30.8.2015

Hevosbloggaajien syyspiknik

Kuten edellisen postauksen lopussa mainitsin, jouduin suoraan tallilta säntäämään bussiin, jotta ehtisin ihmisten aikoihin bloggaajatapaamiseen Helsingin Kaivopuistoon. Bussi oli Kampissa 15.30, joten oletin ehtiväni puolessa tunnissa paikalle. Kuitenkin palloilin Kampissa ja Forumilla parikymmentä minuuttia etsien julkista vessaa, joten puistossa olin vasta neljän jälkeen. Kun vihdoin pääsin puiston laitaan, otin tähtäimeksi merenrannan ja bongasin iloisen porukan melko nopeasti. 

Tapaaminen tosiaan järjestettiin piknik-hengessä, joten jokainen oli tuonut tapaamiseen jotain pientä naposteltavaa. Söimme ja juttelimme koko illan ja meillä oli todella mukavaa. Tunnelma oli rento ja iloinen ja keskustelunaiheet vaihtelivat laidasta laitaan. Itse olin hyvin vähän äänessä, mikä johtui täysin omasta ujoudestani (pitäisi vaan opetella avaamaan suunsa :D), mutta siitä huolimatta nautin olostani koko ajan. 

Mukana tapaamisessa olivat Kaktu, Jilla, Penina, Alex, Milla, Delila, Anni ja Doris. Meitä oli siis paljon odotettua vähemmän, mutta juttu luisti silti hyvin. Kuten Doris blogissaan kirjoitti, taisi meillä olla samantyyppinen huumorintaju, sillä ajoittain puisto raikui naurua. 

Iso kiitos ja lämmin halaus Kaktulle tapahtuman järjestämisestä ja kiitos myös kaikille mukana olleille! ♥ Oli todella mahtavaa olla mukana näinkin pienellä blogilla ja tavata näitä ihania, samanhenkisiä ihmisiä! Lähden aivan varmasti ensi kerrallakin mukaan! Ehkä uskallan silloin olla jo hieman enemmänkin äänessä! ;)

© Jilla
© Milla
© Jilla

Hevosenkuljettimena

Eilen aamupäivällä Pia soitteli mulle ja kertoi, ettei Dalian jalka ollut mennyt paremmaksi. Hän ajatteli, että olisi ehkä parempi viedä se laitumelle viikoksi viettämään sairaslomaa, kuin jättää se tarhaan seisomaan. Laitumella se saisi kuitenkin liikkua niin paljon kuin itse haluaisi. Sovittiinkin sitten, että lähden heti viemään hevosta laitumelle ratsain ja toisin Beloonan tallille takaisin tullessani.


Laitoin Dalian valmiiksi ja päätin lähteä matkaan ilman satulaa. Eipä se sitä siellä laitumella tarvitse kuitenkaan, jos se viikon lomailee. Lisäksi se on maastossa niin fiksu, että itselleni ei ole ongelma ratsastaa satulatta. Matkaa oli reilut kuusi kilometriä Klaukkalan "halki", joten suuren osan matkasta menimme kävelyteitä pitkin. Dalia suhtautui kuitenkin autoihin, lenkkeilijöihin, pyöräilijöihin ynnä muihin todella hyvin, mutta sen sijaan suuret karvaiset koirat ja lehmät olivat suuri järkytys. Kuitenkin Dalia käyttäytyi koko ajan moitteettomasti ja aikaa kului tunti ja kymmenisen minuuttia. 

Dalialla tuntui olevan virtaa, eikä jalka näyttänyt paljoa vaivaavan. Se yritti muutaman kerran jopa tarjota ravia ja ihan tunnustelua ajatellen annoin sen ravata pienen pätkän hiekkatiellä. Ei ravi normaalia ollut, mutta hevosella oli kuitenkin halu mennä. Otin sen silti pian käyntiin ja kävelimme loppumatkan. Dalia tuntui hyvin sulautuvan laumaan laitumella, joten jätin sen sinne hyvin mielin. Nyt sitä täytyy välillä käydä katsomassa ja kokeilemassa. Toivottavasti se olisi viikon päästä jälleen kunnossa, jotta sen voi ottaa takaisin kotiin. 

Matka Beloonan kanssa meni alun nihkeyden jälkeen todella hyvin ja nopeasti. Beloona oli viimeisen kilometrin ajan ihan villinä, kun huomasi, että ollaan menossa kotiin. Viimeiset puoli kilometriä se huuteli kavereille, eikä oikein meinannut pysyä housuissaan. Voi toista! Laitoin B:n nopeasti pois, vaihdoin vaatteet ja sitten mun pitikin kiirehtiä bussiin, jotta ehtisin Kaivopuistoon bloggaajamiittiin ajoissa.. Mutta siitä on tulossa erillinen postaus! ;)

28.8.2015

Ei huono

En tainnutkaan vielä blogissa mainita, että aloin käymään säännöllisesti valmennuksissa. Vaihdoin keskiviikon itsenäisen ratsastuksen tiistain valmennukseen, jossa joka toinen kerta on koulua ja joka toinen esteitä. Nyt kuitenkin Dalian saikkuillessa sain "korvikeponiksi" Simban. Poni on minulle ns. puolituttu, sillä vuokrasin sitä aloittaessani tuolla tallilla. Kuitenkin viime kerrasta ponin selässä on vierähtänyt jo lähes vuosi, joten lähdin liikkeelle ilman sen kummempia ennakko-odotuksia. 


Aloitimme tunnustelemalla käynnissä tahtia ja etsimällä sopivaa muotoa hevosille. Simba oli aluksi aika kiireinen ja käynti oli tikittävää, mutta vähän istunnalla jarruttamalla, sain ongelman nopeasti poistettua. Ravissa verkkasimme aluksi ihan vain kevennellen uraa pitkin ja ympyröillä, mutta pian istuimmekin jo alas ja etsimme raville sopivaa tahtia. Simba oli jälleen kiireinen ja tikittävä. En tajunnut ratsastaa tarpeeksi eteenpäin, joten ravi jäi ikään kuin paikalleen ja oli tahditonta. Kun Jossu oli hetken katsellut epätoivoista touhuamme, hän käski minun ajatella keskiravia. Sen ajatuksen siivittämänä älysin ratsastaa eteenpäin ja johan homma helpottui huomattavasti. Kunhan pidin jalan kiinni ja vakautin sekä istunnan että käden, tuntui poni ihan kivalta. Jos päästin jalan irti, Simba helposti tiputti selän ja alkoi tikittää. 

Kunhan ravi oli toimivaa, aloimme tekemään väistöjä. Lähdimme väistättämään lävistäjää pitkin ravissa ja lävistäjän lopulla tuli siirtyminen käyntiin, mutta väistö edelleen jatkui. Tämä oli mielenkiintoinen ja keskittymistä vaativa tehtävä. Oikeasta vasempaan väistö oli helpompaa kuin päinvastoin ja käyntiinsiirtymäkään ei tuottanut erityisiä ongelmia. Vasemmasta oikeaan Simba oli vaikeampi pitää suorana. Se aiheutti sen, että väistö ikään kuin "laimeni" niin, että lopuksi menimme vain normaalisti lävistäjää pitkin ravia. (Heh, huono selitys :D) 

Kun väistöt sujuivat tarpeeksi hyvin, aloimme tekemään laukkatehtävää. Eli laukattiin puolikaari, josta suoristus keskihalkaisijalle ja siinä käynnin kautta laukka toiseen suuntaan. Todellisuudessa nuo käännökset halkaisijalle eivät olleet noin tiukkoja ja käyntiaskeleitakin tuli vaihteleva määrä. Simba suoritti tehtävän ihan hyvin, kunhan itse muistin olla tarkka. Siirtyminen suoraan laukasta käyntiin tuotti meille ehkäpä eniten haastetta, mutta kolmannella yrityksellä sekin onnistui! 

Lopetettiin tunti laukkaharjoituksen jälkeen ja voin rehellisesti sanoa, että tunnin jälkeen oli oikeasti hyvä fiilis! Simba oli ihan erilainen ratsastaa, mitä se oli vuosi sitten. Tietenkin itselleni on tullut taitoa ja vakautta enemmän, mikä edesauttaa hirveästi tuon ponin ratsastusta. Vuosi sitten lopetin ponin vuokraamisen, koska se ei sopinut mun käteeni ollenkaan enkä oikeastaan erityisemmin pitänyt sillä ratsastamisesta. Tiistain valmennus kuitenkin todisti, ettei meidän menomme olekaan yhtään sen hullumpaa, ja että Simba on oikeastaan ihan kiva poni! Nousen jatkossa mielelläni uudelleenkin kyseisen ponin selkään, mikäli tarve vaatii! ;)

Simba ja minä keväällä -14

25.8.2015

Parane pian, rakas

Postauksen kuvat julkaisematonta materiaalia noin viikon takaa
Sunnuntaina oli Dalian vuokrauspäivä ja ihan nolottaakin, että pääsin vasta seiskan jälkeen ratsastamaan. Onneksi Laura oli ollut ihana ja harjannut hepan, eikä mun tarvinnut kuin varustaa se ja lähteä kentälle. Kävelin aika pitkät alkukäynnit ja aloitin sitten käynnissä vähän tunnustelemaan millä tuulella Dalia oli tänään. Se on tosiaan loman jälkeen ollut hiukan huonompi ratsastaa, mikä varmasti johtuu siitä, että sen kunto pääsi lomalla vähän tippumaan. 

Tälläkin kertaa se oli aika rauhaton ja yritti paeta työskentelyä nostelemalla päätään ja punkemalla vastaan. Tein aluksi väistöjä ja niissä sain olla tarkkana, ettei heppa lähtenyt poikittamaan liikaa tai mennyt vinoksi koko vartalostaan. Ravissa tunsin heti, että Dalia oli jotenkin kummallinen. Hetken päästä se oli kuitenkin ihan normaali, joten ajattelin sen olleen vain jotain alkujäykkyyttä. Työskentelimme aika pienessä ravissa ja Dalia tuntui pätkittäin tosi hyvältä. 

Vähän ajan päästä Dalia otti taas muutaman kummallisen askeleen. Laura katsoi kavion, eikä siinä ollut mitään. Ravasin pätkän suoralla ja käänsin. Heppa oli normaali. Laukassa se oli normaali, kuten käynnissäkin. Ravissa pätkittäin hyvä, pätkittäin se otti lyhyempää askelta oikealla etusella. Menin vielä hetken tunnustellen ravia ja sitten lopetin, kun heppa tuntui olevan haluton liikkumaan. Lähdin loppukäynneille tielle, koska käynnissä se oli ollut normaali. Kuitenkin takaisin kotiin päin tullessa se selkeästi hakeutui tien reunaan, pehmeämmälle alustalle kävelemään. 

Hoidin Dalian pois, kokeilin kaikki jalat läpi, eikä missään tuntunut turvotusta eikä nestettä. Tein meidän jokakertaiseen ohjelmaan kuuluvat venytykset ja vein hepan laitumelle. Kotiin päästyäni laitoin heti Pialle viestiä, että D oli ollut epämääräinen. Eilen iltapäivällä sain Pialta soiton, että hän oli tsekannut tilanteen ja katsonut, että parempi antaa sen nyt hetki lomailla ja katsoa mihin suuntaan jalan tila etenee. Ei se kuitenkaan selkeästi onnu, mutta hieman arkoo toista etustaan. Voi pientä murusta, toivottavasti se paranee pian, eikä jalassa ilmenisi mitään vakavampaa! Olen kuitenkin valmis menemään muilla hepoilla niin kauan kunnes rakas on taas täysin kunnossa!

parane pian muru ♥

24.8.2015

Pikkumiestä ratsastamassa

Lauantaina meidän oli tarkoitus nähdä Venlan kanssa ja ratsastaa Woody yhdessä, mutta koska Venla ei päässyt paikalle, sain itsekseni mennä liikuttamaan poitsun. Karsinassa minua odotteli kovin väsyneen oloinen heppa - sieltä se makuultaan vaan katseli, että "jaahas, joku tuli paikalle". Piti oikein pyytää herraa nousemaan ylös, jotta pystyin laittamaan sen valmiiksi. 

Kävelin alkukäyntejä viitisen minuuttia ja sen jälkeen työskentelin käynnissä vielä n. kaksikymmentä minuuttia. Tein aluksi ihan perus väistöjä keskihalkaisijalta uralle. Kun ne sujuivat molempiin suuntiin, aloin tekemään tehtävää, josta olen piirtänyt teille upean kaavakuvan. Eli siis kulman jälkeen ratsastin avoa ja lähdin siitä suoraan kääntämään voltille ja voltin jälkeen jatkoin sulkua sivun loppuun. Lisäsin vielä pysähdys-peruutuksen molempien lyhyiden sivujen keskelle. Sain avot ja sulut sujuviksi jo aika nopeasti, joten jätin ne pois ja jatkoin peruutuksien tekemistä. Vähän aikaa niitä tehtyämme, alkoivat nekin sujua paremmin.

punaiset viivat tarkoittavat avoa ja siniset sulkua
Aloitin sitten ravailemaan ja tein aluksi töitä ympyrällä, mutta sen alkaessa sujumaan, tein myös väistöjä ja lävistäjiä. Yritin tehdä lävistäjillä jotain askeleenpidennyksen tapaista, mutta herra veti siitä aina herneen nenään ja yritti lähteä laukalle. Niitä tein sitten niin pitkään, että Woody ymmärsi asian ytimen, eikä enää koettanut lähteä vallattomasti eteen. Woody oli tosi hyvän tuntuinen ja tukeutui kuolaimelle tosi hyvin. Vaikka se oli vahva, se tuntui kuitenkin jollakin tapaa kevyeltä, koska se kantoi itsensä todella hyvin edestä! Wautsi mikä muutos aikaisempiin kertoihin!

Lopuksi kokeilin ihan huvikseni ratsastaa läpi HeC:n ohjelman ja Woody teki raviohjelman tosi hienosti! Laukassa päivän hyvä fiilis katosi kuitenkin kuin tuhka tuuleen, sillä W päätti molemmissa laukannostoissa oikein ampaista liikkeelle. Tein sitten molempiin suuntiin laukkaympyrää niin kauan, että heppa tajusi olla juoksematta pää viidentenä jalkana alta pois ja jatkoin sen jälkeen C:n ohjelman loppuun. Laukkalävistäjillä se osasi olla yllättävän hyvin, eikä lähtenyt yhtään painamaan kädelle ja kiitämään. Ohjelman loppu, eli viimeinen raviosuus sujui taas hyvin, eikä äskeisestä rynnimisyrityksestä ollut enää tietoakaan. Hupsu heppa! :D

Loppuun annoin Woodyn venyttää eteen-alas kahdeksikolla ja se pysyi tällä kertaa todella hyvin kuolaimella, eikä lähtenyt haahuilemaan juuri ollenkaan. Loppukäynnit kävin heittämässä maneesin takana kulkevalla pienellä "lenkillä" ja poika käyttäytyi todella hyvin. Olin laukkafiascosta huolimatta todella tyytyväinen heppaan, sillä se ravi missä se työskenteli oli äärettömän hyvää ja muotokin oli aivan oikeanlainen. Vitsit että harmitti, kun kukaan ei ollut ikuistamassa! Noh, ehkä joku toinen kerta sitten! ;)


Sovittiin Venlan kanssa, että menen 6.9. Tupunan Ratsupihan harjoituskisoissa Woodyn kanssa raviohjelman. Valitsimme ohjelman siksi, koska laukka ei ole vielä kisavalmista ja mieluummin haemme hyvää fiilistä sekä ratsulle, että kuskille. Hiukan jännittää se, että millä kuolaimella mennään rata, koska pelhamihan ei ole koulussa sallittu. Kerran pääsen ennen kisoja ratsastamaan Woodya ja silloin laitan sitten olympian ja kokeillaan sillä kulkemista. Kyllä mä uskon, että sekin sujuu! :)

23.8.2015

Maastomopoilua

Hieman tulee taas tämäkin postaus jälkijunassa, mutta sille en mahda mitään. Varoitan jo etukäteen, että tämä syksy tulee olemaan hieman hiljaisempaa tai postaukset tulevat myöhässä, sillä koulu on nyt laitettava etusijalle. Teen läksyjä ja luen ylioppilaskirjoituksiin, joten kiirettä pitää ja blogi on se mistä pitää nipistää - onneksi syksyn kirjoitukset ovat kuitenkin lokakuuhun mennessä ohi!

Keskiviikkona olimme Dalian kanssa Nooran ja Fiian seurana maastossa. Kävimme hiukan kiipeilemässä, metsäpoluilla samoilemassa ja löysimme jopa muutaman pienen "maastoesteen", jotka olivat niin hyvässä paikassa, että niitä uskalsi hypätä. Löysimme uuden maastoreitin, mutta jouduimme lyhyen matkaa rämpimään ilman polkua. Kävimme vähän hiekkakuopilla kääntymässä ja lopuksi vielä vähän baanaamassa. Huolimatta siitä, että ehdimme tehdä niin paljon, meni lenkkiin kuitenkin vain n. tunti ja matkaa tuli mittariin reilut kuusi kilometriä. 


