4.5.2017

Vappuaaton viettoa tallilla

Postauksen kuvista suuri kiitos Kerille! <3

Sunnuntaina tein räntäsadetta uhmaten aamutallia, mutta aamun kurjasta säästä huolimatta venähti tallipäivä yli kaksitoistatuntiseksi. Mutta minkäs teet, kun on hyvää seuraa! Kerin kanssa oltiin suunniteltu heppatreffejä jo pidemmän aikaa ja vihdoin saatiin aikataulut sopimaan yhteen. Kunhan olin kaikki aamun hommat saanut hoidettua ja ponituntilaiset olivat lähteneet jatkamaan vapunviettoa koteihinsa, oli Dalian vuoro päästä hommiin. Kenttä oli yöllisen ja aamupäiväisen räntäsateen jäljiltä vielä todella märkä, mutta yritettiin silti saada jotain järkevää aikaiseksi. Käytin Kerin läsnäoloa hyväksi ja tehtiinkin tunnin aikana melkoisen laaja kirjo erilaisia tehtäviä, saaden kaikesta vähän kommenttia. Tosi kivaa, että välillä joku tulee katsomaan ihan meidän arkisia treenejä ja kertomaan vähän vinkkejä! :)

Aloitettiin avotaivutuksilla, koska se on meillä sellainen tehtävä, jonka avulla saan hevosen lähes aina keskittymään ja herkisteltyä avuille. Esitettiin siinä sitten sellaista avoa, mitä yleensä teen ja siitä lähdettiin hienosäätämään pienten juttujen avulla. Ensimmäinen asia oli se, että vaadin hevoselta liikaa poikitusta, jolloin se kulki niin vinossa, että se oli kolmen uran sijasta neljällä. Se myös työnsi takaosaansa hiukan liikaa ulos ja teki koko liikkeen siten liian väistömäisesti. Toinen asia oli se, ettei hevonen taipunut tarpeeksi niskastaan. Kaulasta se taipui hyvin, mutta niska oli jäykähkö. Olin kuitenkin ollut oikeilla jäljillä, joten saatiin pienin korjauksin tehtyä avotaivutuksista puhtaampia ja siistimpiä. Ratsastin liikettä aavistuksen varovaisemmin, vahtien koko ajan sitä, että takaosa pysyi omalla paikallaan. Taivutin sisäjalan ympäri paremmin, jolloin taivutus oli pehmeämmän ja siistimmän näköinen. Tehtiin avoja pian myös ravissa ja ne onnistuivat todella hyvin molempiin suuntiin!


Kun avot oli saatu rempattua kuntoon, tehtiin muutama sulkutaivutus. Tehtiin niitä suoraan ravissa, sillä ne ovat aina olleet meille helpompia kuin avot, koska Dalialla on luonnostaan taipumus tuoda takapuolta sisälle. Sulut onnistuivat melko hyvin, mutta sain taas noottia puutteellisesta taipumisesta ja sain ohjeeksi tehdä sulut aavistuksen rohkeammin. Ne alkoivat kuitenkin todella pian sujua, koska kuten sanottu, ovat sulut Dalialle "luonnollisempia" kuin avotaivutukset. Asia, mikä mulle jäi näistä harjoituksista päällimmäisenä mieleen, oli Dalian niskan jäykkyys, etenkin vasempaan kierrokseen. Kaulastaan ja kropastaan se taipuu hyvin, mutta niskasta taipuminen jää puutteelliseksi. Olenkin jo jonkin aikaa huomioinut, että asettuminen ja taipuminen ovat Dalialle vähän hankalia, mutta en koskaan ole tajunnut sen johtuvan niskasta. Kuitenkin kun Keri sanoi siitä, ymmärsin heti mistä oli kysymys. Saatiin siis ohjeeksi taivutella ja jumpata niskaa!


Ennen laukkatehtäviin siirtymistä tein muutaman keskiravin, mutta ne eivät syystä tai toisesta oikein lähteneet sujumaan, vaan jäivät melko vaisuiksi ja voimattomiksi. Niitä täytyy ehdottomasti harjoitella lisää, sillä joskus ne ovat olleet meidän bravuuri. Dalialla on kuitenkin luonnostaan todella kaunis askel, se pitää jälleen kaivaa esille! Ravijuttujen jälkeen pidin pienen käyntitauon, jonka jälkeen jatkettiin laukassa. Tehtävänä olivat askellajin sisäiset siirtymiset, jotka aluksi vähän kauhistuttivat mua. En ollut pitkään aikaan niitä tehnyt, joten en odottanut kovin hyvää suoriutumista tehtävästä. Siirtymiset sujuivat kuitenkin yllättävän hyvin. Kokoamisessa piti muistaa lantion rauhallisuus ja korkeat kädet, kun keskilaukassa puolestaan piti olla tarkkana, ettei päästä hevosta liian pitkäksi. Keskilaukka on aina ollut meidän heikko lenkki, koska Dalia on siinä aina lipsahtanut etupainoiseksi ja pitkäksi, mutta nyt ne onnistuivat yllättävän hyvin. Jälkeenpäin ihan äimistyin, kun katselin meistä otettuja kuvia; hevonen kantaa itsensä ja liike suuntautuu ylöspäin, jes!





Lopuksi tein vielä muutaman vastalaukan, sillä niissä oli muutama viikko sitten koettu ihan valtavia ongelmia. Nyt ne sujuivat kuitenkin ihan hyvin, kunhan itse vain istuin suorassa, enkä taivuttanut hevosta liikaa laukan suuntaan (ulospäin). Vastalaukassa suurin ongelma on ollut se, että olen päästänyt hevosen turhan pitkäksi, jolloin tasapaino on mennyt. Nyt se on kuitenkin jo vähän parempi! Keri sanoikin sitten tunnin jälkeen, että hänen mielestään olemme ihan valmiita starttaamaan ensimmäisen HeA-ratamme ImRan kisoissa ensi viikolla. En luvannut vielä mitään, mutta salaa vähän toivoisin, että hyvä putki jatkuisi ja saataisiin ensimmäinen HeA-rata alle! :)

Olin todella hyvillä fiiliksillä ratsastuksen jälkeen ja kiitollinen Kerille saamistani hyvistä vinkeistä. Kun olin laittanut hevosen pois, lähdimme ajelemaan Vantaalle (valmentajani tallille) katsomaan ja ratsastamaan Kerin hevosta Greisaa. Keri laittoikin minut Chrissyn selkään tekemään alkuverryttelyt ja ainakin tämän lyhyen tutustumisen perusteella C vaikutti ihan mukavalta hevoselta. En tosin tehnyt muuta kuin kokeilin kaikki askellajit läpi, mutta hauskaa oli silti! Kuvasin vielä Kerin ratsastuksen ja jäin vielä senkin jälkeen hengailemaan tallille. Päivä tosiaan venähtikin sitten vähän suunniteltua pidemmäksi, mutta mikäs siinä on hyvässä seurassa heppaillessa! ;)

Crispe :)

4 kommenttia:

  1. Oikeesti teidän pitää startata HeA! Ootte ehdottomasti valmiita siihen❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vooi kiitos Matzu! ♥ Nyt näyttää A-startin kannalta melko positiiviselta :) (paitsi, jos viimeisillä hetkillä menee pupu pöksyyn, haha :D)

      Poista
  2. oi ihana tää! Tuli jotenki hyvä mieli ♡ ihanat te♡♡

    VastaaPoista