16.7.2016

Kuin ruusuilla tanssisi

Kuvat on otettu 1.7. ja kiitos niistä kuuluu Lauralle ♥



Maanantaina 4.7. menin tallille ja koska viimeisestä satulattomasta koulutreenistä oli vierähtänyt yli viikko, tunnuimme molemmat olevan sellaisen tarpeessa. Jo ennen kun menin kentälle, tiesin, että tällä kertaa haluaisin paneutua kunnolla avo- ja sulkutaivutuksiin. Yleensä olen tehnyt vain muutamia sinne tänne vähän puolihuolimattomasti. Nyt halusin tehdä ihan kunnolla töitä niiden parissa ja keskittyä myös hienosäätöön. Ainahan se toki olisi parempi, jos joku olisi vieressä katsomassa ja huutelemassa, kulkeeko se nyt varmasti kolmella vai neljällä uralla, mutta ajattelin, että ehkä selviämme kerran keskenämmekin. Kyllähän minä selästäkäsin tunnen ja näen vaikka ja mitä muitakin juttuja, kuten esimerkiksi kokoamisasteen, eteenpäinpyrkimyksen ja reagoinnin pohkeeseen.






Aloitin käynnissä siten, että pitkillä sivuilla aloitin avotaivutuksen heti kulman jälkeen, keskelle sivua tein voltin ja voltin jälkeen jatkoin sulkutaivutusta. Ensimmäisillä kerroilla Dalia olisi halunnut paeta tuntumalta tai vaihtoehtoisesti jäi hitaaksi takaa. Huomasin, että taivutukset olivat sille hieman helpompia oikealle kuin vasemmalle. Teimme näitä aikamme ja kun olin tyytyväinen, pidettiin pienenpieni hengähdystauko. Sen jälkeen jatkoimme samaa tehtävää ravissa. Alkuun Dalia olisi halunnut painua turhankin matalaksi, mutta sain sen nopeasti ja pienin avuin nostettua takaisin työskentelymuotoon. Takajalat tulivat taivutuksissa nopeasti alle ja hevonen oli älyttömän hyvän tuntuinen. Mietin jo siellä selässä istuessani, että vitsit, miten upean kumppanin mä olenkaan saanut! Niin kevyesti se teki töitä. Ja hyvää työtä tekikin: Dalia hoiti sen enempää kyselemättä oman osuutensa. Se oli kevyt, joustava ja eteenpäinpyrkimys oli kunnossa. Ah, miten ihanaa!




Taputuksia superhepalle! ;)


Vähän skeptisesti aloittelin laukkatehtäviä, sillä usein meillä menee niin, että muuten kaikki sujuu, mutta laukassa emme löydä samaa fiilistä. Aikaisempien päivien huolellinen laukkatyöskentely kuitenkin näkyi tänään ja Dalia keskittyi laukassakin sen satakymmenen prosenttia ja oikeasti teki töitä mun kanssa. Sainpa kokeilla muutamaa laukka-avoakin, ilman että heppa veti niistä hernettä nenäänsä. Dalia oikeasti mietiskeli mitähän se kuski siltä pyysi ja kokeili uutta juttua hermostumatta. Lopuksi tein muutaman pikkupätkän kootumpaa laukkaa ja en voi kuin hehkuttaa, kuinka hienosti Dalia ne teki! Se kantoi itsensä aivan jokaisen kokoamisen läpi ja keskittyi touhuun ihan tosissaan! On se vaan joka kerta niin palkitsevaa nähdä työnsä tulos! Aivan mielettömän upea otus! ♥






15.7.2016

Hyppy, pomppu, koikka-loikka




Viime lauantaina oli jälleen itsenäisen estetreenin vuoro. Mulla oli edellisten hyppykertojen perusteella ihan positiivinen fiilis ja odotin hyppäämistä innolla. Mulla meni aikataulut aika myöhäiseksi, mutta onneksi on kesä, joten valoa riittää tarpeeksi myös näihin iltatreeneihin! ;) 

Kiitos kuvista Merikelle! ♥

Aloitettiin perinteisellä eteen-alas verryttelyllä. Dalia oli hieman rauhattoman oloinen, mutta uskon, että se johtui kentällä olevista esteistä. Se ottaa niistä herkästi hieman kierroksia, mikä ilmenee keskittymisvaikeuksina. Sain Dalian kuitenkin yllättävän hyvin fokusoitua siihen, mitä minä siltä halusin ja se pehmenikin sitten pian. Aloitettiin hyppyhommat ristikoilla ja ensimmäiset hypyt eivät olleet mistään kotoisin. Muutaman löysän hypyn jälkeen päätin vähän herätellä hevosta ja napautin sitä raipalla lavalle seuraavassa hypyssä ja siitäkös sitten riemu repesi. Dalia alkoi ottaa seuraavissa lähestymisissä niin paljon kuumaa, että siinä oli ihan pitelemistä! On tuo tamma vaan ihan hassu! Jatkettiin vielä hetki pikkuesteiden parissa, niin että hevonen rentoutui vähän. Edelleen se oli aika täpinöissään, mutta jo paljon parempaan päin.