Ai että, Dalia oli ihanan tyytyväinen, meni koko ajan korvat tötteröllä ja oli selkeästi innoissaan siitä, että pääsi pitkästä aikaa maastoilemaan. Se rakastaa kovasti maastoilua ja se on todella hyvää vastapainoa kenttätyöskentelylle. Mun mielestä on niin ihanaa, että meillä on näinkin hyvät maastoilumahdollisuudet täälläpäin! :)

14.8.2015

Ei ihan parhaimmillaan

Postauksen kuvat ovat julkaisematonta materiaalia kesäkuulta! Kuvat © Pia
Eilen olimme Jossun kouluvalkussa pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta on vierähtänyt jo muutama kuukausi ja mielestäni oli hyvä aloittaa syyskausi valmennuksella. Aluksi vaihdeltiin jonkin verran kuulumisia, koska ei kesäkuun jälkeen ollakaan tavattu. Pikaisten turinoiden jälkeen aloittelimme valmennuksen ihan vain kävelemällä ja etsimällä hyvää tuntumaa ja käynnin tahtia. Dalian käynti oli hieman kiireistä, mutta kun hevonen rentoutui, se tuntui oikeastaan aika hyvältä. 

Aloimme sitten ravailla aluksi ihan vain keskiympyrällä. Dalia vastusteli tosi paljon ja heitti takapäätään herkästi ympyrän keskelle. Korjailin hevosta ja muistelin samalla kuinka siellä itse kuuluikaan istua ja kuinka kädet kuului asetella. Dalia oli edelleen aika vastahakoinen ja mun piti istua aika vahvasti ja pitää jalka lähellä hevosta. Ongelma löytyi tietenkin satulan päältä, sillä käsi oli jonkin verran rauhaton ja jalka irtosi helposti. Daliakin alkoi jo hieman väsyä, koska oli juuri muutama viikko sitten palannut sieltä laidunlomalta ja sen vuoksi vielä vähän "lomakunnossa". Saimme vielä kahdestaan jäädä tekemään sillä välin kun muut aloittelivat uutta tehtävää. Ratsastin hetken ajan oikeaan eli meille helpompaan suuntaan, jotta sain vähän korjattua hevosta. Kun se sujui, vaihdoin jälleen vasempaan suuntaan. Loppujen lopuksi Dalia oli ihan hyvä. 


Hetken aikaa käveltyämme saimme tehdä laukkatehtävää, jossa tehtiin ensin keskiympyrä, sitten voltti ja lopuksi laukkalävistäjä. Laukka oli ihan hyvää ja etenevää ympyrällä, mutta voltilla mun seilaava oikea käsi alkoi taas näkyä. Sain sen kuitenkin aika nopeasti korjattua ja laukkalävistäjä sujui hyvin. Lopetimme valmennuksen sitten siihen. Eilen olin aika turhautunut valmennukseen, hepan vastusteluun ja päällimmäisenä tietenkin omaan ratsastukseeni, mutta nyt ajattelen tätä vain yhtenä hieman huonommin menneenä valmennuksena. Joskushan on epäonnistuttava, jotta onnistumiset tuntuisivat saavutuksilta! :)

Muistilista omaan ratsastukseen:
- Älä anna käden seilata missä tahansa, vaan pidä se rauhallisena ja joustavana paikallaan. Muista  pitää kädet lähellä toisiaan harjan yläpuolella. Kiinnitä huomiota etenkin oikeaan käteen, se lähtee helpommin tekemään ylimääräistä.
- Pidä jalka lähellä hevosta, jotta se on aina valmis muistuttamaan tarvittaessa. Jos jalka on irti, se on hitaampi reagoimaan. Etenkin Dalian kanssa se on tärkeää, sillä sitä täytyy alkutunnista hetki "kannatella" ja lopettaa voi vasta kun hevonen itse jättää selän ja vatsan ylös. 
- Pidä keskivartalo tiukkana ja kiitä rentoutumalla silloin kun hevonen tekee hyvin. Pidä hartiat takana, jotta ryhti säilyy.

12.8.2015

Elinan estevalmennuksessa

Tänään olin Elina Kaivoluodon estevalmennuksessa. Menin Dalian myös eilen, sillä halusin saada siihen vähän tuntumaa ennen valmennusta. Se oli ihan ok ratsastaa, mutta kyllä siitä huomasi, että lomaa oli ollut. Se oli aika vino ja hieman hidas reagoimaan. Lopuksi saimme kuitenkin kelvollisia pätkiä!

Mutta itse tämän päivän valmennukseen! Aloitimme tehtävällä, jossa minun piti ratsastaa puomilinjalle eri määrä askelia. Laukan lyhentäminen onnistui, mutta pidentäminen oli hieman hankalampaa. Dalia teki kuitenkin todella hyvin ja laukan säätäminen oli todella helppoa. Sen jälkeen hyppäsimme pienen ristikon yli muutaman kerran, jotta Elina näki millainen hyppytyyli Dalialla oli ja mitä minä tein siellä selässä. Sen jälkeen teimme heti pienen radan. Rata meni kokonaisuudessaan tosi hyvin, mutta asia mihin Elina kiinnitti huomiota, oli istuntani. Tulin todella nopeasti takaisin satulaan ja sillä tavoin katkaisin hevosen hypyn. Tein saman radan uudestaan, kiinnittäen enemmän huomiota istuntaan ja nyt se meni jo paremmin. 
Jatkoimme muutamilla linja-harjoituksilla, jotka todella tulivat tarpeeseen, sillä teen helposti hassuja teitä hakemalla joko liikaa tilaa (kuten tein punaisella) tai vastakohtaisesti oikaisemalla (kuten sinisellä). Sinisen linjan sain kuntoon muutaman yrityksen jälkeen, mutta punaisella oli hieman enemmän tekemistä. Lähdin helposti säätämään jotain omaa tai sitten jätin hepan yksin, jolloin se hyppäsi löysiä hyppyjä okserille. Kuitenkin hetken päästä alkoi sekin sujua. 
Loppuun tehtiin vielä rataa, jossa yhdistyivät aikaisemmat tehtävät. Rata alkoi todella hyvin ja sain ykköselle hyvän hypyn, mutta kakkoselle tuli hiukan outo loikka ja ohjasin siksi itse kolmosesta ohi. Saimme aloittaa radan alusta ja se meni vähän niin ja näin, kunnes tulimme 6-7 -linjalle, jossa töppäsin ja menimme ohi seiskasta. Sain siitä hyvästä jälleen aloittaa koko radan alusta ja Elina antoi ohjeeksi ratsastaa rohkeammin. Rata meni paaaljon edellistä paremmin ja oli kohtalaisen sujuvakin.
Lopetettiin valmennus sitten siihen ja olin todella tyytyväinen tuntiin! Oli kivaa olla yksityistunnilla, koska koko ajan opettajan fokus oli minussa ja siitä huolimatta että pidimme paljon käyntitaukoja, ehdimme myös tehdä paljon. Elina oli todella mukava, tsemppaava, mutta myös tarpeeksi tiukka ja aion ehdottomasti joskus mennä uudelleen hänen tunnilleen! Myös Dalia hoiti homman kotiin ihan superisti. Se oli koko tunnin energinen ja liikkui omalla moottorillaan. Dalia meni korvat tötteröllä "mä handlaan homman" -asenteella koko tunnin! Mä olen niin iloinen, että mulla on noin näppärä heppakaveri! ♥

rakkain ♥

10.8.2015

Viikko heppahommissa Ruotsissa

Varautukaa erikoispitkään postaukseen! Jos on jotain kysyttävää, kysykää ihmeessä!

Maailmanmatkaaja ilmoittautuu! Nyt on kaikki kesän reissut reissailtu ja vaikka ulkomailla on mahtavaa ollutkin, niin on tavallaan helpottavaa päästä vihdoin kotiin. Elikäs tämä viimeisin reissuni sijoittui ihanaan naapurimaahamme Ruotsiin. Olin viikon töissä Jädra Gård -nimisellä tallilla Västeråsissa. Asuin isäni työtuttavan - Brithin perheessä, jota en ollut koskaan aikaisemmin tavannut ja puhuin reissuni ajan vain ruotsia. Voin rehellisesti sanoa, että jännitti ihan hirmuisesti! 

Reissuun lähdin 3.8. maanantaina iskän kanssa. Hän kävi työmatkalla Ruotsissa ja "saattoi" minut siinä samalla. Koneemme laskeutui hieman ennen yhdeksää aamulla ja ajomatka Västeråsiin kesti puolisentoista tuntia. Meidät otettiin sydämellisesti vastaan ja saimme heti mehua ja piirakkaa. Tämän jälkeen lähdimme autolla tutustumaan työpaikkaani - Jädra Gårdiin. Kävimme tallin kaikki olennaiset paikat läpi ja minulle oli aika suuri yllätys, että paikka, jota minulle oli sähköpostissa kuvailtu "pieneksi talliksi" olikin yli neljänkymmenen hevosen talli. Minun työmaahani kuului vain tallin toinen osa, mutta sielläkin asusti 24 hevosta ja paikka oli aika hulppean kokoinen! 

