30.5.2016

Viikko vinkuleluna

Saanen esitellä hevoseni uudet lempinimet: Hormonihirviö, Vinkulelu, Vinkuintiaani jne. 
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, vai miten se menikään?

Siinä se Vinkuintiaani makoilee hormonien väsyttämänä ;)


Estekisojen jälkeen, viime maanantaina, ratsastin Dalian kentällä ilman satulaa. Se oli ihan ok, mutta ei mitenkään erikoinen. Tiistaina kouluvalmennuksessa Dalia ei tuntunut lainkaan omalta itseltään. Se tuntui elävän jossain omassa kuplassaan, josta sitä oli vaikea herätellä. En kuitenkaan sen enempää kiinnittänyt asiaan huomiota ja ajattelin, että se vaan oli huonompi kuin yleensä. Pia tosin kertoi sen olevan kiimassa, sillä se kuulemma huusi yötä päivää kavereille, jotka olivat vähän kauempana laitumella (pihapiirissä, mutta eivät näköetäisyydellä). Itse en hirnumisesta juuri välittänyt, mutta hevosen huolestunut ilme ja levottomuus häiritsivät ihan tavallisiakin toimenpiteitä.

Keskiviikkona Dalia oli päässyt laitumelle muiden luokse ja sen yleisilme oli selkeästi rennompi kuin aikaisempina päivinä. Kuitenkin kun vein sen tallin pihalle kuntoonlaittoa varten, muuttui koko hevosen olemus välittömästi. Daliasta tuli todella levoton, se hyöri ja pyöri ja huusi kavereille jatkuvasti. Meinasi käsittelijällä jo huumori loppua, kun hevonen vaan jatkoi häsläämistään. Ratsastettavuus oli täysin hukassa; Dalia meni ihan lukkoon, eikä oikein kuunnellut minkäänlaisia apuja. Voin rehellisesti sanoa, että tämä keskiviikkoinen oli yksi huonoimmista kerroista ikinä. Hevonen vetäytyi kuoreensa ja kuuroutui totaalisesti. (Tässä vaiheessa sain kuulla, että kiima kestää n. viikon, ja fiilis oli vähintäänkin mielenkiintoinen: tällaista viikon verran?! No thanks.) 

Mun rakas Vinkulelu ♥

Hormonihirviön kanssa päikkäreillä ♥

Torstaina saavuin tallille vähän varautuneesti. Ärsytti edellinen päivä, mutta ajattelin, että nyt aloitetaan täysin puhtaalta pohjalta. Hain heppasen laitumelta ja vein sen ylös. Ihanaa, tällä kertaa se ei enää näyttänyt siltä kuin olisin riistänyt siltä sen koko elämän. Kyllä se edelleen katseli laitumelle päin, mutta taisi vain kerran huudella kavereiden perään. Ratsastus sujui jo huomattavasti edellistä päivää paremmin, mutta ei se vielä mitään priimaa ollut. Parempaan päin oltiin jo menossa, joten olin todella tyytyväinen. Perjantaina en itse ratsastanut, mutta Laura kertoi Dalian olleen edelleen hieman omituinen. Lauantaina meillä oli estevalmennus (josta tulee erillistä postausta). Alkutunnista Dalia sulkeutui taas kuplaansa, eikä olisi oikein halunnut ottaa apuja vastaan, mutta kunhan hyppäämään päästiin, muuttui hevonen täysin! Ihanaa!

Eilen ratsastin Dalian ensin kentällä läpi - ja se oli ihan super! Hormonihirviö oli tiessään ja Mamin-Pikku-Päl oli vihdoin palannut! Ratsastettavuus oli palannut, Dalia otti apuja vastaan ja teki asioita yhdessä kanssani. Olin kuitenkin ollut jo monta tuntia tallilla ja väsymys alkoi painaa, joten halusin tehdä jotain rentoa ja kivaa. Mentiin siis loppuajaksi pellolle vähän baanailemaan ja hyppimään pieniä maastoesteitä! Meillä oli tosi hauskaa, tällaisiä päiviä tarvitaan lisää! Kuitenkin kaikista eniten fiilistä nostatti se, että heppasen hormonituotanto oli vihdoin laantunut ja käytös normalisoitunut! Miten voinkaan olla näin innoissani siitä, että kiima on ohi? :D 


Kiimasta huolimatta paras! ♥


Löytyykö ruudun toiselta puolelta muita kiiman uhreja? ;)

2 kommenttia:

  1. Se on se jokakeväinen kirous :D Onneks ei sit kuitenkaan kauaa kestä. Mut pakko sanoa, että se hämennys ja nauru kun luin otsikon! XD Luulin et oot ollu viikon vahtiis jotain koiranpentua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tämä kiiman voimakkuus oli aikamoinen yllätys, kun ei tuo viime keväänä näyttänyt kiimaa ollenkaan! Tosin se voi kyllä johtua siitä, että se oli juuri muuttanut uuteen talliin.. :D Ensi kevättä odotellessa (tai sitten ei :D)

      Haha, voi ei! Nojoo, nyt kun sanoit, niin voihan tuon otsikon niinkin ymmärtää! :D

      Poista