28.12.2015

Aatonaaton estevalkku

Kuvista iso kiitos Merikelle ja Lauralle! ♥


Vuorossa oli siis vuoden viimeinen estevalkku, sillä sulasta pohjasta piti ottaa kaikki hyöty irti viimeiseen asti. Ennen valkkua meillä oli tonttukuvaukset, joista meille jäikin päätä somistamaan punainen lakki! Meille meinasi tulla ihan kiire kuvausten jälkeen, mutta loppujen lopuksi kerettiin ihan ajoissa kentälle. Aloitettiin verkka ravi- ja laukkapuomeilla. Ravipuomit menivät tosi hyvin, mutta laukassa meinasi vauhti kiihtyä aluksi liian suuriin lukemiin. Kuitenkin heti kun kuski sai laukan kontrolliin, sujuivat puomitkin ihan nätisti.

Hyppääminen aloitettiin tulemalla ristikkoa kahdeksikolla. Lähestyminen vasemmalta sujui oikein hyvin, sillä tilaa oli käytössä reilusti. Oikealta tullessa tilaa oli niukemmin, joten silloin täytyi olla erityisen tarkka ulkoapujen kanssa. Tällaiset lyhyemmät tiet ovat oikeastaan tosi kivoja harjoituksia, sillä niissä täytyy koko ratsukon keskittyä, emmekä voi vain tykittää pää viidentenä jalkana esteille! ;)



Ennen rataa tultiin vielä sarja yksitellen. Koska se meni hyvin, aloitettiin pian ratatehtävä. Mentiin aluksi seiskakymppinä ja rata oli sujuva. Tiet esteiden välissä menivät kutakuinkin nappiin ja jopa hieman pienempi kaarre kahden pystyn välissä sujui hyvin. Alkuun se vähän hirvitti, mutta jännitys osoittautui turhaksi, sillä pitämällä hyvän ulkopohkeen ja -ohjan tuen ja käyttämällä koko (pienen) tilan hyväksi, tiukkakin käännös onnistui moitteetta!

Lopuksi Jossu päätti nostaa meille radan vielä kasikymppiin. Se sujui hyvin nytkin, tosin teimme muutamia ylimääräisiä voltteja radan varrella, jotta leiskautukset esteille olivat kontrollissa. Kotikentällä pidän erityisen tärkeänä sitä, että tiet ja hypyt ovat kunnossa, vaikka se muutamia ylimääräisiä kiemuroita vaatisikin. Kisatreeneissä ja kisoissa keskitytään sitten puolestaan siihen, että esteistä päästään yli yhdellä yrittämällä. Jossukin oli suoritukseen tyytyväinen, joten lopetettiin siltä erää siihen. Hieno heppa sai ansaitut rapsutukset, se tsemppasi (jälleen) tosi hienosti koko tunnin! ♥


Ehdoton lempparikuva! ♥

26.12.2015

Mitä meille kuuluu?

Postausta kuvittavat Pian ja Meriken ottamat ihanat tonttukuvat! ♥

Olen tässä postaustauon/hiljaisen jakson aikana hieman pohtinut blogin tulevaisuutta. Haluan muuttaa kirjoitustyyliä ja postaustapaa. Tahdon, että oma persoonallinen (ja ehkä hieman humoristinenkin) kirjoitustyylini pääsisi teksteissä selkeämmin esille. Tahdon päästää kirjoittaja-minän valloilleen ja kirjoittaa juuri sillä tyylillä, mikä itselleni tuntuu luontevalta. Toinen muutos, minkä tahdon tehdä on se, että postaan vain silloin kun on kunnon kuvia (ja mahdollisimman ajankohtaisia sellaisia). Itse pidän eniten blogeista, joissa on hyviä kuvia, joten miksi en tahtoisi omasta blogistani sellaista? Pidän kirjoittamisesta, mutta hyvät kuvat herättävät mielenkiinnon!

Viimeisestä Dalia-postauksesta on kulunut aikaa jo reilun kuukauden verran, mikä on yllättävän paljon. Tässä välissä on tietenkin ehtinyt tapahtua yhtä sun toista, joten ehkä alkaisi pikkuhiljaa olla aika kertoa kuulumisia. Kiirettä on pitänyt, sillä valehtelematta viitenä päivänä viikossa hengailen talleilla ja äiti sitä nauraakin, että on se hyvä tämä meidän ahkera opiskelija, kun viettää enemmän aikaa tallilla kuin koulussa. Noh, eipä sitä koulutuloksista huomaa, joten mitäpä sitä valittamaan!

© Pia
© Pia
Viimeisin tänne päivitelty tilanne oli ehkä historian epäonnistunein estevalmennus, mutta ilokseni voin kertoa, että olemme edenneet siitä vain ylöspäin! Seuraavana päivänä sen estevalmennuksen jälkeen, ratsastin Dalian itsenäisesti ja se oli todella hyvä. Se on muutenkin ollut aika kiva sileällä. Olemme nyt oppineet kulkemaan hieman matalammassa ja rennommassa muodossa ja vältämme viimeiseen asti virkkuukoukkuniskaa. Olemme valmennuksissa edenneet jopa pieniin kokoamispätkiin, mitkä tuntuivat aluksi hirvittävän vaikeilta, mutta kyllä niitä ponista alkaa pikkuhiljaa irrota. Olen myös saanut avo- ja sulkupätkät vakiinnutettua normitreeneihin ja ne sujuvat jo aika hyvin. Ollaan kuitenkin pääosin keskitytty laukan ratsastamiseen erilaisilla harjoitteilla ja laukan laatu paranee kohisten.

Esteiden saralla on myös sujunut ihan hyvin. Hiukan molempia jänskätti katastrofitunnista seuraavalla estetunnilla, mutta hienosti se meidän sisäinen esteratsukko sai raivattua tiensä jälleen päivänvaloon. Olemme päässeet jo takaisin sujuviin 80-ratoihin ja mikä tärkeintä, Dalia on jälleen saanut intonsa takaisin. Etenemme mahdollisimman rauhallisesti takaisin kohti 90-ratoja, sillä tahdomme välttää turhat epäonnistumiset. Eiköhän se riitä, että olemme jo kerran aloittaneet alusta?

Yritettiin ottaa Pialle joulukorttikuvaa part1 | © Merikke
Yritettiin ottaa Pialle joulukorttikuvaa part2 | © Merikke

Dalialla on ollut tässä lähiaikoina ihan älyttömästi virtaa. Hevoset liikkuvat tarhoissa huonoista säistä johtuen todella vähän ja liikaenergiaa pakkautuu niihin nopeasti. Meillä se ilmenee lähinnä pomppimisena ja pieninä sinkoiluina. Yleensä pomppiminen on helposti ennakoitavissa ja hölmöilyn saa kuriin jo ennen kuin se ehtii kunnolla alkaakaan, mutta kerran Dalia sai yllätettyä ja viskaisi kuskin tantereeseen. Hyvin se meni lopputunnin, mutta olihan tuo ihan huvittava kokemus, heh! :D

Ja ettei multa ratsut vain loppuisi, olen saanut mennä myös Nappulalla jonkin verran. Ollaan maastoiltu, menty pellolla ja käyty kentälläkin pyörimässä. Nappula on oikein näppärä kaveri nykyisin, vaikka siinä vielä paljon tekemistä riittääkin. Tästä neitosesta ei kuvia juuri löydy, ehkäpä pitäisi värvätä joku joskus kentän laidalle taltioimaan meidän menoa!

Eiköhän tässä ollut tilannekatsausta tarpeeksi yhdelle kerralle? Voisin jatkaa huomenna turinointia estevalkkupostauksen merkeissä, kun saatiin taas pitkästä aikaa kuvaaja (oikeastaan jopa kaksin kappailen) paikalle! No mutta, pidemmittä puheitta, mitä teille kuuluu ja miltä blogin "uudistus" kuulostaa? :)

Ehkä maailman söpöin yhteiskuva meistä kahdesta ♥ | © Pia
Tämä päätyi lopulta joulukorttiin! Aivan täydellinen ♥ | © Merikke

25.12.2015

Ihanaa Joulua!

© Pia
Rauhallista joulunaikaa kaikille!

ps. Anteeksi, olen vähän myöhässä!
pps. Lisää tonttukuvia (ja kuulumisia) tulossa vielä myöhemmin.

16.12.2015

Ensimmäinen Blogiexpo

Bloggaajapaneeli kuului päivän suosikkeihin!
Lauantaina 12.12. oli tärkeä päivä Suomen hevosblogikulttuurille. Silloin pidettiin Playsson.netin järjestämä Blogiexpo, joka oli ensimmäinen laatuaan. Olin varannut ennakkopassin jo hyvissä ajoin, mutta tajusin vasta muutamaa päivää ennen expoa, ettei minulla ole sinne kyytiä. Onneksi sain sovittua Kaktun kanssa, että pääsen hänen kyydillään sekä messuille, että sieltä pois. Eivät siis jääneet nämä pippalot välistä, onneksi!

Pidin tapahtumasta erittäin paljon. Ohjelmassa oli bloggaajapaneeli, haastatteluja, muotinäytös, tuote-esittelyä ja muuta mukavaa. Ständejäkin oli paikalle saapunut kiitettävä määrä ja niitä tuli jonkin verran kierreltyä (ja kaikkea kivaa kuolattua), vaikken mitään lopulta päätynytkään ostamaan. Pidin tapahtumasta erittäin paljon ja mielestäni se asetti ensimmäisenä tällaisena tapahtumana riman korkealle. Tunnelma oli mukavan rento ja kodikas, sellainen, jossa tunsi olevansa tervetullut!

Upea Kisamatkalla-ständi!
Jos jotain parannettavaa pitäisi keksiä, olisin samalla kannalla kuin moni muukin. Bloggaajapaneelia olisin jaksanut kuunnella vaikka ja kuinka pitkään ja muukin lavaohjelma olisi saanut kestää pidempään, sillä 15 minuuttia per käsiteltävä aihe oli aika niukasti. Ehkä jotain bloggaamiseen liittyviä vinkkejä tai muuta vastaavaa voisi jatkossa lisätä lavalle. Koko tapahtuma olisi myös saanut vielä venyä pituutta, sillä itse ehdin harmittavan vähän tavata juuri ketään, jota olin suunnitellut käyväni moikkaamassa. Tietenkin tapahtuma järjestettiin niissä puitteissa, mitkä sitä varten oli saatu. Siihen nähden ohjelma oli hyvin toteutettua!

Parhaimpien blogien palkitseminen oli erittäin mielenkiintoinen ja hieno juttu. Se varmasti motivoi monia bloggaamaan vieläkin paremmin ja mistä sitä tietää, vaikka seuraavalla kerralla olisi tarjolla vielä useampikin kategoria? Mikäli ensi vuonna vastaava tapahtuma järjestetään, olen jälleen riemulla mukana! 

Kiitos Playsson.netin väelle ja muille järjestäville tahoille mahtavasta panoksesta!

4.12.2015

Neljä kertaa Woodya


Olin lyhyellä, viiden päivän minilomalla (la-ke) koeviikon jälkeen ja menin lauantaista tiistaihin mummolaan, koska mun piti muutenkin hoitaa asioita siellä suunnilla. Venla käytti tilaisuutta hyväkseen ja antoi mulle Woodyn käyttöön neljäksi päiväksi, jotta sai itse muutaman heppavapaan. Mulle se sopi erittäin hyvin ja päästiinkin pikkuherran kanssa ihan reippaasti töihin joka päivä. Tarkoitus oli mennä tunnillekin sen kanssa, mutta tällä kertaa se valitettavasti jäi ajatuksen tasolle. Ehkä ensi kerralla!

Lauantaina kävin ratsastamassa illalla. Mentiin maneesissa n. tunnin verran ja alkuun Woody oli todella reippaalla (ts. vahvalla) ja jännittyneellä päällä. Saattoi johtua siitä, ettei ollut liikkunut kunnolla vähään aikaan ja kun vielä lisätään ulkoa kuuluvat myrskyn äänet, on yhtälö valmis. Aluksi Woody oli siis erittäin vahva edestä ja painoi menemään kuin höyryveturi. Tehtiin tosi pitkään käyntijuttuja; avoja, väistöjä ja loivaa kaarretta. Käytettiin avuksi tuntien jäljiltä jätettyjä puomeja ja saatiin ihan kivoja pätkiä. Ravissa säädettiin sitten vähän lisää ja neuvoteltiin aika pitkään siitä, kumpi meistä olikaan se, joka joutuu toista kannattelemaan. Tein volttitehtävää, jossa pitkälle sivulle tulee viisi volttia, mutta jokaisen jälkeen vaihdetaan suuntaa (alla havainnollistava kuva). Hinkattiin tätä varmaan vartin verran, mutta sen jälkeen alla oli tyytyväinen, itseään kannatteleva hevonen. Woody oli tosin sen jälkeen jo hieman väsähtänyt ja hikinen, joten päätin lopettaa päivän ratsastuksen siihen.


Sunnuntaina menin Lauran kanssa samaan aikaan. Aloitin jälleen samoilla käyntijutuilla kuin edellisenä päivänä ja Woody tuntui ihan hyvältä. Ravissa se aluksi taas painoi hiukan kädelle, joten myös eilisen volttitehtävä pääsi uudelleen käyttöön. Menimme vaan ihan muutaman sivun verran ja W oli jo ihan super. Tehtiin hiukan raviväistöjä ja muuta sellaista. Otin laukan vasemmalle ja se meni hyvin. Menin vaan muutaman ympyrän ja vaihdoin suuntaa. Nostin laukkaa, mutta siinä vaiheessa heppa päätti, että ratsastajan on aika maistella hiukan hiekkaa. Järkyttävän kokoinen pukki ja siitä ampaisu laukassa eteen. Ei mitään mahiksia pysyä selässä, joten alashan sieltä tultiin. Heppa lähti pierupukkilaukalla toiseen päätyyn, mihin se onneksi jäi nököttämään. Tyttö takaisin selkään ja muutaman ravivoltin jälkeen uusi yritys, eikä mitään ongelmia. Woody oli tosi hyvä! Luulisin, että herra vaan yritti testata, onkohan sitä ihan pakko tehdä töitä.. Mutta kun ratsastaja ei antanut periksi, heppa tajusikin tsempata loppuun asti! Hupsu eläin! :D


Maanantaina aloitettiin muutamalla avo- ja sulkuväistötehtävällä ja siirryttiin aika pian raviin. Jatkoimme samaan malliin, mutta kun kaikki meni ihan hyvin, päätin tehdä hiukan laukkajuttuja. Laukkasin aluksi ihan vain pääty- ja keskiympyrällä, mutta kun Woody tuntui rennolta, mentiin koko uraa. Annoin hepan mennä hiukan pidemmässä muodossa ja olin itse kevyessä istunnassa. Woody tuntui kovasti nauttivan siitä, että sai mennä pidempänä ja olikin todella rento koko ajan. Lopetettiin aika pian laukkojen jälkeen, koska mielestäni menossa ei ollut juuri korjattavaa. Superheppa! Hoideltuani Wooderon pois, jäin vielä tallille hiukan auttamaan hommissa ja lähdinkin mummolaan vasta illemmalla. 

Tiistaina ratsastin Woodyn jo aamupäivällä, sillä mun piti lähteä jo puoli kahden aikaan bussilla kohti kotia. Tällä kertaa herra olikin taas hiukan vahvempi, mikä tiesi mulle vatsalihastreeniä. Kuitenkin tekemällä kuusikaarista, jonka jokaiseen kaareen tuli voltti ja suoralle siirtyminen käyntiin, W rauhoittui kovasti. Laukassa tehtiin lähinnä erikokoisia ympyröitä. Woody oli lopuksi kiva ja lopetin sitten siihen. Se tarvitsee selvästi jotain, mihin voi keskittyä, sillä ympäriinsä haahuilusta ei ole sen kanssa mitään hyötyä. Se on hevonen, joka muistuttaa aina siitä, että koko ajan täytyy olla jotain johdonmukaista tekemistä, ja hyvä niin!


Oli ihan hauskaa mennä Woodylla neljä päivää putkeen, sillä siinä ajassa ehdimme molemmat hiukan mukautua toistemme tyyliin ja löysimme yhteisen sävelen. Pikkuhiljaa W alkaa käydä mulle tutummaksi ja tiedän jo alkukäyntien aikana tuleeko päivän ratsastus olemaan mulle helppo vai vaatiiko se paljon töitä. Woody on tosi kiva hevonen ja oletettavasti pääsenkin jo joululomalla uudelleen selkään! ;) 

2.12.2015

Pientä Säätöä

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni uutta nimeä tälle blogille. Kyllästyin itse oikeastaan jo keväällä Chasing Dreamsiin. Vaikka se ehkä omaa tavoitetta kuvaakin, se ei istunut tälle blogille. Halusin jonkin suomenkielisen ja halusin sen olevan jollain tavalla hieman humoristinenkin. Keksin useita eri vaihtoehtoja ja mietiskelin niitä mielessäni. Maalaisjärjellä kaatui siihen, että se oli vanhan blogini nimi ja tuntui jollain tavoin epämiellyttävältä ottaa se käyttöön, kun blogin poistoon liittyi sen verran kipeitä juttuja. Lentävä Latvialainen olisi ehkä sopinut muuten, mutta en halunnut, että blogin nimestä saa kuvan, että olemme vannoutunut esteratsukko, kun kuitenkin treenaamme ahkerasti molempia lajeja. Pikkuvikoja olisi ollut täydellinen, mutta sen niminen blogi on jo olemassa. Pällistelyä olisi ollut jollain tavoin erittäin hauska, sillä kutsumme Daliaa Lauran kanssa usein Pälliksi. Toisaalta se on lähinnä vain inside-vitsi, joten se ei ehkä olisi toiminut. 

Pientä Säätöä pulpahti mieleeni, kun selailin vanhoja postauksia. Bongasin sanan "säätäminen" ja lamppu välähti. Ehkä meidän touhumme Dalian kanssa on joskus pientä säätämistä. Nimi tuntui sopivan kuin nenä päähän, joten tsekkasin vaan, ettei muita samannimisiä blogeja ole ja koska minun tielleni ei sellaisia osunut, niin uutta banneria vaan äkkiä väkertämään! Tämä saa toimia simppelinä väliaikaulkoasuna siihen asti, kunnes saan tuoreempia kuvia. Olen tähän itseasiassa yllättävän tyytyväinen, vaikka se aika simppeli onkin. 

Mitä mieltä olette nimen vaihdoksesta?

1.12.2015

Upea arvonta Eija Halosen blogissa

Menkäähän kaikki osallistumaan Eija Halosen järjestämään arvontaan! Pääpalkintona on 30x40cm kokoinen öljyvärimaalaus haluamastaan kuvasta. Lisäksi Eija arpoo kaksi lyijykynätyötä. Tästä linkistä arvontaan!