Nopean tallikierroksen jälkeen menimme takaisin kotiin ja söimme lounasta. Sen jälkeen iskä ja Brith lähtivät hoitamaan työasioita ja minä menin ottamaan pienet päivätorkut. Väsymys painoi kovasti päälle ja tunteet kävivät laidasta laitaan - jännitti ja pelotti, mutta olin myös aika innoissani. Myöhemmin lähdimme vielä käymään kaupungilla, söimme päivällistä, minulle näytettiin miten tallille pääsi helposti pyörällä ja illalla katsoimme vielä hieman Frendejä ennen nukkumaanmenoa.


Tiistai valkeni aikaisin. Herätyskello soi 6.50 ja kahdeksalta piti olla tallilla. Siinä muutenkin matkustamisesta väsyneenä oli hieman tekemistä, että sai itsensä ylös sängystä ja raahauduttua aamupalalle. Onneksi lämmin auringonpaiste piristi ja ehdin töihin hyvissä ajoin. Sain ensitöikseni viedä hevosia ulos tarhoihin ja laitumille. Osa hevosista meni kävelykoneeseen ja niitäkin vaihtelimme ajoittain. Sen jälkeen teimme kaikenlaisia normaaleita tallitöitä, kuten siivosimme karsinoita ja lakaisimme käytävää, punnitsimme hevosille heiniä ja laitoimme väkirehuja. Sain myös pitää jonkin verran extrataukoa, kun menimme katsomaan kun eräs poika ratsasti työnantajani hevosta. Työpäivän lopuksi (n. neljän aikoihin) otimme hevoset sisälle.

Jäin töiden jälkeen tallille seuraamaan kahta estevalmennusta ja sen jälkeen pyöräilin kotiin. Kävin ensitöikseni suihkussa ja vaihdoin päälleni puhtaat vaatteet. Perheen lapset eivät olleet kotona, joten söimme lounasta kolmistaan ja loppuillasta katsoimme telkkarista jotain ruotsalaista lauluohjelmaa ja sen jälkeen tulevaa rikosohjelmaa. Niiden loputtua kömmin väsyneenä sänkyyn, eikä unen tuloa tarvinnut kauaa odotella.



Keskiviikkona herätyskello pärähti tuttuun aikaan päälle. Ulkona satoi ja oli aika kylmä, joten pääsin kyydillä tallille. Teimme oikeastaan pitkälti samoja juttuja kuin eilenkin ja niiden lisäksi kävimme vähän siistimässä kentältä ylimääräisiä esteitä sivuun. Sain tänäänkin extratauon ja pääsin katsomaan, kun työnantajani kouluvalmentaja ratsasti tämän hevosta. Oli muuten tosi upean näköistä!

Työpäivän loputtua pääsin kokeilemaan Brithin hevosta Sourista. Se on todella iso 14-vuotias vaaleanruunikko tamma. Olin jo eilen ihastunut valloittavaan tammaan ja olin innoissani, että pääsin kokeilemaan sitä. Menimme maneesin puolelle aloittelemaan ja kävelin jonkin aikaa alkukäyntejä. Kun otin ravin, tunsin heti, ettei heppa ollut ihan normaali. Omistaja katsoi samaa ja lähdimme sitten vähän maastoon kävelemään ja sen jälkeen kentälle kokeilemaan uudelleen ravia, josko hevonen olisi vain tarvinnut hieman enemmän vertymisaikaa. Edelleen se oli hieman epämääräinen, joten lopetimme suosiolla siihen. Harmitti, etten päässyt kunnolla kokeilemaan heppaa, mutta tietenkin hevosen ehdoilla mennään ja ehkä enemmän harmitti omistajan puolesta tamman epäpuhtaus.

Noh, hoidimme hevosen pois ja lähdimme sitten takaisin kotiin. Kävin jälleen suihkussa ja sen jälkeen oli vuorossa lounas. Myöhemmin pelasimme När då då -peliä, jossa oli ideana sijoittaa jokin tapahtuma tiettyyn aikaan (sääntöjä on vaikea selittää ilman peliä :D). Pärjäsin kielestä huolimatta ihan hyvin ja voitin molemmat pelit, heh.



Tostai oli kaunis ja aurinkoinen päivä ja tallille oli tosi mukava mennä. Laitoimme jälleen hepat ulos, siivosimme, laitoimme ruuat ja otimme hevoset päivän päätteeksi sisään. Tämä oli ihan normaali työpäivä ilman mitään sen kummempia juttuja. Kotona myös perusaskareet: suihku, ruoka ja telkkarin katsominen yhdessä.

