30.10.2015

Itsenäistä kisatreeniä ja pimeää maastoilua


Lauantaina kävin ratsastamassa Dalian ilman satulaa. Menin kentällä n. 45 minuuttia ja sen aikana käytiin hiukan läpi ensi viikonlopun kouluradan osia ja lopuksi menin kerran koko radan. Dalia oli tosi hyvän tuntuinen ja vastaanottavainen koko ajan. Se teki asiat kuten pyysin ja jos se hetken aikaa keskittyi huonosti, sain sen hyvin nopeasti palautettua takaisin työntekoon. Superhieno heppanen!

Sunnuntaina kävin jälleen läpi koulurataan liittyviä juttuja. Tällä kertaa en jättänyt satulaa talliin, koska pitäähän kisoissakin ratsastaa satulalla, enkä tässä lähiaikoina ole valmennuksia lukuunottamatta satulaa juuri kuluttanut. Menin aluksi vaan vähän jotain väistöjä ja ympyröitä alkuverkaksi ja niiden jälkeen tein muutamia askeleenpidennyksiä ja pysähdyksiä. Laukat kävin myös läpi ja keskityin siihen, että hevonen pysyy pyöreänä myös siirtymisen läpi. Se oli yllättävän helppo pitää siellä, kunhan itse ratsasti tarpeeksi napakasti (note to self: noita täytyy harjoitella lisää!). Lopuksi menin koko radan kerran läpi. Vaikeimpia olivat mielestäni askeleenpidennykset, koska Dalia nousee niissä helposti luotiviivan ylle. Niitäkin olisi siis syytä harjoitella lisää paremmalla ajalla. Toinen vaikea juttu oli suoruus esim. alkutervehdykseen tultaessa. Daliaa täytyy hirveästi tukea molemmilta puolilta, jotta se pysyy edes jotenkuten suorana. Ihan lopuksi ennen loppuverryttelyä tein vielä muutaman askeleenpidennyksen. Olin oikeastaan todella tyytyväinen tunnin jälkeen! :)

Kimo hevonen + mutakelit = ♥
Maanantaina olikin jännät paikat. Mentiin nimittäin maastoon ja pikkuhepalle meinasi mennä pupu pöksyyn parikin kertaa, kun rämmittiin otsalampun voimilla metikössä. Onneksi tämä osuus oli jo ihan alkulenkistä, kun luonnonvaloakin oli vielä hiukan tarjolla ja loppumatka olikin hiekka- tai asfalttitietä. Urheasti se kuitenkin taapersi lenkin loppuun asti, vaikka naapuritallin poneja ja postilaatikkoja pitikin vähän pelätä. Noh, ehkä sen voi otukselle antaa anteeksi, kun tämä oli kuitenkin vasta ensimmäinen pimeämaasto täällä Suomessa!

24.10.2015

Liekeissä

Hyppytreenit tämän viikon tiistaina olivat mulle erittäin positiivinen ylläri. Aloitettiin verryttely käynnissä tehden avo- ja sulkutaivutuksen kaltaisia taivutuksia. Dalia oli ihan kiva ja yritti tosissaan. Sitä sai olla kehumassa lähes koko ajan, vaikka kuskilla oli välillä ohjaus vähän hukassa ja siksi mokailtiin hiukan. Hyppääminen aloitettiin kuvaan oranssilla nuolella merkityllä tehtävällä, eli kulmaan voltti myötälaukassa, siitä vastalaukkakaarre uralle ja kulman paikkeilla laukan vaihto ravin kautta ja siitä esteelle. Tuuppasin taas heppaa turhan paljon ja este ylittyi aikamoisella vauhdilla. Tulimme vielä uudestaan, sillä kertaa reilusti huolellisemmin ja tehtävä olikin osaltamme paketissa. 



Siirryttiin heti näiden verryttelytehtävien jälkeen tekemään rataa (sininen 1-2, violetti 3-5). Korkeudeltaan rata oli n. 60-70cm. Jään helposti näillä matalammilla esteillä vaan ratsastelemaan, enkä varsinaisesti ratsasta ja ota hevosta haltuun, annan sen vaan juosta ja tuuppaan sitä liikaa esteille. Rata meni siis ihan ok:sti, ei mitenkään erityisen hyvin, sillä Jossun piti olla kokoajan muistuttamassa mua siitä, että kolme viimeistä askelta odotetaan ja korjaukset tehdään esteiden jälkeen. 

Seuraavaksi hypättiin 80cm rataa (punainen 1-2, violetti 3-6). Tuuppasin ensimmäiselle esteelle ihan liikaa, jolloin Dalialla oli kaksi vaihtoehtoa: hypätä tosi kaukaa tai ottaa yksi pieni askel. Hevonen päätyi ratkaisuun 2. Joka tapauksessa jouduin aloittamaan alusta ja skarppaamaan itse vähän enemmän. Se onneksi herätti loppuradan ajaksi ja pysyin jo vähän valppaampana. En antanut Dalian juosta, vaan otin sen kiinni. Odotin jo vähän paremmin, mutta edelleen yritin vielä niillä kolmella viimeisellä askeleella duunailla omiani. Onneksi en kuitenkaan mitään kovin räikeää tehnyt, eikä Dalia siksi ottanut nokkiinsa, vaan pelasti mun virheet. Se rata oli joka tapauksessa huomattavasti aikaisempaa parempi.



Jossu sanoi, että nostetaan vikalle radalle mulle vielä muutama este, mutta loppujen lopuksi koko rata oli sen 90cm. Nyt osasin vihdoin antaa hevoselle tarpeeksi sitä omaa tilaa ja jaksoin odotella viimeiset askeleet. Jossukin oli ihan, että "miten sä maltoitkin? :D". Ensimmäiset kaksi estettä suoritimme ihan tyylikkäästi. Kolmannelle ei nähnyt paikkaa kuski, eikä hevonen ja hyppy olikin ihan räpellystä. En päässyt yhtään mukaan ja heitin vaan ohjat menemään, koska olisin jäänyt tosi pahasti kiinni suuhun, jos olisin pitänyt kiinni. Videolta kuuluu Kerin "voi perkule", mutta valmentajan mielestä se oli "hienosti pelastettu ohjilla, taitava viime hetken pelastus!", ehkä meistä tuleekin stunttiratsukko, hah :D

Siinä sitten kerättyäni taas ohjat käteen, otin uuden lähestymisen samaiselle esteelle ja hyppy oli tosi hyvä. Dalia taisi itsekin hiukan kummastua aikaisempaa hyppyä ja sekin skarppasi tosi hyvin. Siitä seuraavat, nelonen ja vitonen, ylittyivät näppärästi. Mutta kun tultiin kutoselle, eli sille samaiselle okserille, Dalia tökkäisi. Tiesin itsekin jo kaarretta ratsastaessani, ettei se mene yli. Se jäi niin hitaaksi, enkä ehtinyt korjata sitä tarpeeksi nopeasti. Eipä mitään, uutta yritystä vaan. Tällä kertaa Dalia tuli tosi pohjaan, koska se itse aristeli äskeisen kiellon jälkeen. Tultiin vielä kerran uudestaan ja este tippui, mutta hyppy oli muuten hyvä, joten lopetettiin siihen.

Uskalsin laittaa teillekin näkyville videota meidän 90cm radasta. Leikkasin pois tiet, joten videolla näkyvät vain hypyt. Jätin myös meidän stunttihypyn piiloon ihan vain teidän silmiänne säästääkseni ;). Mun mielestä ei hullumman näköistä, ottaen huomioon sen, että emme aikaisemmin ole tuota korkeutta hypänneet. Kommentoida saa, mutta muistakaahan antaa meille kokemattomille hiukan armoa! ;)



Huh, mulle jäi tosi hyvä fiilis tunnista! Päästiin ensimmäistä kertaa ikinä hyppäämään 90cm ratana ja fiilikset oli kyllä korkealla. Paljonhan mulla on vielä opeteltavaa ja kehittyä voi vaikka kuinka paljon, mutta tilanteeseen ja harjoitusmäärään nähden en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Dalia suoritti tosi hyvin koko tunnin kuskin mokailusta huolimatta. Toivottavasti saataisiin vielä yhdet estetreenit ennen ImRan kisoja 1.11.!

Kuvista ja videosta iso kiitos Kerille! :)



23.10.2015

Hyvän mielen peltoilut

Tää hevonen on parasta, mitä mulle on tapahtunut ♥
Tulimme lomamatkalta takaisin kotiin viime lauantaina. Lämpimästä Kroatiasta takaisin Suomeen palaaminen oli paljon miellyttävämpää, kun seuraavana päivänä oli vuorossa tallipäivä. Jo ennen kuin pääsin tallille, oli selvää, että tällä kertaa mentäisiin taas pellolle vähän treenailemaan, hauskanpitoa unohtamatta. Lähdettiin matkaan ilman satulaa ja Laura nakitettuna kameran taakse, eli suuret kiitokset hänelle postauksen kuvista ja videosta! <3

Alkuverkasta ei tahtonut tulla oikein mitään, kun keskustelunaiheet Lauran kanssa pomppivat maasta taivaaseen, eikä kuski ollut varsinaisesti keskittynyt hevoseensa. Kuitenkin heti, kun otin ohjat kunnolla käteen ja aloin ratsastaa, oli Dalia heti tosi kiva. Se oli hieman epätasainen edestä ja jäi helposti matelemaan, mutta kuskin skarpatessa, parani heti myös hevosen keskittymiskyky. Tehtiin vähän ravissa ja laukassa juttuja. Vitsit, että Dalian laukka on tuolla pellolla ihan eri sfääreissä kuin kentällä. Tuota lisää kiitos!




Hetken aikaa treenailtuamme innostuin ideasta kokeilla muutamaa pientä maastoestettä ilman satulaa. Dalia oli hirvittävän innoissaan ideasta ja pieniä pukkejakin sieltä irtosi. Nauroin vaan ihan älyttömästi yrittäessäni pysyä selässä. Onnistumisprosentti oli kuitenkin hyvä, sillä pysyin selässä koko ajan! ;) Otimme muutaman hypylle jokaiselle esteelle ja uskaltauduimme jopa kokeilemaan sinistä kanisteria, siitäkin pääsimme yhden tutustumisstopin jälkeen reippaasti ylitse! Kun maastoesteet oli valloitettu, otimme vielä muutaman baanauspätkän. Dalian kanssa on niin ihana mennä ihan täysiä, kun se nauttii siitä touhusta niin kovasti! Ihan kiitettävästi sieltä vauhtia irtoaakin, mutta onneksi se kuuntelee myös pidätteitä ihan hyvin. Baanipätkien jälkeen ravailin jonkin aikaa eteen-alas ja lopuksi teimme vielä pitkät loppukäynnit. Mulla oli ratsastuksen jälkeen ihan hirvittävän hyvä fiilis! Ihana heppa ♥






22.10.2015

Ihan hukassa estetunnilla

Nyt olisi vuorossa juttua jo syyslomaa edeltävän viikon estevalmennuksesta eli tiistaista 6.10. Kirjoittelen vaan lyhkäisen reportaasin, kun valkusta on tosiaan kulunut jo jonkin aikaa, enkä muista enää kaikkea. Kuvista kiitos Kerille! :)



Mentiin kuvan mukaisia tehtäviä alkuun, eli voltin kautta puomille ja siitä tietyllä laukkamäärällä seuraavalle. Tehtiin tätä jonkin aikaa ja sen jälkeen otettiin verkkahypyiksi 4-5 -linjaa. Meillä meni tie hiukan puihin, koska en ottanut hevosta tarpeeksi hyvin kiinni ja tein huolimattomia kaarteita, heh. Lopuksi mentiin vielä muutama rata, 70cm ja 80cm. Radat menivät ihan ok, sekä huonoja, että hyviä hyppyjä tuli, yli mentiin kaikista anyway.

Koko tunti meni vähän niin ja näin, itse olin hiukan hukassa koko ajan, mutta heppa suoritti siitä huolimatta hyvin. Dalia tuntui kuitenkin hiukan tahmealta oikeastaan koko ajan. Tuuppailin hevosta esteille itse ihan sokkona paikoista, enkä muutenkaan ollut itse ihan skarppina. En ollut tyytyväinen omaan suoritukseeni, Daliaan sen sijaan olin, sillä se suoritti hyvin kuskin mokailusta huolimatta. Lisäksi mua ärsyttää näissä kuvissa mun jalkojen asento hypyissä; miten ne voi edes mennä noin?! :D

ps. Ulkoasu vaihtui syksyisempään. Pidättekö uudesta bannerista? :)





18.10.2015

Lokakuun ensimmäinen viikonloppu

3.10. tallin omien koulukisojen (tulossa erillistä postausta) jälkeen kurvasin Marian pihalle kuuden aikoihin. Maria oli itse jo aloittelemassa Papun kanssa, joten nappasin ylhäältä mukaani Sällin kamat ja kuulumisten vaihdon jälkeen hain ruunan tarhasta. Ratsastin varmaan vain n. 20 minuuttia, kun olin jo valmis. Sälli tuli niin nopeasti hyväksi, etten kokenut tarpeelliseksi ratsastaa pidempään kun pimeäkin oli jo tulossa. Tällä kertaa papparaisen ratsastus oli ihan erilaista kuin ennen. Se on ollut aikaisemmin aika vahva ratsastaa, mutta tällä kertaa se oli ihan super! Se tuli takaisin jo ajatuksesta, eikä mulla ollut laukassa tai sen jälkeenkään mitään ongelmaa vauhdin kanssa! Superpapan jälkeen nappasin vielä Maissin tarhasta ja humputtelin hetken ilman satulaa. Maisa oli niin huvittava, kun se oikein tosissaan yritti! Ei se oikeastaan kykene rakenteensa/kankeutensa puolesta kulkemaan esim. muodossa, mutta voi kun se oli suloinen kun se oikein yritti. Se oli niin motivoitunut ja koko ajan kulki ihanan ylpeästi kuin väliajoin huomautellen "kato nyt kun mä osaan!". Voi ihanuus! :D

Loppuilta sujui iltapalan ja leffan merkeissä. Aamulla katseltiin telkkaria ja päivällä Marialle tuli hoitoon kaksi hänen serkkuaan. Kun he olivat lähteneet, menimme ratsastamaan. Menimme pellolla kaikilla hepoilla. Menin taas ensin Sällin ja herra oli niin suloinen ja innoissaan! Esitettiin ainakin hienoa ravipidennystä, haha! Laukkailtiin myös pari kertaa mäkeä ylös ja kävelin sitten loppuajan, koska Sälli oli jo hiukan hiessä, enkä viitsinyt sitä ihan hirveästi rasittaa. Seuraavaksi heitettiin aivot narikkaan ja lähdettiin Maissilla ja Sallilla ilman satulaa pellolle. Maissi oli niin hupsu ja luuli menevänsä niin hirvittävän kovaa. Mummeli yritti tosissaan päästä eroon kuskista, sellaisia pukkeja se esitteli, hupsu! :D Ratsastuksen jälkeen jouduinkin jo pian lähtemään kotiinpäin.

Ei uusia kuvia, joten saatte tyytyä n. vuoden vanhoihin kuviin. vas. Maissi ja oik. Sälli :)
Kotona ehdin nopeasti syödä ja lähdin sitten uudelleen tallille - tällä kertaa ratsastamaan Daliaa. Mentiin pellolla ilman satulaa tämänkin neidin kanssa. Mentiin Merikken ja Helmin kanssa ja treenailtiin ensin molemmat hiukan omissa oloissamme. Tein mm. väistöjä ravissa ja laukassa treenattiin hiukan suoruutta ja nostoja, sekä siirtymisiä laukasta käyntiin. Dalia oli tosi kivan tuntuinen ja teki kaiken mitä pyysin. Sitä on ihan erilaista ratsastaa pellolla kuin kentällä. Lopuksi otettiin Merikken kanssa muutama spurttipätkä. Dalia oli hirvittävän tyytyväinen kun sai päästellä oikein luvan kanssa ja menikin todella lujaa! Käveltiin vielä oikein pitkät loppukäynnit, jotta hevoset saisivat varmasti vetää tarpeeksi henkeä.

Vaikka lauantain koulukisat menivätkin vähän penkin alle, viikonloppu oli kokonaisuudessaan ihan mahtava. Marian kanssa oli todella kiva nähdä pitkästä aikaa ja loistavat hevoset kruunasivat fiiliksen! :)
Kisoista on tosiaan tulossa vielä postausta, kunhan saan kuvia ja KN:än arvostelupaperin itselleni.

16.10.2015

Treenailua tallin koulukisoihin (29.9.)

Tallin omat koulukisat järjestettiin lokakuun ensimmäisenä lauantaina, joten tiistain valmennuksessa harjoittelimme tietenkin niihin. Juteltiinkin Jossun kanssa heti valmennuksen alussa, että voisin mennä kisoissa sekä C:n, että KN:än, koska kotikisoissa voisi hyvällä ja rennolla fiiliksellä kokeilla tason nostamista. Harjoittelimme valmennuksessa vain KN:ää, koska se oli vaativampi ohjelma. En ole koskaan aikaisemmin mennyt KN:ää, joten ohjelma oli minulle vieras. 

Menimme aluksi taas pätkiä ja lopuksi kaikki saivat mennä radan läpi kokonaisuudessaan. Dalia oli alkutunnista ihan super ja radan pätkät menivät hyvin. Toki heikkouksiakin löytyi. Se laukka oli edelleen kinkkisin osuus ja tällä kertaa kokeiltiin hiukan kootumpaa laukkaa (vrt. viimeksi pidempää). Laukasta käyntiin siirtymisiä emme ole koskaan ennen treenanneet Dalian kanssa, joten osasinkin jo olettaa, että ne eivät oikein toimi. Tulimme poikkeuksetta joka kerta muutaman raviaskeleen kautta käyntiin, mutta en ottanut siitä suurta huolenaihetta, sillä se olisi kuitenkin vain yksi kohta radassa. 

Rata meni kokonaisuudessaan ihan hyvin, mutta koska se oli vasta lopputunnista, oli Dalia ehtinyt jo hiukan väsähtää. Muistin kuitenkin koko radan (jee!) ja sain hepan ihan hyvin suorittamaan loppuun asti. Fiilis oli tunnin jälkeen tosi hyvä, koska Dalia oli ollut tosi kiva ja olin innoissani siitä, että pääsisimme pian starttaamaan ensimmäisen yhteisen helpon B:n! :)

Laatukuva, mutta kuvituksen vuoksi tärähtänyttä materiaalia loppukäynneiltä :D

14.10.2015

Aina ei voi voittaa, mutta se ei haittaa

PeRan estekisat 27.9.

Edellisen päivän katastrofista huolimatta lähdin estekisoihin ihan positiivisin mielin. Tulimme kisapaikalle juuri oikeaan aikaan, sillä heti kun olin ilmoittautunut, pääsimme radankävelyyn. Kävelin radan kaksi kertaa läpi. Se oli aika simppelin ja kivan oloinen rata. Paljon pitkiä teitä, mutta myös muutama hiukan tiukempi käännös. 

70cm verkka meni tosi hyvin. Kaikki hypyt osuivat nappiin ja otinkin vain muutaman verkkapompun. Pääsimme hetken kuluttua maneesiin ja saimme odottaa kahden aikaisemman radan ajan. Kun meidän vuoro tuli, lähdimme kohti tuomarin päätyä. Osasinkin jo eilisen perusteella päätellä, ettei Dalia ole kovin mielellään sinne menossa, mutta toisen ponin avulla pääsimme päätyyn. Aloitin radan ja ykköselle teimme heti vauhdikkaan hypyn. Kakkoselle tuli stoppi, koska se oli kohti tuomarin päätyä. Onneksi Sini huuteli mulle, että "käytä sitä raippaa" ja sainkin hevosen yli ongelmitta loppuradasta. Muutaman esteen jälkeen Dalia syttyi ja pääsi itsekin sellaiseen "jee, esteitä!"-fiilikseen. Mentiin aika lujaa, mutta yli päästiin kaikista lopuista. 

© Pia
80cm verkassa otin jälleen vain muutaman hypyn ja pian pääsimmekin takaisin maneesiin. Tällä kertaa pääsimme tuomarinpäätyyn jo edellisen ratsukon suorituksen ajaksi. Siellä Dalia vähän pällisteli ympärilleen, mutta otti kuitenkin aika rennosti. Itse rata meni ihan ok. Mentiin taas hiukan liian lujaa ja perusradan toisiksi viimeinen tulikin siksi alas. Vikalle otettiin stoppi, koska siihen oli ilmestynyt pieniä lihavia hevosia syövä portti. Tiesin jo radan kävelyssä, että se tulee olemaan se, mitä katsellaan, jos katsellaan. Jostain syystä en kuitenkaan onnistunut rohkaisemaan heppaa tarpeeksi ja siksi tuli kielto. Hypättiin se sitten tyylikkäästi ilman toista jalustinta ja rata oli siinä. 

Vaikka menestys ei ollutkaan päätähuimaava, olen silti ihan tyytyväinen ratoihin. Etenkin 70 meni hyvin sen kiellon jälkeen. Kasikympissä oli liikaa vauhtia, mutta muuten rata oli ihan ok. Ainakaan ei kielletty ulos kummastakaan. Ensi kerralla täytyy vaan muistaa ratsastaa vähän tarkemmin jalalla ja muistaa käyttää raippaa, silloin kun sitä tarvitaan. Myös vauhdin kanssa täytyy olla tarkempi. Mun täytyy vaan oppia luottamaan siihen, ettei se hevonen stoppaa, vaikka sitä pyytäisinkin vähän hidastamaan. Mutta, olipahan ainakin kokemus ja nyt tiedän, mihin asioihin on kiinnitettävä huomiota ensi kerralla! ;)

© Pia

12.10.2015

Tamma sanoi ei

PeRan koulukisat 26.9.

Kuten ehkä otsikosta on pääteltävissä, ei meitä koulukisoissa taaskaan onnistanut. Mulla on mennyt huonosti lähes kaikki tämän vuoden koulukisat, eivätkä nämä olleet poikkeus. Tai mistäpä sitä tietää, miten hyvin olisimme onnistuneet, jos olisimme päässeet radan loppuun asti...

Aamulla mulle tuli ihan järkyttävä kiire, koska kyyti kuppaili vaikka ja kuinka kauan, eikä mulla sen vuoksi ollut kuin max. puolisen tuntia aikaa laittaa heppa kisakuntoon. Hiukan nolotti, kun ei edes alkeellista lettiä ehtinyt väsäämään, mutta toisaalta, eipä sillä meidän suorituksen kannalta mitään väliä ollut kuitenkaan. Ehdittiin hyvissä ajoin kisapaikalle ja kävin ilmoittautumassa. Kävelin vielä hetken selästä käsin ennen kuin aloitin verkkailemaan. 

Menin aluksi aika rennosti ja varmistin vain, että Dalia oli tuntumalla. Sen jälkeen kävin läpi osia radasta mm. askeleenpidennykset ja laukannostot. Dalia oli todella hyvän tuntuinen ja lähdin positiivisin fiiliksin radalle. Odoteltiin päädyssä kahden ratsukon ajan ja Dalia käyttäytyi hyvin, mutta kun tuli meidän vuoromme astua valkoisten aitojen sisälle, ei mikään ollutkaan enää niin mutkatonta. Tuomarin pöytä oli pelottava, kaiutin oli pelottava ja jopa kirjain seinällä olisi voinut hyökätä hevosparan kimppuun. Sain vaivoin runtattua hevoseni tuomarin päätyyn ja lähtölupa annettiin aivan liian nopeasti.

© Pia
Tulin alkutervehdykseen, mutta koska se oli tuomaria kohti, pysähdyimme aivan liian aikaisin. Eikä siitä enää liikuttu. Taistelun ja järjettömän peruuttelun, kiemurtelun ja kaartelun tuloksena sain hevosen n. viiden metrin päähän päädystä. Tuomari huomasi hätämme ja kehotti jatkamaan siitä askeleenpidennykseen siten, etten kävisi kulmassa asti ollenkaan. No, toiseen päätyyn kyllä pääsimme hienolla, mutta kiireisellä askeleenpidennyksellä, mutta sieltä takaisinpäin tultava kolmikaarinen oli täydellinen fiasco. Heppa pysähtyi jokaiseen kaarteeseen, peruutti ja kolmanteen stoppasi täysin. Sain hepan vietyä aika lähelle "pelottavaa" päätyä ja huikkasin tuomarille, että keskeytän. 

(Varoitus: seuraavaksi vuorossa epätoivoinen tunnelataus). Mä en ole koskaan aikaisemmin joutunut keskeyttämään koulurataa. Eikä yksikään hevonen ole possuillut mulle noin pahasti. Itkin varmaan kaksi minuuttia Lauran olkapäälle. Täydellinen epätoivon tunne valtasi. Dalia oli mennyt treeneissä niin hyvin, se oli ollut verkassa tosi hyvä. Oikeasti odotin hyvää tulosta tältä radalta. Ja sitten kävi näin. Se oli kuin isku vasten kasvoja. Mun teki mieli vaan käpertyä sänkyyn peiton alle itkemään koko loppuelämäksi. Miksi näin kävi, mistä mua rankaistaan? Tuntui kuin kaikki työ, jokainen minuutti tuon eläimen selässä olisi ollut turhaa, hukkaan heitettyä.

Käveltiin Dalian kanssa takaisin kotiin. Juttelin Arjan kanssa menneestä kesästä ja sain muuta ajateltavaa. Kun pääsimme tallille, olin jo ihan rauhallinen. Lässytin ja taputtelin Daliaa, tein sen kanssa vähän venytyksiä ja lässytin vähän lisää. Typerä hevonen, miksi mä rakastan sitä niin paljon? Mä en oikeastaan missään vaiheessa ollut vihainen hevoselle, mulle ei tullut pieneen mieleenikään rankaista sitä millään tavalla. Ei missään vaiheessa. Hoidin sen pois ja vein sen tarhaan kuin minä tahansa muunakin päivänä.

Menin vielä takaisin kisoihin. Tällä kertaa huomioliivi päällä huutelemaan ratsukoita maneesiin. Vähän myöhemmin pääsin myös käsisihteeriksi. Jollakin tauolla mun tallikaverit ojensi mulle arvostelupaperin. Sanoin, etten todellakaan taida tarvita sitä ja olin jo nakkaamassa sen roskiin, mutta ne sanoi, että lue se nyt vaan. Onneksi luin. Se piristi yllättävän paljon. Ihana tuomari, kiitos!

"Tamma sanoi ei :(
Huono päivä teille, huomenna uusi päivä"

© Pia

9.10.2015

Innostunut ratsu estetunnilla (22.9.)


22.9. tiistain valmennuksessa harjoiteltiin estekisoihin. Aluksi teimme puomitehtävää, minkä jälkeen hypittiin yksittäisiä esteitä, korkeudeltaan n. 60-70cm. Dalia oli ihan erilainen kuin edellisen viikon estetunnilla; se imi esteille normaalisti ja oli selkeästi innoissaan esteistä. Sitä sai pikemminkin pidätellä, jee! Verryttelyhyppyjen jälkeen ratsastimme pari rataa. Aluksi mentiin 70cm, lopuksi 80cm. Dalia oli ihan liekeissä ja sen kanssa oli mun mielestä todella helppo tehdä. Saatiin tulla lopuksi vielä muutama yksittäinen 80cm (kuvassa sinisellä). 

Tunnista jäi ihan superhyvä fiilis, etenkin siksi, että heppa oli ollut niin innoissaan. Dalia selkeästi nautti hyppäämisestä ja Jossu sanoikin, että teen tarpeeksi, mutta en liikaa, ja siksi hevonen kokee osaavansa. Jossu sanoi, että ratsastan hyvin ja annan hevoselle tarpeeksi omaa tilaa ja rauhaa, jolloin se saa itsekin tehdä päätöksiä. En häiritse sitä hypyissä ja huolehdin siitä, että mieluummin myötään liikaa, kuin jään suusta kiinni. Olin tosi iloinen niistä sanoista, ehkä mä en olekaan ihan toivoton tunari! :D

© Pia
Saatiin lupa mennä kisoissa 70cm ja 80cm. Olin salaa aika ylpeä hepasta ja itsestäni, koska onnistuttiin vakuuttamaan meidän valmentaja siitä, että me ollaan sittenkin jo tarpeeksi hyviä nostamaan tasoa! ;)

8.10.2015

Koulutreeniä (19.9.)

