23.1.2017

Kolmannen viikon kujeita

Tätä tämä arki on: heppoja!! :D ♥


Jo kolmas viikko on pian takana – jopas aika kulkee nopeasti, huh! Vastahan minä saavuin tänne! Kolme viikkoa tulee täyteen keskiviikkona ja se tarkoittaa samalla sitä, että koeaika on puolessa välissä. Pikkuhiljaa täytyisi tehdä päätös jatkosta, eli jäänkö tänne vai lähdenkö kotiin. Pakko myöntää, että päätöksenteko tulee olemaan hankalaa ja kumpaan tahansa vaihtoehtoon päädynkään, joudun jostakin luopumaan ja se tulee tekemään kipeää. Vielä en osaa sanoa mitään. Täytyy vielä selvitellä asioita ja pohtia molemmat vaihtoehdot kertaalleen läpi ennen lopullisen päätöksen tekoa :)

Viime postauksessa kerroin minulle tapaahtuneesta tapaturmasta, jonka johdosta vasempaan käsivarteeni tuli lihasrevähdys. Nyt käsi on parantunut hyvin ja pakastewokkikasviksetkin ovat päässeet parempaan käyttöön eli pannulle ja suuhun. Olenkin tiistaista lähtien tehnyt taas täyttä päivää. Aluksi käsi puutui tosi nopeasti ja kipuilikin jonkin verran, mutta en vaan millään malttanut jäädä kämpille tuijottelemaan kattoa. Aktiivisesta käytöstä ja rasituksesta huolimatta (tai sen ansiosta?) käden kunto on mennyt parempaan suuntaan. Nyt vihdoin alkavat liikeradatkin jo vastata täysin normaalia! ;)

No mutta, tämä viikko on ollut melkoisen raskas ja muutama päivä on ollut vähän tavallista pidempi erinäisten seikkojen vuoksi. Olen muutamana päivänä ratsastanut viittä hevosta, olen mennyt 4-vuotiailla liinassa ja vapaana, vääntänyt sykeröitä, käynyt lähitallilla sekä ollut täkäläisissä kilpailuissa mukana hepanhoitajana ja katsojana. Näiden erikoisjuttujen lisäksi on tietenkin täytynyt hoitaa normaalit päivittäiset rutiinit ja siksi onkin tällä viikolla venähtänyt muutama työpäivä poikkeuksellisesti yli 12-tuntiseksi. Paljon siis on ollut tekemistä, eikä tylsää ole ehtinyt tulla. Väsymys sen sijaan alkoi loppuviikosta jo painaa päälle ja täytyykin rehellisesti myöntää, että tämä vapaapäivä oli ihan tervetullut tähän väliin! Vaikka olenkin viihtynyt töissä paremmin kuin hyvin, niin aamulla kymmeneen asti sängyssä loikoileminen tuntui myös ihan kivalta! ;)

Viikon fiilikset kuvana: väsynyt, mutta onnellinen ♥


Oltiin tosiaan torstaina treenaamassa lähitallilla (minä mukana hepanhoitajana). Pe-la kilpailuja varten käytiin siis näyttämässä hepoille vähän vieraita maisemia, kun nämä olivat kuitenkin kauden ensimmäiset kilpailut, niin haluttiin varmistaa, että hepat hyppää myös vieraassa ympäristössä hyvällä fiiliksellä. Tallialue ja rakennukset siellä vieraalla tallilla olivat kyllä melkoisen hulppeat ja hienot, mutta kyllä sen jälkeen oli kiva palata tänne meidän ”pikkutalliin”. Itse olen vähän tällainen, että kaipaan ja arvostan omaa rauhaa, niin sellainen suuren maailman meininki ei ehkä kuitenkaan ole ihan minua varten, vaikka se omalla tavallaan hienoa onkin! :)

Perjantaina nousin aamulla puoli seitsemäksi ruokkimaan kisoihin lähtevän hevosen ja seitsemältä aloin laittaa sitä kuntoon. Edellisenä iltana olin vääntänyt sykeröitä ja onnekseni ne olivat säilyneet yön yli ihan nätteinä; riitti että ihan muutamaa vaan korjailin. Kahdeksan aikoihin nuo lähtivät, mutta itse jäin vielä täksi päiväksi huolehtimaan hevosista täällä kotona. Tein siis ihan normaalit aamuhommat eli vein hevoset kävelykoneeseen ja ulos ja sen lisäksi ratsastin kolme. Iltapäivällä kisaporukka oli saapunut takaisin kotiin, joten purin hevoselta letit ja järjestelin vähän tavaroita. Illalla tein vähän yleistä siivoilua ja ratsastin vielä kaksi hevosta. Tämä oli yksi sellainen päivä, joka venähti loppujenlopuksi aika pitkäksi, mutta oli kuitenkin tosi kivaa! :)

Suvin taidonnäyte... sanotaanko vaikka, että yritys hyvä 10 ;)



Lauantaina aamupäivä oli melko kiireinen, sillä kahdentoista aikoihin lähdettiin kisoihin ja sitä ennen piti käyttää hepat koneessa ja ulkona ja pari heppaa laittaa ratsastuskuntoon siinä välissä. Kaikesta kuitenkin selvittiin, mutta ruokataon kanssa meinasi tulla vähän kiire. Tauko alkoi nimittäin 11.40 ja arvioitu lähtöaika oli noin klo 12. Tässä välissä piti tosiaan ehtiä käymään wc:ssä, laittaa ruokaa, syödä ruoka, vaihtaa vaatteet ja laittaa hevonen ja sen tavarat lähtökuntoon ;) Onneksi olin jossain välissä ehtinyt jo harjata hepan valmiiksi, joten hätä ei ollut ihan niin suuri (eikä tuo lähtöaikakaan mikään kiveen hakattu ollut). Loppujen lopuksi lähdimme puoli tuntia myöhässä, mutta kisat olivat aikataulustaan niin kovasti jäljessä, että se ei haitannut ollenkaan. Päinvastoin, olisimme ehtineet paikalle hyvissä ajoin vielä tunninkin kuluttua.

Perillä ehdimme aika paljon seuraamaan kisojen kulkua ennen Yrjön ensimmäistä suoritusta ja suoritusten välissä. Itse toiminta eli hevosen laittaminen valmiiksi, verkka ja radan videointi veivät vain murto-osan koko reissusta, sillä suuri osa ajasta meni yleiseen palloilluun katsomossa ja buffetissa. Ulkoisesti kilpailumeininki ei eronnut hirveästi meidän vastaavasta, mutta Saksassa kuulemma on kilpailuihin ilmoittautuminen on melko rajattua, eli kilpailut tai luokat on rajattu esimerkiksi ammattilaisille tai aloittelijoille, hevosen iän/tason/rodun mukaan tai jotain muuta vastaavaa. Varsinaisia avoimia luokkia ei oikeastaan ole.

Muutamia eroavaisuuksia laitoin itsekin merkille, vaikka meno sinänsä vastasi melko hyvin meidän omaamme. (Nämä kyseisest kisat olivat siis rajattu hevosalan ammattilaisille, joten meno oli sen mukaista, en siis tiedä esim. harjoituskisoista tai vastaavista mitään). 1) Kilpailuissa myös katsojien, kisahoitajien ja tukijoukkojen olemus oli siisti ja huoliteltu. Kukaan ei ollut paikalla esimerkiksi lökäreissä tai muutenkaan epäsiististi pukeutuneena! 2) Joka paikassa tupakoitiin! Katsomossa, verkassa, hepan selässä jne. Erillistä tupakkapaikkaa ei ollut tai jos oli, ei kukaan sellaista käyttänyt (tämä tosi harmillinen juttu).. 3) Valokuvaajia ei näkynyt yhtään. Tukijoukoilla saattoi olla jokin kännykkä tai videokamera, jolla tallennettiin läheisen suoritus, mutta yleisiä kuvaajia ei ollut ollenkaan.



