24.10.2015

Liekeissä

Hyppytreenit tämän viikon tiistaina olivat mulle erittäin positiivinen ylläri. Aloitettiin verryttely käynnissä tehden avo- ja sulkutaivutuksen kaltaisia taivutuksia. Dalia oli ihan kiva ja yritti tosissaan. Sitä sai olla kehumassa lähes koko ajan, vaikka kuskilla oli välillä ohjaus vähän hukassa ja siksi mokailtiin hiukan. Hyppääminen aloitettiin kuvaan oranssilla nuolella merkityllä tehtävällä, eli kulmaan voltti myötälaukassa, siitä vastalaukkakaarre uralle ja kulman paikkeilla laukan vaihto ravin kautta ja siitä esteelle. Tuuppasin taas heppaa turhan paljon ja este ylittyi aikamoisella vauhdilla. Tulimme vielä uudestaan, sillä kertaa reilusti huolellisemmin ja tehtävä olikin osaltamme paketissa. 



Siirryttiin heti näiden verryttelytehtävien jälkeen tekemään rataa (sininen 1-2, violetti 3-5). Korkeudeltaan rata oli n. 60-70cm. Jään helposti näillä matalammilla esteillä vaan ratsastelemaan, enkä varsinaisesti ratsasta ja ota hevosta haltuun, annan sen vaan juosta ja tuuppaan sitä liikaa esteille. Rata meni siis ihan ok:sti, ei mitenkään erityisen hyvin, sillä Jossun piti olla kokoajan muistuttamassa mua siitä, että kolme viimeistä askelta odotetaan ja korjaukset tehdään esteiden jälkeen. 

Seuraavaksi hypättiin 80cm rataa (punainen 1-2, violetti 3-6). Tuuppasin ensimmäiselle esteelle ihan liikaa, jolloin Dalialla oli kaksi vaihtoehtoa: hypätä tosi kaukaa tai ottaa yksi pieni askel. Hevonen päätyi ratkaisuun 2. Joka tapauksessa jouduin aloittamaan alusta ja skarppaamaan itse vähän enemmän. Se onneksi herätti loppuradan ajaksi ja pysyin jo vähän valppaampana. En antanut Dalian juosta, vaan otin sen kiinni. Odotin jo vähän paremmin, mutta edelleen yritin vielä niillä kolmella viimeisellä askeleella duunailla omiani. Onneksi en kuitenkaan mitään kovin räikeää tehnyt, eikä Dalia siksi ottanut nokkiinsa, vaan pelasti mun virheet. Se rata oli joka tapauksessa huomattavasti aikaisempaa parempi.



Jossu sanoi, että nostetaan vikalle radalle mulle vielä muutama este, mutta loppujen lopuksi koko rata oli sen 90cm. Nyt osasin vihdoin antaa hevoselle tarpeeksi sitä omaa tilaa ja jaksoin odotella viimeiset askeleet. Jossukin oli ihan, että "miten sä maltoitkin? :D". Ensimmäiset kaksi estettä suoritimme ihan tyylikkäästi. Kolmannelle ei nähnyt paikkaa kuski, eikä hevonen ja hyppy olikin ihan räpellystä. En päässyt yhtään mukaan ja heitin vaan ohjat menemään, koska olisin jäänyt tosi pahasti kiinni suuhun, jos olisin pitänyt kiinni. Videolta kuuluu Kerin "voi perkule", mutta valmentajan mielestä se oli "hienosti pelastettu ohjilla, taitava viime hetken pelastus!", ehkä meistä tuleekin stunttiratsukko, hah :D

Siinä sitten kerättyäni taas ohjat käteen, otin uuden lähestymisen samaiselle esteelle ja hyppy oli tosi hyvä. Dalia taisi itsekin hiukan kummastua aikaisempaa hyppyä ja sekin skarppasi tosi hyvin. Siitä seuraavat, nelonen ja vitonen, ylittyivät näppärästi. Mutta kun tultiin kutoselle, eli sille samaiselle okserille, Dalia tökkäisi. Tiesin itsekin jo kaarretta ratsastaessani, ettei se mene yli. Se jäi niin hitaaksi, enkä ehtinyt korjata sitä tarpeeksi nopeasti. Eipä mitään, uutta yritystä vaan. Tällä kertaa Dalia tuli tosi pohjaan, koska se itse aristeli äskeisen kiellon jälkeen. Tultiin vielä kerran uudestaan ja este tippui, mutta hyppy oli muuten hyvä, joten lopetettiin siihen.

Uskalsin laittaa teillekin näkyville videota meidän 90cm radasta. Leikkasin pois tiet, joten videolla näkyvät vain hypyt. Jätin myös meidän stunttihypyn piiloon ihan vain teidän silmiänne säästääkseni ;). Mun mielestä ei hullumman näköistä, ottaen huomioon sen, että emme aikaisemmin ole tuota korkeutta hypänneet. Kommentoida saa, mutta muistakaahan antaa meille kokemattomille hiukan armoa! ;)



Huh, mulle jäi tosi hyvä fiilis tunnista! Päästiin ensimmäistä kertaa ikinä hyppäämään 90cm ratana ja fiilikset oli kyllä korkealla. Paljonhan mulla on vielä opeteltavaa ja kehittyä voi vaikka kuinka paljon, mutta tilanteeseen ja harjoitusmäärään nähden en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Dalia suoritti tosi hyvin koko tunnin kuskin mokailusta huolimatta. Toivottavasti saataisiin vielä yhdet estetreenit ennen ImRan kisoja 1.11.!

Kuvista ja videosta iso kiitos Kerille! :)



4 kommenttia: