16.12.2016

Mitä tapahtuu, jos lähden tuntemattomaan?

"Mitä tapahtuu, jos lähden, minne tuulet vie?
Sinne mis on puhtaan taivaan alla uusi tie
Mitä tapahtuu, jos lähden tuntemattomaan?
Loppuuko maailma siihen, vai alkaako vaan uudestaan?"
YÖ - MINNE TUULET VIE

Lupailin viime postauksen lopussa, että luvassa on suuria uutisia, jotka vaikuttavat sekä minun että Dalian tulevaisuuteen. Ensin olin ajatellut kirjoittavani tämän postauksen heti asian varmistuttua, mutta silloin kun sen aika koitti, päätin että haluaisinkin odottaa siihen saakka, että saan hieman jäsenneltyä asioita oman pääni sisällä. Lähes kaksi viikkoa olen nyt pyöritellyt kaikenlaisia ajatuksia päässäni ja epäilen edelleen, saanko aiheen tiimoilta järkevää tekstiä aikaiseksi. Voin kuitenkin yrittää, sillä en hirveän kauaa haluaisi lykätä tätä postausta. Pahoittelen siis jo etukäteen mahdollisesti hyvin sekavaa, ajatuksesta toiseen hyppivää tekstiä. Mutta, jotta en täyttäisi koko postausta alkuhöpinöillä, mennään itse asiaan.



MUUTAN SAKSAAN VUODEN ALUSSA

Ok, now it's said. Voinen siis aloittaa vuodatuksen, selittelyn ja pohdinnan itse asian tiimoilta. Ja kyllä, luit aivan oikein, muutan Saksaan heti ensi vuoden alussa. Lähden hevosalan töihin, ratsastamaan Yrjö Suomuksen tallille Garbekiin, Wensiniin.

Ajatus lähtemisestä ei tullut ihan yllättäen. Olen noin 15-vuotiaasta alkaen ollut kiinnostunut ajatuksesta, että lähtisin ulkomaille heppahommiin. Olin puolitoista vuotta sitten Ruotsissa viikon verran ja onnistunut reissu antoi vähän buustia lähteä uudelleen. Ajattelin, että voisin lähteä lukion päättymisen jälkeen vähän pidemmäksi aikaa reissuun, mutta noh, sitten tuli ylläpitoheppa, joten lähteminen ei ollutkaan enää niin yksinkertainen juttu. Kuoppasin siis ajatuksen ja ajattelin, että ehkä vielä joskus.



Kun kesäloma loppui ja koulut alkoivat syksyllä, ja minun välivuoteni varsinaisesti lähti käyntiin, alkoi omaan päähän muodostua mietteitä siitä, mitä se oma tulevaisuus voisi mahdollisesti tuoda tullessaan. Kävin jatkuvaa taistelua pääni sisällä erilaisista vaihtoehdoista ja töissä ollessani huomasin, että ainakaan tämä ei ole sitä, mitä tulevaisuudeltani haluan. Arki kävi vähän raskaaksi, joten aloin ihan huvikseni seurailla hevostalli.netistä avoimia työpaikkoja ja lähetin muutaman hakemuksen puolitosissani. Ajatus alkoi kypsymään päässäni ja yhtäkkiä huomasinkin lähetteleväni yhä useampia ja useampia hakemuksia ja sain muutamia vastauksiakin viesteihini. Sitten tuli se, mihin en oikein ollut osannut varautua: "tule vaan, sulle olisi paikka auki". Niitä viestejä tuli useampikin. Ja aivan yllättäen se pienen ponitytön sisällä lymyilevä haave alkoikin muodostua realistisemmaksi kuin koskaan aiemmin.

En aluksi uskaltanut vastata kenellekään myöntävästi ja usein paikat menivätkin sellaisille henkilöille, jotka olivat valmiita lähtemään heti. En siis saanut heti alkuun paikkaa, koska en itse uskaltanut niitä ottaa vastaan, mutta tajusin, että minulla oikeasti olisi nyt mahdollisuus lähteä. Pyörittelin ajatusta päässäni useita viikkoja. Sitten sain sähköpostiini viestin, jossa pyydettiin minua lähettämään puhelinnumeroni, mikäli olisin vielä kiinnostunut paikasta. Olin itse lähettänyt kyseiselle henkilölle viestiä jo puolitoista kuukautta aikaisemmin, joten en aluksi ollut ihan varma mistä paikasta oli kyse. Sain sen kuitenkin hyvin nopeasti selville ja hetken pohdittuani päätin lähettää puhelinnumeroni. Muutama päivä myöhemmin juttelin Yrjön kanssa puhelimessa ja sovimme, että otan häneen yhteyttä marraskuun lopulla ja katsellaan mikä silloin on tilanne.



Marraskuun loppu koitti ja lähetin viestiä. Soittelimme jälleen ja sovimme kaikki asiat valmiiksi. Enää tarvittiin vain minun myöntävä vastaukseni. Juttelin monille ihmisille: vanhemmille, kavereille, tutuille, kavereiden vanhemmille ja itsenäisyyspäivän juhlassa entisellä koulullani käydessäni jopa entiselle ryhmänohjaajalleni ja rehtorilleni. Sain paljon hyviä näkökulmia, mutta tärkein neuvo, jonka sain oli se, että jos nyt en lähde, se kaduttaa minua varmasti myöhemmin. Siispä päätin, että joko nyt tai ei koskaan. Järjestelin asiat täällä Suomen puolella kuntoon ja soitin Yrjölle, että otan paikan vastaan. Muutama päivä myöhemmin laitoin sähköpostilla lentoaikataulut. Lähden 4.1.2017. Se on jo tosi pian.

Saksaan lähtö on yksi merkittävä asia tulevaisuuteni kannalta. Olen pikkuhiljaa alkanut kallistumaan siihen vaihtoehtoon, että ehkä hevosala olisi sittenkin minun alani, joten toivon reissun selkeyttävän ajatuksiani ja tulevaisuudensuunnitelmiani. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa näistä pohdinnoista vielä erillisen postauksen, sillä asiaa tulee niin paljon, etten saa sitä mitenkään tiivistettyä tähän yhteen postaukseen.



Nyt kaikkia varmaankin kiinnostaa mitä teen Saksassa ja kuinka kauan olen poissa. Olemme jutelleet, että työnkuvaani kuuluu ratsastuksen lisäksi myös muita hommia eli hevosten laittamista valmiiksi, tarhaamista, ruokintaa ja muita pikkuhommia. Lähden reissuun tosiaan keskiviikkona 4.1. ja ainakin helmikuun lopulla tulen käymään Suomessa, sillä silloin lähden perheeni kanssa hiihtolomalle. Sovimme Yrjön kanssa, että päätän siihen mennessä, haluanko jatkaa hommia Saksassa vielä hiihtoloman jälkeen vai haluanko jäädä kotiin. Eli olen nyt aluksi puolentoista kuukauden ajan "koeajalla" ja jatkosta sovitaan myöhemmin.

Entä mitäpä käy blogin päätähdelle, Dalialle? Se jää Suomeen, omistajan käyttöön ja ylläpitodiili jää tauolle tai loppuu kokonaan, riippuen siitä kauanko olen poissa. Sovimme Pian kanssa, että mikäli palaan jo koeajan jälkeen takaisin Suomeen, saan jatkaa Dalian ylläpitoa suoraan siitä sellaisenaan. Jos kuitenkin jään Saksaan pidemmäksi aikaa, täytyy jatkosta sopia sen mukaan, mikä tilanne täällä Suomessa on silloin kun palaan. Kovin pitkää aikaa hevosta ei tietenkään voida pitää täällä minulle varattuna, enkä sitä oletakaan. Olen aivan äärettömän kiitollinen Pialle siitä, että minulla on mahdollisuus palata takaisin "samaan pisteeseen", jos koeajan jälkeen huomaan, ettei työskentely ulkomailla tunnukaan omalta jutulta. On lohduttavaa tietää, että voin palata johonkin tuttuun ja turvalliseen sitten kun maailmanmatkailu on ohitse! ♥


Olen vieläkin ihan sekaisin tästä kaikesta, koska lopullisen päätöksen teko tapahtui niin nopeasti. Omat tuntemukset hyppivät ihan laidasta laitaan jatkuvasti. Olen todella innoissani tästä mahdollisuudesta, mutta toisaalta on ihan älyttömän haikeaa jättää taakse kaikki nämä tutut kuviot. No, mutta aika näyttää miten tässä käy. Kerron varmasti vielä lisääkin tuntemuksiani ennen matkaa ja myös Saksasta käsin olisi tarkoitus blogia kirjoitella niin paljon kuin vaan ehdin ja jaksan, eli reaaliaikaisia kuulumisia on tiedossa! Kysykää myös rohkeasti, jos jokin asia kiinnostaa tai jäi epäselväksi! :)

14 kommenttia:

  1. Siis aivan mahtavaa kuulla! Ihan jumalattomasti onnea matkaan! :) Omien haaveiden seuraaminen on tässä maailmassa tärkeintä. Onneksi myös ylläpitoon liittyvät "ongelmat" selvisivät helpolla :) on hyvä, että on se mahdollisuus sitten jäädä tänne jos haluaakin.

    Mutta sanat eivät nyt riitä muuta kuin onnittelemaan! :D Muutoksen hienot tuulet puhaltavat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Janita, ihana kommentti, joka sai aidosti hymyn huulille! :)<3 Olen itsekin päätynyt siihen ajatukseen, että unelmien seuraaminen on elämän tarkoitus! Kuinka tylsää olisikin elämä, jos ei edes yrittäisi tehdä jotain omien unelmiensa eteen!!

      Olen onnekas, että mun ylläpitohevosen omistaja on noin mahtava tyyppi, että tällainen on mahdollista. En siis jää tyhjän päälle, jos palaankin kotiin! :)

      Poista
  2. Jes hienoa! Tottakai varmasti tuntuu jännittävältä jättää tuttu Suomi taakse ja suunnata eteenpäin. Itsekin hevosalan koulun käydessäni päätin, että käytän tilaisuuden hyväksi ja olin kaksi kuukautta Saksassa työhrajoittelussa. Ja onneksi menin. Se oli hieno kokemus ja varmasti joskus myöhemmin uudestaan suunnistan ulkomaille töihin. Hienoa, että olette saaneet rakennettua noin kivan diilin sekä Yrjön, että Pian kanssa :) Nyt vain odotellaan ja seurataan innolla jatkoa, miten ikinä tulee käymään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Erika ihanasta kommentista! :) Jännittää aivan hirveästi, mutta isot muutokset kuuluvat elämään. Now or never -asenteella lähdin tähänkin, sillä voihan se olla ettei uutta mahdollisuutta ihan heti tule vastaan.. Ulkomailla työskentely on aina ollut yksi unelmistani, joten tässä sitä nyt mennään - olo on ihan epätodellinen! Olen myös miettinyt, että jos homma vaan yhtään natsaa, aion tulevaisuudessa lähteä uudelleenkin reissuun. Jos ei, niin ainakin olen monta kokemusta rikkaampi! :)

      Olen aidosti kiitollinen kaikille osapuolille tästä diilistä! Itseä helpottaa hirveästi se, että kotiin voi palata, jos ei homma tunnukaan sopivalta :) Mutta katsellaan, aika näyttää mitä tulee tapahtumaan! :)

      Poista
  3. Vautsi, ihan huippua! Toivottavasti pystyt pitämään blogin aktiivisena, olisi tosi hienoa kuulla sun kuulumisia sieltäkin. Mä oon ite jäänyt niin koukkuun kaikkii ulkomaiden heppareissuihin, että en voi kuin hyppiä onnesta sun puolesta. Hyvää reissua!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihana Anni! ♥ Oonkin sun blogissa kuolannut kaikkia upeita hevosmatkoja ja on ihan uskomatonta, että nyt pääsen itsekin! Tarkoitus olisikin kirjoitella mahdollisimman paljon omia tuntemuksia, niitä hauska sitten jälkeenpäin itsekin lueskella :)

      Poista
  4. Pelottavaa mut samalla aivan mahtavaa !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan!! Jännittää ihan sikana! :D

      Poista
  5. Voi onneks olkoon! Voin kertoo, unelmien vuoksi 16-vuotiaana kotoa pois muuttaneena, että alku voi olla raskas, mutta todellakin kannattaa lähteä! Mä tosin muutin ihan Suomen sisällä 100 km päähän, sulla matka on pikkasen pidempi... Itellä oli samanlainen fiilis, nyt tai ei koskaan ja kyllä mut takas kotiin otetaan jos alkaa kaduttaa. Mä toivotan hurjasti onnea matkaan, pidä meidät täällä ajantasalla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Essi, ihana kommentti! :) Itsekin jännitän ehkä eniten sitä alkua, kun kaikki muuttuu kertaheitolla niin paljon! Meinasin jänistää tästäkin, mutta sitten ajattelin, että jos en nyt pääse lähtemään, en ehkä toiste saa samanlaista tarjousta. Nyt olen todella ylpeä itsestäni ja uskon, että reissu tulee olemaan todella arvokas kokemus, pituudestaan riippumatta! :)

      Yritän parhaani mukaan pitää teidät kaikki ajantasalla! :)

      Poista
  6. Superhienoa, pääset Saksaan! Mulla saksan lukijana olis tarkoitus lähteä joskus Saksaan lomalle, kun aika siihen tulee. Kaikkein hienointa olis hankkia Saksasta oma hevonen, olen vähän jo tähän aiheeseen tutustunut. Jos hevosen hankin, haluan sen Saksasta :D
    Järjettömän paljon onnea ja tsemppiä sulle - liityin lukijaksi, jotta pääsen reaaliaikaisemmin seuraamaan teidän kuulumisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Matzu ihanista tsempeistä! Tervetuloa seuraamaan matkaa! :) Saksa on todella kiva maa myös vierailla (ja puhun ihan kokemuksesta ;)), kannattaa ehdottomasti käydä, kun sopiva tilaisuus tulee!

      Hevosen hankinta Saksasta olisi kyllä aika siisti juttu, siellä on yleisesti ottaen aika hyvä tarjonta, eivätkä hinnatkaan käsittääkseni ole ihan järjettömiä. Itsekin voisin joskus tulevaisuudessa harkita Saksan tuontia! :)

      Poista
  7. Ihan mahtavia uutisia!! Paljon onnea ja tsemppiä ja odotan jo postauksia Saksasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa!! ♥ Saksapostauksia on (ainakin toivottavasti) luvassa mahdollisimman paljon! Haluan itsekin kirjotella sieltä, niin voin sitten joskus myöhemmin lukea niitä ja muistella reissua! :)

      Poista