Muutamia pieniä eroja siis on, mutta mitään hirvittävän valtavaa kulttuurishokkia en joutunut kokemaan. Kilpailujärjestelmään tosin en ole perehtynyt sen kummemmin (ainakaan vielä), sieltä voisi vaikka vähän jotain kulttuurishokin ainesta löytyäkin, haha :D Mutta joo, yleisesti ottaen ratsastus oli ihan siistiä ja kilpailijat käyttäytyivät toisiaan kohtaan reilusti. Meno verryttelyssä ja radalla oli aika samaa kuin meillä täällä Suomessa. Eipä siis sen suhteen mikään valtavan kummastuttava reissu ollut, mutta tosi kiva oli kuitenkin päästä katsomaan! Lähden ehdottomasti uudelleenkin kisareissuille, jos vaan mahdollisuus tulee! :)

Mutta, sen pidemmittä puheitta voisin päättää tämän postauksen tähän. Tällä viikolla taas uudet kujeet! :) Toivottua postausta treenikavereista on tulossa, mun piti se oikeastaan tehdä jo viime viikolle, mutta en saanutkaan sitä toteutettua ihan niin kuin halusin ja se jäi kesken. Tarkoitus olisi kuitenkin saada se mahdollisimman pian ulos, jotta voisin sitten kirjoitella vähän enemmänkin hevosista ja treeneistä… :)

True kisahoitaja... vaiko sittenkin "ummikot ulkomailla"? ;)

16.1.2017

Auringonpaistetta ja ratsutilan raajarikko

Hellurei ja terveisiä jälleen täältä Saksanmaalta! Toinen viikko on sujunut samoissa merkeissä kuin ensimmäinenkin: päivät puuhailen tallissa ja yöt nukun kuin tukki. Täällä on muutaman päivänä ollut kaunis auringonpaiste, joka on antanut valtavasti lisäenergiaa arkeen. Valitettavasti en ole siitä kuitenkaan päässyt ihan täysillä nauttimaan, sillä viikonloppuna minulle kävi pieni tapaturma, joka on vaatinut harmikseni vähän rutiineista poikkeamista.



Torstai oli melkoisen tavallinen päivä, joka meni tutulla kaavalla: talliin kahdeksaksi, hevoset ulos laitumelle ja kävelykoneeseen, groomailua, ratsastusta, koneen täyttöä ja tyhjennystä, ruokatauko, kävelykonehommien jatkamista, hevoset sisään laitumelta, siivoilua, groomailua, ratsastusta ja jotain pikkuhommia. Mukava peruspäivä siis :)

Perjantaiaamu sujui tutun kaavan mukaisesti hevosia ulos viedessä ja kävelykonetta täydentämällä ja tyhjentämällä. Aamupäivä olikin sitten todella kiireinen, sillä työnantajani olivat poissa koko iltapäivän ja aamulla piti ehtiä liikuttamaan mahdollisimman paljon hevosia, jotta minulle ei jäisi liikaa ratsastettavia illaksi. Laitoinkin siinä sitten muutaman hevosen valmiiksi ja pois ja ratsastin itsekin yhden. Tämän jälkeen pidin ruokatauon ja takaisin talliin suuntasin hyvissä ajoin, sillä iltapäivähommiksi minulle oli jätetty kolmen hevosen ratsastus ja laidunhevosten tuominen sisälle. Suoriuduin tehtävistä kunnialla ja hyvissä ajoin, kaikki hevoset käyttäytyivät hyvin ja ratsastus oli hirvittävän kivaa! Perjantaista jäi muutenkin erityisen positiivinen fiilis, koska mä tarvitsen juuri tällaisia toimintatäyteisiä päiviä, joiden jälkeen voi hyvällä omatunnolla painaa pään tyynyyn! Perjantai 13. päivä ei siis ollut laisinkaan sen hassumpi ja pääsin nauttimaan hevosarjesta ihan täysillä! :)

Perjantai 13. = epäonnenpäivä ♥


Lauantaiaamupäivä eteni tutun kaavan mukaisesti ja hommat sujuivat mutkitta. Pääsin itsekin hevosen selkään siinä ennen päivätaukoa ja kivaa oli. Iltapäivällä, ruokatauon jälkeen hain tavalliseen tapaani hevosia sisälle ja kaikki olivat yhtä laidunporukkaa vailla sisällä. Siihen porukkaan kuuluu muutama varsa ja kaksi aikuista tammaa. Vien aina varsat ensin sisälle, koska tammat osaa käyttäytyä paremmin jäädessään kahdestaan pihalle. Niin tein nytkin. Noh, kaikki ei sitten sujunutkaan käsikirjoituksen mukaisesti, sillä kaikki neljä hevosta päättivät haluta samanaikaisesti sisään. Yksi jyräsi muiden ohi vapauteen ja nooh, yritäpä siinä sitten pitää kahta varsaa narussa ja hallita vielä yhtä (ei kiinni olevaa) hevosta. Pikku vinkki: et muuten onnistu. Nyt jo vähän naureskelen mielikuvalle, kun minä roikun varsojen naruissa kiinni ja lopputulema on se, että makaan puskassa vatsallani ja kaikki neljä hevosta juoksevat pitkin pihaa. Silloin ei kuitenkaan naurattanut, mutta onneksi pihalla oli ollut porukkaa ja hevoset saatiin heti kiinni ja omiin karsinoihinsa. Elukoiden seikkailu päättyi lopulta ihan hyvin, mutta mun vasen käsivarsi oli siinä tohinassa ottanut vähän osumaa.

Luultavasti varsojen repäisy irti mun otteesta oli liikaa käsivarren lihaksille ja jokin revähdys sinne tuli. Aikamoinen oli jomotus kädessä ja sainkin sitten loppuillan sairaslomailla. Kokeilin kyllä vähän tehdä hommia, mutta ei siitä tullut oikein mitään, joten vetäytydyin kämpille, vedin särkylääkettä nassuun ja kylmäsin käsivartta edellisen asukkaan jättämillä pakastewokkikasviksilla. Harmitti kyllä ihan hirveästi, että jouduin vaan lojumaan kämpillä hommien tekemisen sijaan! (Ai motivoitunut, minäkö? En missään tapauksessa ;) )



Eilen heräilin käden kipuiluun ja vetäisinkin heti aamupalaksi vähän särkylääkettä. Siitä huolimatta halusin mennä talliin ja veinkin hevoset pihalle. Käsi kesti sen ihan hyvin ja tuntui jopa vähän paremmalta, kun vähän sai liikuttaa sitä. Mitään äkkiliikkeitä en kuitenkaan pystynyt sillä tekemään, eikä sen liikerata vastannut normaalia, mutta halusin vähän jotain toimintaa elämääni ;). Tein aamupäivän siis hommia tallissa (laitoin hevosia valmiiksi ja pois) ja aluksi käsi tuntui vähän paremmalta, mutta muutamien tuntien rasituksen jälkeen alkoi taas kipuilemaan. Päivätauolta en saanutkaan enää kutsua talliin vaan minut jätettiin lepäämään illaksi. Wokkikasvikset pääsivät taas käyttöön ja Subway Surf lauloi muutaman tunnin. Ilta meni vähän yksitoikkoisissa tunnelmissa, ja vaikka en mitenkään olisi malttanut jäädä paikoilleni, niin ehkä lepo on kuitenkin parasta lääkettä tuolle kädelle juuri nyt! :)

