosi sitten. Muistin kyllä, että poni on pieni, mutta herranjestas mikä kirppu se oikein olikaan! :D 

Kävelin alkukäynnit maastakäsin ja selässä tein töitä lähinnä ravissa. Ponia oli niin helppo ratsastaa, kun tunsi sen ihan läpikotaisin ja tiesi heti mitä tehdä! Donna oli ihan superkiva ja tuli helposti pyöreäksi. Haasteita tuotti se, että poni meni helposti kuolaimen alle, mutta saatiin myös monta tosi kivaa pätkää. Laukka oli edelleen samanlaista kuin aina ennenkin - kunnon kaahotusta. Otin vain lyhkäisen pätkän laukkaa, koska en jaksanut alkaa tapella laukan vauhdista. Lopuksi tein vielä parit ravi-käynti-siirtymiset ja lopetin hyvään pätkään. Loppukäynnit otin jälleen maastakäsin. Aikaa meni koko ratsastukseen n. 20 minuuttia, enkä pidempää viitsinyt mennä, kun poni kerta on niin pieni mulle. Oli kuitenkin ihanaa päästä hiukan fiilistelemään parhaan ponin kanssa! :3

viime vuoden toukokuussa
Kun olin laittanut Donnan pois, kävimme syömässä ja pian lähdimme kohti Ypäjää Marian ja hänen siskonsa estevalmennukseen. Minä heiluin keskellä kenttää paparazzaamassa tuntia ja sain muutamia tosi kivoja otoksia. Kun pääsimme takaisin kotiin, oli kello lähemmäs yhdeksää. Syötiin iltapalaa, Maria laittoi meidän kynnet ja katsoimme muutaman leffan.

Keskiviikkona heräsimme väsyneinä, emmekä oikeastaan tehneet mitään mainitsemisen arvoista. Lähdin siinä kahden aikoihin pyöräilemään kohti kotia ja matka sujui oikein jouhevasti, kunnes loppumatkasta jouduin sateen kastelemaksi ja olin viimeiset puoli tuntia ihan litimärkä. 

Oli todella mukavat kolme päivää jälleen ja harmi kun ei enää loman aikana keretä näkemään. Täytyy kuitenkin mahdollisuuksien mukaan nähdä aina jokaisessa sopivassa välissä! ♥




16.7.2015

True puskailua


Menin jo heti maanantai-iltapäivänä moikkaamaan ja ratsastamaan Daliaa. Se oli ollut viikon jo laitumella ja kuulemma lomaillut koko ajan, joten suunnittelin tekeväni jotain aika maltillista. (Laidun on siis eri paikassa kuin talli, eikä meillä ole laitumella varsinaista kenttää, joten kunnolla emme pääse treenaamaan. Liikutus tapahtuu laitsaloman aikana lähinnä maastossa!)

Oli tosi ihana nähdä murusta kolmen viikon tauon jälkeen. Meinasin ihan pakahtua onnesta kun astelin laitumelle riimu kädessäni ja suunnistin kohti Daliaa. Nautin ihan hirmuisesti jo siitä, että sain silittää sitä! Ihana heppa, sitä mulla oli ollut hirmu ikävä! :3 (Voisin jatkaa tätä lässynläätä ikuisesti, mutta ehkä on parempi säästää teidät siltä :p).



Lähdimme ilman satulaa metsikköön käppäilylenkille. Laura lähti oppaaksi ja otti Onnin mukaan käsiponiksi. Teimme suunnilleen tunnin pituisen lenkin metsäpoluilla, jotka suurimmaksi osaksi olivat aika kapeita ja Daliakin sai muutaman kerran ihan pohtia mitenkä ne jalat olisi järkevintä asetella. Päädyimme myös kulkemaan villivadelmapusikon lävitse, sillä polku oli hautautunut jonnekin puskien alle. Päivän ratsastus oli kirjaimellisesti aikamoista puskailua. Hauskaa meillä joka tapauksessa oli!

Tänään olin myös ratsastamassa Daliaa ja lähdimme Lauran ja Beloonan kanssa tutkailemaan uusia maastoreittejä. Lenkin alkupäässä pääsimme hyväpohjaiselle ulkoilureitille, jossa saatoimme ottaa vähän ravia ja laukkaakin. Dalia oli hiukan varautuneen oloinen koko ajan, mikä varmaan johtui siitä, ettei se ollut aikaisemmin ollut kyseisessä paikassa ollenkaan. Pian löysimme vanhan traktoripolun ja lähdimme tutkimaan sitä. Polku oli aika metsäinen, mutta pääsimme kuitenkin hyvin kulkemaan ja löysimme lopulta hakkuualueen ja sieltä lähti parempikuntoinen polku pois. Loppujen lopuksi tulimme pellonreunaa pitkin takaisin ulkoilureitille ja sitä kautta takaisin laitumelle.



Lähdimme etsimään uutta lenkkiä ja sen myös löysimme, jes! Pohjakin oli suurimmaksi osaksi tosi hyvä, mutta paikoin hieman kostea. Matka sujui ongelmitta, vaikka maasto oli uusi meille kaikille. Tosin kerran meinasi tulla maakosketusta, kun neiti huomasi roskapöntön ulkoilureitin varressa ja teki stopin suoraan laukasta. Siinä oli kuskilla vähän pysyttelemistä ilman satulaa, mutta leipomispuuhiin en joutunut! Muutoin olen tosi ylpeä Dalian käytöksestä - se jaksaa vaan joka kerta yllättää olemalla niin fiksu! Ihana, paras heppanen! :3 ♥

Päästyämme takaisin laitumelle, huuhtelimme hiukan hevosia viileällä vedellä ja päästimme ne sitten jälleen nauttimaan lomailusta. Kävimme myös Onnin kanssa lyhkäisellä kävelyllä ja ehdin jossain välissä ottaa pari kuvaakin, jotka nyt koristavat tätä postausta! Suunniteltiin, että lähdetään ensi viikolla joku päivä tutkailemaan vähän lisää maastoja Lauran kanssa ja napataan Merikke meidän mukaan, joten maastoseikkailut eivät vielä ole ohi tältä kesältä! ;)

13.7.2015

Don't cry because it's over / smile because it happened

Olen kotiutunut kielimatkaltani viime yönä. Vietin kolme upeaa, mahtavaa ja taatusti ikimuistoista viikkoa ihanien ihmisten ja vieraan kielen ympäröimänä. Oli kummallista tulla takaisin kotiin ja nukkua omassa sängyssä. Ikävä takaisin Hastingsiin on kova, mutta kovempi ikävä on ihania tyttöjä, joiden kanssa aika kului aivan liian nopeasti! En varmasti vieläkään pysty tuottamaan selkeää tekstiä matkastani, koska musta tuntuu että kirjoitan ihan vääriä asioita ja unohdan tärkeimpiä juttuja. Viimeinen vuorokausi on ollut oikeaa tunteiden vuoristorataa. On ollut vaikea käsittää se, että lähdimme pois kaupungista, josta oli kolmen viikon aikana muodostunut jo tuttu ja kodikas. Jouduimme hyvästelemään host familyt ja kurssikaverimme. Pää lyö tyhjää ja aina kun ajattelen matkaa, en osaa ajatella muuta kuin että se on ohi. Itkettää, vaikka pitäisi keskittyä ihaniin muistoihin. Muistan vaan ne viimeiset halaukset lentokentällä, kaikkien musertuneet ilmeet ja itkuiset silmät. Mun kurkkua kuristaa ja kyyneleet valuu tätäkin kirjoittaessa ja kuten jo sanoin, en varmaan saa mitään järkevää kirjoitettua. 

Kiitos näistä ihan mahtavista viikoista kaikille mukana olleille ja erityisen isot halit kaikille meidän kaveriporukan jäsenille. Ootte ihan mahtavia ihmisiä! Mulla on jo kova ikävä! ♥


Kirjoitan järkevämpää tekstiä myöhemmin! Mitä haluatte kuulla? Haluatteko tekstiä koko matkasta vai vaan ratsastusviikosta? Olen suunnitellut tekeväni toiseen blogiini tekstin, jossa arvioin matkaa aktiviteetti kerrallaan tms, joten ihan samaa en tänne tee, mutta jos teillä on jotain hyviä ideoita niin heitelkääpä niitä tännepäin! Kysymyksiäkin saa toki esittää ja vastaan niihin mielelläni! :)

10.7.2015

Uusia ja vanhoja tuttavuuksia

Olin Marialla tiistaista torstaihin juhannusviikolla ja meillä oli tosi mukavat kolme päivää. Tiistaina karautin Marialle joskus kahdeksan aikoihin illalla ja lähdimme siitä sitten pian ratsastamaan. Menimme Sällillä ja Sallilla käyntimaaston ilman satulaa ja juteltiin vähän kaikenlaisia. Oli superkiva maasto! 

viime kesän kuva kuvitukseksi
Maastosta tultuamme pystytimme teltan ja katsoimme leffaa. Aamulla päivällä herättyämme menimme sisään syömään ja katselemaan telkkaria. Myöhemmin menimme sitten ratsastamaan ja vuorossa oli kuuden karvakorvan liikutus. Otimme aluksi Maissin ja Papun ja lähdimme vähän vauhtimaastoon. Hepatkin nauttivat kun sai pinkoa sen minkä jaloistaan pääsi ja meillä kuskeillakin oli hauskaa! 

Seuraavaksi sain käsittelyyn Itsan - Marian siskon uuden ponin, jota en ollut koskaan aikaisemmin edes tavannut. Alku oli aika kamalaa, Itsa veti herneen nenään pienimmästäkin paineistuksesta ja ratsastus oli aika mahdottoman tuntuista. Olin jo lopettamaisillani, kunnes muistin yhden hyvän sanonnan: voittajat eivät koskaan luovuta, eivätkä luovuttajat koskaan voita. Sen sanonnan voimin aloitin alusta. Ensin käynnissä läpi, sitten ravissa ja lopulta laukassa. Se onnistumisen tunne oli ihan mieletön ja oli kuin olisin ratsastanut täysin eri ponia! Wautsi!

Itsa estevalkussa torstaina
Itsan jälkeen en enää jaksanut ratsastaa kunnolla, joten lähdimme Nalan kanssa ilman satulaa maastoon ja otimme Sällin kaveriksi. Teimme lyhyen, mutta kivan lenkin. Kun kaikki hepat oli hoidettu, menimme sisään hiukan syömään jotain ja loppuillan duunailimme taas kaikenlaista ja menimme suht aikaisin nukkumaan, koska seuraavana aamuna piti herätä aikaisin ja lähteä kohti Ypäjää. 

Torstaina Marialla ja hänen pikkusiskollaan oli siis estevalmennus Ypäjällä. Kuvasin valkkua ja sain samalla harjoitusta maneesikuvaukseen. Sieltä tultuamme söimme ja vähän ajan päästä äiti jo tulikin hakemaan. Toivottavasti nähtäisiin pian uudestaan! ♥

6.7.2015

Jumppasarjaa valmennuksessa

Vielä viimeinen estevalkku ennen kuin valkut jäivät kesätauolle. 16.6. estevalkku. Kiitos kuvista Lauralle! 




Edellisenä päivänä olin mennyt Dalian itsenäisesti, osittain satulalla, osittain ilman ja se oli ollut suurimman osan ajasta aika huono ratsastaa. Tosi kova kyljistä, eikä oikein taipunut mihinkään ja pelleili jotain omiaan. Ei siis ihan onnistunein ratsastus takana, joten lähdin hiukan varauksella liikkeelle. Jo heti alkuverkoissa Jossu käski mun kiinnittää paljon huomiota taivutteluun, etenkin kun eilinen meni miten meni. Dalialla kesti jonkin aikaa, mutta se vertyi loppujen lopuksi ihan kivaksi. 

Päivän teemana oli neljän esteen jumppasarja, jota tulimme aluksi tosi pienenä ja lähdimme kasvattamaan korkeutta pikkuhiljaa. Lopuksi korkeudet olivat n. 50-80-60-80 ja meillä meni tosi hyvin. Ekalla kerralla lähdin jumppasarjalle ilman mitään odotuksia, koska en yhtään tiennyt kuinka paljon Dalia oli niitä pomppinut elämänsä aikana. Tyttö kuitenkin tiesi miten homma toimii ja menimme tosi hyvin koko tunnin ajan. Kerran kaadoin yhden tolpan jalallani (kannattaisi varmaan opetella hyppäämään keskeltä estettä :p), mutta muuten pääsimme puhtaasti kaikista yli. 

Teimme myös pysty-okseri linjaa siinä jumppiksen lomassa ja se sujui ihan hyvin. Kerran tuli yksi kielto okserille, koska jäin jarruttelemaan turhan paljon. Sain tunnin aikana paljon vinkkejä, miten voisin parantaa esteistuntaani ja siitä olen tosi tyytyväinen. Muutenkin tunti meni tosi kivasti ja lähdin kentältä iloisin mielin, parhaalla ponskilla! ;) ♥



2.7.2015

Kerrankin hanskassa

13.6. olimme Dalian kanssa estevalkussa. Kuvista kiitos Kerille! 



Aloitimme verkkaamalla ensin itsenäisesti tehden voltteja ja suunnanvaihdoksia ravissa. Dalia oli tosi kivan tuntuinen ja hirmu mukava ratsastaa. Hetken päästä jatkoimme lämmittelyä samalla tehtävällä kuin torstain kouluvalkussa. Olin aluksi hiukan varautunut onnistumisesta, sillä torstaina oli mennyt ihan penkin alle. Tällä kertaa meni kuitenkin triplasti paremmin ja olimme pian valmiita sen tehtävän kanssa.

Aloitimme hyppäämisen tehtävällä, joka on merkitty kuvaan vaaleanpunaisella. Teimme muistaakseni Lauran valkussa samanlaista tehtävää, joten tiesin sen onnistuvan meiltä, kunhan vaan sain laukan pidettyä hallussa. Heppa pysyi kädessä loistavasti, joten suoriuduimme tehtävästä tosi hyvin. Pienet kaarteet ovat aina aikaisemmin aiheuttaneet mulle harmaita hiuksia, mutta tämän tekeminen oli jopa kivaa! 
Myöhemmin teimme pientä rataa, joka on merkitty kuvaan numeroin. Eli aloitus oli sama kuin äskeinen tehtävä ja siitä sen jälkeen linja. Siitä okserille pitkä tie ja suunnanvaihdon kautta linja toiseen suuntaan. (Ainakin muistaakseni rata meni näin :D). Rata meni tosi hyvin, eikä meillä ollut mitään ongelmia. Radan jälkeen Jossu tokaisikin, ettei se heppa ole koskaan ollut näin hyvin mulla hanskassa. Koko tunti oli mennyt tosi hyvin ja se jos mikä sai hymyn huulille. Super heppa! ♥