16.7.2016

Kuin ruusuilla tanssisi

Kuvat on otettu 1.7. ja kiitos niistä kuuluu Lauralle ♥



Maanantaina 4.7. menin tallille ja koska viimeisestä satulattomasta koulutreenistä oli vierähtänyt yli viikko, tunnuimme molemmat olevan sellaisen tarpeessa. Jo ennen kun menin kentälle, tiesin, että tällä kertaa haluaisin paneutua kunnolla avo- ja sulkutaivutuksiin. Yleensä olen tehnyt vain muutamia sinne tänne vähän puolihuolimattomasti. Nyt halusin tehdä ihan kunnolla töitä niiden parissa ja keskittyä myös hienosäätöön. Ainahan se toki olisi parempi, jos joku olisi vieressä katsomassa ja huutelemassa, kulkeeko se nyt varmasti kolmella vai neljällä uralla, mutta ajattelin, että ehkä selviämme kerran keskenämmekin. Kyllähän minä selästäkäsin tunnen ja näen vaikka ja mitä muitakin juttuja, kuten esimerkiksi kokoamisasteen, eteenpäinpyrkimyksen ja reagoinnin pohkeeseen.






Aloitin käynnissä siten, että pitkillä sivuilla aloitin avotaivutuksen heti kulman jälkeen, keskelle sivua tein voltin ja voltin jälkeen jatkoin sulkutaivutusta. Ensimmäisillä kerroilla Dalia olisi halunnut paeta tuntumalta tai vaihtoehtoisesti jäi hitaaksi takaa. Huomasin, että taivutukset olivat sille hieman helpompia oikealle kuin vasemmalle. Teimme näitä aikamme ja kun olin tyytyväinen, pidettiin pienenpieni hengähdystauko. Sen jälkeen jatkoimme samaa tehtävää ravissa. Alkuun Dalia olisi halunnut painua turhankin matalaksi, mutta sain sen nopeasti ja pienin avuin nostettua takaisin työskentelymuotoon. Takajalat tulivat taivutuksissa nopeasti alle ja hevonen oli älyttömän hyvän tuntuinen. Mietin jo siellä selässä istuessani, että vitsit, miten upean kumppanin mä olenkaan saanut! Niin kevyesti se teki töitä. Ja hyvää työtä tekikin: Dalia hoiti sen enempää kyselemättä oman osuutensa. Se oli kevyt, joustava ja eteenpäinpyrkimys oli kunnossa. Ah, miten ihanaa!




Taputuksia superhepalle! ;)


Vähän skeptisesti aloittelin laukkatehtäviä, sillä usein meillä menee niin, että muuten kaikki sujuu, mutta laukassa emme löydä samaa fiilistä. Aikaisempien päivien huolellinen laukkatyöskentely kuitenkin näkyi tänään ja Dalia keskittyi laukassakin sen satakymmenen prosenttia ja oikeasti teki töitä mun kanssa. Sainpa kokeilla muutamaa laukka-avoakin, ilman että heppa veti niistä hernettä nenäänsä. Dalia oikeasti mietiskeli mitähän se kuski siltä pyysi ja kokeili uutta juttua hermostumatta. Lopuksi tein muutaman pikkupätkän kootumpaa laukkaa ja en voi kuin hehkuttaa, kuinka hienosti Dalia ne teki! Se kantoi itsensä aivan jokaisen kokoamisen läpi ja keskittyi touhuun ihan tosissaan! On se vaan joka kerta niin palkitsevaa nähdä työnsä tulos! Aivan mielettömän upea otus! ♥






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti