17.3.2017

Alkuhässäkkää

© Anni A 12.3.


Eilen tuli kuukausi täyteen siitä, kun lensin kotiin Saksasta. Sunnuntaina puolestaan tulee täyteen kolme viikkoa siitä, kun kotiuduin lomalta ja aloitin "normaalielämäni" täällä Suomessa. Aika on mennyt todella nopeasti ja kotiutuminen tapahtui äkkiä. Muutamana ensimmäisenä päivänä oli vähän ulkopuolinen olo, mutta se katosi pian. Nyt minusta tuntuu kuin en koskaan olisi ollutkaan poissa. Koko Saksassa vietetty aika tuntuu kuin unelta - vaikeaa käsittää, että oikeasti olin siellä. Joskus iskee ikävä, mutta siitä huolimatta olen ollut todella tyytyväinen päätökseeni!

Mutta, mitäpä meille kuuluu? Blogi jäi vahingossa muutaman viikon tauolle ja nyt minulla olisikin taas paljon kerrottavaa. Työkuviot alkavat pian olla selvillä ja pääsenkin varmaan ensi viikolla aloittamaan uuden työni parissa! Heppakuvioihin kuuluvat tällä hetkellä Dalia ja Nappula, enkä usko ottavani sen enempää säännöllisiä liikutettavia. Nämä kaksi saavat riittää - ainakin toistaiseksi ;) 

Ensimmäisen kerran pääsin hevosen selkään heti maanantaina (27.2.) ja silloin minulla oli takana jo puolitoista viikkoa heppataukoa. Ratsastin Nappulan pellolla ja koska en ollut ollenkaan varautunut ratsastamaan ja varustuksenani olivat pelkät verkkarit, menin ilman satulaa. Rehellisesti myönnettäköön, että kulttuurishokki oli melkoinen. Olin tottunut ratsastamaan isoja ja isoliikkeisiä hevosia, enkä todellakaan ilman satulaa. Nappula tuntui siihen verrattuna ihan ponilta pienine askelineen! Olin myös tuonut Saksasta mukanani hieman muuttuneen ratsastustyylini, joka toi pientä lisäjännitettä peliin. Nappula (ja myönnettäköön, että myös minä) suoriuduimme kuitenkin tehtävästä oikein hyvin ja se oli kovin iloinen yllätys. Silloin oikeastaan sovittiinkin Pian kanssa, että alan Nabsia muutaman kerran viikossa ratsastamaan.

Nappula © Pia 27.2.


Siitä seuraavana päivänä (28.2.) pääsin vihdoin Dalian selkään. Mitään muuta en ollutkaan odottanut niin paljon. Suunnattiin pellolle ja aloin ratsastamaan. Suurin ero ratsastuksessani verrattuna aikaisempaan on se, että uskallan vaatia hevoselta enemmän liikettä. (Lupaan tehdä kattavamman postauksen siitä, miten olen muuttunut ratsastajana Saksan reissulla!!) Siispä ainoa tavoitteeni oli saada Dalia eteen ja sen myötä myötäämään niskasta. Kuten Nappulakin, tuntui Dalia ihan älyttömän pieneltä ja askeleet tikittivät vaan eteen. Oltiin molemmat vähän hukassa ja Dalia tuntui ajoittain hieman etupainoiselta, mutta yritin keskittyä enemmän siihen liikkeeseen. Muutamia tahdikkaita pätkiä saatiin - ja vitsit, että tuntui hyvältä! Tämä olisi joka tapauksessa hyvä lähtökohta. Illalla facebook messengeriin napsahti muutama kuva Daliasta. Olin tipahtaa tuolilta. Ensimmäinen reaktioni taisi olla, että "oho". Sehän näyttää oikeasti aika hyvältä! Pieniä virheitä ja paljon korjattavaa, mutta kokonaisuutena aika positiivinen lähtötilanne kautta ajatellen! :)

Maaliskuun alkaessa ylläpitosopimus jatkui "virallisesti" ja siitä lähtien olenkin ratsastanut Daliaa sen kuusi kertaa viikossa ja Nappulaa kaksi tai kolme. Molempien kanssa valmentaudun kerran viikossa koulupuolella. Yhdet koulurataharjoituksetkin on jo ehditty suorittamaan molempien kanssa, joten ihan rivakasti on tämä kausi lähtenyt käyntiin. Alkukankeus on jo karistettu ja ollaan päästy ihan hyvään vauhtiin. Dalian kanssa treenataan ahkerasti kohti helppoa A:ta ja Nappulan kanssa työskennellään perusjuttujen parissa. Kokonaisvaltaisesti meillä on sujunut hienosti ja olen lähes aina ollut todella hyvällä fiiliksellä ratsastuksen jälkeen! Kirjoittelen varmasti vielä kattavammin molemmista hevosista, kunhan saan tämän blogin ensin päiviteltyä ajantasalle ;) 

Dalia © Pia 28.2.


Nyt kun tämä arki alkaa tästä alkuhässäkän jälkeen tasoittua, uskon taas löytäväni aikaa blogille. Postausta on tulossa ainakin koulurataharjoituksista ja Saksan opeista. Sen lisäksi luvassa on tietenkin ihan tavallisia kuulumisia ja yksi haastekin on minulle heitetty. Huh, enköhän saa pian polkaistua tämän jälleen käyntiin! :)

2 kommenttia:

  1. Täällä yksi, joka odottaa jo innolla seuraavaa postausta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihana tietää, että joku jaksaa lukea! :)

      Poista