10.2.2016

Pomppuja pellolla

Kaikista päivän kuvista kiitokset Lauralle! :) <3

Olimme tosiaan myös viime viikon lauantaina estevalmennuksessa ja se pidettiin tällä kertaa ihan kotitallilla. Kenttä oli edelleen aika huonossa kunnossa, mutta pelto oli käytettävissä. Vastoin omia odotuksiani, pelto oli tasainen ja joustava, joten siinä ei ollut ollenkaan sen hassumpi hypätä. Valkkuun mennessä hiukan arvelutti, olihan meillä takana viime viikkoinen katastrofitunti... Päätin kuitenkin yrittää unohtaa sen ja mennä positiivisella asenteella tämän valkun läpi - mennyt on mennyttä, nyt on uusi päivä ja teen parhaani tällä kertaa!

Alkuverryttelyksi mentiin kaikki askellajit läpi pitkässä muodossa. Laukka oli meille jälleen haasteellisin, mutta sen saimme kuitenkin pian kuntoon. Dalia on pellolla hieman normaalia virkeämpi, joten tällä kertaa sitä ei tarvinnut pyytää eteen. Pidättää sai reilustikin ja lopulta Dalia esittelikin pontevaa laukkaa, kunhan vain sain sen kasattua itselleni, enkä antanut juosta alta pois. Hyppääminen aloitettiin ihan tavallisella pystyllä ja ensimmäiset hypyt olivat aikamoista haparointia. Olin täysin sokea ponnistuspaikoille, joten pääsin vain vaivoin hyppyihin mukaan. Tulin sitten muutaman lähestymisen oikeasta kierroksesta, jolloin kaikki sujui helpommin, eikä vasempaankaan suuntaan ollut sen jälkeen enää ongelmia. Kummallista miten paljon ratsastussuunta voikaan vaikuttaa! Tulimme vielä okserin yksittäisenä muutaman kerran ennen radan aloittamista.





Meidän rata meni oikeastaan aika hyvin, omista epäilyistä huolimatta. Lopuksi tosin keskittyminen alkoi hieman herpaantua, joten tulimme vielä muutamia yksittäisiä esteitä. Dalia parani kuitenkin lopputuntia kohti paljon. Se ei enää hypännyt selättömästi, vaan uskalsi käyttää koko kroppaansa ja tuntuipa sieltä jostain kaivautuvan esiin se kadoksissa ollut itsevarmuuskin! Dalia on sellainen hevonen, että se rakastaa hyppäämistä, mutta vetää helposti herneen nenään kuskin virheistä - ja kaikki stopit ja huonot hypyt syövät sen itsevarmuutta hyvin nopeasti. Silloin se menee lukkoon, eikä uskalla enää tehdä omia päätöksiä - ja tadaa, kehä on valmis. Nyt saatiin kuitenkin kuorittua esille se estepolle sieltä, ihanaa! <3

--

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ystävämme Suomen helmikuu muutti jälleen joka paikan luistinradaksi, joten olemme jälleen joutuneet hissuttelemaan muutaman päivän. Sunnuntaina pellot olivat vielä ihan siedettävässä kunnossa, mutta maanantaina ja eilen jouduimme tyytymään kävelyyn. Maanantaina tehtiin käyntilenkki maastossa ja eilen avo-, sulku- ja väistötreeni kentällä. Nämähän tekevät ihan hyvää, mutta jo alkaa huomaamaan, että energiaa pakkautuu. En malta odottaa sitä, että kenttä sulaa ja päästään taas kunnolla treenailemaan. Ja voisihan sitä päästää heppasen vähän spurttailemaankin omaan tahtiinsa kentälle, kunhan pohjat sen sallivat! :)


3.2.2016

En kommentoi (estevalmennuksesta) + uusivanha tuttavuus

Tosiaan, meillä oli Dalian kanssa viime viikon lauantaina estevalmennus. Edellisen kerran olimme päässeet pomppimaan 23.12. eli hyppytaukoa oli kertynyt jo reilun kuukauden verran. Maneesille kävellessä saimme loistavasti alkukäynnit hoidettua, joten perillä pystyimme melko pian aloittamaan verkkailun. Verkkasimme itsenäisesti ravissa ja laukassa vähän eteen-alas. Dalia oli ihan kiva, mutta saatiin ohjeeksi laukata enemmän eteen. 

Aloitettiin hyppääminen ravilähestymisillä ja pakko myöntää, että tuntui aivan kamalalta! Ravilähestymiset eivät muutenkaan ole mun juttu, mutta tämä kuukauden hyppytauko todella teki tehtävänsä. Ei ikinä enää näin pitkää taukoa, siitä pitää jatkossa pitää huoli... Tehtiin verkkahyppyjen jälkeen vielä muutamia yksittäisiä lähestymisiä ja ne menivät ihan ok:sti. 

Sitten aloimme tulemaan rataa. Tulin itse 80cm korkeudella, eikä se erityisen vakuuttavaa menoa ollut. Sain koko radan ajan moitetta puutteellisesta laukasta, minkä kyllä hyvin ymmärrän, sillä ovathan epämääräiset pohjat jonkin verran jarruttaneet menoa tässä lähiaikoina. En kuitenkaan saanut radan aikana otetta siitä laukasta, mikä oltaisiin tarvittu, sillä pyytäessäni rohkeammin eteen, oli tuloksena alta juokseva hevonen. Koota en juuri voinut, sillä Dalia olisi tullut helposti liian lyhyeksi. Tuudittauduin liikaa siihen ajatukseen, että kyllä heppa hoitaa, sillä olin itse ihan hukassa ja leiskauttelin vaan menemään. Aivan järkyttävää. Olin oikea malliesimerkki siitä, miten ei kuulu ratsastaa estetunnilla.

Tulin sitten yhden pystyn muutaman kerran yksittäisenä ja hain sitä oikeanlaista laukkaa hevoselle. Muutaman kerran saatiin todella hyviä pätkiä ja tehtiinkin yksi aivan loistava hyppy pystylle! Jos olisin ollut fiksu, olisin lopettanut siihen, mutta en ollut. Päätettiin hypätä vielä okseria yksittäisenä. Tein aivan järkyttäviä reittivalintoja, enkä saanut laukasta taaskaan mitään otetta. Ei saatu tehtävää onnistumaan sitten millään. Lähdinkin takaisin kotimatkalle todella pettynein fiiliksin. Tein omalla ratsastuksellani kaiken hankalaksi hevoselle, eikä se uskaltanut lopuksi tehdä juuri mitään omia ratkaisuja ja kaikki jäi vain mun harteille. Valitettavasti en kuitenkaan ole vielä niin osaava, että osaisin ottaa tämänkaltaiset tilanteet haltuun. Ärsytti ja suretti ihan älyttömästi. 



Olin aikalailla mieli maassa kotimatkan ja hepan hoidon ajan. Tuntui tosi pahalta, että olin ollut suoraan sanottuna niin huono. Onneksi lähdin kuitenkin kaverini Lauran mukaan katsomaan Issa-heppaa sen väliaikaiseen kotiin ja sain muuta ajateltavaa. Issa on siis minulle lähes vieras hevonen, se on asunut meidän tallillamme, mutta olen ratsastanut sillä vain kerran aikaisemmin - ja sekin tapahtui keväällä 2014. Laura ratsasti ensin ja viskaisi mut vielä lopuksi selkään. Menimme pelkkää käyntiä, sillä pohja oli hiukan huono. Issa oli kuitenkin tosi kivan tuntuinen ja lupauduin ehdottomasti tulemaan uudelleenkin sitä moikkaamaan! Tässä teille hiukan kuvamateriaalia Ispestä - ensin muutama poseeraus ja lopuksi pari ratsastuskuvaa :)







// Vielä esteisiin liittyen. Sovittiin eilen Jossun kanssa, että tulen tälläkin viikolla hyppäämään ja jatketaan vähän siitä mihin viimeksi jäätiin. Lähden hiukan varautuneesti, mutta uskallan silti olla optimistinen ja toivon parasta! :)