2.6.2017

Tippa Teräväisen kouluvalmennuksessa

Kaksi viikkoa sitten perjantaina (19.5.) Tarja "Tippa" Teräväinen tuli meidän tallille valmentamaan. Hän olisi tuomaroimassa myös meidän tallin koulukilpailuissa, joten halusin ehdottomasti tarttua tilaisuuteen. Tykkään todella paljon käydä silloin tällöin myös vieraiden valmentajien silmän alla, sillä heiltä saa aina hieman erilaista näkökulmaa omaan tekemiseen. Tippa oli viimeksi noin vuosi sitten käynyt meillä valmentamassa, mutta silloin en jostain syystä ollut mukana, joten nyt olin enemmän kuin innoissani tästä valmennuksesta! :)

Postauksen kuvista iso kiitos Anni A ♥


Aluksi Tippa pyysi meitä kertomaan hevosistamme sekä meistä ratsukkona. Kerroin, että meillä on Dalian kanssa pari vuotta yhteistyötä takana ja että startattiin juuri molempien ensimmäinen HeA edellisenä viikonloppuna. Lisäksi varmaan selitin jotain Dalian ratsastettavuudesta ja hyvästä asenteesta, en muista enää tarkasti :D Kunhan olimme vähän aikaa jutelleet, aloimme hommiin. Tippa pyysi meitä aloittamaan verryttelyn itsenäisesti, jotta pystyisi ihan hetken katsomaan työskentelyämme. Olimme jo hetken ehtineet kävellä, joten aloitin ratsastamaan hevosta ravissa eteen-alas ja hetken päästä keräilin jo vähän ohjia. Siinä vaiheessa Tippa keskeytti ja pyysi, että jatkaisimme eteen-alas-verryttelyä. Jatkoimme hetken ravissa ja sitten laukkasimme. Tipalle oli tärkeää, että hevoset liikkuivat reippaasti eteen, taipuivat ja olivat rentoja, joten saimme alkuverkassa tehdä aika paljon hommia ympyröillä taivutellen.

Omassa ratsastuksessani asia, johon Tippa kiinnitti jo heti aluksi huomiota, oli tuntuma. Vaikka ratsastimme eteen-alas pidemmässä muodossa, ei ohja saanut roikkua löysänä missään vaiheessa, vaan tuntuman tuli säilyä tasaisena. Hän sanoi huomaavansa, että tarkoituksenani oli ratsastaa hevosta kevyellä ja "kiltillä" ohjalla, mutta jäin vähän liian löysäksi, jolloin tuntuma oli on-off. Hevoselle mukavampaa on tietenkin tukeutua tasaiseen ohjaan, joten on tärkeää, että uskallan ottaa tarpeeksi ohjaa käteen. Tippa kuitenkin painotti myös sitä, että ohjasta ei saanut koskaan vetää taaksepäin, vaan aina liike tehtiin joko eteen tai sivulle, mutta niin, että tuntuma säilyi.



Alkuverryttelyn jälkeen siirryttiin päivän varsinaisiin tehtäviin ja koska olimme HeA-ryhmässä, keskityimme takaosakäännöksiin, raviväistöihin ja vastalaukkoihin. Aloitimme takareista ja teimme niitä sillä tavalla, miten ne kisaradalla (HeA:1) tulevat, eli L:stä keskikäyntiä, B ja R välillä kokoaminen ja takari, keskikäyntiä, E ja S välillä takari ja siitä vielä keskikäyntiä. Ohjelmassahan tulee toisen takarin jälkeen L:ssä laukannosto, mutta me jäimme jatkamaan käyntiosuutta "edes-takaisin". Ensin Tippa katsoi, miten teemme takarin ja alkoi sitten korjaamaan ja antamaan vinkkejä. Olemme yleensä tehneet takarit todella rauhallisesti, ikään kuin yksi askel kerrallaan (tietenkin niin, että liike on jatkuvaa, mutta kuitenkin rauhassa). Nyt Tippa kuitenkin pyysi meitä johtamaan molemmilla ohjilla käännettävään suuntaan, jolloin takari oli nopeampi ja siihen tuli paljon vähemmän askelia. Se tuntui ihan hassulta verrattuna aikaisempaan, sillä ainakin mulla kävi niin, että takari oli ohi niin nopeasti, että en oikein ehtinyt tuntemaan takajalan liikkeitä = en olisi itse osannut sanoa, oliko takari puhdas :D