Perjantaina oli tallitöiden lisäksi luvassa pientä extraa, pääsin nimittäin ratsastamaan! Menimme työnantajani kanssa käymään pitkällä maastolenkillä ja sain ratsukseni pienen puoliveriruunan, Kallen. Tallin ympäristössä oli todella upeat maastomahdollisuudet ja kaunis sää kruunasi ihanan lenkin. Kallekin oli todella innoissaan päästessään vähän lenkille, sillä sen omistaja ei usein käy sen kanssa maastoilemassa. Tallille päästyämme pesimme hepat ja päästimme ne sitten takaisin laitumelle. Siivosin Kallen karsinan ja pesin sen varusteet kiitokseksi hepan lainasta.

Lauantaina pidin vapaapäivän tallihommista ja sain nukkua hieman tavallista pidempään! Kävimme kuitenkin Brithin kanssa ratsastamaan. Sain Kallen uudelleen lainaan ja kävimme vähän maastoilemassa. Kalle oli jälleen innoissaan ja tykkäsi kovin maastoilusta. Huuhtelin hepan lenkin jälkeen ja lähdimme sitten varusteet huollettuamme kotiin. Söimme lounaan ja pian sen jälkeen lähdimme kohti Tukholmaa ja vietimme superkivan iltapäivän Gröna Lundissa!



Sunnuntaina olin lupautunut puolikkaaksi päiväksi töihin ja kahdeksan aikoihin kurvasin pyörällä tallin pihaan. Työnantajallani oli vapaapäivä, mutta yksi tyttö teki koko päivää ihan yksinään, joten menin mielelläni auttamaan häntä. Vein heppoja ulos ja siivosin sen jälkeen viisi karsinaa. Punnitsin heinät ja siinä vaiheessa kello oli 11.20. Tyttö sanoi, ettei keksinyt enää lisää hommia ja sain lähteä kotiin jo niin aikaisin. Pyöräilin vielä viimeisen kerran tallilta kotiin, jossa kävin suihkussa ja pakkasin tavarani lähtövalmiiksi. Lounastimme vielä kerran yhdessä ja jälkiruuaksi oli todella hyvää raparperipiirakkaa. Kolmen aikoihin lähdimme kohti Arlandan lentokenttää.

Olimme 16.25 kentällä, joten aikaa piti olla tarpeeksi. Kuitenkin bag dropissa oli jonkin verran jonoa, edessä olevalla suurperheellä oli ongelmia matkalaukkujen määrässä ja koossa ja painossa ym, joten pääsin jatkamaan sieltä vasta 16.55, jolloin boardingin siis piti alkaa. Olin jo aika paniikissa, mutta onneksi lento oli myöhässä, eikä mitään kiirettä ollutkaan! Lento meni nopeasti ja pian olinkin jo takaisin Suomessa.



Elämys oli ihan järjettömän upea ja olen äärettömän kiitollinen, että minulla oli mahdollisuus päästä tekemään vähän töitä ulkomaille! Oli ihanaa, että Brith perheineen otti minut luokseen asumaan viikoksi! Olen taas yhtä kokemusta rikkaampi ja paljon aikaisempaa rohkeampi etsimään jatkossakin töitä Suomen rajojen ulkopuolelta. Voin jo nyt varmuudella sanoa, ettei tämä jäänyt viimeiseksi kerraksi! Tapasin niin upeita ja avoimia ihmisiä ja sain upean mahdollisuuden tutustua vieraan maan hevoskulttuuriin! Wow!

Tack så mycket! ♥

3.8.2015

Pitkä maastolenkki hyvässä seurassa

Viime viikon maanantaina (27.7.) olimme lähes kahden tunnin maastolenkillä Lauran ja Merikken kanssa. Lähdimme aluksi sille samalle lenkille, jonka löysimme Lauran kanssa muutamaa viikkoa aikaisemmin. Poikkesimme hiukan reitiltä, mutta vastassa oli huonoja pohjia tai epämääräisiä ojanylityksiä, joten lopulta päädyimme menemään saman lenkin. Otimme hyvässä kohdassa hiukan vauhdikkaampaa pätkää ja hepatkin nauttivat kun saivat oikein pinkoa. Lenkin loputtua kävimme vielä yhdellä peltotiellä hiukan laukkailemassa ja siitä kävelimme sitten takaisin laitumelle. Kastelimme hikiset, mutta tyytyväiset pollemme ja päästimme ne takaisin laiduntamaan. Oli oikein mukava maasto hyvässä seurassa ja parhaalla hepalla! ;)