Kun nostimme esteitä, alkoi homma toimimaan jo paljon paremmin. Dalia on pikkuesteillä vähän välinpitämätön, eikä oikein jaksa nostella jalkojaan, mutta sen sijaan 70-80cm on sille optimaalikorkeus. Silloin se hahmottaa parhaiten paikat ja tekee pyöreimpiä hyppyjä. Nostettiin siis aika pian sinne kasikymppiin ja tehtiin pientä radantynkää. Sen jälkeen heti ysikympissä sama homma. Hypyt olivat oikeastaan tosi hyviä, mutta Dalia otti silti pari puomia. Väittäisin sen olevan vaan rutiinin ja voiman puutetta, sillä hevonen meni muuten tosi hyvällä fiiliksellä, mutta keilasi silti. Noh, eiköhän nuo ole juttuja, jotka korjaantuvat ajan myötä! 






Meillä oli lopputunnista tosi hyvä draivi päällä ja päätinkin, että tänään sitten debytoidaan metri. En ikimaailmassa olisi sitä tehnyt, ellei minusta olisi tuntunut hyvältä tai jos heppa olisi ollut jo väsynyt. Tällä kertaa kuitenkin tuntui siltä, että koko ratsukko oli ihan innokkaana menossa, eikä meillä ollut mitään suurempia ongelmia koko tunnin aikana. Merikke nostikin sitten okserin vaivihkaa metriviiteen ja mä tulin sen onnellisesti pari kertaa luullen sitä metriseksi. Mulla oli todella rauhallinen ja hyvä fiilis lähestyessä estettä, eikä sekuntiakaan tuntunut siltä, että en olisi halunnut sitä tehdä. Hypyt olivat hyviä, joten siihen oli hyvä lopettaa! Ihan uskomaton fiilis sen jälkeen. Vielä pari kuukautta sitten jännitin, jos este nousi kuuteenkymmeneen ja nyt hyppään lähes mitä vaan eteen laitetaan. Aivan huima kehitys tapahtunut tässä kesän aikana ja siitä saan kiittää mun ihania ja tsemppaavia tallikavereita ja kärsivällistä valmentajaa, jotka saivat mun itseluottamuksen uuteen nousuun. Suurin kiitos kuitenkin kuuluu superhepalle, joka vie mut yli mistä tahansa, kunhan vaan itse luotan siihen. Mulla on maailman mahtavin heppa! ♥

105cm!! Supermahtava liitonakki mulla! ♥




Paras ♥


13.7.2016

Mustavalkoista koulutreeniä

Kuvista jälleen suurkiitos Merikelle! ♥



Viime torstaina treenasimme koulua kentällä. Sinä päivänä mustavalkoisia olivat niin heppasen ajatukset kuin varusteetkin. Meillä oli ongelmana niin kutsuttu "tamma-päivä", mutta siitä huolimatta treenistä jäi hyvä fiilis! On tuo mun tammaeläin vaan upea (siitäkin huolimatta, että se on tamma): sitten kun sen saa fokusoitua tehtäviin, se suorittaa ihan täysillä ratsastajan kanssa!

Päivän teemana oli käydä vähän läpi KN:ää, koska olin mielikuvitukseton, enkä keksinyt muutakaan halusin tehdä "tilannetsekkauksen" eli ikään kuin katsoa missä nyt mennään. Onko rata selkeästi tasaisempi kuin aiemmin, ovatko ongelmakohdat muuttuneet tai muuta vastaavaa. Tutussa ohjelmassa sen huomaisi melko helposti. Halusin kuitenkin tottakai pohjustaa rataa verryttelemällä. Tein perus eteen-alas-alkuverkkani ja sen jälkeen tein vähän töitä kolmikaarisella: jokaisen kaaren sisään voltti ja suoristuksissa kolme askelta käyntiä. Tällä tavoin sain Daliaa vähän heräteltyä ja sain käsityksen siitä, millainen se oli juuri sinä päivänä ratsastaa. Itse siirtymiset ja voltit sujuivat moitteetta, mutta tahti oli hieman kiireinen. Dalia tuntui jotenkin normaalia "virittyneemmältä", enkä saanut siihen yhtä hyvää kontaktia kuin yleensä. Kun sain tahdin rauhoitettua, hevonen muuttui löysäksi. Kun yritin terävöittää pohkeilla tai raipalla kutittelemalla, Dalia ylireagoi apuihini. Jaahas, tällainen päivä siis: tamma-päivä.







ISTUNTAISTUNTAISTUNTA AAH (ok, sori että hehkutan tätä joka postauksessa :D)

Tässä Dalia polkee älyttömän hyvin takaa! On se hieno!


Aloimme pian verryttelyn jälkeen käymään KN:ää lävitse. Ratsastin itse vähän puolihuolimattomasti ja ajatukset harhailivat tuleviin tehtäviin. Eipä siis ihmekään, että hevonen jäi löysäksi, kun kuski ei ratsastanut loppuun saakka. Tahtirikkoja tuli reippaasti koko radan aikana, mutta eniten harmitti se, että hevonen rikkoi jopa keskiravista laukalle, mitä ei ole tapahtunut pitkiin aikoihin (kuskin moka tosin sekin). Vasemmassa laukassa saatiin myös aikaiseksi päivän tamma-kohtaus, mikä siis kuuluu vakiovarusteena tamma-päiviin! Tällä kertaa se johtui siitä, kun erehdyin napauttamaan raipalla pyllylle saadakseni takajalat nopeasti astetta terävämmäksi. Neiti Hevosellehan sellainen ei sopinut ja perä lensi - useaampaan kertaan. Hehehee, jotenkin en osaa enää yllättyä näistä sen tamma-kohtauksista, vaan lähinnä vain naurattaa ;). Noh, sen suurempia ongelmia ei juuri ollut, mutta rata oli... mitäänsanomaton. Siitä ei oikein jäänyt mitään mieleen, paitsi se, että koko homma pitäisi saada toimimaan ja molempien osapuolien pitäisi olla vähän enemmän hereillä.

Kyllä minä nyt niin mieleni pahotin, kun vähän kutittelit mun arvokasta takapuolta sillä piiskalla... t. tamma


Nojoo, osattiin me ihan laukatakin!







Pidin välikäynnit ja aloitin radan alusta. Halusin korjata virheeni ja oikeasti viedä hevosen radan läpi, eikä vaan ratsastella. Tällä kertaa sain hevosen heräteltyä vähän paremmin ennen radan aloittamista ja olimme molemmat huomattavasti keskittyneempiä. Ratsastin radan läpi ja Daliakin teki oman osuutensa kiitettävästi. Kokonaisuus oli paljon edellistä eheämpi ja siistimpi. Onnistumiseen oli hyvä lopettaa, enkä tiedä olisiko siitä ollut hyötyä, jos olisimme vielä uudelleen lähteneet yrittämään. Eihän rata vieläkään täydellisesti sujunut ja tiesin, että pystyisimme parempaankin, mutta ehkä jonain toisena päivänä. Tiedämpähän ainakin, että treeniä vaatii vielä laukka-käynti-siirtyminen ja se, että oppisin pitää hermoni kurissa radalla, enkä lähtisi kiirehtimään liikaa. Kokonaisuuteen olin kuitenkin äärettömän tyytyväinen. Vielä vähän aikaisemmin Dalia veti herneen nenään siitä, että kosketin sitä raipalla ja nyt se teki koko radan töitä hyvällä asenteella. On se vaan ihan mahdoton mahtava!

Torstai ei siis ollut meidän paras päivä, mutta ei missään nimessä huonoinkaan. Tästä on hyvä jatkaa treenejä eteenpäin, kun tiedän missä pitää vielä korjata ja mitä pitää vahvistaa. Sitä paitsi olin tipahtaa tuolilta, kun näin meistä otetut kuvat. Näyttikö se sittenkin noin hyvältä? Oletin pahempaa ja olen ihan tyytyväinen, että hevonen näyttää hyvältä, vaikkei tuntuisikaan priimalta! ;)




Kutitussessio tunnin jälkeen! Kyllä taisi tamma leppyä päivän koettelemuksesta tämän korvahieronnan avulla ;)



Pönttöpää ♥