Tänään mulla onkin ollut vapaapäivä ja käsi on saanut nyt olla levossa. Olen tänään pessyt muutaman koneellisen pyykkiä ja käynyt pienellä kävelyllä tuossa lähikylässä. Otin kamerankin mukaan ja nappasin muutaman kuvan, täällä on ollut tänään niin kaunis talvinen sää! :) Illalla olisi vielä kaupassakäynti ohjelmassa, mutta mitään sen erikoisempaa tuskin teen. Jos jaksan, saatan mahdollisesti kirjoitella valmiiksi muutaman postauksen, joita voin sitten ajastaa teille. Varmaan ainakin treenikumppaneistani olisi kiva kuulla lisää? :)

No mutta, tällaista tällä kertaa, toivottavasti ensi kerralla olisi vähän parempia uutisia tiedossa. Mulla on vaan jotenkin niin paljon motivaatiota tähän työhön tällä hetkellä, että tällainen saikuttaminen ja tyhjänpäiväinen lojuminen pistää ärsyttämään! Mutta eipä sille mitään voi, näitä sattuu ja näillä mennään! Yleinen fiilis on kommelluksista huolimatta edelleen tosi hyvä ja positiivinen. Tälläiset jutut eivät estä mua nauttimasta joka hetkestä, vaan vain hidastavat vähän menoa! ;)


12.1.2017

Ensimmäiset kuulumiset Saksasta

Herzliche Grüße aus Deutschland!

Huh, nyt on ensimmäinen viikko takana. Siis jo viikko?! Vitsi että aika menee nopeasti! Yleiset fiilikset on tosi-super-mega-jees! Olen hirvittävän ylpeä itsestäni, että uskalsin vastata myöntävästi kutsuun ja tulla tänne. Hetkeäkään ei ole sitä päätöstä tarvinnut katua! :)

Maanantaina vietin ensimmäistä vapaapäivääni ja otin sen kunniaksi (vihdoin) selvää wifin salasanasta. Tämä netti ei ole parasta laatuaan, mutta kyllä tällä pärjää! ;) Mun pitikin oikeastaan jo silloin maanantaina kirjoitella kuulumisia, mutta jostain syystä päivä vaan venähti ohi, enkä oikein ehtinytkään. Mutta on tosi kiva päästä vähän jakamaan ajatuksia tänne bloginkin puolelle!

Mulla on kaiken kaikkiaan sujunut todella hyvin, olen kotiutunut ja saanut arjesta otteen! Duunipäivät ovat pitkiä ja raskaita, joten iltaisin aina väsyttää melko paljon, mutta koska työ on miellekästä, jaksan väsymyksestä huolimatta puskea innolla jokaisen päivän läpi! Tosin kyllä sitä iltaisin aina viimeiset hereilläolotunnit kulkee vähän hitaalla ja sänkyyn mennessä nukahtaa heti.. :D Mutta tosi kivaa täällä on ollut, olen nauttinut tähänastisesta ajastani ihan täysillä! Ihmiset ovat todella mukavia ja ilmapiiri on kannustava. Tänne on ollut erittäin helppo tulla, kun on heti päässyt sulautumaan joukkoon!

Sää täällä on ollut melko vaihteleva. Saapumispäivänäni oli kunnon talvimyrsky (mikä siis täällä tarkoittaa kovaa tuulta ja vesisadetta), seuraavana päivänä saapui Siperian talvi tännekin ja täällä oli ruhtinaalliset -10 astetta pakkasta (kuulemma ei kymmeniin vuosiin ole ollut niin kylmä :D). Parin päivän kuluttua siitä pakkanen lauhtui ja nyt ollaan jatkettu vesisateilla. Ehkäpä tämä tästä, kohta tulee kuulemma kevät! Sitä odotellessa ;)

No mutta, voisin vähän avata teille päivän perusrakennetta, jotta saatte kiinni siitä, millaista elämä tällaisessa työssä oikeasti on. Tietenkään tämä ei ole mikään yleispätevä ohjelma, mutta meillä homma menee jotakuinkin näin: Aamulla menen talliin kahdeksaksi. Vien meidän eläkeläiset, kantavana olevat tammat ja varsat pihalle. Treenihevoset menevät aamulla kävelykoneeseen. Aamuhommien jälkeen laitan hevosia valmiiksi työnantajilleni (toimin siis ns. groomina) sekä ratsastan itse 1-2 hevosta, vähän päivästä riippuen. Näiden lisäksi kävelykoneessa olevat hevoset ovat minun vastuullani, eli vaihtelen niitä noin tunnin välein ja merkkaan ylös, ketkä ovat siellä olleet (lähinnä siksi, ettei kukaan menisi tuplamäärää tai jäisi menemättä, jokainen treenihevonen on kävelykoneessa n. tunnin päivän aikana). Aamupäivä menee siis suurimmaksi osaksi hevosten kanssa puuhaillessa ja n. klo 12 minulla on päivä-/ruokatauko.



Tauko päättyy klo 13-14 aikoihin, riippuen siitä, milloin itse tulen takaisin talliin. Siistin yleensä tässä välissä vähän paikkoja aamupäivän jäljiltä ja jos minulla on ylimääräistä aikaa, saatan siivoilla tai järjestellä jotain muitakin juttuja vielä sen lisäksi. Kun työnantajani saapuvat talliin jatkan groomihommia eli laitan hevosia valmiiksi ja pois. Jossain välissä ennen pimeän tuloa (eli ennen neljää) haetaan laitumella olevat hevoset takaisin sisälle. Iltaisin saatan myös ratsastaa vielä itse. Päivä päättyy yleensä 18-20 aikoihin, riippuen siitä kuinka nopeasti kaikki hevoset on saatu liikutettua.

Yksikään päivä ei ole samanlainen. Työnantajillani on jonkin verran myös tallin ulkopuolisia menoja, ja silloin kun he ovat poissa, olen yksin tallissa (tai varsinaisesti yksin en koskaan joudu olemaan, täällä on sen verran porukkaa, että varmasti joku muukin on paikalla). Sille ajalle, kun he ovat poissa, he antavat ohjeita mitä teen tai vaihtoehtoisesti joudun itse keksimään itselleni jotain tehtävää. Hyvin usein siistin vähän paikkoja tai teen jotain muita pikkuhommia (esim. tänään leikkelin yhdelle nuorelle ratsutukan). Kerran olen myös ratsastanut kaksi hevosta itsenäisesti, mutta veikkaan, että koska olen ollut täällä vasta niin vähän aikaa, en hirveästi saa vielä ratsastushommia heidän menojensa ajaksi. Sen ymmärrän ihan hyvin! :)

