29.4.2016

Oisko mun parempi vaa pysyy himas?

ettei nyt vaan sattuis mitään,
mut taas oon radalla, mua kuumottaa,
ettei nyt vaan sattuis mitään
Nikke Ankara ENVSM

Kiitos Lauralle kuvista! ♥ (seuraavaksi treenataan myötäämistä!! Ja noi jalat...)


Viime viikonloppuna aloitimme kisakautemme ImRan estekilpailuissa. Kahdessa edellisessä estevalmennuksessa meno oli ollut kaikkea muuta kuin mukavaa, eikä fiilistä helpottanut yhtään se, että perjantain estevalmennuksessa hyppääminen oikeasti jännitti. Olen talven ajan hypännyt todella epäsäännöllisesti, joten rutiini touhusta puuttuu aivan täysin. Paikkoihin ratsastaminen on ollut täyttä hepreaa ja tyrkkään hevosta esteille ajatuksella: "kunhan äkkiä päästään yli". Sanomattakin selvää, ettei mikään onnistu. 

Kisa-aamu ei alkanut kehuttavasti ja vielä kahta tuntia ennen kisoihin lähtöä vollotin satulahuoneessa, etten tahdo lähteä. Onni on tsemppaavat tallikaverit ja kisoihin lähdettiin joka tapauksessa! Mentiin tutut ja turvalliset 60cm ja 70cm. Vaikka kauden tavoitteet ovat kasi- ja ysikympissä, en todellakaan ollut vielä valmis hyppäämään edes kasikymppiä. Epäsäännöllinen hyppääminen talvikauden ajan on tehnyt tehtävänsä ja syönyt sekä taitoa, että varmuutta touhusta. Jo 60cm luokka (jonka pitäisi kaiken järjen mukaan olla meille läpihuutojuttu), jännitti.



Onneksi meidän valmentaja oli päässyt paikalle ja tsemppasi vielä ennen suorituksia. Mulle Jossu sanoi vaan, että muista odottaa. Älä koskaan työnnä hevosta, jos et näe paikkoja. Kuudenkympin verkka meni hyvin ja jaksoin odottaa esteitä. Radalle lähdin silti perhoset vatsassa myllertäen. Rata ratsastettiin arvostelulla A.0.0. eli kaikki puhtaat suoritukset palkittiin. Ainoa tavoite oli siis puhdas rata. Kakkoselle tykitin sokeasti liian lähelle, mikä johti siihen, että myös samalla linjalla olleen kolmosen hyppäsimme juuresta. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin ihan tyytyväinen rataan ja rusetti napattiin kotiinviemisiksi. 

Seitsemäänkymppiin lähdin jo varmemmalla fiiliksellä ja tavoitteena oli siisti, puhdas suoritus. Perusradan ratsastin melko kärsivällisesti ja jaksoin odottaa paikkoja. Rata loppui siihen, että sarjalta oli suora, viiden askeleen linja okserille. Päästin siinä välissä Dalian pitkäksi, tultiin linja neljällä askeleella ja hyppy viimeiselle okserille oli melkoisen... lennokas. Perusrata oli puhdas ja saatiin uusi lähtömerkki uusintaan. En ollut ajatellut tehdä mitään erityistä kikkailua, mutta yhden tiukemman kaarteen sain aikaiseksi. Sekin olisi tosin voinut olla paremmin valmisteltu ja ratsastettu. Uusinta loppui samaan linjaan kuin perusratakin ja koska historia toistaa itseään, tulimme sen jälleen neljällä askeleella, lentäen viimeisen okserin yli. Noh, ainakin suoritus oli puhdas!


Sijoituksia emme luokasta napanneet, mutta se ei merkinnyt mulle mitään. Tärkeintä oli se, että teimme kaksi puhdasta ja suht siistiä suoritusta. Ja mikä hienointa, mulla oli toista luokkaa ratsastaessa jopa hauskaa! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! Kävin seiskakympin jälkeen kävelemässä vähän ympäriinsä ja taisimpa muutaman onnenkyyneleen tirauttaa. Mulla on maailman upein ratsu, ystävä, joka uskoo muhun silloinkin kun en itse usko! ♥

4 kommenttia:

  1. Jee hyvä te! Ihana kuulla, että hauskuus ja itsevarmuus alkaa palailla. Niistä tietää, että suunta on oikea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tästä on suunta vain ylöspäin ja sinne ollaan menossa! Kiitos kivasta kommentista Anni! :)

      Poista
  2. Jes hienoa! Tosi kiva lukea että se voitto ei ole kaikille tärkein, hienoa että osaat olla onnellinen myös puhtaista ja siisteistä radoista! Kivoja kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anniina ihanasta kommentista! ♥ Voitto tai sijoittuminen ei ole tärkeintä, vaan se, että jää hyvä fiilis. Rusetit tulevat sitten kaupan päälle, jos ovat tullakseen! ;)

      Poista