12.10.2015

Tamma sanoi ei

PeRan koulukisat 26.9.

Kuten ehkä otsikosta on pääteltävissä, ei meitä koulukisoissa taaskaan onnistanut. Mulla on mennyt huonosti lähes kaikki tämän vuoden koulukisat, eivätkä nämä olleet poikkeus. Tai mistäpä sitä tietää, miten hyvin olisimme onnistuneet, jos olisimme päässeet radan loppuun asti...

Aamulla mulle tuli ihan järkyttävä kiire, koska kyyti kuppaili vaikka ja kuinka kauan, eikä mulla sen vuoksi ollut kuin max. puolisen tuntia aikaa laittaa heppa kisakuntoon. Hiukan nolotti, kun ei edes alkeellista lettiä ehtinyt väsäämään, mutta toisaalta, eipä sillä meidän suorituksen kannalta mitään väliä ollut kuitenkaan. Ehdittiin hyvissä ajoin kisapaikalle ja kävin ilmoittautumassa. Kävelin vielä hetken selästä käsin ennen kuin aloitin verkkailemaan. 

Menin aluksi aika rennosti ja varmistin vain, että Dalia oli tuntumalla. Sen jälkeen kävin läpi osia radasta mm. askeleenpidennykset ja laukannostot. Dalia oli todella hyvän tuntuinen ja lähdin positiivisin fiiliksin radalle. Odoteltiin päädyssä kahden ratsukon ajan ja Dalia käyttäytyi hyvin, mutta kun tuli meidän vuoromme astua valkoisten aitojen sisälle, ei mikään ollutkaan enää niin mutkatonta. Tuomarin pöytä oli pelottava, kaiutin oli pelottava ja jopa kirjain seinällä olisi voinut hyökätä hevosparan kimppuun. Sain vaivoin runtattua hevoseni tuomarin päätyyn ja lähtölupa annettiin aivan liian nopeasti.

© Pia
Tulin alkutervehdykseen, mutta koska se oli tuomaria kohti, pysähdyimme aivan liian aikaisin. Eikä siitä enää liikuttu. Taistelun ja järjettömän peruuttelun, kiemurtelun ja kaartelun tuloksena sain hevosen n. viiden metrin päähän päädystä. Tuomari huomasi hätämme ja kehotti jatkamaan siitä askeleenpidennykseen siten, etten kävisi kulmassa asti ollenkaan. No, toiseen päätyyn kyllä pääsimme hienolla, mutta kiireisellä askeleenpidennyksellä, mutta sieltä takaisinpäin tultava kolmikaarinen oli täydellinen fiasco. Heppa pysähtyi jokaiseen kaarteeseen, peruutti ja kolmanteen stoppasi täysin. Sain hepan vietyä aika lähelle "pelottavaa" päätyä ja huikkasin tuomarille, että keskeytän. 

(Varoitus: seuraavaksi vuorossa epätoivoinen tunnelataus). Mä en ole koskaan aikaisemmin joutunut keskeyttämään koulurataa. Eikä yksikään hevonen ole possuillut mulle noin pahasti. Itkin varmaan kaksi minuuttia Lauran olkapäälle. Täydellinen epätoivon tunne valtasi. Dalia oli mennyt treeneissä niin hyvin, se oli ollut verkassa tosi hyvä. Oikeasti odotin hyvää tulosta tältä radalta. Ja sitten kävi näin. Se oli kuin isku vasten kasvoja. Mun teki mieli vaan käpertyä sänkyyn peiton alle itkemään koko loppuelämäksi. Miksi näin kävi, mistä mua rankaistaan? Tuntui kuin kaikki työ, jokainen minuutti tuon eläimen selässä olisi ollut turhaa, hukkaan heitettyä.

Käveltiin Dalian kanssa takaisin kotiin. Juttelin Arjan kanssa menneestä kesästä ja sain muuta ajateltavaa. Kun pääsimme tallille, olin jo ihan rauhallinen. Lässytin ja taputtelin Daliaa, tein sen kanssa vähän venytyksiä ja lässytin vähän lisää. Typerä hevonen, miksi mä rakastan sitä niin paljon? Mä en oikeastaan missään vaiheessa ollut vihainen hevoselle, mulle ei tullut pieneen mieleenikään rankaista sitä millään tavalla. Ei missään vaiheessa. Hoidin sen pois ja vein sen tarhaan kuin minä tahansa muunakin päivänä.

Menin vielä takaisin kisoihin. Tällä kertaa huomioliivi päällä huutelemaan ratsukoita maneesiin. Vähän myöhemmin pääsin myös käsisihteeriksi. Jollakin tauolla mun tallikaverit ojensi mulle arvostelupaperin. Sanoin, etten todellakaan taida tarvita sitä ja olin jo nakkaamassa sen roskiin, mutta ne sanoi, että lue se nyt vaan. Onneksi luin. Se piristi yllättävän paljon. Ihana tuomari, kiitos!

"Tamma sanoi ei :(
Huono päivä teille, huomenna uusi päivä"

© Pia

4 kommenttia:

  1. Voin jaella samoja fiiliksiä .. mee nyt nuorukaisella kouluradalle, joka ei oo edes nähnyt kouluaitoja :-D No tsemppiä teille tulevaan, ehkä mekin vielä noustaan ... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tääkin oli Suomessa ollessaan toista kertaa kouluaitojen sisällä. Maneesitkin on hurjan pelottavia! :-D
      Noh, epäonnistumiset kuuluu lajiin! Kiitos kovasti tsempeistä, samoin teille! :) <3

      Poista
  2. Kyllä se siitä! :D On tuo tamma niin kovin kaunis ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä se tästä vielä joku päivä (toivottavasti)! ;) Ja jos ei onnistu, niin sit ei kisata, haha :D
      Samaa mieltä olen, kaunis se on kuin mikä! <3

      Poista