30.1.2016

Ajatusta taaksepäin Woodyn kanssa

Eipä tässä nyt niin pitkää aikaa kulunutkaan edellisestä postauksesta! Olin jo ihan unohtaa nämä Woodyn ratsastukset ja koska kuviakin löytyi, niin tahdoin ehdottomasti tulla jakamaan nämä blogin puolelle! Olin siis tammikuun viimeisen viikonlopun mummolassa ja Venla pestasikin mut hoitamaan Woodyn liikutuksen sekä lauantaina että sunnuntaina. Se sopi minulle oikein hyvin, etenkin kun kovin rankkaa treeniä ei tarvinnut tehdä, sillä Woody oli ollut hieman rennommalla liikutuksella pakkasten vuoksi. 




Lauantaina serkkuni pääsi kuvaamaan meitä, joten kaikki postauksen kuvat ovat hänen käsialaansa - kiitos niistä! Aloitin Woodyn kanssa ihan vain tekemällä käynnistä pysähdyksiä. Woodylla on tapana tulla ajoittain vähän vahvaksi edestä, joten pyrin herkistelemään hevosta taaksepäin vievillä avuilla jo heti alkuun. Jatkoin ravissa tekemällä käyntiinsiirtymisiä aina silloin kun Woody tuntui siltä, että lähti painamaan kädelle. Eli aina kun hevosen ajatus oli eteenpäin ja vahvaksi, ajattelin itse taakse ja kevyeksi. Woody tuntuikin ihan hyvältä ja tehtiin hiukan ympyröitä ynnä muuta perustyöskentelyä. Laukkaa ajattelin ottaa myös ihan vain nostojen verran, mutta siitäkös hevosen riemu repesi. Se yritti ryöstää muutaman kerran, joten kokeilin niin kauan, että sain yhden siistin noston. Toiseen suuntaan en edes viitsinyt lähteä kokeilemaan ja tyydyin työskentelemään vielä hetken ravissa ennen kuin lopetin.

Tajusin ratsastaessani, että jään itse helposti kannattelemaan hevosen päätä silloin kun se tahtoo painaa siihen. Keskityin sitten käden kevenemiseen ja Woody olikin alkuun hiukan ymmällään siitä, että joutuikin yhtäkkiä itse kannattelemaan itsensä. Se tuli kuitenkin nopeasti hyväksi ja kantoi itseään pätkittäin jopa ihan kivasti. Täytyykin jatkossa muistaa kiinnittää huomiota omaan käteen Woodyn kanssa!




Sunnuntaina menin aika kevyen puolen tunnin treenin, joka sisälsi samoja juttuja kuin eilinenkin. Eli paljon siirtymisiä ja ajatusta taaksepäin. Päätin jo ennen ratsastusta, etten ota tänään laukkaa ollenkaan ja keskityn vain ravin työstämiseen. Teinkin sitten siirtymisten lisäksi hiukan ympyrätyöskentelyä ja muutaman väistön. Eipä sunnuntaista ole sen kummempaa sanottavaa, ihan jees fiilis jäi! :)

Katsotaan milloin seuraavan kerran pääsen pojua moikkaamaan. Ja onhan meillä Venlan kanssa jo suuret suunnitelmatkin Woodyn varalle (kunhan ei vain jäisi toiveajatteluksi!), mutta niistä sitten lisää, mikäli ne joskus tulevat ajankohtaisiksi! ;)

Tähän loppuun saatte pitkästä aikaa nähdä hiukan ratsastusta ja samalla ensimmäistä kertaa Woodya videolla! 

29.1.2016

Muutaman viikon heppailut

Postauksen kuvat 16.1.  © Laura | Kumpa sää olisi vieläkin noin ihana!
Viimeksi raapustelin kuulumisia aika tasan kaksi viikkoa sitten ja samanmoinen tilannekatsaus on jälleen luvassa. Dalia on nyt ollut tosi hyvä ratsastaa ja olemme tehneet kentällä aika paljon töitä avo- ja sulkutaivutusten sekä laukkatehtävien parissa. Otimme myös ilon irti peltoilusta, mutta nyt plussakelien saavuttua täytyy pikkuhiljaa luopua siitä aktiviteetista. Harmi, sillä peltoilu on meidän molempien mieleen! 

Yhdessä kouluvalkussa oltiin viikko sitten tiistaina, mutta siitä ei jäänyt kovin hyvää fiilistä. Dalia hangoitteli vastaan ja juoksi alta, ja vasta lopputunnista tuntui siltä, että minulla olisi ollut mahdollisuus tehdä muutakin kuin yrittää läpiratsastaa sitä. Noh, tämä olikin ainoa huono ratsastuskerta tämän ajanjakson sisällä. Muuten Dalia on ollut todella hyvä ja yritteliäs! Se on nyt pakkasten lauhduttua ollut hiukan rauhallisempi, eikä steppaile enää turhia. Menin keskiviikkona jopa pitkästä aikaa ilman satulaa ja vieläpä pellolla - eikä mitään ongelmaa ollut. On se vaan ihana hevonen! <3


Nappulaa olen ratsastanut muutaman kerran, kentällä ja pellolla. Molemmissa se on ollut tosi kiva ja yhteistyöhaluinen. Pikkuhiljaa neidin tullessa tutummaksi, osaan ja uskallan vaatia sitäkin työskentelemään kunnolla. Olen vihdoin päässyt eroon siitä "pelkkiä voltteja" -ajattelusta ja nykyään tehdään myös vähän väistöjä ja muita ns. temppuja. Onhan se kuitenkin "jo" viisi vuotias. Pikkuneiti on ollut kyllä ihan super! :)

Tässä taas tiivistetysti hiukan kuulumisia tänne bloginkin puolelle. Huomenna päästään vuoden ensimmäiseen estevalmennukseen maneesille ja toivon kovasti, että saan jonkun kameroimaan meidän menoa. Voi kuitenkin olla, että tämä jää vaan haaveeksi, mutta täytyy yrittää suostutella. Mikäli joku raahautuu kuvaamaan, voisin pitkästä aikaa kirjoitella ihan treenipostauksen! Mutta seuraavaan kertaan - milloin se sitten ikinä tuleekaan olemaan! ;)

Tein myös uuden (pikaisen ja oletettavasti väliaikaisen) ulkoasun. Tämä on nyt hieman tällainen hennompi vaaleanpunainen. En ole tähän itse kovin tyytyväinen, joten teen tälle oletettavasti jotain, kunhan vain kerkeän! 


15.1.2016

Uuden vuoden kujeita (ja vähän vanhankin)

Taas on ollut kirjottelemisesta taukoa, mutta kiirettä pitää niin reilusti, että koneen viereen istahtaminen, saati bloggerin avaaminen, on ollut kerrassaan toivoton ajatus. Lukuloman alkuun on enää muutama viikko aikaa, preliminääreihin sitäkin vähemmän. Koulujuttujen kanssa on jatkuva kiire ja tallilla käyn viidestä kuuteen kertaa viikossa, joten ehkä on sanomattakin selvää, ettei näiden jälkeen jää juurikaan ylimääräistä aikaa tuhlattavaksi. Nyt kuitenkin siunautui pieni hetki, joten ajattelin käyttää sen hyväksi ja kirjoitella vähän kuulumisia. (Tosin oikeastaan tälläkin hetkellä pitäisi kirjoitella esseitä ja tekstitaidon vastauksia, mutta ehkä teen ne vasta hyvien yöunien jälkeen. Silloin aivotkin saattavat suostua paremmin yhteistyöhön).

Joulumaastoporukka! ♥
Viimeisimmässä postauksessa kerroin estevalmennuksesta ennen joulua. Sen jälkeen olenkin kirjoitellut muutaman vuosikatsauksen ja tavoitepostauksen, mutta uudet jutut ovat uupuneet. Ollaan tehty Dalian kanssa monipuolisesti kaikkea - maastoiltu, peltoiltu ja väännetty koulua. Kentällä ollessamme olemme keskittyneet pääosin väistöihin sekä avo- ja sulkutaivutuksiin. Näihin saimme lisää puhtia vuoden ekassa valmennuksessa, jossa paneuduimme etenkin sulkuihin ihan kunnolla ja löysinkin vihdoin kyseisen harjoituksen punaisen langan. Nyt olemme ensimmäistä kertaa päässeet tekemään sulkutaivutuksia, ennen olemme duunailleet vain sulkuväistöjä. Noh, oppia ikä kaikki. Dalia oli alkuun hieman hölmistynyt uusista tehtävistä, mutta tajusi jutun juonen aika nopeasti. Laukassa olemme keskittyneet siihen, ettei heppa tiputa selkää, vaan jaksaa tehdä töitä runkonsa läpi. Se on vaatinut punnerrusta molemmilta osapuolilta, mutta pikkuhiljaa Dalia alkaa liikkumaan oikeinpäin laukassakin.

Hepalla on pysynyt motivaatio korkeana monipuolisen tekemisen seurauksena, joten sen kanssa on ollut hirveän helppo treenailla. Nyt olen itsekin tsempannut ja ymmärtänyt jälleen kerran sen, ettei tuo hevonen tee mitään ilman pyyntöä. Olen oppinut taas vähitellen vaatimaan siltä tarpeeksi ja heppa onkin pätkittäin ollut tosi hyvä! Omassa ratsastuksessa mun suurin ylpeyden ja ilon aihe on tällä hetkellä mun kädet. Ette ehkä uskokaan mikä riemu tästä on syntynyt, mutta olen vihdoin (ainakin jo kolmena kertana putkeen!) osannut pitää kädet oikealla paikalla! Mieletön onnistumisen tunne, jes! Mikäli treenit sujuvat molempien osalta näin hyvin jatkossakin, uskaltaisin väittää, että olemme kevään tullen aika hyvässä tikissä aloittamassa kisakautta.

Tämä on kyllä ihan meidän lempparilaji! | © Pia

Dalian lisäksi olen mennyt myös Nappulalla jonkin verran. Pikkuneidin kanssa ollaan pääosin maastoiltu, mutta kerran ollaan päästy tositoimiin valmennuksen merkeissä. Onnistuinpa myös käynnistämään vuoden tippumissaldon kyseisen tunnin alussa, mutta siitä huolimatta itse tunti meni erittäin hyvin. Nappulan kanssa mun pitää muistaa, etten saa tehdä asioita vaan vähän "sinne päin", vaan mun täytyy uskaltaa vaatia siltä asiat loppuun asti. Mikäli etenemme suunnitelmien mukaisesti, mun olisi tarkoitus ratsastella Nappulaa n. kerran viikossa tästä eteenpäin.

Eipä tässä sen ihmeempiä, hyvin meillä hurisee! Kuulumisia tulen kirjoittelemaan aina kun vain aikaa löytyy, mutta kuten jo todettu, sitä on niukasti. Nyt minun on kuitenkin ensisijaisesti keskitettävä kaikki energia koulujuttuihin, mikäli tahdon selvitä kirjoituksista kunnialla. Epäsäännöllinen postaustahti tulee jatkumaan oletettavasti maaliskuun loppuun saakka, mutta kunhan selviän kirjoituksista hengissä, voin herättää bloginkin talvikaamoksesta! :)

Rakkaimmat ♥ | © Pia

5.1.2016

Kisakausi 2015

11 kilpailua. 16 starttia. 2 hylkyä. 5 rusettia.

Kisakausi 2015 oli aikamoinen vuoristorata. Toisinaan teki mieli löydä hanskat tiskiin ja jättää leikki kesken, mutta onneksi kisoista saavuttiin useimmiten positiivisin mielin kotiin. Hyvä puoleni on se, etten koskaan pura radasta jäänyttä huonoa fiilistä hevoseen ja muutenkin arvostan sen panosta todella paljon. Minulla on kuitenkin aika matala kynnys siihen, että etsin kaikki mahdolliset viat ja virheet itsestäni, syytän niistä itseäni ja keksin pitkän listan asioita, joita olisin voinut tehdä toisin. Tottakai epäonnistumiset harmittavat ja saavatkin harmittaa. Mutta minun täytyy vain oppia se, että virheistä huolimatta saan olla tyytyväinen omaankin suoritukseen. En minä ole valmis ratsastaja, opin koko ajan lisää, eikä minun siksi kuulu olla niin vaativa itseäni kohtaan!

Mulla ei itseasiassa ole näistä kisoista kuvia, joten tässä kuva treeneistä! | © Merikke

29.03.2015 1-tason koulukilpailut, PeRa, Klaukkalan ratsastuskoulu | Länsirannan Helmi HeB:0 2009
Kisakausi alkoi PeRan koulukisoissa. Olimme harjoitelleet ahkerasti koko kuukauden näitä kisoja varten. Ne olivat minun ja Helmin ensimmäiset ja viimeiset koulukisat yhdessä. Helmi oli yllättävän tahmea koko radan ajan, etenkin laukassa, sillä jäin itse lähinnä ratsastelemaan. Olin itse kuitenkin aika tyytyväinen rataan, olihan se mun ensimmäinen HeB. Valmentajaa mun hitaus radalla vähän harmitti, mikä tietenkin vaikutti omaan fiilikseen. Aluksi olin todella surullinen siitä, että Jossu ei ollut tyytyväinen, mutta jälkikäteen olen ihan iloinen, että mua välillä muistutetaan ratsastamaankin! ;) Ihan ok ensimmäiseksi HeB:ksi, josta napsahti kuitenkin 59,600% ja olimme kuudensia.

70cm verkasta | © Pia

12.04.2015 1-tason estekilpailut, PeRa, Klaukkalan ratsastuskoulu | Dalija 50cm ja 70cm
Vasta muutaman viikon yhteisen taipaleen jälkeen mentiin PeRan kisoihin hyppäämään kaksi luokkaa Dalian kanssa. Kyllä nyt jälkeenpäin hiukan hirvittää tuo vähäinen treenimäärä, mutta eikö se niin mennyt, että lahjattomat harjoittelee? ;) No, en menisi kovasti huutelemaan, sillä 50cm päättyi osaltamme hylkyyn ja 70cm otimme perusradalta yhden puomin eli 4vp. Dalia jännitti maneesia tosi kovasti, mistä johtui pienemmän luokan hylky. Radat olivat suoraan sanottuna hirvittävät; hevonen meni vaan pää viidentenä jalkana ja kuski selässä ei tehnyt muuta kuin käänsi. Silloin tuntui hyvältä idealta, mutta kyllä jälkeenpäin vähän hävettää!

Aika järkky! Tässä ollaan kaikkea muuta kuin vakavasti otettava kouluratsukko! | © Juuli

18.04.2015 1-tason koulukilpailut, ImRa, Provincia | Dalija HeC:2 2000
Viikon päästä PeRan karkeloista, järjestettiin kisat Provincialla. Siellä osallistuttiin Dalian kanssa helppoon C:hen, mikä oli jälkikäteen ajateltuna aikamoinen floppi. Hevonen oli jännittynyt kuin viulunkieli ja ratsastin varmasti elämäni huonoimman kouluradan. Tai siis en ratsastanut. Jätin Dalian tosi yksin, jolloin se pääsi tekemään ihan mitä tahtoi. Sujuvia laukanvaihtoja ja ristilaukkoja esiteltiin tuomarille, hehe. Prosentit olivat täysin sitä, mitä radasta saattoi olettaakin: 51,818%. Oh, dear God, miksei kukaan estänyt mua ilmoittautumasta noihin kisoihin? :D

Jeee, eka yhteinen rusetti! :3 | © Pia

19.04.2015 1-tason estekilpailut, ImRa, Provincia | Dalija 60cm ja 70cm
Estekilpailut Provincialla seuraavana päivänä sujuivatkin jo hieman luontevammin. Ok, jälkikäteen voin sanoa, ettei se meno paljon sen siistimpää ollut kuin mitä se viikko sitten oli.. Jälleen hepo oli vähän liian huonosti hanskassa ja kaahoteltiin rata vain nopeasti lävitse. 60cm napattiin kuitenkin sinivalkoinen rusetti heppasen suitsiin, joten ei se suoritus ihan surkeimmasta päästä voinut olla. 70cm ohitettiin yksi este, kun kuskilla meni pasmat ihan sekaisin kesken radan. 4vp siis perusradalta. Muuten rata oli ihan ok, suunnilleen samanlainen kuin aikaisempi luokka.

Totisina radalla! ;) | © Silmu

09.05.2015 harjoitusestekilpailut, Länsirannan talli | Dalija 60-70cm
Oman tallin estekisoissa mentiin turvallinen (ja varma) korkeus 60-70cm. Sieltä napattiinkin sitten voitto, nopealla ajalla. (Rohkenen epäillä, että mentiin taas hiukan liiankin lujaa...). Heppa oli hieno ja sen kanssa oli tosi kivaa tehdä yhteistyötä! :)



06.09.2015 harjoituskoulukilpailut, Tupunan Ratsupiha | Hollywood Raviohjelma 2009
Menin Woodylla raviohjelman Tupunan harjoituskisoissa. Woody oli älyttömän hyvä ja rento koko radan ajan, mikä jopa hieman yllätti itsenikin. Hiukan jännitti, miten se suhtautuisi kuolaimenvaihdokseen (pelham → edellisen päivän treeneissä olympia → kisoissa nivel), mutta hyvin se sen otti. Tehtiin melko tasainen ja rauhallinen suoritus, josta rapsahti 68,33%! Kaikki luokkaan osallistuneet palkittiin, joten sieltä jäi matkaan punavalkoinen tsemppirusetti! ;)

vas. koulukisoista, silloin ennen rataa kun kaikki oli vielä hyvin! :D | oik. esteradalla | © Pia

26.09.2015 1-tason koulukilpailut, PeRa, Klaukkalan ratsastuskoulu | Dalija HeC:1 2000
Koko kauden ehdottomasti suurin ja musertavin epäonnistuminen. Eniten harmitti se, että kaikki tehty työ ja treeni oli turhaa. Jouduttiin keskeyttämään, koska hevonen ei yksinkertaisesti liikkunut minnekään. Toisaalta, moni muukin hevonen pelkää Klaukkalan maneesia, joten olenkin hiukan kaavaillut ilmoittautuvani ensi kaudella luokan ulkopuolisena ja tutustuttavani hevosen paikkaan, ellemme muuten pääse kyseiseen maneesiin treenailemaan.

27.09.2015 1-tason estekilpailut, PeRa, Klaukkalan ratsastuskoulu | Dalija 70cm ja 80cm
Verkassa Dalia oli tosi kiva ja hypyt sujuivat hyvin. Itse hiukan jännitin sitä, miten se liikkuisi maneesissa eilisen jäljiltä. Seiskakympissä otettiinkin kakkosesteelle kielto, mutta lopurata oli puhdas, joten tulos siitä oli 4vp. Meidän ensimmäinen kasikymppi sujui ihan ok, en ole erityisen tyytyväinen rataan. Otettiin yksi puomi ja vikalle tyssättiin, eli tulos oli 8vp. Radoissa oli edelleen liikaa vauhtia, vaikka parempaan suuntaan olimmekin jo matkalla.

Oman tallin koulukisat, jotka menivät niin huonosti, että ihan hävettää :D | © Merikke (?)

03.10.2015 harjoituskoulukilpailut, Länsirannan talli | Dalija HeC:2 2000 ja HeB KN Special 2009
Näistä kisoista mun pitikin rustailla, mutta jostain syystä sekin jäi kokonaan. Toisaalta, nämä ovat sellaiset kisat, joita en erityisemmin haluaisi muistella. Dalia oli molemmissa radoissa ihan kummallinen, enkä oikeastaan saanut sitä avuille ollenkaan. Radat olivat aikamoista räpellystä, vaikka treeneissä olikin mennyt paljon paremmin. C:stä saimme 57,27%, mikä oli mulle aika kova pala nieltäväksi. Olin sitä mieltä, että kyllä meidän kotikentällä pitäisi heittämällä saada yli 60... KN menikin aivan penkin alle ja ihan kuin se ei olisi tarpeeksi, onnistuin unohtamaan radankin kerran. Tästä pääsimme rämpimällä läpi tuloksella 52,80%. Hui kauhistus.

Kauden vika, ja onnistunein kisaviikonloppu! :) | © Laura

31.10.2015 1-tason koulukilpailut, ImRa, Provincia | Dalija, HeC:2 2000
Viimeisten koulutulosten perusteella en ollut kovin innokkaana lähdössä näihin kisoihin. Taisin viimeisimpinä ilmoittautumispäivinä päättää, että lähdetään nyt sitten kuitenkin kokeilemaan. Ja onneksi lähdin. Dalia oli todella rento ja sen kanssa oli hirvittävän helppoa tehdä kaikki asiat. Saimme radasta 66,364% ja tällä tuloksella sijoituimme neljänneksi! Nämä kisat ovat ehdottomasti suurin ylpeydenaiheeni kaudelta 2015!

01.11.2015 1-tason estekilpailut, ImRa, Provincia | Dalija 70cm ja 80cm
Vihdoin estekilpailut, joissa pääsin korjaamaan ikuisuusongelman: vauhdin! Ensimmäistä kertaa teimme todella siistin suorituksen ja hevonen oli kuulolla oikeasti, eikä vaan juossut menemään! Olen aika ylpeä siitä ;). 70cm luokassa sijoituimme kolmanneksi tasaisen hyvällä radalla. 80cm perusrata oli todella hyvä, mutta uusinnassa lähdin ahnehtimaan liikaa ja tein aivan liian pienet tiet, mikä kostautui sillä, että saatiin 4vp (puomi). Kokonaisuudessa olen kuitenkin iloinen ratoihin. Ja 80cm uusinta opetti sen, että ensi kerralla meidän kannattaa lyhyiden teiden tekemisen sijaan kokeilla vauhdin lisäämistä (kohtuuden rajoissa kuitenkin). Kokonaisuudessaan todella kivat kisat! :)


Onnistumiset painottuvat selkeästi loppukauteen, eikä ihmekään. Lähdimme alkukaudesta pelaamaan riskipeliä ja otimme turhan suuria harppauksia liian nopeassa tahdissa. Osa alkukauden kisoista jopa pienimuotoisesti hävettää, mutta toisaalta, oppia ikä kaikki ja muita kliseitä! Kauteen 2016 lähdetään luottavaisin mielin, kiireettömämpinä ja osaavampina! :)

Miten teidän kisakautenne sujui?

