30.9.2015

Pitkästä aikaa esteillä (15.9.)


Huh, nyt kun syksyn yo-kirjoitukset ja lukuvuoden ensimmäinen koeviikko ovat vihdoin ohitse, on mulla taas hieman aikaa päivitellä meidän kuulumisia! Mulla olisi kerrottavaa neljästä valmennuksesta ja kaksista kisoista. Selkeyden vuoksi teen jokaisesta postauksen erikseen, joten postauksia saattaa tulla useampikin päivässä, mikäli oikein innostun kirjoittelemaan! Jonkin verran meitä on myös kuvattu, joten kunhan saan kuvat itselleni, laitan niitä tännekin näytille! :)

Aloitetaan vaikkapa 15. päivän estevalmennuksesta. Se oli mun ja Dalian eka yhteinen estevalkku saikun jälkeen. Sillä oli ilmeisesti vähän aikaa sitten hypännyt joku muu, eikä tunti ollut kuulemma mennyt kovin hyvin. Siitä johtuen mulla oli allani tavallista hieman jännittyneempi esteratsu. Tultiin aluksi 2. estettä muutaman kerran. Hypättiin aluksi vain jotain 50-60cm ja Dalia oli ihan älyttömän epävarma ja itseäkin hiukan jännitti, koska mun piti saada hepalle vaan hyviä kokemuksia tästä tunnista. Ja oma jännityshän on siinä tilanteessa se huonoin vaihtoehto... Kuitenkin muutaman tuuppauksen jälkeen tajusin rentoutua ja odottaa ne pari viimeistä askelta ja kas kummaa - hypyt onnistuivat heti paljon paremmin!


Tultiin muitakin esteitä yksittäisinä ja lopuksi mentiin rataa. Taidettiin Dalian kanssa mennä aluksi 60cm ja lopuksi 70cm kokoisena. Valmennuksen tarkoituksena oli katsoa mitä luokkia mennään kisoissa ja Jossu päätyi tämän tunnin perusteella siihen, että mennään Dalian kanssa 60cm ja 70cm. Harmitti hiukan, koska oma tavoite olisi ollut se 80cm, mutta koska hevonen oli kovin epävarma lähes koko tunnin, ei tällä kertaa nostettu esteitä sen korkeammaksi. (Voin sen verran paljastaa, että saatiin kuitenkin myöhemmin sovittua seuraavallekin viikolle hyppäri ja päästiin loppujen lopuksi menemään kisoissa se 80cm! Uteliaimmat voivat kurkata Kisakalenteri-sivulta tuloksia.)

23.9.2015

Mäntylahen talli -blogissa arvonta

Menkäähän kaikki osallistumaan Mäntylahen talli -blogissa olevaan ihanaan arvontaan, jossa voi voittaa joko HV-Polon kassin tai Golden Crown by Glööckler -riimun! Osallistuminen on helppoa ja kaikilla on mahdollisuus osallistua! :) 
Tästä linkistä arvontaan! 

16.9.2015

Lyhyt kisatreeni ja koulukisat Woodyn kanssa

la-su 5.-6.9.
Lauantai-iltana kävin ratsastamassa Woodyn, jotta ehdimme vähän harjoitella koulukisoihin. Aloitin alkukäyntien jälkeen tekemällä muutaman avotaivutuksen ja aloin sitten jo ravailemaan. Woody ei ollut yhtään avuilla, joten Venla suositteli, että jatkaisin käynnissä vielä hetkisen. Se olikin oikein hyvä ratkaisu, sillä sain takaosakäännöksillä ja väistöillä hepan paremmin avuille. Tein myös muutamia pysähdyksiä ja jatkoin sitten ravailua. Tein ravissa alla olevaa tehtävää, eli monikaarista, jonka jokaisen kaaren sisälle tuli voltti ja suoralle aina pysähdys. Aluksi Woody mateli pysähdyksestä käynnin kautta raviin hirvittävän hitaasti. Muutaman kerran käytin raippaa apuna ja heppa tulikin sitten kivan pörheäksi. Woody ei päässyt juoksemaan alta, koska volteilla sen oli pakko keskittyä ja taipua. 

