Tätä tämä arki on: heppoja!! :D ♥ |
Jo
kolmas viikko on pian takana – jopas aika kulkee nopeasti, huh!
Vastahan minä saavuin tänne! Kolme viikkoa tulee täyteen
keskiviikkona ja se tarkoittaa samalla sitä, että koeaika on
puolessa välissä. Pikkuhiljaa täytyisi tehdä päätös jatkosta,
eli jäänkö tänne vai lähdenkö kotiin. Pakko myöntää, että
päätöksenteko tulee olemaan hankalaa ja kumpaan tahansa
vaihtoehtoon päädynkään, joudun jostakin luopumaan ja se tulee
tekemään kipeää. Vielä en osaa sanoa mitään. Täytyy vielä
selvitellä asioita ja pohtia molemmat vaihtoehdot kertaalleen läpi
ennen lopullisen päätöksen tekoa :)
Viime
postauksessa kerroin minulle tapaahtuneesta tapaturmasta, jonka
johdosta vasempaan käsivarteeni tuli lihasrevähdys. Nyt käsi on
parantunut hyvin ja pakastewokkikasviksetkin ovat päässeet parempaan käyttöön eli pannulle ja suuhun. Olenkin tiistaista lähtien tehnyt taas täyttä
päivää. Aluksi käsi puutui tosi nopeasti ja kipuilikin jonkin
verran, mutta en vaan millään malttanut jäädä kämpille
tuijottelemaan kattoa. Aktiivisesta käytöstä ja rasituksesta
huolimatta (tai sen ansiosta?) käden kunto on mennyt parempaan
suuntaan. Nyt vihdoin alkavat liikeradatkin jo vastata
täysin normaalia! ;)
No
mutta, tämä viikko on ollut melkoisen raskas ja muutama päivä on
ollut vähän tavallista pidempi erinäisten seikkojen vuoksi. Olen
muutamana päivänä ratsastanut viittä hevosta, olen mennyt
4-vuotiailla liinassa ja vapaana, vääntänyt sykeröitä, käynyt
lähitallilla sekä ollut täkäläisissä kilpailuissa mukana
hepanhoitajana ja katsojana. Näiden erikoisjuttujen lisäksi on
tietenkin täytynyt hoitaa normaalit päivittäiset rutiinit ja siksi
onkin tällä viikolla venähtänyt muutama työpäivä
poikkeuksellisesti yli 12-tuntiseksi. Paljon siis on ollut tekemistä,
eikä tylsää ole ehtinyt tulla. Väsymys sen sijaan alkoi
loppuviikosta jo painaa päälle ja täytyykin rehellisesti myöntää,
että tämä vapaapäivä oli ihan tervetullut tähän väliin!
Vaikka olenkin viihtynyt töissä paremmin kuin hyvin, niin aamulla
kymmeneen asti sängyssä loikoileminen tuntui myös ihan kivalta! ;)
Viikon fiilikset kuvana: väsynyt, mutta onnellinen ♥ |
Oltiin
tosiaan torstaina treenaamassa lähitallilla (minä mukana
hepanhoitajana). Pe-la kilpailuja varten käytiin siis näyttämässä
hepoille vähän vieraita maisemia, kun nämä olivat kuitenkin
kauden ensimmäiset kilpailut, niin haluttiin varmistaa, että hepat
hyppää myös vieraassa ympäristössä hyvällä fiiliksellä. Tallialue ja rakennukset
siellä vieraalla tallilla olivat kyllä melkoisen hulppeat ja
hienot, mutta kyllä sen jälkeen oli kiva palata tänne meidän
”pikkutalliin”. Itse olen vähän tällainen, että kaipaan ja
arvostan omaa rauhaa, niin sellainen suuren maailman meininki ei ehkä
kuitenkaan ole ihan minua varten, vaikka se omalla tavallaan hienoa
onkin! :)
Perjantaina
nousin aamulla puoli seitsemäksi ruokkimaan kisoihin lähtevän
hevosen ja seitsemältä aloin laittaa sitä kuntoon. Edellisenä
iltana olin vääntänyt sykeröitä ja onnekseni ne olivat säilyneet
yön yli ihan nätteinä; riitti että ihan muutamaa vaan korjailin.
Kahdeksan aikoihin nuo lähtivät, mutta itse jäin vielä täksi
päiväksi huolehtimaan hevosista täällä kotona. Tein siis ihan
normaalit aamuhommat eli vein hevoset kävelykoneeseen ja ulos ja sen
lisäksi ratsastin kolme. Iltapäivällä kisaporukka oli saapunut takaisin kotiin,
joten purin hevoselta letit ja järjestelin vähän tavaroita.
