27.7.2015

Woodya moikkaamassa


Viikonloppuna olimme mummolassa. Sovittiin Venlan kanssa, että nähdään lauantaina tallilla ja niimpä pääsin taas töihin Woodyn kanssa. Herralle oli viikolla vaihdettu vahvempi kuolain (pelham) ja Venlakin oli vasta kerran mennyt sillä. Aloitin siis ratsastuksen aika varovaisesti tunnustellen sopivaa tuntumaa. Woody heti kertoi nyökyttämällä tai poikittamalla, jos otin liian kovaa suusta. Tein aluksi aika pitkään hommia käynnissä. Woody oli alkuun tosi vino ja pyrin korjaamaan sitä tekemällä paljon väistöjä, avoja ja sulkuja.

Woody tuli tehtävien ansioista rennoksi ja antoi hyvin periksi. Aluksi se ei tosin uskaltanut oikein tukeutua kuolaimeen, koska varmaan jännitti sitä hieman. Ravissa jatkoin samoja juttuja ja Woody toimi ihan hyvin. Se jäi aika löysäksi takaa ja pyrinkin sitä jonkin verran aktivoimaan. Se ei tosin onnistunut ihan helposti, koska jos pyysin pohkeella eteen, W lähti kiihdyttämään ja "pelästyi" sitten tuntumaa ja alkoi nostelemaan päätään. Jouduin tekemään istunnalla aika paljon töitä.



Otin ensiksi laukan oikeaan suuntaan ja Woody oli tosi hyvä. Se painui helposti kuolaimen alle, mutta hiukan kun sitä sieltä nosteli, se meni tosi hyvin. Vasempaan suuntaan sen sijaan jouduimme aika pitkään neuvottelemaan ravissa ennen laukannostoa. Herra ei millään olisi halunnut tukeutua kuolaimeen, se lähti kaatumaan ulospäin ja nosti päätään etuviistoon ulospäin. Automaattisesti oletin sen johtuvan liian kovasta kädestä, mutta hetken mentyäni huomasin sen tekevän sitä käden kovuudesta huolimatta. Koitin asettamista ulos ja sisään, sulkua ja kaikenlaista mahdollista, kunnes viimein Woody antoi periksi huomattuaan, ettei päässyt pakenemaan tilanteesta. Itse laukka oli ihan hyvää.

Ravailin vielä hetken ja Woody oli aika rento. Se uskalsi jo tukeutua kuolaimeen melko normaalisti. Venla ratsasti vielä hetken mun jälkeen. Tiivistetysti Woody oli ollut tällä kertaa ihan kiva, mutta kuten jo aikaisemminkin sanoin, uskoisin, että se itsekin hieman jännitti uutta kuolainta, eikä siksi aluksi uskaltanut kunnolla tukeutua siihen. Ennen vasenta laukkaa käyty "neuvottelu" hepan kanssa oli oletettavasti vain Woodyn yritys päästä pois tilanteesta. En uskoisi sen johtuvan ainakaan kivusta, koska se kuitenkin hetken päästä oli ihan normaali. Lopuksi poika oli oikein kiva ja uskalsi jo tulla tuntumalle. Loppujen lopuksi tykkäsin ratsastaa pelhamilla ja sanoinkin Venlalle, että kannattaa vielä kokeilla mennä sillä, koska Woody oli nyt paljon kevyempi kuin ennen.




Oli oikein kiva käydä poitsua jälleen hiukan moikkaamassa ja ratsastamassa! Kiitos Venlalle hepan (ja ratsivarusteiden) lainasta! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti