29.6.2016

Throwback to Hastings



Ratsastuskuvista- ja videoista suuret kiitokset ohjaajallemme Elisalle! ♥ 
(lukuunottamatta maastoestevideota, siitä kiitos Emma B:lle ♥)

Huomasin juuri, etten oikeastaan koskaan kirjoittanut kielimatkastani blogiin. Minun oli tarkoitus tehdä niin (lähinnä ratsastusviikosta siis) - aloitinkin postauksen monta kertaa, mutta en koskaan osannut pukea sanoiksi sitä kaikkea, minkä olin kokenut. En halunnut kirjoittaa postausta täyteen tyhjiä lauseita ja toivoa, että kivat kuvat pelastaisivat sen. Lopulta postaus jäi toteuttamatta, enkä viitsinyt alkaa kirjoittamaan sitä enää joulukuussa blogin täytteeksi. Nyt matkasta on kulunut jo aikaa ja haluan vihdoin jakaa muistoja ja kuvia. Tasan vuosi sitten olimme juuri aloittelemassa ratsastusviikkoa. Jäimme bussipysäkiltä jossain todella oudossa paikassa ja kävelimme tallille jännittynein ja odottavin fiiliksin. Kaikilla oli varmasti jokin mielikuva, mutta veikkaan, ettei kukaan kuitenkaan osannut kuvitella, miltä se kaikki todellisuudessa tuntuisi. 

Tallin pihalla meitä odotti ratsastuskoulun omistaja, joka kertoi päivän ohjelmasta. Meille laitettiin valmiiksi neljä hevosta, joista jokainen sai vuorollaan kokeilla yhtä 15 minuutin ajan. Sen perusteella opettaja päätti meille hevoset viikoksi. Kaikkia jännitti. Muistan sen, että mun piti nousta jonkin melko pikkuisen ponin selkään, eikä se otus liikkunut minnekään. Se jumitti keskellä kenttää, eikä yksinkertaisesti hievahtanutkaan paikaltaan. Laukkaa meidän piti ottaa toisen ratsukon perässä, jotta ratsuni suostui etenemään. Koeratsastuksen jälkeen minua lähinnä kauhistutti. Tämänkö perusteella minulle valitaan hevonen? En edes tiennyt mitä odottaa. 



Karsinassa minua vastassa seisoi pieni musta irlannincob, joka hamuili heinän rippeitä karsinan lattialta. Sillä oli lempeät mustat silmät, joihin saatoin joka päivä kadota hetkeksi. Bruno oli rauhallinen, kiltti ja lempeä ruuna ja meistä tuli viikon aikana ihan hyvät toverit. Ensimmäinen päivä aloitettiin rauhallisissa merkeissä sileällä ratsastaen. Ratsastus oli melko itsenäistä ja saimme tutustua rauhassa hevosiin. Bruno oli hidas pohkeelle ja sillä oli ponin askeleet. Eli siis kaikkea muuta kuin mihin olin tottunut, mutta tulimme ihan hyvin toimeen. Ensimmäinen tunti menikin vähän tunnustelessa, mutta toisella tunnilla aloin jo löytää käyttöohjeet. Tai ainakin jotain sinne päin. 







Toisena päivänä meillä oli ohjelmassa esteratsastusta. Ensimmäisellä tunnilla oltiin isossa maneesissa ja hypättiin sarjaa ja linjaa. Toisella tunnilla vuorossa oli radan ja tiukkojen teiden ratsastamista pienemmässä maneesissa. Olin innoissani, sillä uskoin Brunon piristyvän esteistä. Aavisteluni meni nappiin ja poni todentotta innostui hyppäämisestä. Päivä (kuten koko viikko) oli kuitenkin todella kuuma, joten virta oli innostuksesta huolimatta vähän vähissä. Bruno ei oikein jaksanut nostella jalkojaan ja hypyistä tuli välillä ihan kummallisia. Kun esteet nousivat yli kuuteenkymmeneen senttiin, alkoi tulla tiputuksia. Ei se oikeastaan haitannut, minulla oli kaikesta huolimatta ihan hauskaa! 




Kolmantena päivänä järjestettiin estekilpailut, joihin kuului kolme rataa. Eli ensin ratsastettiin perusrata kaksi kertaa ja lopuksi vielä lyhyempi uusintarata. Jokaisen radan välissä oli erikseen verryttely ja lepotauko. Meidät jaettiin kolmeen ryhmään ja jokainen ryhmä kiersi vuorotellen pisteillä. Ensimmäisellä radalla pudotettiin kaksi puomia ja toisella yksi. Olin kaikesta huolimatta tyytyväinen ratoihini, mutta uusinta ei mennytkään ihan nappiin. En muista tarkalleen mitä siinä kävi (ehkä yksi pudotus), mutta sen muistan, että ärsytti. Onneksi poni on niin suloinen ja sitä rapsutellessa tuli jälleen hyvälle tuulelle!


Neljäs päivä oli varmaankin kaikista kivoin. Käytiin maastossa ja hyppäämässä maastoesteitä! Minua vähän jännitti niiden isompien hyppääminen, koska ponini ei ollut osoittautunut kovin ketteräksi. Pidettiin kuitenkin kovasti hauskaa ja etenkin risuesteestä nautittiin, vaikka se olikin vähän korkeampi! Maastoesteiden jälkeen meidän ryhmä kävi maastolenkeillä ja päästiin laukkailemaan pitkin metsäteitä ja -polkuja. Brunokin syttyi maastossa ihan eri tavalla kuin kentällä! Alla todistusaineistoa maastoesteestä. Este taisi olla nimeltään table tai jokin muu vastaava. Ei tämä ihan tyylipuhdas suoritus ole, mutta yritys hyvä 10, eikö? ;)





Viimeisenä päivänä oli vuorossa odotettu, muutaman tunnin vaellus. Rämmimme metsissä ja laukkasimme pelloilla. Kaikilla tuntui olevan hymy herkässä ja hevosetkin nauttivat - ja menivät lujaa. Upean maastoretken jälkeen palasimme kotiin ja vuorossa oli vielä palkintojen ja todistusten jako ennen jäähyväisten heittämistä. Kaikki saivat ruusukkeen ja todistuksen ja joillekin onnekkaille jaettiin erikoispalkintoja. Me ei saatu sellaista Brunon kanssa, mutta se ei haittaa. Me oltiin kuitenkin nautittu viikosta ja se oli tärkeintä. Huolellisen hoidon ja vesisuihkun jälkeen hyvästelin pikkuisen mustan ratsuni ja jätin sen hamuilemaan heiniä karsinaansa. Eniten jäin ikävöimään sen lempeitä silmiä.



Mun nappisilmäinen "Summer Romance" ei suunnitelmista huolimatta tullut matkalaukussa Suomeen, vaan jäi Britteihin. Muistot elävät kuitenkin matkassa mukana ♥



27.6.2016

Vieraita Ruotsista - kesäinen photoshoot

Toukokuussa näin ilmoituksen facebookissa: Ride Love Laugh -blogin Rosita etsi Suomen reissun ajalle muutamia kuvattavia hevosia. Ilmoittauduin samantien halukkaaksi. Saisin upeita kuvia ja lisäksi pääsisin tapaamaan ihmisen, jonka blogia olen lukenut jo useamman vuoden ajan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis! Enkä joutunut pettymään; sekä kuvaustreffit että kuvat onnistuivat loistavasti ja uskoisin, että tulemme tapaamaan vielä uudelleenkin, sitten kun aikataulut saadaan sopimaan yhteen. Viihdyin hyvin, eikä hiljaisia hetkiä juuri tullut!

Hain Rositan aamupäivällä tallille ja aloin hoitamaan hevosta kuntoon. Olin edellisenä iltana pessyt sen ja pitänyt sormia ristissä, ettei se kävisi piehtaroimassa yön aikana. Dalia oli vastannut toiveeseeni ja pysynyt suht puhtaana. Pieni viimeistely riitti siis oikein mainiosti. Sillä välin kun minä puunasin heppaa, tekivät Rosita ja Merikke minulle seppeleen. Itse kuvauspuuhiin päästiinkin kohtuullisen ripeästi. Kuvaukset onnistuivat melko mutkattomasti, mitä nyt välillä piti vähän (ihmis)mallia ojentaa poseeraamaan kunnolla! ;) Dalia puolestaan hoiti poseeraamisen hienosti. Apuna käytimme sateenvarjoa, mutta myös yllättäen uudelleen puhjenneella kiimalla saattoi olla osuutta pörheyteen ;)

Kuviin oli alunperin tarkoitus saada keijukaismaista tunnelmaa, mutta en omistanutkaan yhtäkään kunnolla teemaan sopivaa mekkoa. Kuvista tuli suunnitelman muutoksesta huolimatta älyttömän ihania! Olin tipahtaa tuolilta, kun näin ensimmäisen kuvan, puhumattakaan siitä, kun sain kaikki kuvat itselleni! Yksinkertaisesti aivan upeita! ♥

Tässä 20 suosikkiani, löydättekö te omanne? 
Kaikki kuvat © Rosita! Kiitos vielä kerran! ♥

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17

18

19

20 | Ehdoton suosikkikuvani ♥

17.6.2016

Pelkkää lovee

Vähän kutitti joka puolelta! :3 | Postauksen kuvista superiso kiitos Merikelle ♥

"Mul on kaikki hyvin tänään,
ei voi pilata mun päivää mikään.
Mul on kaikki hyvin tänään,
se on jotain, mitä kukaan ei voi viedä"
CHEEK - KAIKKI HYVIN

Keskiviikon itsenäinen treeni sujui kuin tanssi ja fiiliksen kruunasi pikkuinen pulahdus järveen - hevosen kanssa! Sisäinen pikku-ponityttö kiljui riemusta, mikä näkyi ulospäin korviin ulottuvana hymynä. Eikä se innostunut virne poistunut kasvoilta vielä yöllä nukkumaan mennessäkään.

Aloitin kentällä tavalliseen tapaani venytellen hevosta vähän eteen-alas, mutta tällä kertaa vaan käynnissä ja ravissa. Alkujumppailun jälkeen otin Dalian työskentelymuotoon ja annoin sen hyväksyä tuntuman ennen tehtävien aloitusta. Halusin alkutunnista vähän notkistaa hevosta ja saada sen takapään työskentelemään aktiivisesti ja päädyin tekemään ensin muutaman väistön kentän keskustasta uralle ja sen jälkeen avoja ja sulkuja molempiin suuntiin. Dalialle on jo jonkin aikaa ollut helpompaa venyttää vasenta kylkeä, eli avotaivutus vasemmalle ja sulku oikealle ovat sille helpompia. Oikea kylki on hieman jäykempi, joten avo oikeaan ja sulku vasempaan tuottavat hieman enemmän hankaluuksia. Dalia tekee ne kyllä ihan kivasti, mutta mun pitää olla tarkkana, että se taipuu tarpeeksi. Tehtävän vaikeuden huomaa myös siitä, että Dalia joutuu hidastamaan vauhtia suorittaakseen itse liikkeen puhtaasti. Nämä ovat pieniä, mutta todella merkityksellisiä juttuja, joita lähdetään vähitellen korjaamaan. 




Kun taivuttelut saatiin tehtyä molempiin suuntiin, aloitin ravailemaan. Jatkoin vielä väistöillä - tällä kertaa avo- ja sulkuväistöillä, joissa Dalia toimikin yllättävän loistavasti. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tehtiin väistötehtäviä omppukuolaimella ja huomasin välittömästi yhden merkittävän eron. Aikaisemmin Dalia on pyrkinyt ylös tuntumalta väistöön lähtiessä tai väistön aikana ja sitä on tarvinnut muistuttaa jatkuvasti jalalla. Silloin pakan koossa pitämiseen on kulunut niin paljon ylimääräistä tarkkaavaisuutta, että varsinainen tehtävä - eli väistö - kärsii. Nyt Dalia tukeutui paljon tasaisemmin kuolaimeen ja tehtiin varmaan meidän parhaat väistöt ikinä! Ihan mieletön fiilis, kun ei tarvinnut koko ajan olla vahtimassa hevosen touhuja, vaan sai keskittyä siihen olennaiseen - ja jopa vähän fiilistellä! Ravi oli aika hyvää ja pontevaa väistöjen jälkeen, mutta koska halusin siihen vielä vähän terävyyttä, tein muutaman keskiravin. Ollaan tehty huomattavasti parempiakin suorituksia niiden osalta, mutta koska ne eivät kuuluneet päivän varsinaisiin tehtäviin, annoin olla ja lopetin sellaiseen kohtuullisen hyvään suoritukseen. Sen jälkeen ravailin vähän ympäriinsä fiilistellen ihanan pontevaa ja tahdikasta ravia! ;) 