Yhteensä meillä on 23 hevosta, mutta niistä suuri osa ei ole ratsastuskäytössä; treenihevosten lisäksi on eläkeläisiä, varsoja ja kantavana olevia tammoja. Olen tosiaan itse ratsastanut täällä tähän mennessä kuutta eri hevosta. Kaikki ovat olleet mukavia tapauksia ja ratsastus on ollut oikein kivaa puuhaa. Olen ainakin vielä tähän asti mennyt enemmän valvovan silmän alla kuin yksinäni, mutta sehän on ihan hyvä vaan! Olen saanut paljon hyviä neuvoja, joista on varmasti hyötyä tulevaisuudessakin, vaikka suurin tavoite minun opastamisessa onkin ollut se, että opin ratsastamaan juuri näitä hevosia. Hetki meni totutellessa tähän vähän erilaiseen ”saksalaistyyliin”, mutta melko nopeasti tajusin, millaisilla asetuksilla nämä otukset toimivat. Ratsastus täällä ei itsessään eroa kovin paljoa ja itsekin olen ihan hyvin pärjännyt vain pienillä muutoksilla, mutta mielestäni täällä ratsastetaan yleisesti ottaen hieman vahvemmilla avuilla ja ”rohkeammin” kuin meillä Suomessa. Toki varmaan talli- ja henkilökohtaiset erot ovat suuria molemmissa maissa, joten mitään yleispätevää yleistystä en voi tehdä! ;)

Mutta, tässäpä ehkä tarpeeksi tekstiä täyttämään yhden postauksen. Tarkoitus on toki kirjoitella lisääkin ja esimerkiksi hevosista ja ratsastuksesta kerron vielä perusteellisemmin joskus toisella kerralla. Kertokaahan tekin toki, jos jokin asia askarruttaa, niin laitan korvan taakse ja kirjoittelen vähän lisää aiheesta! :) 

4.1.2017

Toistaiseksi viimeinen kerta

Viimeinen tallipäivä täällä Suomen puolella oli täydellinen. Kävimme Meriken kanssa reilun tunnin pituisella maastolenkillä kauniissa talvisissa maisemissa ja sen jälkeen otimme vielä muutamia kuvia pellolla Pian kanssa. Tämän jälkeen oli aika sanoa hyvästit. Päivän haikeudesta huolimatta olin onnellinen ja minulle tuli niin hyvä olo, että se ihan kosketti. On sanoinkuvaamattoman hienoa huomata kuinka paljon minulla on ympärilläni ihania, välittäviä ihmisiä! Minun tulee meidän talliporukkaa ja Daliaa todella kova ikävä, mutta onneksi ikävää helpottaa se, että tiedän olevani tervetullut takaisin milloin vain ♥


Näistä peltokuvista valtavan suuri kiitos kuuluu Pialle! ♥





"On lähdettävä, jotta voi tulla takaisin"

3.1.2017

Saavutinko 2016 tavoitteet? Entä mitä haluan vuodelta 2017?

Kausi on saatu päätökseen ja on aika analysoida asetettuja tavoitteita ja arvoida onnistumista. Saavutinko kaiken, minkä halusin ja missä olisi ollut parantamisen varaa? Minulla ainakin tämä edistää omaa oppimista ja saattaa jopa uusia ajatuksia omaan tekemiseen liittyen saattaa pulpahtaa pintaan. Kun vanhat tavoitteet on käyty läpi, on aika asettaa uusia ja mikä tärkeintä; aloittaa niiden eteen työskenteleminen! :)



Saavutinko vuodelle 2016 asettamani tavoitteet?

Minä ratsastajana?

Kädet. Keskityn käsien asentoon toden teolla. Saan kädet vihdoin oikealle paikalleen, eli harjan yläpuolelle vierekkäin. Vältän matalaa kättä, sillä se voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa kipua hevoselle. ✓ 
Voi kauhistus! Kädet ovat tosiaan jo pitkään olleet suurin ongelmakohtani. Keskityin käsiini paljon kauden aikana ja syksyllä ne alkoivat vihdoin löytää oman, oikean paikkansa. Kuitenkin ne ovat edelleen turhan leveällä, vaikka korkeus useimmiten onkin oikea. Käsien asento ei myöskään ole automaattinen, vaan minun täytyy keskittyä käsiini oikein toden teolla onnistuakseni pitämään ne oikealla paikalla. Parempaan suuntaan olen siis kovaa vauhtia menossa, mutta kaipaan vielä vakautta käsien asentoon!

Haluan paremman ryhdin; hartiat taakse ja katse eteen. Vältän etukenoa! ✓ 
Ryhti on parantunut viime vuodesta ihan huomattavasti, olen löytänyt istuinluuni, vatsalihakseni ja lapani, joiden avulla saan pidettyä itseni ryhdikkäänä. Käynnissä ja ravissa istuntani onkin nykyään melko siisti, mutta laukassa on vielä parannettavaa! Könötys laukassa on säilynyt, mutta sekin on onneksi jo paranemaan päin. Nolottaa myöntää, mutta katse on kovasta yrityksestä huolimatta säilynyt siellä hevosen niskassa... Kehonhallinta kokonaisuutena on minulle vielä melkoinen ongelmakohta, mutta yritän kokoajan tulla paremmaksi ja paremmaksi. 


Vasemmanpuolinen kuva on huhtikuulta ja oikeanpuoleinen elokuulta


Esteillä keskityn jalkojen asentoon aikaisempaa enemmän. Jalkaterien kääntyminen ei pelkästään näytä rumalta, vaan on ikävää myös hevoselle (etenkin kannukset jalassa!). Muistan kysyä neuvoa. 
No, mitäpä tähän on lisättävää. Olisi pitänyt, mutta estekausi sisälsi meillä niin paljon suurempiakin ongelmia, että kertakaikkiaan unohdin jalkaterät aivan totaalisesti... Tai katselinhan niitä aina kuvista, ja kauhistelin, että näyttääpä rumalta, mutta valitettavasti ajatuksen tasolle jäi tämän tavoitteen toteuttaminen.

Tahdon ratsastaa siististi ja mahdollisimman eleettömästi, oppia paljon uutta ja kokea jälleen mieltä avartavia ahaa-elämyksiä! Ennen kaikkea tahdon nauttia ratsastuksesta, mutta tahdon, että myös hevonen nauttii siitä. ✓ 
Lasken onnistuneeni tässä, sillä ratsastukseni on muuttunut paaaljon parempaan suuntaan; eleettömämmäksi ja rauhallisemmaksi. Opin ihan sairaasti kaikkea uutta vuoden aikana ja teimme useita valtavia harppauksia eteenpäin vaikeuksista huolimatta! Nautin ratsastuksesta ja uuden oppimisesta (ainakin useimmiten) ja hevosen parantuneesta asenteesta voi ehkä päätellä, ettei Dalia ainakaan vihannut töihin lähtemistä ;)

Opin ottamaan epäonnistumiset astetta kevyemmin. Pettyä saa, mutta niistä ei tule tehdä suurta mörköä. Epäonnistumisista voi päästä yli, eikä aina tarvitse olla niin ankara omille virheille. ✓ 
Onnistui ja ei onnistunut. Oli monia tilanteita, jotka hoidin todella hyvin ja olin jälkeenpäin ylpeä itsestäni, mutta myös niitä ranteet auki -hetkiä löytyi - ja ihan liikaa. Voin kuitenkin sanoa kehittyneeni tämän vuoden aikana tässäkin asiassa, mutta haluan edelleen tulla paremmaksi ja oppia laittamaan jäitä hattuun silloin kun tilanne sitä vaatii. 








Dalia?

Tehdään mahdollisimman paljon laukkajuttuja tarkoituksena vahvistaa laukkaa ja parantaa sen laatua. Teemme siirtymisistä helppoja, kauniita ja nopeita. Laukan täytyy nousta siihen suuntaan, mitä pyydän. Etenkin siitymiset laukasta käyntiin on saatava haltuun. Opettelemme myös sujuvat vastalaukat ja laukanvaihdot. ✓ 
Teimme paljon laukkaa, askellaji vahvistui ja laukkaan löytyi liitovaihe (ainakin aina, kun sitä uskalsin vaatia). Siirtymiset laukkaan ja laukasta takaisin sekä laukan sisäiset siirtymiset ovat nykyään suurimmaksi osaksi siistejä ja helppoja, kunhan itse vaadin loppuun saakka. Laukan nostaminen siihen laukkaan, mihin tahdon, on meille nykyään helppoa. Vastalaukka sujuu melko hyvin, kunhan itse olen tarkkana, mutta sen sijaan laukanvaihtojen opettelu jäi kokonaan pois ohjelmasta eli emme ole vielä opetelleet edes alkeita. Laukka on vuoden aikana parantunut ihan mielettömästi, mutta edelleen se on meidän heikoin askellajimme. 


Laukan ero helmikuussa vs. lokakuussa


Saamme käynnin kuntoon. Ratsastan paljon käyntiä ja keskikäyntiä, en saa enää hutaista sitä, sillä se on perusta kaikelle muulle tekemiselle. ✓ 
Käynti on kunnossa. Ainakin paaaljon paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten. Tein monia tunteja pelkkää käyntityötä ja kova duuni on kannattanut. Dalia kantaa itsensä käynnissä todella kauniisti ja käynnin sääteleminen onnistuu melko vaivattomasti. Keskikäynti saisi olla vielä vahvempi, mutta kelpaa tällaisenaan jo ihan hyvin! :)

Opettelemme HeA:n juttuja kuten esimerkiksi kokoamista, takaosakäännöksiä, lisätyt askellajit sekä juurikin se vastalaukka. Vahvistamme jo meille tuttuja asioita, kuten väistöjä, avoja ja sulkuja sekä tietenkin kaikkia C:n ja B:n juttuja. ✓ 
Olemme opetelleet helpon aan asioita paljonkin, etenkin syyskaudella. Kaikki ei ole vielä sujuvaa, mutta tavoitteen voin laskea saavutetuksi, sillä kyseessä oli nimenomaan uusien juttujen harjoitteleminen, eikä suinkaan täydellinen osaaminen! :)

Opetan Dalialle ainakin yhden tempun! Mikä temppu se tulee olemaan, selviää ajallaan! ;) ✓ 
Check! Opetettu on muutamakin temppu! Dalia osaa seurata, pysähtyä ja peruuttaa vierelläni/edessäni pelkän elekielen avulla, nostaa kaikki jalat pyydettäessä, luopua herkusta ja "hymyillä"! Dalia on ollut yllättävän nopea oppimaan ja sen kanssa on ollut kiva opetella kaikenlaisia "temppuja" ♥




Ratsukkona?

Kouluratsastuksen osalta toivon sujuvia ja siistejä ratoja ja sitä, että pääsemme vakiinnuttamaan HeB:n radat. Haluaisin, että vähintään puolet meidän tuloksista ensi kaudella on yli 60% ✓ 
Todellakin tavoite suoritettu - ja tästä olen todella ylpeä! Starttasimme 7 kertaa koulukilpailuissa, 3 helppoa Ceetä ja 4 Beetä. Vain kevään ensimmäisellä HeB:n radalla jäimme alle kuudenkymmenen prosentin, mutta muuten ylitimme sen! Helppo B on nyt meidän "vakiotasomme", sillä pääsimme jättämään C:n jo menneisyyteen! :) 




Esteiden osalta toivon sujuvia, siistejä ja puhtaita ratoja nykyisellä tasolla 70-80cm. Mikäli kaikki menee hyvin, olisi tarkoituksena nousta ensi kaudella 90cm radoille. ✓ 
Sujuvia ja puhtaita ratoja teimme 70-80cm tasolla muutamia, mutta kausi ei kuitenkaan päättynyt ihan niin kuin oli suunniteltu. Kaikki ei mennyt hyvin, eikä päästy edes debytoimaan 90cm ratoja. Se ei sinänsä haittaa, mikään kiire minulla ei ole, mutta harmittaahan se nyt hiukan, että kausi meni niin kovasti penkin alle! Kesällä näytti vielä niin lupaavalta, mutta sitten tapahtui yhtä sun toista, mikä johti lopulta estetaukoon.

Muistetaan tänäkin vuonna rentoutua ja pitää hauskaa ahkeran treenaamisen ohessa! ✓ 
Kyllä, koska maastoilu, peltoilu, ynnä muu höntsäily tuon karvakorvan kanssa on ihan parasta! ♥



Onnistumisprosentti viime vuoden tavoitteissa oli melko hyvä. Toisaalta nyt kun katselen asettamiani tavoitteita, saattoi siinä olla joissakin kohdissa vähän turhan suuri palanen haukattavaksi. Kun katson puolestaan koko kautta taaksepäin, olen enemmän kuin tyytyväinen. Kehitys on ollut positiivista ja toivottavasti sama meno jatkuu tänäkin vuonna, suurista muutoksista huolimatta. Tämän vuoden tavoitteet ovat tosiaan vielä osittain auki Saksaan lähdön vuoksi. Hevos- ja ratsukkokohtaisia tavoitteita on hieman hankala asettaa, kun ei ole vielä mitään varmaa tietoa tulevaisuuden asetelmista... Asetan niihin liittyvät tavoitteet heti, kun asiat hieman selkenevät! :)

Tavoitteet vuodelle 2017:

Minä ratsastajana?

  • Kädet, kädet, kädet! Tuo ikuinen murheenkryyni ja heikko lenkki. Toivon, että saan käsien asennon vihdoin oikeaksi, eli tuki tulee hartioista, kyynerpäät kylkiin ja nyrkit vierekkäin. Kädet vakautuisivat paikoilleen ja näyttäisivät siistiltä! 
  • Laukkakönötys pois! Istun istuinluiden päällä ja tasapainotan vatsalihaksilla, hartiat taakse. Näiden avulla ylävartalo pysyy suorempana.
  • Jäitä hattuun, kun tilanne sitä vaatii eli oma kärsivällisyys edelleen paremmaksi. Uskallan epäonnistua, en tee kärpäsestä härkästä! Jokainen epäonnistuu joskus, se kuuluu olennaisena osana tähän lajiin
  • Haluan oppia kokoajan paremmaksi ja paremmaksi! Eli tavoitteena on oppia niin paljon kuin mahdollista! Se tässä lajissa on parasta, ettei koskaan voi tulla valmiiksi. Tahdon siis ratsastaa vieläkin siistimmin ja eleettömämmin kuin aikaisemmin
  • Panostan myös oheisliikuntaan ja vahvistan kehoani, jotta minun olisi helpompi ratsastaa. Etenkin niska-hartia-rintakehä -seutu on saatava ruotuun, joten teen jumppaa, jonka avulla saan kehoni vetreämmäksi ja liikkuvuus paranee. 
  • Ja nyt hei pliis vihdoin se katse sieltä niskasta pois!!!


Muut?

  • Nautin Saksan reissusta. Kävi miten kävi. Kestipä reissuni sen 6 viikkoa, tai 6 kuukautta, lupaan ottaa kaiken ilon irti. Uskallan heittäytyä ja tehdä asioita mukavuusalueeni ulkopuolella. Se on nimittäin sitä, mikä tekee reissusta unohtumattoman! 

EDIT [DALIJAN JA NAPPULAN TAVOITTEET LISÄTTY JÄLKIKÄTEEN, KUN KOTIINTULO VARMISTUI]

DALIJA:
  • Eteenpäinpyrkimys. Dalialla on usein taipumus jäädä mukavuusalueelleen eli hieman pohkeen taakse. Tavoitteena olisi saada hevonen itse ajattelemaan eteenpäin, mutta kuitenkin niin, että se säilyttää rauhan eli ei juokse apuja karkuun. Lennokkuutta askellajeihin
  • Ryhti! Yritämme saada etupainoisuuden pois ja painon takajaloille. Sitä mukaa saamme hilattua muotoa korkeammalle ja kootut askellajit vahvemmiksi!
  • Laukan laatua täytyy yhä parantaa, koska se on edelleen heikoin askellajimme. Kaksi edellistä (eteenpäinpyrkimys ja ryhti) varmasti helpottavat laukan parantamista. Vahvistamme laukkaa erilaisilla tehtävillä, esim. siirtymiset laukan sisällä, laukannostot ja vastalaukat.
  • Keskikäynti parempaan kuntoon, Dalialle tarvitaan vielä selkeämpi yliastunta. Tämän lisäksi meidän täytyy kovaa vauhtia harjoitella lisättyä käyntiä!
  • Keskityn enemmän maastakäsittelyyn ja otan sitä enemmän mukaan meidän arkeemme. On kiva tehdä hevosen kanssa jotain uutta ja erilaista! Voisin esimerkiksi harjoitella irtojuoksuttamaan “oikein”. Jatkamme myös temppujen harjoittelemista suurella innolla! :)
  • Vahvistetaan vanhojen juttujen osaamista eli ihan perusasioista lähtien. Erityisesti laukkajuttuja (vastalaukka) ja keskikäyntiä. Keskiaskellajeissa kiinnitetään huomiota etupainoisuuteen ja pyritään poistamaan se. Tehdään kokoamisia ahkerasti, mutta silloin kun ei koota, liikutaan reippaasti eteen! Tehdään siirtymisistä vielä sujuvampia ja eleettömämpiä. Takaosakäännösten, avojen (ja sulkujen) vahvistaminen sujuvammiksi.
  • Uusia juttuja voitaisiin opetella sen verran, että laukanvaihtojen alkeita voisimme mahdollisesti alkaa harjoittelemaan. Mutta mikään kiire näillä ei ole :)
  • Muistetaan tänäkin vuonna pitää hauskaa ja höntsäillä! ♥ Opetellaan menemään kaulanarulla, siitä tulee mukavaa vaihtelua arkeen!
  • Voisin myös tehdä jonkinlaisen kunnollisen viikkosuunnitelman, minkä mukaan edetään, jotta saataisiin tehtyä töitä suunnitelmallisesti ja “täysillä” silloin kun treenataan ja höntsäily on sitten erikseen :-) Keskityn huomattavasti enemmän Dalian lihasmassan kasvattamiseen! Lihaskunto paremmaksi, lihavuuskunto sopivaksi!
  • Koulukilpailuissa tavoitteeni olisi päästä tekemään hyviä ja tasaisia ratoja HeB-tasolla ja nostaa prosentit selkeästi kuudenkymmenen yli (eli nykyisestä n. 60 → 65>). Sen lisäksi tavoitteena on päästä debytoimaan HeA-luokat heti, kun koen, että olemme siihen valmiita (toivottavasti jo kevätkaudella). A-radoilta olisi tarkoitus päästä hakemaan rutiinia ja hyviä kokemuksia. Toivon myös varovasti, että 60% ylittyisi edes kerran ;)
  • Esteillä meidän ei ole pakko edetä mihinkään tai hypätä mitään, jos siltä tuntuu. Varovainen tavoitteeni kuitenkin olisi, että saataisiin jännitys pois ja pieniä pomppuja mukaan viikko-ohjelmaan. Valmennuksia tai kisoja en estepuolelle aio erityisesti suunnitella. Jos siltä tuntuu, niin mennään ehdottomasti, mutta pakko ei ole :)




NAPPULA:
  • Haluan meidän välillemme luottamuksen. Sitä tulee rakentaa kokoajan pienin askelin. Haluan, että Nappula tuntee olonsa turvalliseksi kanssani!
  • Keskitymme Nappulan kanssa perusasioihin eli eteenpäinpyrkimykseen, tahtiin, tuntumaan, siirtymisiin ja laadukkaisiin askellajeihin
  • Kun koen neitosen olevan siihen valmis, olisi meillä tarkoituksena käydä muutamissa lähitallien kilpailuissa. Toivon meidän suorittavan siistejä HeC-ratoja. Tavoitteena olisi myös, että Nappula oppisi olemaan jännittämättä (niin paljon) vieraissa paikoissa :)
  • Mikäli meillä sujuu hyvin ja yhteistyömme jatkuu niin pitkään, voisin syyskaudella mennä HeB-luokan kotitallin kisoissa :)


Millaisia tavoitteita sinä olet asettanut vuodelle 2017?

2.1.2017

Heppavuosi 2016

Jälleen on yksi vuosi niin sanotusti pulkassa, joten voisin tehdä pienen katsauksen menneeseen vuoteen. Viime vuoden vastaavan postauksen alustus loppui näin: "Olen saanut paljon uusia, upeita mahdollisuuksia. Kova työ palkitaan, eikö se niin ole? Ehkä voisin ensi vuonna tehdä töitä vielä kahta kovemmin! ;)". Ilmeisesti tein kahta kovemmin töitä, sillä koen viime vuoden olleen tähänastisen hevosurani paras ja opettavaisin vuosi! 

Tammikuussa ja ylipäätään koko alkuvuodesta olin erittäin kiireinen koulutehtävien ja lähestyvien ylioppilaskirjoitusten parissa, joten blogiin en ehtinyt päivittelemään juuri mitään. Tallilla kävin kuitenkin jo lähes joka päivä ja pohjien ollessa yllättävän hyvässä kunnossa, pääsimme Dalian kanssa tekemään vähän kaikenlaista. Koulutreenejä, peltoilua ja maastoilua... Monipuolista menoa siis, jolla pidimme ratsukon motivaation korkealla! Oltiin myös kerran estevalmennuksessa maneesilla ja takana oli reilun kuukauden mittainen estetauko. Hyppäämisestä jäi todella huono maku suuhun, mutta onneksi koulupuoli pelasti tammikuun: koulutreeneissä teimme paljon avoja ja sulkuja (koska opin vihdoin miten ne ratsastetaan oikein). Myös laukkaan keskityttiin ja siihen, että hevonen jaksaa kantaa itsensä kaikissa askellajeissa. Sain omaa asentoani korjailtua käsien osalta ja teimme paljon suuria harppauksia eteenpäin!

Dalia ei suinkaan ollut ainoa hevoskaverini tammikuussa. Ratsastin jonkin verran myös Nappulalla. jonka kanssa lähinnä maastoiltiin, mutta myös muutamia kunnon treenejäkin päästiin tekemään ja meno oli jo todella kivan tuntuista! Dalian ja Nappulan lisäksi minulla oli toisella tallilla hoitohevonen, suomenhevosruuna Nepa, jolla kävin köpöttelemässä pari kertaa viikossa. Loppukuusta olin myös pari kertaa ratsastamassa Woodya, jonka kanssa saatiin ihan kivat kaksipäiväiset treenit aikaiseksi! :) 


Helmikuussa blogin hiljaiselo jatkui yo-kirjoituksten lähestyessä uhkaavaa vauhtia. Koulupuolella jatkettiin Dalian kanssa pitkälti samoja juttuja kuin aikaisemminkin; avoja, sulkuja jne. Otettiin myös peltoilusta kaikki ilo irti, sillä kevät lähestyi kovaa vauhtia ja uhkasi viedä hankitreenit mennessään. Estekausi polkaistiin käyntiin myös kotitallilla, kun hypättiin muutama valmennus ja homma sujuikin ihan hyvin tammikuun maneesikatastrofista huolimatta! Huomasin tosin tulevani vanhaksi, sillä ensimmäistä kertaa huomasin oikeasti vähän jännittäväni hyppäämistä (lue: itsesuojeluvaistoni oli viimeinkin herännyt) :D

Dalian lisäksi ratsastin muutaman kerran Nappulalla ja kävin kerran Marialla viettämässä yhden heppailuviikonlopun! :)


Maaliskuussa olivat yo-kirjoitukset, joten ahkeroin edelleen koulukirjojen parissa. Hevoselämää piti koulun vuoksi vähän hidastaa. Vaikka olisinkin halunnut jatkaa ihan normaalisti läpi kuukauden, jouduin alkukuusta jättämään valkut pois kuvioista aikapulan vuoksi. Dalia sai vähän rennomman jakson, sillä minä hoidin liikutuksen lähinnä maastoilemalla tai muuten vaan höntsäilemällä, kun tietoa täyteen ahdettu pääkoppani ei olisi stressiltään kunnon treeneihin kyennyt. Rennomman jakson lopuilla Dalia sai jalkaansa haavan, minkä vuoksi se oli saikulla viikon verran. Kun saikulta palattiin, olivat pohjat jo sulat ja hevonen oli melkoinen kevätpörriäinen! ;)

Muita hevosia kuului tähän kuukauteen myös muutama. Dalian saikun ajan ratsastin kotitallilla muutamalla muulla hevosella: Helmillä, Nekulla ja Fiialla. Kävin myös ratsastamassa Woodya muutaman kerran ja se oli todella kiva, vaikka mulla menikin hetki aikaa mietiskellä miten gramaania pitikään käyttää (tai olla käyttämättä). Meillä oli Woodyn omistajan kanssa jo suuret suunnitelmat hevosen varalle, mutta ne kaatuivat loppujen lopuksi jo ennen kuin kävivät toteen... ;)


Huhtikuu - tuo muutosten kuukausi! Aprillipäivänä juhlistettiin meidän ensimmäistä vuosipäivää ja otettiin sen kunniaksi kivoja kuvia. Samaisena päivänä otin Dalian ylläpitoon ja "hevosenomistajan" arki alkoi. Sen kunniaksi otin itseäni niskasta kiinni ja päätin päivittää istuntani uudempaan ja parempaan versioon. Se toimikin yllättävän hyvin ja vaikutti positiivisesti meidän kehitykseen! Olin huhtikuussa erityisen motivoitunut ja tehtiin myös muutamia vastalaukkatreenejä. Yksi mullistava kokemus oli Pia Varjosen valmennus- ja rataharjoitustapahtuma valmentajamme tallilla. Saatiin paljon uusia vinkkejä, joiden avulla tehtiin jälleen valtavia harppauksia kouluratsastuksen saralla.

Koulupuoli vahvistui, mutta estepuoli sen sijaan näytti meille keskaria. Paikat eivät osuneet ja meno oli melkoista räpellystä. Itseluottamus tipahti nolliin, eikä ajatus estekilpailukauden aloittamisesta kuulostanutkaan enää ollenkaan houkuttelevalta. Mentiinkin sitten helpot luokat 60 ja 70cm - ja tehtiin puhtaat suoritukset kuskin jännityksestä huolimatta.

Nappulalla ratsastin suunnilleen kerran viikossa ja neitonen oli aika mukava tapaus! :) 


Toukokuussa treenattiin molemmissa lajeissa vaihtelevalla menestyksellä. Hikiset koulu- ja vauhdikkaat estetreenit olivat kuukauden sana. Koulupuolella mentiin intensiivisen treenaamisen jälkeen yhdet kisat (HeC ja B), joissa molemmat radat menivät ihan kiitettävästi. Kisojen jälkeen otettiin muutama päivä vähän rennommin, mutta pian jatkettiin taas kunnolla hommia. Tein kunnon treenejä, ajatuksella, mutta kuuntelin paljon myös hevosen jaksamista. Toukokuu oli erittäin lämmin, joten treenit olivat melko hikistä puuhaa! Esteillä löydettiin hyvin menneiden kisojen jälkeen punainen lanka ja nautittiin molemmat hyppäämisestä toden teolla! Hypättiin pieniä korkeuksia, mutta tallin kisoissa ryhdyttiin villiksi ja mentiin extempore 80cm-luokka! Siitä jäi todella hyvä fiilis ja niiden kisojen jälkeen jatkettiin nousukiitoa esteillä! :) Loppukuusta Dalialla oli todella voimakas kiima, joka sekoitti vähän pakkaa, mutta siitäkin selvittiin! :D 

Kuun alussa tallille tuli Issa, jonka kanssa pääsin tekemään aika paljon duunia. Tykästyin hevoseen melko paljon ja siitä tulikin tosi kiva "kakkosheppa" mulle! Dalian ja Issan lisäksi Nappula oli edelleen kuvioissa, mutta yhä vähenevässä määrin, sillä neiti oli löytänyt "oman ihmisen" itselleen. 


Kesäkuun alussa alkuvuoden aherrus palkittiin ja sain painaa valkolakin vihdoin päähäni. Yo-juhlien jälkeen alkoi kesäloma ja lähes asuin tallilla kavereiden kanssa. Kauden viimeisissä kouluvalkuissa kipuiltiin vinouden ja kuurouden kanssa. Ostin Dalialle omppukuolaimen ja ongelmat alkoivat helpottaa (ei pelkästään kuolaimen vuoksi, mutta siitä on ollut suurta apua). Dalia oli todella miellyttävä ratsastaa sileällä ja tuntuma alkoi tasaantua! Estevalkut puolestaan jäivät minulta välistä aikatauluongelmien vuoksi, mutta päästiin hyppäämään itsenäisesti muutaman kerran. Nautittiin ihan älyttömästi hyppäämisestä, kun se oli vaikean kevään jälkeen vihdoin alkanut sujumaan! :) Pienenä piristyksenä arkeen, päästiin muutaman kerran uimaan - ja siitä tulikin meidän uusi suosikkijuttu! <3 

Dalian lisäksi ratsastin Issalla aina kun kerkesin ja sen kanssa meno oli vaihtelevaa. Tamma näytti vähän nyrpeää naamaa, kun jotain yritti vaatia, mutta useimmiten se kuitenkin rentoutui siitä melko pian ja tuli yleensä loppua kohti ihan hyväksi! :) 