Woody oli älyttömän hyvä ja pienen käyntitauon jälkeen mentiin seuraavan päivän kisarata lävitse muutaman kerran. Se oli ekalla kerralla paljon skarpimpi ja parempi ratsastaa, kun taas toisella kerralla se alkoi jo hiukan väsymään. Koska seuraavan päivän verkka piti olla maneesissa, kävimme sielläkin hiukan pyörähtämässä. Woody ei kuitenkaan ollut erityisen hyvä, joten lopetin heti kun saatiin hyvät pätkät molempiin suuntiin. Loppukäynnit kävimme heittämässä maneesin ympäri menevällä pienellä lenkillä. Kokonaisuudessaan olin tosi tyytyväinen Woodyyn! :)




Sunnuntaina menin paikalle hyvissä ajoin, jotta ehtisin mennä verkkailemaan tarpeeksi ja voisin tehdä kunnon alkuverkat käynnissä. Sain kuulla, ettei verkkaa järjestettykään maneesissa, vaan ryhmissä kentällä, joten en voinutkaan tehdä niin pitkää verkkaa kuten olin kuvitellut. Parikymmentä minuuttia kentällä riitti meille kuitenkin yllättävän hyvin ja Woody oli paljon rauhallisempi kuin oletin. Lähdimme muistaakseni kolmantena ja yritin pitää pojan liikkeessä koko sen ajan kun odotimme vuoroamme.
Itse rata meni mun mielestä ihan hyvin. Alkutervehdykseen se tuli vähän vahvasti ja jouduin sitä aika kovasti pidättämään sekä istunnalla, että kädellä saadakseni sen pysähtymään. Sen vuoksi pysähdys meni vinoksi, mutta saatiin kuitenkin 6, koska se oli ravissa aika suora. Keskiympyrällä Woody tuntui ihan hyvältä ja rauhalliselta ja saimmekin siitä seiskan. Siirtyminen käyntiin oli mielestäni aika hyvä ja tuomarikin on ollut sitä mieltä, että se oli pehmeä, mutta valitettavasti voltti oli liian suuri, mikä tiputti numeron kutoseen. Kaarto radan poikki ravissa oli 8, mistä itse vähän yllätyin, etenkin kun paperissa lukee "täsmällinen tie". Keskityin siinä lähinnä siihen, etten päästänyt Woodya liian pitkäksi, koska se oli siirtymän vuoksi hiukan innoissaan, mutta ilmeisesti ratsastin sitten kulmat kuitenkin hyvin! ;)



Tämän jälkeen tuli siirtyminen käyntiin ja käyntivoltti, joiden jälkeen keskiympyrä ravissa. Saatiin molemmista kohdista 7. Ensimmäisestä kokorataleikkaasta saatiin 8 sujuvan tien ansiosta, mutta toisesta vaan 6, koska Woody vähän sammui, eikä kulkenut enää niin energisesti eteenpäin. Lopputervehdyksestä tuli vaan 5,5, koska Woody oli aika vino. Sen tiedostin itsekin, mutta vaikka rata vähän lässähti loppua kohti, olin silti älyttömän tyytyväinen. Kiittelin ja kehuin heppaa ihan hirvittävästi. Monet sanoivat mulle, että rata oli tosi hyvä ja että Woody meni hirvittävän hienosti! 

Loppukävelin kymmenisen minuuttia ja hoidin sitten Woodyn pois. Vein sen kaikki kamat paikoilleen, enkä sen jälkeen ehtinyt kauaa odotella, kun luokka jo loppui. Koska se oli raviohjelma, kaikki osallistuneet palkittiin, joten mekin saatiin Woodyn kanssa punainen rusetti, jei! Kävin hakemassa arvostelupaperin ja koska yleisvaikutelmasta saatiin tasaista seiskaa, oli tulos yhteensä 68,33% "Rauhallinen, siisti suoritus :)". Olin hirvittävän iloinen siitä, että rata meni noinkin hyvin ja että Woody oli koko ajan kiva, rento ja jopa helppo ratsastaa. Kisapäivästä jäi tosi hyvä maku suuhun ja menen tulevaisuudessa mielelläni uudelleenkin Wooderon kanssa johonkin pikkukisoihin. On se vaan hieno mies! ♥



15.9.2015

Dalia takaisin töihin saikun jälkeen

Postaus on kirjoitettu eilen, joten aikasuhteet ovat vähän pielessä!

Huh, ensimmäiset yo-kirjoitukset ovat vihdoin takanapäin. Tänään olin siis kirjoittamassa biologian ja se tuntui menevän yllättävän hyvin. Keskiviikkona kirjoitan englannin ja ensi viikon perjantaina terveystiedon. Tämä bilsa oli kuitenkin se, mitä eniten stressasin, joten nyt mulla on ehkä aikaa taas postaillakin hiukan! Kerrottavana olisi muutama Dalia-kerta saikun jälkeen ja ne mahdutankin tähän samaan postaukseen. Erillistä postausta olisi tulossa koulukisoista Woodyn kanssa! ;)

