23.11.2015

Takapakkia


Lauantain estevalmennus ei mennyt ihan niin kuin oppikirjoissa. Olin edellisen kerran ollut Dalian selässä edellisen viikon tiistaina ja hevosella oli takanaan vapari, mitä voi olettaa? No eipä juurikaan mitään, mutta alitettiin rima siitä huolimatta. Tuloksena itseään syyttävä, itkevä ratsastaja ja hämmentynyt heppa. Uhkasin jo pahimman tunnekuohun vallassa itsekseni, että vaihdan heppaan, jota en voi pilata tai vaihtoehtoisesti lyön hanskat tiskiin ja lopetan koko touhun. No, miten näin paha fiilis voikaan yhdestä valmennuksesta tulla?

Aloitettiin verkkaamalla hevosia eteen-alas. Dalian täytyy yleensä vertyä jonkin verran ennen kuin se kykenee venyttämään itseään alas asti ja koska sitä ratsastetaan helposti lyhyelle kaulalle, se ei veny niin helposti alas. Lisäksi heppa pelkäsi toista lyhyttä päätyä ja pyrähteli mielensä mukaan joka kerta siellä käydessämme. Mulle nousi jo alkuverkoissa pala kurkkuun, kun hevonen ei millään tuntunut venyvän. Aikamme siinä verryteltyämme saimme asian fiksattua ja pääsimme aloittelemaan hyppäämisen. Menimme aluksi ristikkoa ja hetken päästä teimme ristikolta linjan pystylle (1-2). Tehtävä meni oikeastaan ihan hyvin.


Aloimme pian menemään kuvaan merkittyä rataa n. 70-80cm korkeudessa. En oikeastaan juurikaan nähnyt paikkoja, mutta Dalia hoiti homman kotiin. Rata meni siis oikeastaan ihan hyvin. Jossu kuitenkin sanoi, että nostetaan vielä 80-90cm radaksi (sininen viiva). Oltiin ennenkin menty 90cm, joten en ajatellut sen tuottavan sen suurempia ongelmia, mutta luulo osoittautui vääräksi. Ensimmäinen este sujui rutiinilla, tokalle esteelle stoppi. En tiedä itsekään mitä tapahtui, mutta sen jälkeen stoppeja putkahteli kuin sieniä sateella. Oliko se jostain kipeä vai oliko pohja liukas? Jännitinkö itse vai olenko vaan yksinkertaisesti pilannut sen? Lopputunnista tultiin vielä ristikkoa, jotta hepalle jäisi vielä hyvä mieli. Se otti siihenkin stopin. Pari kertaa mentiin yli ja siihen lopetettiin ja mulla aukesi hanat. 

Vaikka Jossu sanoi, että suurin osa stopeista oli hevosen oma vika, en voinut lopettaa itseni syyttämistä. Mitä ihmettä mä oikein teen väärin? Ehkä mä jostain syystä jännitin liikaa. Tosin jos se johtui jännityksestä, en usko, että se ainakaan vähään aikaan helpottaa. Jossu jutteli mulle vielä jonkin aikaa tunnista, mutta itse en pystynyt omalta nyyhkytykseltäni sanomaan muuta kuin joo ja nyökkäilemään. Sovittiin kuitenkin, että jutellaan ensi kerralla vielä hiukan enemmän. Lähdin siitä sitten vielä loppumaastoon vollottamaan omaa surkeuttani. Tallilla kuitenkin fiilis vähän parani kun juttelin Pian ja Lauran kanssa mukavia. Tällä hetkellä fiilis on aika neutraali; takapakkia tuli, mutta se kuuluu lajiin. Nyt hetken ajan hypätään vähän pienempiä ja kasvatetaan sekä kuskin, että ratsun itseluottamus taas kohdilleen. Eikä ainakaan luovuteta!


22.11.2015

Pidemmän muodon etsimistä

Mun ja Dalian edellisessä yhteisessä valmennuksessa puhuttiin siitä, kuinka sitä pitäisi alkaa ratsastamaan enemmän eteen ja alas, eikä pitää liian tiukasti ylhäällä. Sunnuntaina 8.11. lähdettiin keskenämme tällä idealla liikkeelle. Koska Dalia oli kuitenkin niin tottunut kulkemaan ylhäällä tiukassa nipussa, oli sille vaikeaa ymmärtää, että alemmaskin voi tukeutua. Ja kuten edellisen valmennuksen päätteeksi päätin, tehtiin paljon käyntijuttuja. Mentiin pitkillä sivuilla avoa, keskelle voltti ja sen jälkeen sulkua. Lyhyille sivuille tein voltin tai pysähdyksiä. Kun Dalia alkoi tulla tuntumalle, otin ravia. Edelleen vähän haettiin sitä oikeanlaista muotoa, mutta kun hetken aikaa teimme ympyröitä ja muita helppoja juttuja, alkoi Dalia taas tukeutua kuolaimelle. Laukkaa otin vain hyvin vähän, muutaman ympyrän verran molempiin suuntiin, sillä huolellisen pohjatyön ansiosta se sujui varsin hyvin.

Ihan lopuksi ratsastin vielä muutamat keskikäynnit ja sen jälkeen kunnolla eteen-alas venyttäen. Dalia oli tosi hyvä ja uskaltautui jo tukeutumaan kuolaimeen kunnolla. Vautsi, en voinut muuta kuin taputella ja kehua heppaa. Kyllähän sitä sieltä haettiin, mutta toisaalta meille täysin uusi - ja parempi - liikkumismuoto, löytyi loppujen lopuksi. Tätä teemme tulevaisuudessa paljon, kunnes se vakiintuu. On totta, että Dalia on liikkunut aika lyhyenä ja sen johdosta sen lihakset ovat jonkin verran jumissa. Mutta tästä tämä taas lähtee uuteen nousuun! :)


10.11. meillä oli Jossun kouluvalkku. Kerroin, että oltiin sunnuntaina keskitytty hakemaan sitä pidempää muotoa, siihen Jossu oli erittäin tyytyväinen. Lähdettiin liikkeelle sillä ajatuksella myös tänään. Tehtiin alkuverkaksi ravissa paljon voltteja; joka kulmaan yksi ja pitkille sivuille loiva kiemura, josta sisäänpäin voltti. Dalia oli tosi kivan tuntuinen, vaikka se taas aluksi joutui hiukan tunnustelemaan pidemmälle ohjalle tukeutumista. Laukkatehtävää varten otin sen aavistuksen verran lyhyemmäksi, ihan vain siksi, että tehtävässä oli tärkeää pitää hyvä tuntuma. Tehtiin meille ihan uutta juttua, eli laukkaväistöjä. Eivät ne kovin kummoisesti onnistuneet, juurikin siksi, että ei olla koskaan aikaisemmin päästy niitä Dalian kanssa tekemään. Yritystä löytyi, mutta yritykseksi se valitettavasti jäi; no ehkä joku toinen kerta paremmin. Kokonaisuudessaan olin kuitenkin erittäin tyytyväinen hepan suoritukseen! :)

16.11.2015

Hevostenvaihtopäivä


3.11. eli kisojen (postausta tulossa!) jälkeisenä tiistaina meillä oli kouluvalmennus ja Pia oli ehdottanut, että vaihdeltaisiin vaihtelun vuoksi heppoja. Mulle se sopi ja meninkin tunnin Nappulalla. Viime kerrasta olikin ehtinyt vierähtää jo pitkä tovi ja neiti on tässä välissä edistynyt hurjasti, joten alla olikin lähes vieras heppa. Lähdin kuitenkin positiivisin mielin liikkeelle. Aloitimme itsenäisesti kävelemällä ja ravailemalla. Nappula oli niin hassun tuntuinen Dalian jälkeen, mutta kuitenkin aika kiva. Tehtiin tunnilla tehtävää, jossa tulimme ensin kentän poikki ja siitä suuret voltit molempiin suuntiin. Eli tavallaan kahdeksikko, jonka keskelle tuli suoristus. Tehtiin tätä aluksi ravissa ja Nappula toimi tosi kivasti. Meillä ei ollut juurikaan hankaluuksia ja tehtävä sujui.

Laukassa teimme samaa tehtävää siten, että ensin tuli voltti, sitten keskellä siirtyminen raviin ja siitä laukannosto toiseen suuntaan. Toisen voltin jälkeen tuli siirtyminen laukasta käyntiin ja siitä pysähdykseen. Aluksi Nappula sai jonkin hepulikohtauksen laukannostoissa ja piti hetken aikaa säätää ihan vain laukan kanssa. Loppujen lopuksi itse tehtävä meni ihan hyvin. Olin aika tyytyväinen valkkuun. Vaikka kaikki ei ihan täysin nappiin mennytkään, oli valmennus olosuhteisiin nähden hyvä suoritus molemmilta. Jossukin oli tyytyväinen mun ratsastukseen, joten kaipa sitä täytyy itsekin jo uskaltaa myöntää, että asiat ovat ihan hyvin! ;)

Nappula kesällä neljävuotiskuvissa :)

6.11.2015

Kisatreeniä ja mörköjä

Eli luvassa olisi pientä reportaasia viime viikon tiistailta, kun harjoiteltiin koulukisoihin. Aloitettiin tunti keskikäynnin harjoittelemisella. Meidän kohdallamme yhtälö oli aika epätoivoinen, koska hevonen tuntui olevan jumissa vähän joka puolelta ja sen lisäksi sille oli kerääntynyt virtaa kiitettävä määrä, koska maanantaina olimme olleet vain käppäilymaastossa. Dalia ei olisi jaksanut venyttää eteen ollenkaan ja olisi mieluummin ravannut kuin pidentänyt askeltaan. Huhhuh, pitää oikeasti alkaa keskittymään käynnin ratsastamiseen silloinkin, kun menen itsenäisesti. 

Jatkettiin siitä ravaillen ja laukkaillen. Jossu pisti merkille, että Dalia vetää itsensä todella helposti nippuun ja se onkin varmasti osasyy lihasjumeihin. Meidän osalta keskityttiin siihen, että sain pidennettyä hevosta ja pidettyä sen edelleen rentona. Hetki siinä meni, että saatiin uusi muotti toimimaan, mutta Dalia oli todella hyvä, kunhan se vaan malttoi rentoutua. Lopulta sekä ravissa, että laukassa meni hyvin! 

Lopputunnista kävimme läpi koko radan. Raviosuus meni todella hyvin, kunhan vaan maltoin ratsastaa itse tarkasti. Muutamassa kohtaa hepan keskittyminen meinasi herpaantua ja huonompiakin pätkiä tuli. Laukkaosuuden alussa heppa näki mörköjä ja siitäkös piti alkaa hepuloimaan. Pysäytin hevosen ja tein tehtävän uudelleen. Jouduin ratsastamaan aika määrätietoisesti loppuradan, mutta Jossu oli erittäin tyytyväinen. Hänen mielestään etenkin loppu meni ihan nappiin, koska olin niin topakkana, hah! Valkusta jäi vähän ristiriitainen fiilis, mutta juttelu Jossun kanssa vielä valmennuksen loputtua helpotti paljon ja päällimmäisenä jäi hyvä maku suuhun! :)