13.7.2016

Mustavalkoista koulutreeniä

Kuvista jälleen suurkiitos Merikelle! ♥



Viime torstaina treenasimme koulua kentällä. Sinä päivänä mustavalkoisia olivat niin heppasen ajatukset kuin varusteetkin. Meillä oli ongelmana niin kutsuttu "tamma-päivä", mutta siitä huolimatta treenistä jäi hyvä fiilis! On tuo mun tammaeläin vaan upea (siitäkin huolimatta, että se on tamma): sitten kun sen saa fokusoitua tehtäviin, se suorittaa ihan täysillä ratsastajan kanssa!

Päivän teemana oli käydä vähän läpi KN:ää, koska olin mielikuvitukseton, enkä keksinyt muutakaan halusin tehdä "tilannetsekkauksen" eli ikään kuin katsoa missä nyt mennään. Onko rata selkeästi tasaisempi kuin aiemmin, ovatko ongelmakohdat muuttuneet tai muuta vastaavaa. Tutussa ohjelmassa sen huomaisi melko helposti. Halusin kuitenkin tottakai pohjustaa rataa verryttelemällä. Tein perus eteen-alas-alkuverkkani ja sen jälkeen tein vähän töitä kolmikaarisella: jokaisen kaaren sisään voltti ja suoristuksissa kolme askelta käyntiä. Tällä tavoin sain Daliaa vähän heräteltyä ja sain käsityksen siitä, millainen se oli juuri sinä päivänä ratsastaa. Itse siirtymiset ja voltit sujuivat moitteetta, mutta tahti oli hieman kiireinen. Dalia tuntui jotenkin normaalia "virittyneemmältä", enkä saanut siihen yhtä hyvää kontaktia kuin yleensä. Kun sain tahdin rauhoitettua, hevonen muuttui löysäksi. Kun yritin terävöittää pohkeilla tai raipalla kutittelemalla, Dalia ylireagoi apuihini. Jaahas, tällainen päivä siis: tamma-päivä.







ISTUNTAISTUNTAISTUNTA AAH (ok, sori että hehkutan tätä joka postauksessa :D)

Tässä Dalia polkee älyttömän hyvin takaa! On se hieno!


Aloimme pian verryttelyn jälkeen käymään KN:ää lävitse. Ratsastin itse vähän puolihuolimattomasti ja ajatukset harhailivat tuleviin tehtäviin. Eipä siis ihmekään, että hevonen jäi löysäksi, kun kuski ei ratsastanut loppuun saakka. Tahtirikkoja tuli reippaasti koko radan aikana, mutta eniten harmitti se, että hevonen rikkoi jopa keskiravista laukalle, mitä ei ole tapahtunut pitkiin aikoihin (kuskin moka tosin sekin). Vasemmassa laukassa saatiin myös aikaiseksi päivän tamma-kohtaus, mikä siis kuuluu vakiovarusteena tamma-päiviin! Tällä kertaa se johtui siitä, kun erehdyin napauttamaan raipalla pyllylle saadakseni takajalat nopeasti astetta terävämmäksi. Neiti Hevosellehan sellainen ei sopinut ja perä lensi - useaampaan kertaan. Hehehee, jotenkin en osaa enää yllättyä näistä sen tamma-kohtauksista, vaan lähinnä vain naurattaa ;). Noh, sen suurempia ongelmia ei juuri ollut, mutta rata oli... mitäänsanomaton. Siitä ei oikein jäänyt mitään mieleen, paitsi se, että koko homma pitäisi saada toimimaan ja molempien osapuolien pitäisi olla vähän enemmän hereillä.

Kyllä minä nyt niin mieleni pahotin, kun vähän kutittelit mun arvokasta takapuolta sillä piiskalla... t. tamma


Nojoo, osattiin me ihan laukatakin!







Pidin välikäynnit ja aloitin radan alusta. Halusin korjata virheeni ja oikeasti viedä hevosen radan läpi, eikä vaan ratsastella. Tällä kertaa sain hevosen heräteltyä vähän paremmin ennen radan aloittamista ja olimme molemmat huomattavasti keskittyneempiä. Ratsastin radan läpi ja Daliakin teki oman osuutensa kiitettävästi. Kokonaisuus oli paljon edellistä eheämpi ja siistimpi. Onnistumiseen oli hyvä lopettaa, enkä tiedä olisiko siitä ollut hyötyä, jos olisimme vielä uudelleen lähteneet yrittämään. Eihän rata vieläkään täydellisesti sujunut ja tiesin, että pystyisimme parempaankin, mutta ehkä jonain toisena päivänä. Tiedämpähän ainakin, että treeniä vaatii vielä laukka-käynti-siirtyminen ja se, että oppisin pitää hermoni kurissa radalla, enkä lähtisi kiirehtimään liikaa. Kokonaisuuteen olin kuitenkin äärettömän tyytyväinen. Vielä vähän aikaisemmin Dalia veti herneen nenään siitä, että kosketin sitä raipalla ja nyt se teki koko radan töitä hyvällä asenteella. On se vaan ihan mahdoton mahtava!

Torstai ei siis ollut meidän paras päivä, mutta ei missään nimessä huonoinkaan. Tästä on hyvä jatkaa treenejä eteenpäin, kun tiedän missä pitää vielä korjata ja mitä pitää vahvistaa. Sitä paitsi olin tipahtaa tuolilta, kun näin meistä otetut kuvat. Näyttikö se sittenkin noin hyvältä? Oletin pahempaa ja olen ihan tyytyväinen, että hevonen näyttää hyvältä, vaikkei tuntuisikaan priimalta! ;)




Kutitussessio tunnin jälkeen! Kyllä taisi tamma leppyä päivän koettelemuksesta tämän korvahieronnan avulla ;)



Pönttöpää ♥

4 kommenttia:

  1. Sulla on kyllä niin ihanan näköinen istunta, sun ajattelutapakin hevosia kohtaan on tosi kiva :) Siistiä ja hienoa ratsastusta!

    Pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Tällaiset kehut aina lämmittävät mieltä! :')

      Poista
  2. Kuvissa näkyy todella todella paljon hyvää ja upeeta kehitystä ! Keep going Suvi ;) !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sofia!! ♥ Todellakin jatketaan samaan malliin (ainakin toivottavasti)! ;)

      Poista