Toinen asia, johon Tippa kiinnitti jo käyntitehtävässä huomiota, oli se, että Dalialle on ominaista nousta yläkautta pois peräänannosta, jos tehtävät ovat sille hieman hankalia, tai jos en itse pysy hereillä. Ongelma oli sekä keskikäynnissä, että takarissa sama (ja myöhemmin myös muissa tehtävissä). Tippa neuvoi, että silloin kun tunnen hevosen olevan nousemassa, voin hieman levittää käsiäni kauemmas toisistaan ja samalla ratsastaa jalalla kohti kättä. Silloin "pakotan" hevosen pysymään raamissa, josta se on yrittänyt livistää. Tämä oli minulle aluksi melko hassun tuntuista, kun viimeaikoina ollaan viikkovalmennuksissa paljon puhuttu korkeista ja vierekkäin olevista käsistä. Kyseinen niksi kuitenkin toimi meille tosi hyvin! Minun piti vaan olla "askeleen edellä hevosta", jotta pystyin antamaan avun tarpeeksi aikaisin, eli ennen kuin hevonen oli jo noussut peräänannosta! :)

Takaosakäännösten jälkeen siirryttiin raviväistöjen pariin. Ne menivät meillä kohtuullisen hyvin jo heti aluksi, mutta Tippa halusi vielä vähän enemmän. Enemmän ravia ja enemmän väistöä. Hän pyysi meitä käyttämään aluksi raippaa apuna, jotta askel venyisi enemmän eteen ja sivulle. Ja voi vitsit mitä väistöä se mun hevonen esitti, huhhuh!! Tässäkin tehtävässä mulle tärkeä asia oli tuntuman säilyttäminen. Tippa sanoikin jo heti aluksi, että mun kannattaa pitää käsi vähän leveämmällä koko väistön ajan, jotta muoto säilyy. Hän myös halusi hieman matalammalle muodolle hevosen. Silloin Dalian ei tarvinnut suorittaa tehtävää muodon kannalta äärirajoilla, eikä minun tarvinnut jatkuvasti käyttää kaikkea energiaani muodon ylläpitämiseen, vaan saatoin keskittyä enemmän tehtävän ratsastamiseen.

Huhhuh, miten pitkä väistöaskel!!


Viimeisenä tehtävänä meillä oli vastalaukka. Laukassa ylipäätään meidän tuntuma-/peräänanto-ongelma oli suurimmillaan, mutta siihen auttoi käsien levittäminen ja hieman matalampi muoto. Vastalaukassa itsessään ongelma oli siinä, että asetin hevosta liikaa laukan suuntaan (ulospäin) ja näinollen lukitsin liikkeen. Tippa pyysi päästämään ulko-ohjasta ihan kunnolla ja vitsi, mikä ahaa-elämys! Dalia oikeasti laukkasi eteen, eikä jäänyt paikalleen jäkittämään. Kontrasti aikaisempaan oli todella suuri ja aluksi melkein jopa hirvitti päästää se menemään niin "lujaa" vastalaukassa. Kuitenkin ero oli positiivinen ja hevosen energia ja liikkeet pääsivät vihdoin edukseen myös tässä tehtävässä! :)

Tykkäsin valmennuksesta todella paljon ja sain monia hyviä vinkkejä! Voin todellakin suositella Tippaa valmentajana, hän vaati ratsastajalta keskittymistä ja tekemistä, mutta myös kehuu aina kun siihen on aihetta. Dalia sai Tipalta aika paljon kehuja; se oli oikein päin liikkuessaan todella kaunis sekä miellyttämishaluisen ja keskittyneen näköinen. Kunhan vaan uskallan ratsastaa rohkeammin ja vaatia hevoselta vielä himpun verran enemmän kuin mitä se tarjoaa, tulee siitä vielä upeamman näköinen! On se vaan hieno heppa ♥



2 kommenttia:

  1. Waude, ihan superhienon näköistä menoa! On se vaan niin parhautta, kun löytää uuden vaihteen sekä itsestään että hevosestaan, kun uskaltaa vaatia. Vaatia kiltisti, se olisi ainakin meillä ajatus. Dalia on tosi suloinen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku!! :) Ahaa-elämykset ovat ratsastuksen parasta antia ja on ihanaa oppia vaatimaan oikeita asioita oikealla tavalla. Siten, ettei kummallekaan tule "pakotettu" olo :)
      Kiitos, Dalia on <3

      Poista