Heinäkuussa otettiin iisisti ja treenailtiin sopivassa suhteessa. Otin jälleen missiokseni oman istunnan parantamisen ja onnistuin jälleen ihan kiitettävästi. Dalia loisti koulupuolella ja oli lähes joka kerta tosi kiva ratsastaa! Saatiin tuntuma ja sen myötä peräänanto tasaiseksi ja Dalia oli yhä miellyttävämpi ratsastaa. Valtavia harppauksia tehtiin siis jälleen! Esteitä hypättiin kerran ja sekin meni aivan loistavasti. Hevonen oli ihan superhyvä ja sen kanssa touhutessa nousi aina hymy korviin. Kuun lopussa Dalia pääsi muutamaksi viikoksi kesälaitumelle viettämään ansaittua kesälomaansa (ja lihomaan)! Kun oma hevonen oli lomailemassa, kävin vähän hevostelemassa Marian luona. Kävin toki Daliaakin muutaman kerran moikkaamassa, mutta vietin myös pari täysin hevosetonta päivää ;)


Elokuussa otin hevosettomat päivät takaisin, sillä eipä tainnut olla yhtäkään päivää, kun en olisi ratsastanut! :D Loma loppui ja päästiin taas kunnon treenin makuun. Kesäloma oli tehnyt meille kuitenkin tehtävänsä ja muutama viikko tehtiinkin ihan perusjuttuja ja käytiin sitten näyttämässä osaamisemme PeRan koulukisoissa (HeC ja B), joista suoriuduttiin ihan hyvin. Kisoista selvittyämme pidettiin vähän rennompi jakso, jonka jälkeen jatkuivat treenit täydellä teholla. Kiinnitettiin huomiota hevosen ryhtiin ja aloitettiin pyrkimään pois etukenosta (sekä ratsastaja että ratsu). Alku oli hankalaa ja monet tunnit menivätkin tuskaillessa, mutta paljon hyvää saatiin aikaan! Estepuolella käytiin muutama valkku pomppimassa, mutta kesälomaa edeltävä flow oli jostain syystä kadonnut. Toisaalta, en ollut siitä aluksi ollenkaan huolissani, sillä kouluratsastus alkoi todella viedä mukanaan - hankaluuksista huolimatta! 

Issalla menin kerran kuun alussa, mutta sitten se muutti valmentajani tallille ja yhteistyö sen kanssa päättyi siihen. 


Syyskuussa edellisen kuun ryhtiliike alkoi näkyä ja kova duuni tuotti tulosta. Jatkettiin samaa työtä koulupuolella ja yritin omaksua uutta mantraani "kaikki asiat ovat vaikeita, ennen kuin ne ovat helppoja". Jokin naksahti paikoilleen ja löysimme koulupuolelle ihan uuden vaihteen. Vaikeuksia toki oli - ja paljonkin, mutta niistä selvittiin. Sen siivillä teimmekin ehkä parhaimman kouluratamme ikinä ja vaikka luokka olikin vain HeC, olisin voinut haljeta onnesta! <3

Estepuoli tuotti jälleen ongelmia, kun sitä oikeaa fiilistä ja flowta ei oikein tahtonut löytyä. Harkitsin vakavasti estetauon pitämistä, mutta sinnittelin silti edelleen estevalmennuksissa mukana ja ajattelin sinnikkyyden lopulta palkitsevan. Etsiskeltiin sopivaa ratalaukkaa ja pyöreitä hyppyjä tutuilla korkeuksilla: 70-80cm.


Lokakuussa sain vakioduunin ja aika blogin parissa väheni jälleen minimiin. Tallilla kävin kuitenkin päivittäin, mutta treenailu ei ollut ihan yhtä tehokasta kuin aikaisemmin. Siitä huolimatta jatkoimme koulupuolella nousukiitoamme, joka tosin uhkasi tyssätä satulaongelmiin. Hilasimme muotoa korkeammalle ja pyrimme ryhdistämään hevosta edelleen. Sain paljon uusia ahaa-elämyksiä ja opin hirveästi uutta. Tallin omissa koulukisoissa saatiin 61,600% helposta beestä, eikä hevonen edes ollut silloin parhaimmillaan, joten siihen oli ihan hyvä lopettaa kilpailukausi koulun osalta.

Estepuolella saatiin muutama onnistuminen, joiden voimalla puskettiin edelleen eteenpäin. Kuitenkin NuRilla tehtiin niin totaalinen epäonnistuminen, että se toivonkipinä sammui heti alkuunsa. Niiden kisojen jälkeen hyppäsin kerran kotona yhden valmennuksen ihan vaan siksi, että saatiin tsekattua meidän itseluottamus. Hevonen oli ennallaan, mutta valmennuksesta päästyään heitti kuski hanskat tiskiin ja estetauko alkoi.


Marraskuu eli meillä No Saddle November oli melko rentoa ja mukavaa aikaa hevostelun suhteen! Olin töiden jälkeen usein todella väsynyt, joten hevostelun tehokkuus meinasi jäädä vähän vähemmälle. Onneksi kuitenkin sain itseäni tsempattua ja tehtiin me välillä ihan kunnollakin töitä chillailun lomassa. Treeneissä tehtiin paljon kokoamisharjoituksia ja niiden avulla hevosesta alkoi löytyä ryhtiä ja lihaskunto oli kasvuun päin! Liian ruusuista marraskuu ei kuitenkaan ollut; mukaan mahtui myös paljon pettymyksiä ja uusien asioiden omaksumiseen liittyviä vaikeuksia, mutta kokonaisuudessaan suunta oli ylöspäin. Lisää buustia treeniin antoi Antti Lehtilän luento "Treenimotivaatiota talveen" Blogiexpossa. Siitä motivoituneena tehtiin myös keskenään ihan kunnon treenejä, joista jäi todella hyvä fiilis! :)


Joulukuu on ollut treenaamisen kannalta koko vuoden hankalin kuukausi. Pohjat ovat olleet erittäin huonossa kunnossa, mikä on maneesittomalla tallilla tarkoittanut automaattisesti kävelyä. Ollaan siis kulutettu maastoja ja tehty paljon käyntitreenejä. Vaikka niistä on hyötyäkin ollut, on pitkä kävelyjakso aiheuttanut lihasten tippumista ja kunnon huonontumista. Kuskilla puolestaan ovat juuri opitut uudet taidot vähän alkaneet jo ruostumaan, kun ei ole päässyt pitämään niitä yllä, joten senkin puolesta hankaluuksia on ollut. Onneksi nyt loppukuusta ollaan päästy treenailemaan maneesille ja omakin kenttä on välillä ollut ihan käyttökelpoinen. Dalia on ollut melko kiva ratsastaa aina kun ollaan päästy treenailemaan. Sillä on asenne ihan kohdillaan! :)

Muita heppoja en ole loppuvuodesta hirveästi ratsastanut. Nappulalla menin kerran maneesille, kun Dalialla oli ollut rokotus, enkä sitä voinut ottaa. Sen lisäksi olen käynyt moikkaamassa erinäisiä otuksia, kuten Marian uutta suomenhevosvarsaa sekä Kaisan Muulia! :)

♥♥♥

2016 on kokonaisuudessaan ollut aivan mahtava hevosteluvuosi ja siitä olen ensisijaisesti kiitollinen Dalian ihanalle omistajalle, Pialle, meidän kärsivälliselle valmentajallemme, Jossulle, sekä tietenkin aivan mahtaville tallikavereilleni! Parempaa tukiverkostoa en voi edes toivoa. Kaikki ovat osaltaan tukeneet kulunutta kautta ja auttaneet jaksamaan vaikeina päivinä! Olette kultaa ♥

Nyt on aika laittaa tämä postaus - ja vuosi 2016 - pakettiin ja seurailla, mitä 2017 tuo tullessaan! 

Mahtavaa ja kokemusrikasta Uutta Vuotta aivan jokaiselle!