28.11.2016

Onks pakko jos ei haluu?



Olen aina luullut olevani enemmän este- kuin kouluratsastaja, mutta tämä vuosi on todistanut toisin. Jo pidempään meidän touhuja seurailleet lukijat ehkä muistavat, että meillä oli keväällä roppakaupalla ongelmia esteiden kanssa: en nähnyt paikkoja, kiellettiin, hypittiin esteiden sekaan useita kertoja, eikä hyppääminen enää ollut kivaa... Kunnes eräässä aivan tavallisessa estevalmennuksessa kadoksissa olleet palikat napsahtivat jälleen paikoilleen ja touhuun löytyi jokin järki. Pakko myöntää, että kesä oli meidän tämän kauden kulta-aikaa esteratsastuksen saralla. Vaikeammatkin tehtävät onnistuivat ongelmitta ja hyppääminen oli suurimmaksi osaksi ihanaa. Itsenäisestikin se tuntui vaivattomalta ja oli kivaa etsiä tatsia omin päin. Siitä huolimatta kaipasin estevalmennuksiin ja haaveilin jo salaa siitä, että pääsisin näyttämään taitoni syksyn valmennuksissa ja kisoissa.

Kesä loppui ja syksy tuli. Palasimme viikottaisiin estevalmennuksiin varovaisesti. Hyppääminen oli kivaa ja polkaistiin syyskausi käyntiin hyvillä fiiliksillä. Sitten tulivat satulaongelmat ja niiden myötä ratsastukselliset ongelmat. Satulat valuivat lavoille, puristivat edestä tai pyörivät selässä - hevonen oli haluton. Ilman satulaa ei voinut hypätä. Löydettiin kuitenkin yksi hevoselle sopiva satula, mutta se oli niin kova, että istuinluut tuntuivat porautuvan läpi persiistä ja polvituet loistivat poissaolollaan. Hevoselle se sopi, joten jostain oli tingittävä ja se oli ratsastaja (note to self: älä enää tee tätä virhettä uudelleen). Uutta satulaa ei kannattanut ostaa, koska satuloiden sopimattomuudella oli suora yhteys kesän aikana kasvatettuun muhkeaan heinämahaan, joka (ainakin olettamusten perusteella) sulaisi pois ennen seuraavaa laidunkautta.



Satularumba aiheutti ongelmia sekä koulu- että estepuolella ja mietin jo tällöin vaihtoehtoa siirtyä vähäksi aikaa sivuun esteiden parista. Purin kuitenkin hammasta ja leikin sinnikästä. Muutama ihan hyvä tunti tehtiin, mutta yhtäkään wow-fiilistä en muista pitkiin aikoihin saaneeni estetunnilta. Käytiin Provincialla kisoissa hyppäämässä 70cm ja 80cm saaden kaksi hyvää nollarataa. Tästä intoutuneena ilmoittauduttiin seuraavan viikon kisoihin NuRille hyppäämään 75cm ja 85cm. Jälkiviisaana on hyvä huudella, että olisi kannattanut jättää välistä. Metsään meni - ja syvälle menikin. Ensimmäisen luokan verkassa heppa oli samanlainen kuin kotona eli ihan ok, mutta ei erityisen loistelias. Radalla se meni jostain syystä ihan paniikkiin ja eteni hieman suunniteltua rivakammin. Räpellettiin rata läpi, mutta kyllä hävetti. Vielä enemmän hävetti, että oltiin sillä suorituksella palkinnoilla. Ajattelin tsemppaavani 85cm radalle, mutta verkassa heppa päättikin töksäyttää heti ekalle pystylle ja minähän pääsin komealla voltilla testailemaan maneesin pohjakoostumusta suitsien jäädessä käteeni ja hevosen juoksennellessa ympäri maneesia. Se siitä rennosta hyvänmielen-verkasta... Vähän nolona kömmin takaisin selkään ja tehtiin verkka loppuun. Tunnen hevoseni sen verran hyvin, että tiesin jo radalle astuessani, ettei tästä hyvä seuraa, eikä seurannutkaan. Matkamme päättyi viidennelle esteelle, kun uljas estehevoseni toisen kiellon jälkeen päätti sen paikaltaan pompata (ei muuten edes tiputtanut, kuulemma) ja minä vihelsin pelin siinä vaiheessa poikki.



Kotiin lähdettiin NuRilta häntä koipien välissä ja itseluottamus miinuksella. Pakko myöntää, että kyllä kirpaisi. Seuraavalla viikolla hypättiin kotona yksi valkku, joka meni jännityksestä huolimatta ihan hyvin. Kuskin sydän taisi alkutunnista jättää muutaman lyönnin välistä, kun esteet nousivat. Hevonen sen sijaan tuntui unohtaneen viikon takaiset tapahtumat ja oli oma itsensä - mikä on tietenkin vain positiivinen juttu. Vaikka valmennus menikin ihan hyvin, en osannut iloita siitä. Tajusin, etten ollut osannut iloita esteitä oikeastaan koko syksyn aikana juuri ollenkaan. Tein itselleni palveluksen ja jättäydyin esteiden parista hetkeksi.

Jos ei lasketa sitä, että viikko sitten lauantaina ratsastin kentällä ilman satulaa, rakensin pikkuisen esteen ja hyppäsin sitä muutaman kerran tunnin lopuksi, olen ollut estetauolla reilun kuukauden verran. Vastoin odotuksiani, en ole kaivannut hyppäämistä juuri ollenkaan. Muutaman kerran olen ajatuksen tasolla ajatellut, että olisi kiva hypätä, mutta kun mietin konkreettista aktiviteettia, haluni katoaa. Toisaalta, olen ajatellut, että olisi ehkä kiva joskus pomppia jotain pieniä itsenäisesti. Ja ei - älkää ymmärtäkö väärin! Pidän kyllä estevalmennuksista, mutta itsenäisessä tekemisessä pystyy aina soveltamaan tehtävän omalle mukavuusalueelleen. Valmennuksissa ryhmä ratsastaa samoja tehtäviä ja kaikkien on ehdittävä tekemään suunnilleen saman verran, enkä minä voi mennä sekaan sanomaan, että "hei mäpäs en teekään tätä, mutta sen sijaan teen tätä ja haluun muuten käyttää tähän 15 minuuttia". Valmennuksissa mennään mukavuusalueen ulkopuolelle, koska helpot tehtävät eivät kehitä. Tällä hetkellä mulla on sellainen fiilis, että voisin hypellä omaksi ilokseni ja nimenomaan niitä helppoja tehtäviä. Ihan vaan for fun.



Toivottavasti sinun estekautesi on sujunut paremmin!

17.11.2016

Myrskyn jälkeen on poutasää



"Ratsasta enemmän eteen"
"Nyt se juoksee"
"Toi on ihan tarpeeksi hyvä muoto"
"Muoto ei riitä, pitäisi olla korkeempi"
"Älä oo liian kiltti sille"
"Älä yliratsasta"

Tiedättekö sen tunteen, kun neuvoja tulee, mutta ne ovat ihan ristiriidassa siihen, mitä ne ovat ennen olleet? Pää lyö tyhjää, koska viime viikon ehdoton ei on tällä kertaa ehdoton kyllä. Se mikä riitti eilen, ei ole tänään tarpeeksi hyvä.

Avain onneen on mukautuminen hevoseen. Se on erilainen joka päivä. Joskus se on tahmea ja pohkeen takana, seuraavana päivänä se juoksee alta pois, eikä anna koskea itseensä mistään suunnasta. Tänään se on kuuro avuille ja sitä pitää ratsastaa kovemmin, huomenna se on kevyt ja herkkä kuin ihmisen mieli. Ratsastajan täytyy muuttua ja mukautua hevosen mukana. Herkkää hevosta ei voi ratsastaa samalla tavalla kuin tahmeaa... Itsestäänselvää, mutta kuitenkin niin hankalaa. Jotta kehitystä voi tapahtua, on tehtävien muututtava jatkuvasti hankalemmiksi. Mikäli viikosta toiseen hinkataan vain samoja tehtäviä, junnataan paikallaan. Loogista, eikö vain? Tähän väliin voisin jälleen heittää yhden suosikkilainauksistani: "Kaikki asiat ovat vaikeita, ennen kuin ne ovat helppoja"

Kuvituksena toimivat Lauran ottamat peltokuvat lokakuun alusta :)

Tämän syksyn aikana olemme siirtyneet HeB-tasolta treenaamaan helpon A:n asioita. Koulukisojen vuoksi jouduttiin keskittymään paljon myös helpon been asioihin, joten siirtyminen vaikeampiin juttuihin on ollut katkonaista. Nyt kilpailukauden päätyttyä, olemme kuitenkin päässeet keskittymään ensi kauden tavoitteisiin ja niitä kohti treenaamiseen. On itsestäänselvää, että kehitys tapahtuu pikkuhiljaa, eikä se ole pelkkää eteenpäin porskuttamista. Joskus täytyy ottaa askel taaksepäin, joskus jopa suuri harppaus. Kaikki tuntuu hetken aikaa todella vaikealta ja motivaatio aaltoilee samaan tahtiin kehityksen kanssa. Pian kuitenkin helpottaa ja uudet asiat alkavat tuntua tutuilta. Uusista ratsastusmalleista saa vihdoin otteen ja vanhasta pääsee irroittamaan. Ratsastus alkaa taas sujumaan; kuski ja hevonen puhuvat jälleen samaa kieltä.

Vuoristorataa on menty ylös ja alas koko syksyn ajan. Nyt olemme jälleen vahvassa nousukiidossa ja jotain uutta on taas oivallettu.  Emme vielä suorittaisi tasaisesti HeA-tasoista rataa, mutta olemme jo paljon lähempänä sitä kuin aikaisemmin. Olen saanut Daliaan paljon aikaisempaa enemmän ryhtiä ja sen liikeradat ovat jälleen pidentyneet. Lukuiset hikiset kokoamisharjoitukset ovat tuoneet ilmaa liikkeisiin, eikä hevonen enää juokse eteen kauhomalla jaloillaan vimmatusti, vaan askeltaa eteen ja ylös ryhdikkään kouluhevosen näköisenä. Kaiken tämän se suorittaa tasaisella tuntumalla. Pakko myöntää, että olen ylpeä!

Tänään tehtiin valmennuksessa kokoamisharjoituksena piruettilaukan alkeita ja olin haljeta onnesta, niin hienosti mun pikkuhevonen suoritti! Nyt kun kertaan mielessäni syksyn kehityskaarta yhä uudelleen ja uudelleen, en voi sanoa muuta kuin, että ihan vilpittömästi olen ylpeä ja onnellinen siitä, mitä ollaan saavutettu! Dalian lihaksisto on kehittynyt ihan valtavasti ja koko sen olemus työtä tehdessä on muuttunut. Yksi ihana tallikaverini kiteytti asian jotakuinkin näin: "Daliaan on tullut todella paljon positiivista muutosta syksyn aikana. Se on rento, ryhdikäs, liikkuu kauniisti, on tasainen ja kaiken lisäksi se näyttää siltä, että se nauttii työnteosta". Ja hän oli aivan oikeassa... ♥

Hienoin ♥

8.11.2016

#tb: ImRan koulukisoissa 24.9.

ImRan kilpailut Provincialla ovat meidän tallilaisille aina tapahtumia, joita odotetaan kuin kuuta nousevaa. Niihin lähdetään aina porukalla viettämään kivaa kisapäivää ja näyttämään mistä meidän tallin tiimi on tehty. Kisapäivä oli jälleen kerran todella onnistunut hyvien järjestelyiden ansiosta - Provincialla on aina niin kiva käydä kisaamassa! Kaikissa luokissa oli kaksi tuomaria, mikä oli mielestäni tosi kiva juttu! On aina mukavaa saada mahdollisimman paljon palautetta eri näkökulmista.



Dalian kanssa osallistuttiin kahteen luokkaan: HeC:2 2000 ja HeB:0 2009. Mietiskelin jo ennen ilmoittautumista, josko pitäisi mennä pelkkä HeB ja jättää HeC jo pois, mutta päädyin kuitenkin loppujen lopuksi menemään kaksi luokkaa. Ajattelin kuitenkin, että tämä jää meidän viimeiseksi helpoksi ceeksi (jouduin muuten kisojen jälkeen pyhästi vannomaan tämän myös tallikavereille). Jälkikäteen ajatellen voi olla, että yksi luokka olisi sittenkin ollut parempi vaihtoehto, mutta toisaalta Provincialla oli kiva käydä päättämässä meidän HeC-taival - samassa paikassa missä se aikoinaan alkoikin! :)