Ravien jälkeen otettiin vähän laukkaa. Edellisen päivän valmennuksessa meillä oli ollut ongelmia laukannostoissa, joten halusin jatkaa niiden parissa. Dalia karkaa tuntumalta laukannostossa, laskee selän ja vatsan, ja tulee tyhjäksi edestä. Yleensä se vielä jää pariksi askeleeksi "paikalleen", eli laukka lähtee pyörimään viiveellä. Yritetään päästä tästä eroon ja tehdä laukannostot takaa eteen, pyöreällä selällä. Nostoissa mun pitää olla todella tarkkana ja ikään kuin kannatella hevonen noston läpi. Sehän ei tietenkään ole tavoite, että kannan hevosta, vaan sen kuuluisi kannatella itse itseään. Sitä kohti mennään pienin askelin. Ravista nostot onnistuivat todella hyvin, sillä ravi oli pontevaa ja sain hevoseen todella hyvän tatsin. Käynnistä nostaessa esiintyi muutamia ongelmia: Dalia lähti helposti poikittamaan ja heitti takapuoltaan sisälle. En voinut nostaa käyrällä hevosella laukkaa, joten keskityin aika paljon sen suoristamiseen. Kuitenkin aina laukkaa nostaessa, se heitti jälleen takapuolen sisälle. En halunnut alkaa tappelemaan hevosen kanssa tästä, vaan päädyin molemmille armollisempaan ratkaisuun ja tein muutaman noston avoväistöstä. Nostot olivat hyviä ja kelpasivat mulle. Näiden parissa saatetaan joutua puurtamaan vielä tovi, mutta uskon, että tehty työ maksaa vielä itsensä takaisin! :) 






Kun nostot käynnistä onnistuivat kohtuullisesti, tein pari käynti-laukka-käyntisiirtymistä. Koska en ollut hetkeen niitä tehnyt, yllätyin ihan, miten paljon niissä pitikään olla itse hereillä. Tein ensimmäiset siirtymät vähän vasemmalla kädellä, eikä Dalia tietenkään skarpannut yhtään sen enempää. Se ei anna mitään ilmaiseksi: jos kuski hölläilee, se ei todellakaan tee töitä mun puolesta! Eikä kuulukaan tehdä! Keräsin sitten itseni (ja vatsalihakseni) ja tehtiin muutama aika hyvä siirtyminen käyntiin. Niiden jälkeen olin todella tyytyväinen ja annoin pitkät ohjat. Loppukäyntien ja taputusten jälkeen käytiin heittämässä satula ja suojat talliin, koska me haluttiin uimaan! Ollaan haaveiltu tästä mahdollisuudesta jo jonkin aikaa ja nyt kun saatiin lupa käyttää yhtä pientä rantaa, niin olihan sitä pakko päästä heti testaamaan! 


Ajattelin aluksi, ettei Dalia varmaan uskaltaisi tulla veteen, mutta olin toiveikas. Se tuli todella hyvin rantaan, mutta stoppasi sitten ennen hiekkaa. (Nurmikolta n. 10cm "pudotus" hiekalle. Hiekkakaistale n. 50cm pitkä ja sen jälkeen alkaa vesi). Hupsu heppa ei meinannut uskaltaa tulla hiekalle, mutta noin 5-10 minuutin suostuttelun jälkeen se astui varovasti alas. Kunhan se oli hiekalla, ei veteen meno ollut enää ongelma eikä mikään. Ensin taluttelin sitä vedessä edes takaisin vähän aikaa ja käytiin niin syvällä, että vatsa kastui. Sen jälkeen pomppasin selkään ja tehtiin muutama pieni kierros vedessä selästä käsin! Dalia oli niin älyttömän suloinen siellä vedessä! Vähän raukkaa aluksi jännitti, mutta kyllä se loppua kohden rentoutui ja uskalsi pari kertaa polskutellakin. Ehkä uimisesta tulee kesän myötä meidän uusi lemppariharrastus! Pakko kuitenkin myöntää, että Dalia pääsi (jälleen kerran) yllättämään mut fiksulla käyttäytymisellään! Se oli yksin uudessa paikassa ja täysin uudessa tilanteessa ja ainoa mitä se teki, oli se, että se mietti hetken uskaltaisiko tulla mun perässä veteen. Ei mitään steppailua, eikä peruuttelua tai muutakaan hepulointia. Olen niin ylpeä mun pikkuisesta! ♥














Nämä ovat niitä tärkeitä hetkiä, joiden voimalla jaksaa pitkälle! ♥