Aika jännittynyt se on niskasta. © Pia
19.9. eli jo reilu kolme viikkoa sitten lauantaina Jossu piti meille kouluvalkun, jossa hiottiin kouluratoja PeRan kisoja varten. Aloitimme ihan aluksi vain sillä, että hevoset tulivat suoraan lävistäjälle ja alkutervehdykseen. Dalia oli yllättävän suora ja tosi kivan tuntuinen. Mentiin tällä tavalla lähes kaikki radan osat läpi ja lopuksi koko rata yksi kerrallaan. Meille hankaliksi jutuiksi osoittautuivat tahti ja tasaisuus, laukat ja etenkin laukasta raviin siirtymiset. Näitä osasin itsekin jo vähän epäillä. 

Tahdikkuudesta sen verran, että vika löytyi jälleen suurimmaksi osaksi satulan päältä. Mulla on sellainen ongelma, että jalat lähtevät irtoamaan helposti hevosen kyljistä ja koska Dalia tarvitsee paljon tukea jalalla, tulee siitä aina rauhaton ja se tiputtaa selän heti kun irrotan jalan. Lisäksi mulla on harhailevat kädet, jotka yleensä leviävät ja niistä tulee matalat. Dalia sinänsä tykkää matalasta kädestä, mutta silloin en itse saa tasaista tuntumaa, eikä hevonen ole siten rehellisesti läpi.

Kiva könö kuskilla :D © Pia
Tässä hyvä esimerkki mun löysästä kädestä.. Heppa ei ole rehellisesti siinä. © Pia
Laukassa hevonen oli pään kanssa tosi rauhaton ja tiputti selän tosi helposti. Kokeiltiin ensin etenevää, pitkää laukkaa ja sitten vähän kootumpaa laukkaa, mutta tulos oli molemmissa sama. Päädyttiin kuitenkin pidempään laukkaan, sillä se oli siinä aavistuksen verran kivempi. Laukkalävistäjillä Dalia lähti helposti pidentämään, joten niillä mun piti olla erityisen tarkka siitä, etten päästänyt sitä etenemään liian pitkänä. Jos päästin, siirtymisetkin olivat laaduttomia. Ravi oli vaikeampi saada haltuun, jos laukka ei ollut hallittua. Sinänsä erittäin simppeli juttu, mutta se vaati multa erittäin tehokasta ratsastusta.

Kaikista pienemmistä ja suuremmista epäkohdista huolimatta olin todella tyytyväinen ja tunti olikin varmaan siihen mennessä syksyn paras kouluvalkku. Heppa oli jollakin tavalla hivenen helpompi kuin ennen. Ainakin se oli vastaanottavaisempi ja enemmän ratsastettavissa. Sain todella tehdä työtä, mutta fiilis oli silti hyvä. En edelleenkään saanut Daliasta irti sen parasta, mutta se oli huomattavasti parempi kuin se oli koko syksynä aikaisemmin ollut.

Kyllä siitä laukastakin joskus vielä jotain tulee! ;) © Pia

1.10.2015

Puoli vuotta


Tässä muutamia kuvia matkan varrelta. 
Se on kestänyt jo puoli vuotta. 
Aika kuluu nopeasti. 
Olemme onnistuneet, 
olemme epäonnistuneet, 
mutta ennen kaikkea, 
olemme oppineet. 

En olisi uskonut vielä puoli vuotta sitten, että oltaisiin nyt tässä pisteessä. Meillä on takana jo ensimmäinen 80cm-rata ja parin päivän päästä starttaamme ensimmäisen helpon B:n. Meillä on kaksi yhteistä ruusuketta ja onnistuneita valmennuksia takana. Olemme oppineet asioita kantapään kautta, tekemällä ensin väärin, sitten korjaamalla. Epäonnistumisista on opittu kaikista eniten. Olemme myös pitäneet hauskaa, baananneet pellolla ja samoilleet metsissä. Meidän tarina jatkuu, toivottavasti vielä pitkään. Tulemme jatkamaan samalla linjalla; onnistuen, epäonnistuen, oppien ja pitäen hauskaa. Ja ennen kaikkea rakastaen.

En löydä sanoja kuvaamaan sitä, kuinka paljon rakastan tuota otusta. Ehkei niitä tarvitsekaan löytää. Mulle riittää, että se on siinä ja että se on omalla tavallaan täydellinen. Täydellinen mulle, juuri tuollaisena kuin se on. 

Maailman hupsuin, mutta kaikista rakkain.