2.1.2016

Tavoitteita, vanhoja ja uusia

On hyvä käydä läpi viime vuoden tavoitteita ennen uusien asettamista. Tutkitaan, analysoidaan ja selitellään. Itse olin vuosi sitten tilanteessa, jossa minulla ei ollut pienintäkään vihiä siitä, millainen hevoskaveri mulla tulee kulkemaan mukanani tämän vuoden. Tiesin, että joudun lopettamaan Helmin kanssa pian, mutta tulevaisuus oli hämärän peitossa. Huhtikuun alussa sain kokeilla kimoa, 6-vuotiasta tammaa, jolla oli vaikeuksia laukannostoissa. Kun tulin kentältä ratsastuksen jälkeen, sanoin Pialle, että olen täysin valmis aloittamaan tällä ja jättämään Helmin kuvioista vaikka heti. Siitä alkoi meidän tarinamme Dalian kanssa, tähänastisen elämäni paras päätös.

Mennään kuitenkin asiaan, eli aletaan vauhdilla ruotia näitä viime vuoden tavoitteita. Näin meitsi tarinoi noin vuosi sitten: Haluan asettaa mahdollisimman realistisia tavoitteita, jotka voin ylpeänä vuoden lopussa sanoa saavuttaneeni. Kuitenkaan en koskaan voi tietää kuinka elämässä käy ja millaisen otuksen selässä vuoden päästä keikun. En ole edes ihan varma vielä miten Helmin kanssa asiat järjestyvät ja tuleeko minulle Helmin lisäksi toinen ratsu vai ei. Tämän vuoksi minun on hyvin hankala asettaa mitään tavoitteita. Tässä kuitenkin joitakin, mitä ainakin tahtoisin saavuttaa:

Treenata "ankarasti" koulua ja päästä läpi joku HeB-ohjelma 
Sanoisin, että tämä tavoite on saavutettu. Treenasimme koulua aika reippaasti koko vuoden ajan (myös Helmin kanssa alkuvuodesta). Olemme menneet eteenpäin ja uskoisin, että kehitystäkin on havaittavissa. Olemme tehneet paljon töitä ja vihdoin ne palkittiin kauden viimeisissä koulukisoissa, joissa ylitimme kaikkien odotukset! 

HeB-luokan debytoin ratsastajana ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Alkuvuodesta kävimme Helmin kanssa suorittamassa HeB:0 2009 tuloksella 59,600%. Rata olisi voinut sujua paremminkin, mutta olen siihen kaikesta huolimatta melko tyytyväinen. Daliankin kanssa pääsimme kokeilemaan HeB:tä kotitallin kisoissa. Tulos jäi paljon odotettua huonommaksi, mutta päästiin me sentään läpi prosentein 52 ja risat. Eli tavoite läpipääsystä on suoritettu!

Tässä treenaamme ankarasti! ;) | © Pia
Treenata myös esteitä ja saada puhdas 70cm tai 80cm 
Treenailtiin me esteitäkin ihan kiitettävät määrät. Alkuvuodesta ei hypätty Helmin kanssa ollenkaan, joten esteratsunani on tänä vuonna toiminut Dalia. Vaikka loppuvuodesta tapahtunut totaaliepäonnistuminen esteillä söikin molempien itsetuntoa, uskaltaisin silti väittää, että olemme yhä edelleen hieman enemmän este- kuin kouluratsukko!

Puhdas rata meinaa tässä yhteydessä varmaankin kisoja? Kisoissa saatiin yhden kerran 0/0 tulos 70cm radalta. 80cm ei vielä ole kisoissa hoitunut täysin puhtaasti, vaikkakin yhden puhtaan perusradan olemmekin kyseisellä korkeudella suorittaneet. Valmennuksissa olemme kuitenkin hypänneet molempia korkeuksia ihan puhtain tuloksin! ;)

Tässä on menossa ensimmäinen 90-ratamme valmennuksessa | © Keri

Päästä valmentautumaan ja kehittymään ratsastajana 
Valmennuksia kertyi viime vuodelle 38 kappaletta, joista 17 koulu- ja loput 21 estevalmennuksia. Kaikki ovat kahta estevalkkua lukuunottamatta kotivalmentajan, Jossun, pitämiä (muut kaksi Lauran ja Elinan). Olen todella iloinen, että aloitin viikottaiset valmennukset syyskuussa. Olen niiden avulla päässyt säännöllisesti tarkistuttamaan etenemistä ja päässyt korjaamaan virheitä reaaliajassa. Kehitys on ollut tämän vuoden aikana todella nopeaa ja sitä on tullut paljon! Kiitos siitä kuuluu koutseille! :)

Valmentautumista ja isoja harppauksia kesäkuussa | © Pia

Esteistunta paremmaksi 
Parantunut se on, mutta vielä siinä on paljon korjattavaakin. Ennen mulla oli taipumus heittää jalka taakse hypyssä ja pysyin itse todella pystyssä tai vaihtoehtoisesti makasin kaulalla. Elina kiinnitti elokuussa huomiota myös siihen, että laskeudun hypyn jälkeen/aikana todella nopeasti satulaan ja katkaisen hypyn siinä samalla. Näitä olen saanut hyvin korjattua, mutta ongelmia tuottavat edelleen ulospäin taipuva jalkaterä (onneksi hyppään harvoin kannukset jalassa) ja ikuisuusongelmana käsi, tarkemmin tuntuma ja myötäyksen määrä.

Matkalla parempaan suuntaan! | vas. © Laura, oik. © Merikke

Kädet paikalleen, ei seikkailemaan ympäri Suomea ✓ 
Hetkittäin onnistumisen hetkiä, mutta edelleen käsi on mun heikoin lenkki. Se on aina ollut sitä ja tulee varmasti aina olemaankin. Uskon kuitenkin, että sinnikkäästi harjoittelemalla se paranee. On tässä vuoden aikana kuitenkin jotain kehitystäkin tapahtunut. Kädet ovat vakautuneet huimasti, mutta paikkaansa ne eivät silti ole vielä löytäneet. Tällä hetkellä eniten harmaita hiuksia aiheuttaa liian matala käsi, joka kaiken lisäksi tykkää kovasti kallistua. No, ahkeraa treeniä sekin vain vaatii!

Tästä näkee hyvin, ettei käsi ole oikealla paikallaan. Ehkä se siitä vielä korjaantuu! | © Laura

Saada ahaa-elämyksiä ja oppia taas paljon uutta 
Saavutettu on, ehdottomasti! Sen oppiminen, että ratsastaa jokaisen askeleen, on tuntunut välillä vaikealta, mutta loppujen lopuksi sen ymmärtäminen on antanut todella paljon. Suurimmat ahaa-elämykset tänä vuonna ovat tainneet olla käden vakauden ja sopivan tuntuman tärkeys, jalan paikka esteistunnassa ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä se, että Daliaa on todella tärkeää ratsastaa pitkähkössä muodossa silloin kun ei erikseen pyydetä kokoamaan! Näiden ohella asia, josta olen erityisen iloinen on oman kärsivällisyyden lisääntyminen hevosten kanssa toimiessa! Sanoisin, että oppimisen kannalta vuosi 2015 oli upea ja antoisa! :)

Tuntuman tärkeyden ymmärtäminen antoi paljon boostia omaan ratsastukseen! | © Pia/Laura?

Ratsastaa siten, että hevosen on helppo työskennellä kanssani 
Tätä on hieman vaikea vain itse arvioida. Vaikka sen ratsastaessa tunteekin, näkee ulkopuolisen silmin kuitenkin ihan eri tavalla sen, onko hevonen yhteistyöhaluinen vai onko tekeminen vaivalloista. Olen kuitenkin saanut kommenttia, että osaan olla häiritsemättä hevosta, mutta tehdä kuitenkin tarvittavia juttuja. Tietenkin sitä voisi ratsastaa vieläkin kauniimmin ja yhä herkemmillä avuilla, mutta sanoisin, että tähän tasoon nähden olen ihan hyvällä mallilla! :)

Kun hevosen on helppo työskennellä, se rentoutuu | © Keri

Päästä kisaamaan mahdollisimman paljon ja saada hyväksyttyjä tuloksia ✓ 
Mikähän on mahdollisimman paljon? Yhdet kilpailut skippasimme, mutta kaikissa muissa naapuritallien kilpailuissa kävimme käännähtämässä. 11 kilpailua, 16 starttia, 5 rusettia. Kaksi starttia jouduttiin hylkäämään; ensimmäinen este- ja toinen koulukisoissa. Molemmissa syynä oli se, ettei hevonen uskaltanut liikkua kys. maneesissa. Olen kuitenkin kisakauteen kokonaisuudessaan melko tyytyväinen. Voisin vielä kirjoitella kaikki vuoden 2015 kisat kattavan postauksen.

Kisat, joista olen erityisen ylpeä. ImRa 31.10.2015 | © Laura

Ja mikä tärkeintä uuden oppimisen ohella: muistaa välillä irroitella ja pitää hauskaa, rentoutua ja muodostaa yhä parempaa luottamussuhdetta! 
Suoritettu kunnialla läpi! Tehtiin treenaamisen ohella myös paljon juttuja, joista molemmat nauttivat. Maastoiltiin säännöllisen epäsäännöllisesti ja käytettiin hyväksi peltoja aina kuin mahdollista. Nämä ovat treenaamisen ohella hirvittävän tärkeitä ja ihania juttuja, joita toteutan enemmän kuin mielelläni. On ihanaa nähdä kun hevonen vilpittömästi nauttii yhteisestä tekemisestä ja rentoilun jälkeen palaa entistä motivoituneemmin töihin!

Tätä me rakastetaan molemmat! ♥ | © Laura


Jesjes, ei yhtään täysin epäonnistunutta tavoitetta! Näiden vanhojen tavoitteiden ja vuosikatsauksen pohjalta on hyvä luoda uudet tavoitteet, joita kohti pyritään vuoden 2016 aikana. Katsotaan mitä kehitettävää vielä löytyy ja otetaan haasteet vastaan pelottomasti. Tällä kertaa mun on helpompi luoda yksilöllisempiä tavoitteita, kun hevostilanne on vakaampi kuin vuosi sitten! :)


Mitä siis tahtoisin saavuttaa vuonna 2016?
Minä ratsastajana?
  • Kädet. Keskityn käsien asentoon toden teolla. Saan kädet vihdoin oikealle paikalleen, eli harjan yläpuolelle vierekkäin. Vältän matalaa kättä, sillä se voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa kipua hevoselle.
  • Haluan paremman ryhdin; hartiat taakse ja katse eteen. Vältän etukenoa!
  • Esteillä keskityn jalkojen asentoon aikaisempaa enemmän. Jalkaterien kääntyminen ei pelkästään näytä rumalta, vaan on ikävää myös hevoselle (etenkin kannukset jalassa!). Muistan kysyä neuvoa. 
  • Tahdon ratsastaa siististi ja mahdollisimman eleettömästi, oppia paljon uutta ja kokea jälleen mieltä avartavia ahaa-elämyksiä! Ennen kaikkea tahdon nauttia ratsastuksesta, mutta tahdon, että myös hevonen nauttii siitä.
  • Opin ottamaan epäonnistumiset astetta kevyemmin. Pettyä saa, mutta niistä ei tule tehdä suurta mörköä. Epäonnistumisista voi päästä yli, eikä aina tarvitse olla niin ankara omille virheille. 


Dalia?
  • Tehdään mahdollisimman paljon laukkajuttuja tarkoituksena vahvistaa laukkaa ja parantaa sen laatua. Teemme siirtymisistä helppoja, kauniita ja nopeita. Laukan täytyy nousta siihen suuntaan, mitä pyydän. Etenkin siitymiset laukasta käyntiin on saatava haltuun. Opettelemme myös sujuvat vastalaukat ja laukanvaihdot.
  • Saamme käynnin kuntoon. Ratsastan paljon käyntiä ja keskikäyntiä, en saa enää hutaista sitä, sillä se on perusta kaikelle muulle tekemiselle.
  • Opettelemme HeA:n juttuja kuten esimerkiksi kokoamista, takaosakäännöksiä, lisätyt askellajit sekä juurikin se vastalaukka. Vahvistamme jo meille tuttuja asioita, kuten väistöjä, avoja ja sulkuja sekä tietenkin kaikkia C:n ja B:n juttuja.
  • Opetan Dalialle ainakin yhden tempun! Mikä temppu se tulee olemaan, selviää ajallaan! ;)


Ratsukkona?
  • Kouluratsastuksen osalta toivon sujuvia ja siistejä ratoja ja sitä, että pääsemme vakiinnuttamaan HeB:n radat. Haluaisin, että vähintään puolet meidän tuloksista ensi kaudella on yli 60%. Jos oikein hurjiksi ruvetaan, kuka tietää, jos uskallamme startata jopa HeA:ta syksyllä?
  • Esteiden osalta toivon sujuvia, siistejä ja puhtaita ratoja nykyisellä tasolla 70-80cm. Mikäli kaikki menee hyvin, olisi tarkoituksena nousta ensi kaudella 90cm radoille.
  • Muistetaan tänäkin vuonna rentoutua ja pitää hauskaa ahkeran treenaamisen ohessa!

1.1.2016

Vuosi 2015 paketissa

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

Nyt kun uusi vuosi on alkanut, voidaan tehdä pieni katsaus menneeseen vuoteen. Kaikenkaikkiaan vuosi on ollut heppailun osalta hieno ja erittäin antoisa. Olen saanut paljon uusia, upeita mahdollisuuksia. Kova työ palkitaan, eikö se niin ole? Ehkä voisin ensi vuonna tehdä töitä vielä kahta kovemmin! ;)


Tammikuussa vuokrasin vielä Helmiä ja ratsastin sillä itsenäisesti muutaman kerran viikossa. Meillä oli pohjat ihan hyvässä kunnossa, joten pystyttiin treenaamaan lähes normaalisti. Pidimme tekemisen kuitenkin rentona; peltoilimme ja maastoilimme aika paljon. Olin tammikuussa kaksi kertaa estevalkussa Fiialla ja molemmat valkut menivät ihan hyvin. "Oman tallin" lisäksi kävin myös muutaman kerran viikossa hoitamassa Atte-hevosta, mutta jouduin lopettamaan hoitamisen aika pian ajanpuutteen vuoksi.


Helmikuu jatkui aika pitkälti samoilla linjoilla kuin aikaisempikin kuukausi. Helmi oli lähes joka kerta todella hyvä ratsastaa. Menin kerran myös Mussulla ja se olikin ihan hauska tapaus pitkästä aikaa! Kuun aikana olin yhdessä estevalkussa ja sen menin jälleen Fiialla. Näihin aikoihin suunniteltiin Pian kanssa Fiiasta mulle ratsua estepuolelle, mutta se suunnitelma ei lopulta koskaan toteutunut. Pääsin myös muutaman kerran käymään Marialla, ja siellä mentiin lähinnä maastossa, mutta kerran sain kokeilla Sallia ja se oli sillä kerralla yllättävän hyvä, vaikka mä en edelleenkään sen kanssa mitään osannutkaan!


Maaliskuu oli koulupainoitteinen, ei taidettu hypätä kertaakaan. Treenailtiin ahkerasti koulukisoja varten Helmin kanssa. Kuun aikana käytiinkin kolmessa kouluvalkussa näyttäytymässä ja sen lisäksi treenailtiin vielä keskenämme. Kävin Mariallakin käymässä ja pääsin hänen siskonsa Nala-ponin selkään. Loppukuu huipentuikin meidän ensimmäiseen (ja viimeiseen yhteiseen?) HeB-rataan, josta lopulta rapsahti 59,600%


Huhtikuu oli muutosten kuukausi. Tuttu ja turvallinen, keltainen poni vaihtui nuoreen latviantuontiin ja yhtäkkiä kaikki oli taas uutta. Dalia siis saapui kuvioihin ja meidän ensimmäinen kuukausi oli (ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna) aikamoista myllytystä. Me käytiin koko kuukausi kokeilukertaa, yhtä itsenäistä treeniä kuun lopussa ja yhtä maastoa lukuunottamatta vain valkuissa. Aika hurjalla tahdilla aloitettiin meidän kisaurakin, sillä jo muutaman viikon yhteisen taipaleen jälkeen mentiin ekoihin kisoihin ja siitä viikon päästä seuraaviin. Huh, pakko myöntää, etten varmaan tekisi sitä enää toiste! :D Dalian lisäksi ratsastin kerran Nappulaa ja senkin osalta oli meillä jo suuret suunnitelmat, mitkä tosin kaatuivat jo alkuunsa!


Toukokuun alussa järjestettiin tallin omat kisat, jotka olivat tähän kisaputkeen hyvä päätös, sillä voitimme luokkamme. Ennen niitä käytiin kerran estevalkussa, mutta sen jälkeen keskityttiin hiukan rennompaan treenailuun kahdestaan. Dalia oli aika kiva koko kuun ajan ja sen kanssa oli ilo tehdä töitä! Kerran loppukuussa käytiin hyppäämässä valvovan silmän alla ja sekin meni ihan kivasti! Toukokuun aikana pääsin myös Woodeilemaan aika paljon ja pikkupoika oli aika kiva.


Kesäkuun alussa olivat leirit, joten basically asuin kaksi ensimmäistä viikkoa tallilla. Vedettiin maastoja niin leiriläisille kuin iltatuntilaisillekin ja kerta toisensa jälkeen sain olla kovin ylpeä Dalian hyvästä käytöksestä. Kentällä treenailtiin paljon kokoamisen tapaisia juttuja ja kouluvalkuissa koettiin ahaa-elämyksiä tuntuman suhteen. Pari estevalkkuakin käytiin hyppäämässä ja Dalia oli tosi kiva molemmissa. Marialla ehdin käymään muutaman päivän visiitillä leirien jälkeen ja hauskaa oli! Loppukuussa lähdin kielimatkalle Englantiin ja ehdittiin aloittaa meidän ratsastusviikko kesäkuun puolella ;).


Heinäkuussa ratsastettiin kielimatkan ratsastusleirin kolme viimeistä päivää. Kaikenkaikkiaan kokemus oli aika kiva ja oli mahtavaa päästä tutustumaan ulkomaiseen hevoskulttuuriin. Kotiin saavuin kuun puolivälissä ja Dalia oli matkan aikana päässyt lomailemaan, joten koluttiin maastoja laitsan läheisyydessä ja nautittiin kesästä. Marialla piipahdin jälleen muutaman päivän verran ja meillä oli hauskaa, kuten aina! Woodyakin ratsastelin kerran kuun lopussa ja se oli silloin älyttömän kiva.


Elokuun alussa olin viikon Ruotsissa hevoshommissa ja kun tämä maailmanmatkaaja vihdoin saapui kotiin, päästiin aloittamaan syksyn treenikausi hepan kanssa. Meillä oli Elinan estevalkku ja Jossun kouluvalkku heti alkuun. Ehdittiin maastoilemaankin kerran, mutta loppukuussa Dalia oli epäpuhdas ja meni takaisin laitumelle viettämään sairaslomaa. Sain korvikeponiksi Simban, jolla menin elokuun aikana yhden kouluvalkun ja se oli yllättävän hauskaa! Ratsastin Woodyakin kerran kuun lopussa.


Syyskuun alussa menin Woodylla raviohjelman harjoituskilpailuissa ja se sujui loistavasti! Dalia oli laitumella ensimmäisen viikon, joten estevalkkukin hoitui Simban kanssa. Kävin pari kertaa moikkaamassa Daliaa laitumella ja maastoilin kerran kokeillakseni jalkaa. Se oli puhdas, joten heppa pääsi takaisin kotiin. Saikun jälkeen Dalia oli aika vino ja huono ratsastaa, mutta kuitenkin ihan terve, joten uskallettiin tähdätä loppukuun koulukisoihin. Syyskuu menikin vinoutta korjaillessa ja kisoja kohti treenaillessa. Koulukisat menivät kaikesta työstä huolimatta täysin penkin alle, mutta estekisat sen sijaan ihan suht hyvin. 


Lokakuun alussa olivat oman tallin koulukisat, jonka tulos jäi kyllä säälittävämmäksi kuin osasin odottaa. Sieltä menin kuitenkin lähes suoraan Marialle ja hyvässä seurassa murheet unohtuivat nopeasti. Kuukauden ajan tehtiin valkkuja lukuun ottamatta aika rentoja juttuja, kuten maastoiltiin ja peltoiltiin minkä vaan kerettiin. Valkuissa keskityttiin treenailemaan kauden viimeisiin kisoihin. Lokakuu huipentuikin koulukisoihin, joihin lähdettiin skeptisesti, mutta napattiin siitä huolimatta 4. sija! Se oli hieno lopetus koulukisakaudelle!


Marraskuu vastaavasti alkoi estekisoilla, joista napattiin yksi valkoinen rusetti, mutta kuski möhli toisen luokan. Kisojen jälkeen meillä oli heppojen vaihtopäivä ja ratsastinkin pitkästä aikaa Nappulalla! Dalian kanssa koettiin sileäratsastuksen osalta uusi ahaa-elämys ja alettiin kulkemaan matalammassa ja rennommassa muodossa. Esteillä koettiin aika iso isku vasten kasvoja, mikä söi sekä hepan, että kuskin itseluottamusta aika reippaasti. Kuun lopussa ratsastin Woodya nelisen päivää putkeen ja poika oli aika vaihteleva, mutta suurimmaksi osaksi kiva. Marraskuun puolivälissä sain hoitohevosen, jota käyn hoitamassa n. kaksi kertaa viikossa (en ole tästä aikaisemmin kertonut, koska en ole kysynyt omistajalta lupaa kirjoitella kys. hevosesta).


Joulukuussa saatiin itseluottamus esteiden osalta nostettua taas vähän korkeammalle. Sileällä päästiin kokeilemaan kokoamisjuttuja ja Dalia oli useimmiten tosi kiva ratsastaa, vaikka myös muutama hieman epäonnistuneempi kerta mahtui mukaan. Kuun aikana pääsin ratsastamaan aika paljon myös Nappulalla ja voin sanoa, että joulukuussa olen päässyt ehdottomasti eniten ratsastamaan ja siitä olen todella iloinen! :) 

Kaikenkaikkiaan vuosi 2015 on ollut upeaa aikaa hevosten parissa. Olen kaikista näistä tielleni osuneista mahdollisuuksista, ympärilläni olevista ihanista ja avuliaista ihmisistä sekä hevoskavereistani äärettömän kiitollinen! Toivottavasti vuodesta 2016 tulee vieläkin upeampi! ♥