23.1.2017

Kolmannen viikon kujeita

Tätä tämä arki on: heppoja!! :D ♥


Jo kolmas viikko on pian takana – jopas aika kulkee nopeasti, huh! Vastahan minä saavuin tänne! Kolme viikkoa tulee täyteen keskiviikkona ja se tarkoittaa samalla sitä, että koeaika on puolessa välissä. Pikkuhiljaa täytyisi tehdä päätös jatkosta, eli jäänkö tänne vai lähdenkö kotiin. Pakko myöntää, että päätöksenteko tulee olemaan hankalaa ja kumpaan tahansa vaihtoehtoon päädynkään, joudun jostakin luopumaan ja se tulee tekemään kipeää. Vielä en osaa sanoa mitään. Täytyy vielä selvitellä asioita ja pohtia molemmat vaihtoehdot kertaalleen läpi ennen lopullisen päätöksen tekoa :)

Viime postauksessa kerroin minulle tapaahtuneesta tapaturmasta, jonka johdosta vasempaan käsivarteeni tuli lihasrevähdys. Nyt käsi on parantunut hyvin ja pakastewokkikasviksetkin ovat päässeet parempaan käyttöön eli pannulle ja suuhun. Olenkin tiistaista lähtien tehnyt taas täyttä päivää. Aluksi käsi puutui tosi nopeasti ja kipuilikin jonkin verran, mutta en vaan millään malttanut jäädä kämpille tuijottelemaan kattoa. Aktiivisesta käytöstä ja rasituksesta huolimatta (tai sen ansiosta?) käden kunto on mennyt parempaan suuntaan. Nyt vihdoin alkavat liikeradatkin jo vastata täysin normaalia! ;)

No mutta, tämä viikko on ollut melkoisen raskas ja muutama päivä on ollut vähän tavallista pidempi erinäisten seikkojen vuoksi. Olen muutamana päivänä ratsastanut viittä hevosta, olen mennyt 4-vuotiailla liinassa ja vapaana, vääntänyt sykeröitä, käynyt lähitallilla sekä ollut täkäläisissä kilpailuissa mukana hepanhoitajana ja katsojana. Näiden erikoisjuttujen lisäksi on tietenkin täytynyt hoitaa normaalit päivittäiset rutiinit ja siksi onkin tällä viikolla venähtänyt muutama työpäivä poikkeuksellisesti yli 12-tuntiseksi. Paljon siis on ollut tekemistä, eikä tylsää ole ehtinyt tulla. Väsymys sen sijaan alkoi loppuviikosta jo painaa päälle ja täytyykin rehellisesti myöntää, että tämä vapaapäivä oli ihan tervetullut tähän väliin! Vaikka olenkin viihtynyt töissä paremmin kuin hyvin, niin aamulla kymmeneen asti sängyssä loikoileminen tuntui myös ihan kivalta! ;)

Viikon fiilikset kuvana: väsynyt, mutta onnellinen ♥


Oltiin tosiaan torstaina treenaamassa lähitallilla (minä mukana hepanhoitajana). Pe-la kilpailuja varten käytiin siis näyttämässä hepoille vähän vieraita maisemia, kun nämä olivat kuitenkin kauden ensimmäiset kilpailut, niin haluttiin varmistaa, että hepat hyppää myös vieraassa ympäristössä hyvällä fiiliksellä. Tallialue ja rakennukset siellä vieraalla tallilla olivat kyllä melkoisen hulppeat ja hienot, mutta kyllä sen jälkeen oli kiva palata tänne meidän ”pikkutalliin”. Itse olen vähän tällainen, että kaipaan ja arvostan omaa rauhaa, niin sellainen suuren maailman meininki ei ehkä kuitenkaan ole ihan minua varten, vaikka se omalla tavallaan hienoa onkin! :)

Perjantaina nousin aamulla puoli seitsemäksi ruokkimaan kisoihin lähtevän hevosen ja seitsemältä aloin laittaa sitä kuntoon. Edellisenä iltana olin vääntänyt sykeröitä ja onnekseni ne olivat säilyneet yön yli ihan nätteinä; riitti että ihan muutamaa vaan korjailin. Kahdeksan aikoihin nuo lähtivät, mutta itse jäin vielä täksi päiväksi huolehtimaan hevosista täällä kotona. Tein siis ihan normaalit aamuhommat eli vein hevoset kävelykoneeseen ja ulos ja sen lisäksi ratsastin kolme. Iltapäivällä kisaporukka oli saapunut takaisin kotiin, joten purin hevoselta letit ja järjestelin vähän tavaroita. Illalla tein vähän yleistä siivoilua ja ratsastin vielä kaksi hevosta. Tämä oli yksi sellainen päivä, joka venähti loppujenlopuksi aika pitkäksi, mutta oli kuitenkin tosi kivaa! :)

Suvin taidonnäyte... sanotaanko vaikka, että yritys hyvä 10 ;)



Lauantaina aamupäivä oli melko kiireinen, sillä kahdentoista aikoihin lähdettiin kisoihin ja sitä ennen piti käyttää hepat koneessa ja ulkona ja pari heppaa laittaa ratsastuskuntoon siinä välissä. Kaikesta kuitenkin selvittiin, mutta ruokataon kanssa meinasi tulla vähän kiire. Tauko alkoi nimittäin 11.40 ja arvioitu lähtöaika oli noin klo 12. Tässä välissä piti tosiaan ehtiä käymään wc:ssä, laittaa ruokaa, syödä ruoka, vaihtaa vaatteet ja laittaa hevonen ja sen tavarat lähtökuntoon ;) Onneksi olin jossain välissä ehtinyt jo harjata hepan valmiiksi, joten hätä ei ollut ihan niin suuri (eikä tuo lähtöaikakaan mikään kiveen hakattu ollut). Loppujen lopuksi lähdimme puoli tuntia myöhässä, mutta kisat olivat aikataulustaan niin kovasti jäljessä, että se ei haitannut ollenkaan. Päinvastoin, olisimme ehtineet paikalle hyvissä ajoin vielä tunninkin kuluttua.

Perillä ehdimme aika paljon seuraamaan kisojen kulkua ennen Yrjön ensimmäistä suoritusta ja suoritusten välissä. Itse toiminta eli hevosen laittaminen valmiiksi, verkka ja radan videointi veivät vain murto-osan koko reissusta, sillä suuri osa ajasta meni yleiseen palloilluun katsomossa ja buffetissa. Ulkoisesti kilpailumeininki ei eronnut hirveästi meidän vastaavasta, mutta Saksassa kuulemma on kilpailuihin ilmoittautuminen on melko rajattua, eli kilpailut tai luokat on rajattu esimerkiksi ammattilaisille tai aloittelijoille, hevosen iän/tason/rodun mukaan tai jotain muuta vastaavaa. Varsinaisia avoimia luokkia ei oikeastaan ole.

Muutamia eroavaisuuksia laitoin itsekin merkille, vaikka meno sinänsä vastasi melko hyvin meidän omaamme. (Nämä kyseisest kisat olivat siis rajattu hevosalan ammattilaisille, joten meno oli sen mukaista, en siis tiedä esim. harjoituskisoista tai vastaavista mitään). 1) Kilpailuissa myös katsojien, kisahoitajien ja tukijoukkojen olemus oli siisti ja huoliteltu. Kukaan ei ollut paikalla esimerkiksi lökäreissä tai muutenkaan epäsiististi pukeutuneena! 2) Joka paikassa tupakoitiin! Katsomossa, verkassa, hepan selässä jne. Erillistä tupakkapaikkaa ei ollut tai jos oli, ei kukaan sellaista käyttänyt (tämä tosi harmillinen juttu).. 3) Valokuvaajia ei näkynyt yhtään. Tukijoukoilla saattoi olla jokin kännykkä tai videokamera, jolla tallennettiin läheisen suoritus, mutta yleisiä kuvaajia ei ollut ollenkaan.



Muutamia pieniä eroja siis on, mutta mitään hirvittävän valtavaa kulttuurishokkia en joutunut kokemaan. Kilpailujärjestelmään tosin en ole perehtynyt sen kummemmin (ainakaan vielä), sieltä voisi vaikka vähän jotain kulttuurishokin ainesta löytyäkin, haha :D Mutta joo, yleisesti ottaen ratsastus oli ihan siistiä ja kilpailijat käyttäytyivät toisiaan kohtaan reilusti. Meno verryttelyssä ja radalla oli aika samaa kuin meillä täällä Suomessa. Eipä siis sen suhteen mikään valtavan kummastuttava reissu ollut, mutta tosi kiva oli kuitenkin päästä katsomaan! Lähden ehdottomasti uudelleenkin kisareissuille, jos vaan mahdollisuus tulee! :)

Mutta, sen pidemmittä puheitta voisin päättää tämän postauksen tähän. Tällä viikolla taas uudet kujeet! :) Toivottua postausta treenikavereista on tulossa, mun piti se oikeastaan tehdä jo viime viikolle, mutta en saanutkaan sitä toteutettua ihan niin kuin halusin ja se jäi kesken. Tarkoitus olisi kuitenkin saada se mahdollisimman pian ulos, jotta voisin sitten kirjoitella vähän enemmänkin hevosista ja treeneistä… :)

True kisahoitaja... vaiko sittenkin "ummikot ulkomailla"? ;)

2 kommenttia:

  1. Taas nättejä kuvia! Kivan oloista arkea tuolla, tekee melkein itsekin mieli lähteä jonnekin Saksaan. Jos nyt Saksaan lähtisin, lähtisin kylläkin Alpeille vaeltelemaan ja nauttimaan omasta rauhasta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jakaisin mielelläni vielä enemmänkin kuvia, mutta valitettavasti hidas ja katkeileva netti rajoittaa jonkin verran kuvien lataamista.. :D Arki on täällä oikeasti ihan kivaa! Melko kiireistä, mutta kuitenkin leppoisaa. Etenkin, kun täällä meillä ei ole mitään tiukkapipomeininkiä! Olen kovasti tykännyt :) Lähde toki, jos siltä tuntuu, varmasti kokemuksen arvoinen reissu!

      Oi, Alpit ovat kyllä yksi kauneimmista maisemista maailmassa ja siellä matkailu on aina ollut erittäin mukavaa! Olen elänyt lapsuuteni Sveitsissä ja matkailimme aika paljon vuoristossa, joten Alppeihin liittyy mulla myös paljon lapsuusmuistoja :D<3

      Poista