HeC verryttelyssä ratsastin vain pikaisesti läpi kaikki askellajit. Verkkasin vain hyvin kevyesti ja nopeasti, sillä halusin säästellä energiaa loppupäiväksi. Jouduimme seisoskelemaan melko pitkään ennen omaa vuoroamme, sillä starttasimme vasta verryttelyryhmän (ja koko luokan) viimeisinä. Jännitin vähän ottaisiko kärsimätön hevoseni itseensä pitkästä odottelusta, mutta radalla se oli ihan yhtä hyvä kuin verryttelyssäkin. Pitkästä aikaa minusta tuntui, että rata meni oikeasti hyvin! En kiirehtinyt, vaan ratsastin koko radan rauhallisesti läpi tehtävä kerrallaan ja jopa nautin tuomarille esiintymisestä! Meidän hyvä flow onneksi välittyi tuomareille ja se näkyikin pisteissä. Kun meidät pisteiden laskemisen jälkeen kuulutettiin palkintojenjakoon voittajina, en olisi voinut onnellisempi olla. Olin niin ylpeä meistä, helppo C saa todellakin jäädä taakse ja tällaiseen suoritukseen oli niin hienoa lopettaa. Kova työ oli palkittu, kun karautimme kunniakierrokselle sinivalkoinen rusetti suitsissa liehuten! 

HeC:2 2000 tuomarien kommentteja ja numeroita kiinnostuneille (Tuomari C:n kommentit ensin, sitten Tuomari H:n):

Radalle harj.ravissa. Pys, tervehdys, ravia, oikealle - 5,5 | Pys vinoon, ei tasan, suoremmaksi - 6,5 | pehmeästi pysähdykseen, napakammin liikkeelle
Keskiympyrä oikealle - 6,5 | Selvempi tasainen asetus oikealle, tahti ok - 7,0 | huolellinen, hieman aktiivisempi ravi
Täyskaarto - 6,5 | melko sujuva, selvempi asetus + taivutus - 6,5 | vielä tasaisempi tuntuma
Keskiympyrä vasemmalle - 6,5 | siisti tahti - 7,0
Täyskaarto - 6,5 - 7,0 | hyvä tie
Pysähdys, peruutus, ravia -  6,0 | pys. liian aikaisin, siisti peruutus -  8,0 | sujuva, täsmällinen
Koko rata leikkaa, temponlisäys keventäen - 7,5 | rohkea - 7,0 | tahdissa
Koko rata leikkaa, temponlisäys keventäen - 7,5 - 7,0
Keskikäyntiä - 6,5 | puhdasta, aktiivista, voisi astua enemmän yli - 7,0 | varsin tarmokasta
Raviin, Laukannosto (vasen) -  6,0 ennakoi (r-siirtyminen), nosto ok - 6,5 raviin hieman aikaisin
Keskiympyrä - 6,5 | siisti tie, vielä tasaisempi tuntuma - 6,5 | saisi edetä hieman sujuvammin
Koko rata leikkaa, suunnanmuutos, raviin - 7,0 | tasapainoinen - 8,0 | suora linja, sujuva
Laukannosto (oikea) - 6,0 | kireä - 6,5 | valmistele vielä huolellisemmin
Keskiympyrä - 6,0 | selvempi asetus, säilytä laukan energia - 6,5 | hieman energisemmin
Koko rata leikkaa, suunnanmuutos, raviin - 7,0 | hyvässä tasapainossa, siisti siirtyminen - 8,0
Vasemmalle, vasemmalle, pys, tervehdys - 7,0 - 7,0 | säilytä tuntuma pysähdyksessä

Yleisvaikutelma:
Ratsastajan vaikutus hevoseen - 7,0 - 7,0
Ratsastajan asento, istunta ja apujenkäyttö - 7,0 - 7,0
Oikeiden teiden seuraaminen - 7,5 - 7,0 

Tuomari C: "Harkittu, siisti ja sujuva suoritus, mukavaa yhteistyötä ratsukolla :)" | 67,045%
Tuomari H: "Sujuvaa yhteistyötä ja tarkkaa ratsastusta. Ajoittain voisi edetä vielä sujuvammin ja jäntevämmin" | 70,000%