Raukalla oli turpa palanut laitsalla :( Mutta on se vaan söppänä! :3
6.9. sunnuntaina ratsastin Dalian ensimmäistä kertaa kotona saikun jälkeen. Se oli lauantaina ollut maastossa, joten tämä oli ensimmäinen kerta kentällä kotiintulon jälkeen. Pohdiskelin ennen ratsastusta, otanko satulan vai en. Lauran kanssa päädyttiin lopulta satulaan. Kävelin aluksi viidestä kymmeneen minuuttiin alkukäyntejä ja sen jälkeen jatkoin vielä parisenkymmentä minuuttia työskennellen edelleen käynnissä. Tein paljon väistöjä, avoja, sulkuja, pysähdyksiä, peruutuksia ja muutamia takaosa- ja etuosakäännöksen poikasiakin väännettiin. Tämänlaiset rauhalliset, mutta kuitenkin keskittymistä vaativat tehtävät ovat hyväksi saikulta palaajalle.

Ravissa Dalia oli aika huono, se oli todella vino, eikä se kauaa jaksanut kulkea oikein päin. Tein vain jotain rentoja juttuja, kuten isoja ympyröitä, kolmikaarisia ynnä muita, joilla hevonen joutui taipumaan. En laukannut ollenkaan. Hevosesta selkeästi huomasi päälle jääneen lomamoodin, mikä ärsytti minua tuolla kerralla hirvittävästi. Näin jälkeenpäin harmittaa oma suhtautuminen Dalian kulkemiseen, mutta mun on todella vaikea olla vertaamatta sitä siihen, mitä se oli ennen kesää. Silloin se oli todella hyvä, mutta nyt pitkän kesäloman ja saikkuilun jälkeen ollaan jouduttu aloittamaan lähes pohjalta. Harmittaahan se, mutta nyt täytyy vaan saada iskoistettua omaan aivoon se, että sen kunto on tällä hetkellä huono ja sitä lähdetään parantamaan pienin askelin, ei suurin harppauksin.




8.9. tiistaina meillä oli Dalian kanssa kouluvalkku. Jossulle sanoinkin, että Dalia on oikeasti huonossa kunnossa, eikä jaksa tehdä paljoa. Lisäksi se on aivan hirvittävän vino. Teimme tunnilla meille suunnattua tehtävää, jossa meidän piti tehdä neliötä ja kääntää kulmissa takaosakäännösmäisesti siten, että hevosen takapuoli jäi vähän uran sisäpuolelle tai, ettei se ainakaan heittänyt ulos. Kulmien välissä hevosen piti olla ehdottoman suora. Teimme todella pitkään käynnissä tätä, koska Dalia yksinkertaisesti poikitti suorilla. Kyllä se siitä tunnin kuluessa parani ja saimme ravissakin ihan siedettäviä - ja jopa suoria - pätkiä. Laukassa Dalia ei olisi oikein jaksanut tehdä (mikä oli ihan ymmärrettävää), joten menimme tehtävän vain ihan muutaman kerran.

Valkussa oli todella hyviä tehtäviä ja olin alkutunnista oikeasti todella tyytyväinen hepan suoritukseen. Kuitenkin tunnin kuluessa mua alkoi jostain syystä hirvittävästi ärsyttämään se kokoaikainen vinous ja se, että vaikka kuinka yritin, en saanut hevosta suoraksi. Laukassa mua jopa pelotti, että vaadin hevoselta yksinkertaisesti ihan liikaa, joten en edes uskaltanut kunnolla pyytää. Olin valkun jälkeen ihan sekavassa mielentilassa, koska mulla ei ollut hajuakaan olinko tyytyväinen vai en. Tiedän myös, että stressi tulevista kirjoituksista ja koulujutuista ylipäätään painoi päälle, joten sekin oli varmasti osasyynä siihen, että hermostuin itselleni. Jälkeenpäin olen oikeastaan ihan tyytyväinen valmennukseen ja sen sisältöön. Ja hevoseen tottakai, sehän yritti kuitenkin koko ajan parhaansa! <3


13.9. eli eilen kävin ratsastamassa Dalian. Mulla oli niin kova stressi päällä tämän päivän kirjoituksista, joten tiesin, että kentälle meneminen ei tulisi kuuloonkaan. Lähdin siis ilman satulaa käyntimaastoon ja käytiin vähän metsäpoluilla samoilemassa. Lopuksi kävimme pellolla ottamassa vähän ravia ja laukkaa eteen-alas-tyylillä ja Dalia oli oikeasti ihan super. Ottihan se vähän heppasen kunnon päälle, mutta kyllä se selkeästi nautti siitä, että sai mennä vapaammassa muodossa pellolla. Siellä Dalia aina vähän syttyy, joten se otti vähän normaalia isompaa askelta, mikä tekee tosi hyvää sen lihaksistolle!

Maastolenkki ja lyhyt peltoilu piristi mieltä kummasti ja stressitaso laski niin paljon. Tuo karvakorva on kyllä maailman parasta terapiaa. Siellä käppäillessämme jäin välillä vaan tuijottamaan Dalian korvia ja mietin kuinka paljon voinkaan rakastaa tuollaista hupsua eläintä! ♥

7.9.2015

Terve heppa takaisin kotiin

Keskiviikkona kävin asioimassa Klaukkalassa ja samalla reissulla katsomassa Daliaa laitumella. Soittelin Pian kanssa ja hän kertoi, että he olivat aikaisemmin juoksutelleet heppaa ja katsoneet, että se oli puhdas. Hän sanoi, että voisin kokeilla miltä se tuntui selästä käsin. Kävin pikaisesti selässä ja otin jonkin verran ravia molempiin suuntiin. Koska laitumen pohja oli jonkin verran epätasainen, en voinut olla täysin varma liikkuiko se puhtaasti. Sovittiin Pian kanssa, että kävisin sen kanssa maastossa seuraavana päivänä, jotta saisimme varmuuden.

Torstaina teimme vähän reilun puolen tunnin lenkin. Kokeilin tasaisella pohjalla sekä ravin, että laukan ja Dalia oli ihan puhdas. Lähdin vielä vähäksi aikaa metsäpoluille samoilemaan ja kiipeilemään, koska se on kuntoutumisen kannalta todella tehokasta liikuntaa. Dalia tykkää niin kovasti metsäpoluilla hengailusta, joten sekin oli todella tyytyväinen. 

Perjantaina ratsastin heppasen takaisin tallille. Aikaa kului noin tunnin verran, koska etenimme pääosin kävellen. Dalia käyttäytyi todella hyvin suht vilkkaasta ympäristöstä huolimatta. 

Olen tosi iloinen, että Dalia parani näin nopeasti pelkällä levolla. Toivottavasti päästäisiin nyt mahdollisimman pian taas treenaamaan kunnolla. Tietenkin hevosen ehdoilla mennään, mutta jos se vain on tarpeeksi hyvässä kunnossa, aiomme tähdätä syyskuun lopun koulu- ja estekisoihin! :)

4.9.2015

Pomppuja Simban kanssa

Tiistain valmennuksessa ratsastin taas Simballa, Dalian viettäessä sairaslomaa laitumella. Meillä oli tällä kertaa vuorossa estevalmennus. En olekaan Simballa koskaan ennen hypännyt, joten odotin ihan mielenkiinnolla mitä tuleman piti. Perus alkuverryttelyjen (käynti, ravi) jälkeen aloimme tekemään tehtävää, joka on merkitty alla olevaan kuvaan punaisella. Eli tarkoituksena oli suoristaa hevonen puomille, puomin jälkeen tuli siirtyminen raviin ja siitä toiseen suuntaan laukka eli aina mentiin eri suuntaan kuin edellisellä kerralla. Tehtävä meni meidän osaltamme todella hyvin. Sain Simban hyvin pidettyä paketissa ja näin ollen tehtävä oli helppo ratsastaa.

Tämän jälkeen aloimme hyppäämään. Aloitimme suoraan radan hyppäämisellä (siniset numerot). Esteet olivat aika pieniä, joten ajattelin Simban hyppäävän ne tuosta noin vain ja tulin siksi ensimmäiselle todella hillityssä vauhdissa. Töks. Ei toiminut se taktiikka. Uusi yritys ja hiukan enemmän rohkaisua peliin. Yli päästiin. Rata oli aika vaivalloisen oloinen, eikä Simba oikeastaan missään vaiheessa tuntunut juurikaan innostuvan esteistä. Sain tulla samalla korkeudella uudelleen ja mun piti kiinnittää erityisesti huomiota myötäämiseen. Tällä kertaa meni jo paremmin, mutta ei kuitenkaan erityisen loistavasti. Se sai kuitenkin riittää meille siltä päivältä ja loppuun sain itsenäisesti venytellä Simbaa eteen-alas. 


Keskusteltiin vielä lopuksi Jossun kanssa tunnista. Hän sanoi, etten ollut tehnyt mitään väärää ja tein hyviä korjauksia, eikä hevosen haluttomuus ollut minun vikani. Sillä on nyt lähes vuoden ajan hypännyt vain yksi tyttö, joten se on tottunut siihen yhteen tiettyyn tyyliin ja oli siksi kanssani niin epävarma. Kielto ja ponin verkkaisuus eivät johtuneet minusta. Olin todella helpottunut kuullessani tämän ja saadessani siten varmuuden siihen, etten itse sössinyt kaikkea. Ja vaikka vaihtelu virkistääkin, olisi silti ihanaa saada se "oma polle" takaisin! ;)