Illalla tein vähän yleistä siivoilua ja ratsastin vielä kaksi
hevosta. Tämä oli yksi sellainen päivä, joka venähti
loppujenlopuksi aika pitkäksi, mutta oli kuitenkin tosi kivaa! :)
Suvin taidonnäyte... sanotaanko vaikka, että yritys hyvä 10 ;) |
Lauantaina
aamupäivä oli melko kiireinen, sillä kahdentoista aikoihin
lähdettiin kisoihin ja sitä ennen piti käyttää hepat koneessa ja
ulkona ja pari heppaa laittaa ratsastuskuntoon siinä välissä. Kaikesta kuitenkin selvittiin, mutta ruokataon kanssa meinasi tulla vähän kiire. Tauko alkoi nimittäin 11.40 ja arvioitu lähtöaika oli noin klo 12. Tässä
välissä piti tosiaan ehtiä käymään wc:ssä, laittaa ruokaa,
syödä ruoka, vaihtaa vaatteet ja laittaa hevonen ja sen tavarat
lähtökuntoon ;) Onneksi olin jossain välissä ehtinyt jo harjata
hepan valmiiksi, joten hätä ei ollut ihan niin suuri (eikä tuo lähtöaikakaan mikään kiveen hakattu ollut). Loppujen
lopuksi lähdimme puoli tuntia myöhässä, mutta kisat olivat
aikataulustaan niin kovasti jäljessä, että se ei haitannut ollenkaan. Päinvastoin, olisimme ehtineet paikalle hyvissä ajoin vielä tunninkin kuluttua.
Perillä
ehdimme aika paljon seuraamaan kisojen kulkua ennen Yrjön
ensimmäistä suoritusta ja suoritusten välissä. Itse toiminta eli
hevosen laittaminen valmiiksi, verkka ja radan videointi veivät vain
murto-osan koko reissusta, sillä suuri osa ajasta meni yleiseen
palloilluun katsomossa ja buffetissa. Ulkoisesti kilpailumeininki ei eronnut hirveästi meidän vastaavasta, mutta Saksassa kuulemma on
kilpailuihin ilmoittautuminen on melko rajattua, eli kilpailut tai
luokat on rajattu esimerkiksi ammattilaisille tai aloittelijoille,
hevosen iän/tason/rodun mukaan tai jotain muuta vastaavaa.
Varsinaisia avoimia luokkia ei oikeastaan ole.
Muutamia
eroavaisuuksia laitoin itsekin merkille, vaikka meno sinänsä
vastasi melko hyvin meidän omaamme. (Nämä kyseisest kisat olivat
siis rajattu hevosalan ammattilaisille, joten meno oli sen mukaista,
en siis tiedä esim. harjoituskisoista tai vastaavista mitään). 1)
Kilpailuissa myös katsojien, kisahoitajien ja tukijoukkojen olemus oli siisti ja huoliteltu. Kukaan ei ollut paikalla esimerkiksi lökäreissä tai muutenkaan
epäsiististi pukeutuneena! 2) Joka paikassa tupakoitiin! Katsomossa, verkassa, hepan selässä jne. Erillistä tupakkapaikkaa ei
ollut tai jos oli, ei kukaan sellaista käyttänyt (tämä tosi harmillinen juttu).. 3) Valokuvaajia ei näkynyt
yhtään. Tukijoukoilla saattoi olla jokin kännykkä tai
videokamera, jolla tallennettiin läheisen suoritus, mutta yleisiä
kuvaajia ei ollut ollenkaan.
Muutamia
pieniä eroja siis on, mutta mitään hirvittävän valtavaa
kulttuurishokkia en joutunut kokemaan. Kilpailujärjestelmään tosin
en ole perehtynyt sen kummemmin (ainakaan vielä), sieltä voisi
vaikka vähän jotain kulttuurishokin ainesta löytyäkin, haha :D
Mutta joo, yleisesti ottaen ratsastus oli ihan siistiä ja
kilpailijat käyttäytyivät toisiaan kohtaan reilusti. Meno
verryttelyssä ja radalla oli aika samaa kuin meillä täällä
Suomessa. Eipä siis sen suhteen mikään valtavan kummastuttava reissu
ollut, mutta tosi kiva oli kuitenkin päästä katsomaan! Lähden
ehdottomasti uudelleenkin kisareissuille, jos vaan mahdollisuus
tulee! :)
Mutta,
sen pidemmittä puheitta voisin päättää tämän postauksen tähän.
Tällä viikolla taas uudet kujeet! :) Toivottua postausta
treenikavereista on tulossa, mun piti se oikeastaan tehdä jo viime
viikolle, mutta en saanutkaan sitä toteutettua ihan niin kuin
halusin ja se jäi kesken. Tarkoitus olisi kuitenkin saada se
mahdollisimman pian ulos, jotta voisin sitten kirjoitella vähän
enemmänkin hevosista ja treeneistä… :)
True kisahoitaja... vaiko sittenkin "ummikot ulkomailla"? ;) |
Taas nättejä kuvia! Kivan oloista arkea tuolla, tekee melkein itsekin mieli lähteä jonnekin Saksaan. Jos nyt Saksaan lähtisin, lähtisin kylläkin Alpeille vaeltelemaan ja nauttimaan omasta rauhasta :D
VastaaPoistaKiitos! Jakaisin mielelläni vielä enemmänkin kuvia, mutta valitettavasti hidas ja katkeileva netti rajoittaa jonkin verran kuvien lataamista.. :D Arki on täällä oikeasti ihan kivaa! Melko kiireistä, mutta kuitenkin leppoisaa. Etenkin, kun täällä meillä ei ole mitään tiukkapipomeininkiä! Olen kovasti tykännyt :) Lähde toki, jos siltä tuntuu, varmasti kokemuksen arvoinen reissu!
PoistaOi, Alpit ovat kyllä yksi kauneimmista maisemista maailmassa ja siellä matkailu on aina ollut erittäin mukavaa! Olen elänyt lapsuuteni Sveitsissä ja matkailimme aika paljon vuoristossa, joten Alppeihin liittyy mulla myös paljon lapsuusmuistoja :D<3