301,5 pistettä, 68,523%


Helppoon beehen lähdin melko varmalla fiiliksellä. Tavoitteena oli ylittää kuusikymmentä prosenttia, mutta juuri muuta en tältä radalta lähtenyt hakemaankaan. Tiesin, että tulisimme molemmat olemaan hieman väsyneempiä toisella radalla, etenkin kun lähdimme taas verryttelyryhmän lopussa ja jouduimme odottelemaan pitkän aikaa omaa suoristusvuoroamme. HeB-radalla kävikin juuri niin kuin olin osannut odottaakin. Emme loistaneet enää yhtä kirkkaasti kuin aikaisemmin, mutta teimme ihan kelvollisen suorituksen. Olin itse liian hätäinen ja keskityin ratsastuksen sijaan liikaa siihen, mikä tie minun pitäisi seuraavaksi ratsastaa. Se johti siihen, etten ratsastanut ihan loppuun asti. Ratsastin turhan avoimessa muodossa (välillä jopa pyykkinaruohjilla, uuups), enkä uskaltanut muutenkaan vaatia niin paljon kuin minun olisi pitänyt. Tavoite eli kuusikymmentä prosenttia meni kuitenkin rikki, joten suoritus sinänsä riitti meille. Ehkä hieman jäi harmittamaan se, että mahdollisuus parempaan tulokseen olisi ollut vain pienen tsemppauksen päässä. Toisaalta, ehditään sitten seuraavissa kisoissa paikkaamaan näitä virheitä! ;)

HeB:0 2009 tuomareiden kommentit (C-tuomarin kommentit ensin, sitten H-tuomarin):

Radalle harj.ravissa, pys, tervehdys, harj.r, oikealle - 5,5 | ei aivan linjalla, pysähdys vinoon - 6,0 | säilytä tasaisempi tuntuma
Koko rata leikkaa keskiravia - 6,5 | tahdikas, säilytä peräänanto - 6,5 | varsin tahdikas, säilytä tuntuma
Voltti vasemmalle - 5,5 | laajenee, tahti hiipuu - 6,0 | hyvä tie, jäntevämpi ravi
Koko rata leikkaa keskiravia - 7,0 | tahti ei aivan säily loppuun asti - 6,5 | loppuun saakka
Voltti oikealle - 6,0 | selvempi asetus ja taivutus, säilytä peräänanto - 6,0 | selvempi taivutus, jäntevämpi ravi
Kolmikaarinen kiemuraura - 6,0 | säilytä energia ja peräänanto - 6,0 | napakampi ravi, selkeämmät taivutukset
Lävistäjälle, 3 askelta käyntiä, raviin - 5,0 | liikaa käyntiä - 7,0 | pehmeät siirtymiset
Keskikäyntiä - 5,0 | saisi liikkua paremmin selän läpi, ravirike - 5,5 | vielä aktiivisemmin, ravaa kulmassa
Harjoituslaukkaa (oikea) - 4,5 | vaihtaa ristiin, kireä, korjattu - 4,0 | jarruttaa, vastustelee
Voltti oikealle - 5,5 | iso - 6,0 | säilytä energia
Koko rata leikkaa keskilaukkaa - 6,5 | säilytä peräänanto - 6,0 | tasaisempi tuntuma
Harjoitusravia - 6,0 | peräänanto - 6,0 | hieman aikaisin
Pysähdys, peruutus, ravia - 5,5 | peruutti liikaa, mutta hyvä peruutus - 6,5 | täsmällinen, napakammin liikkeelle 
Harjoituslaukkaa (vasen) - 6,0 - 6,0 | säilytä tuntuma
Voltti vasemmalle- 6,0 | säilytä sujuvuus - 6,5 | lisää pontta
Koko rata leikkaa keskilaukkaa - 6,5 | rohkea - 6,0 | suora linja, energisemmin
Harjoitusravia - 6,0 | säilytä peräänanto - 6,5
Keskihalkaisijalle, pys, tervehdys - 6,0 | suora, pys vinoon - 6,0 | säilytä tuntuma pysähdyksessä

Yleisvaikutelma: 
Askellajit (vapaus, säännöllisyys) - 6,5 - 6,5
Lennokkuus (esteenpäinpyrkimys, askeleen joustavuus) - 5,5 - 6,0
Kuuliaisuus - 5,5 - 6,0
Ratsastajan asento, istunta ja apujenkäyttö- 6,0 - 6,5
Oikeiden teiden seuraaminen - 7,0 - 7,0

Tuomari C: "Hevonen saisi liikkua rehellisemmin peräänannossa läpi ohjelman, jotta pisteet nousee. Melko hyvät lisäykset ja täsmällisesti ratsastettu. Harmittava virhe laukannostossa" | 58,800%

Tuomari H: "Huolellinen suoritus. Saisi kuitenkin olla tasaisemmalla tuntumalla ja liikkua napakammin eteen ohjan ja pohkeen välissä" | 61,400%

300 pistettä, 60,100%