3.6.2016

Issan kuulumisia

Kuvat on otettu 9.5. jolloin menin Issalla toista kertaa kotikentällä! :) Postauksen kuvista kiitos Pialle ♥


Kuukausi sitten kirjoittelin postausta siitä, kun haettiin Issa kotiin. Pia piti lupauksensa ja heitti minut sen selkään heti kun aikataulut sopivat yhteen eli kaksi päivää hevosen saapumisen jälkeen. Koko kuun aikana menin sillä reilut 10 kertaa ja puuhailin sen kanssa muutenkin jonkin verran. Issahan on minulle oikeastaan vieras hevonen, sillä olen mennyt sillä vaan kaksi kertaa ennen tätä: silloin, kun ensimmäistä kertaa tulin kokeilemaan hevosia Länsirantaan (eli keväällä 2014) ja sitten siellä toisella tallilla tammikuussa. Sanomattakin selvää, että en juurikaan tuntenut kyseistä hevosta. Olen kuitenkin koko ajan ollut todella positiivisella fiiliksellä Issan suhteen, sillä se on todella mukavan oloinen hevonen. Aloitettiin kuitenkin ihan nollasta, mutta koska pidän projekteista, se ei häirinnyt minua ollenkaan. Olemme nyt kuukauden aikana tutustuneet vähän toisiimme ja minulla alkaa jo pikkuhiljaa olla käsitystä siitä, millainen kaveri se oikein on.

Yhtäkään samanlaista päivää meillä ei ole ollut, sen verran luonteikas hevonen tuo näkyy olevan. Tamma se on isolla t:llä ja hernepalko saattaa joskus kaivautua syvällekin sieraimeen. Yleensä kaikesta kuitenkin selvitään rauhallisella ja kärsivällisellä asenteella. Joskus täytyy näyttää kaapin paikka vähän napakammin, mutta jokin kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu löytyy aina loppujen lopuksi. Hirvittävän kiva hevonen se on, en voi muuta sanoa! Tykkään siitä, että hevosella on vähän pilkettä silmäkulmassa ja Issalta sitä löytyy tarpeeksi!





Vaikka olenkin ratsastanut Issaa vasta vähän aikaa, olen jo suunnilleen löytänyt käyttöohjeet. En tee vielä kovin rankkaa treeniä sen kanssa, vaan useimmiten keskitytään ihan vaan siihen, että se kulkee suorana ja kantaa itsensä. Tehdään paljon hommia käynnissä, vähän ravissa ja laukkaa otetetaan yleensä vain vähän tai ei ollenkaan. Vaikka emme vielä suorita mitään varsinaisia liikkeitä tai temppuja, olen huomannut, että Issa toimii melko pienillä avuilla, sillä yliratsastaminen ja vahvemmat avut saavat sen hätäiseksi ja jännittyneeksi. Sen kanssa täytyy olla todella tarkka ja pitää vatsalihakset mukana touhussa. Jos jarrut eivät ole valmiudessa, on meno melkoista kaahotusta. Toinen hirmuisen tärkeä juttu on käsi: se täytyy pitää tarpeeksi korkealla, jotta hevonen rentoutuu alas. Jos pidän käden turhan matalalla, se ei uskalla tukeutua siihen, vaan jää edestä tyhjäksi. Jalalla täytyy tottakai tukea koko ajan, mutta jos saan paketin pidettyä kasassa, on Issakin yleensä aika kiva. Useimmiten meidän pahimmat ongelmat sijaitsevatkin satulan päällä ;)

Meillä ei vielä ole Issan kanssa mitään yhtä tiettyä tavoitetta. Tehdään juttuja sitä mukaa, miten tuntuu hyvältä ja seurataan hevosen motivaatiota ja terveyttä. En edes halua asettaa mitään taso- tai kilpailutavoitteita, koska en yhtään osaa sanoa kauanko meidän yhteistyö jatkuu. Tottakai haluaisin jatkaa Issan kanssa mahdollisimman pitkään ja asettaa tavoitteita, joita kohti pyrittäisiin, mutta tilanne on nyt tämä. Pidetään hauskaa niin kauan kun ehditään ja nautitaan yhteisestä ajasta! Nostetaan hevosen kuntoa ja katsotaan miten pitkälle päästään. Eletään päivä kerrallaan... :)




3 kommenttia: