11.7.2017

Kroppa ja pää töihin CR-kurssilla

27.-28.6. osallistuin Stall Solbackan järjestämälle Krista Mutasen Centered Riding -kurssille, jonka olin varannu pian sen jälkeen, kun olin toukokuussa ollut yhdellä tunnilla. Osallistujia oli tällä kertaa tullut valitettavan vähän, joten me kaikki neljä olimme samassa ryhmässä. Meillä kaikilla oli vähän erilaiset lähtökohdat ja muut osallistujat olivat mukana tallin hevosilla, joilla eivät (käsittääkseni) olleet aikaisemmin menneet. Olin siis ainut, jolla oli allaan tuttu hevonen, ja sen lisäksi olin ainut, joka oli ollut mukana toukokuun tunnilla. Meillä oli siis melkoisen haastava ryhmä, mutta opettaja sai homman hyvin haltuun ja sain paljon irti tunneista tälläkin kertaa! 

Kaikki postauksen kuvat toiselta päivältä eli 28.6. | © Merikke



Ensimmäisen tunnin sisältö oli melkoisen samanlainen kuin toukokuun tunnin. Eli keskityimme pystyasentoon, keskivartalon tukeen sekä alavartalon rentouteen ja hevosen liikkeiden myötäämiseen. Aluksi Krista otti meidät taas yksitellen kentän keskelle seisomaan ja tuli kädestä pitäen näyttämään tarpeelliset korjaukset. Minulle tärkeitä kohtia olivat taas jäntevyyden siirtäminen lantiosta vatsalihaksiin, jotta lantion seutu ja jalat pääsivät rentoutumaan ja siten myötäämään hevosen liikettä paremmin. Sen lisäksi minun oli tärkeää muistaa avata rintakehä (mielikuvana minulle toimi solisluiden työntäminen kauemmas toisistaan) ja varoa "kaatumasta" takakenoon. Korjattu asento tuntui siis siltä, että olisin ollut hieman etukenossa, mutta muuten sen tuntui yllättävän hyvältä. Kunhan sain vatsalihakset pidettyä jäntevinä, tuntui koko istunta paljon aikaisempaa tuetummalta. Oikeaan asentoon pääseminen itsessään ei ollut ongelma, mutta kaiken muistaminen yhtäaikaa tuotti hieman hankaluuksia. Pääkoppa täytyi pitää valppaana, jotta sain oikean asennon säilytettyä! 

Koska asiat olivat hyvin samankaltaisia kuin viimeksi, keskittyi Krista meidän kohdalla tällä kertaa myös aikasempaa enemmän hevosen liikkumiseen. Hän huomasi sen olevan helposti hieman vino (takapuoli sisällä) ja pyysikin minua korjaamaan sitä ravissa suoralla uralla. Paljoa ei ehditty siihen kuitenkaan kiinnittää huomiota suuressa ryhmässä, kun pääasia oli kuitenkin ratsastajan istunnan korjaaminen. Laukassa Krista huomautti siitä, että Dalia painui helposti etupainoiseksi ja pyysi minua kokoamaan sitä hieman enemmän. Olin ihan tarkoituksella antanut Dalian mennä vähän pidemmässä muodossa, jotta saatoin paremmin keskittyä istuntaharjoituksiin. Kokosin sitä istunnalla jonkin verran ja muutos oli jo ihan valtava. Laukka oli vähän hidasta, mutta meni ylämäkeen, eikä mun tarvinnut tukea kädellä yhtään normaalia enempää! Siinä kun lopeteltiin, juteltiin vielä vähän Kristan kanssa ja kerroin meistä vähän enemmän. Hän sanoi, että on todella hyvä, että ratsastan Daliaa paljon myös matalammassa muodossa, mutta voisin kotitreeneissä alkaa antamaan enemmän painoarvoa korkeammalle muodolle, koska siitä on meille enemmän hyötyä HeA-ratoja ajatellen. Hän pyysikin sitten, että yrittäisin seuraavana päivänä ratsastaa hevosta vähän rohkeammin alusta asti. Myönnän itsekin, että olen ollut vähän liian varovainen sen suhteen, millaisessa muodossa vaadin hevosta liikkumaan, mutta tästä lähtien alan kiinnittää siihen enemmän huomiota! 






Seuraavana päivänä eli keskiviikkona pääsimmekin sitten vähän erilaisten tehtävien pariin. Tunnilla keskityttiin paljon siirtymisiin ja temponmuutoksiin. Aloitimme käynnissä tekemällä pysähdyksiä. Pyrimme saamaan hevoset pysähdykseen mahdollisimman pienin avuin istunnan ja uloshengityksen avulla. Dalia teki pysähdykset ihan hyvin, mutta käynnissä olisi ollut paljon parantamisen varaa. Vaikka tehtiinkin käyntiä melko paljon, en oikein saanut Daliaa missään vaiheessa tosi hyväksi. Käyntijuttujen jälkeen jatkettiin ravissa tekemällä vähän siirtymisiä "normaalin" ja vähän kootumman ravin välillä. Dalia teki kootut pätkät todella hyvin, niissä sillä oli useimmiten selkä kivasti ylhäällä ja se kuunteli istuntaa moitteettomasti. Kuitenkin isompi/normaali ravi tuotti meille hankaluuksia. Yritin tosiaan ratsastaa Daliaa vähän lyhyempään muotoon, mutten oikein meinannut saada kroppaani tottelemaan ja istunnan löytäminen tuntui olevan työn ja tuskan takana. Sen myötä myös hevosen hallitseminen tuntui olevan hankalaa ja heppa olikin pätkittäin melko selätön, eikä muutenkaan kovin rehellisessä peräänannossa. (Kuvista katsottuna kyllä huomaa, että ohja on helposti valunut todella pitkäksi ja käsi tulee syliin, mikä ei ainakaan edesauta korkean muodon ja peräänannon säilymistä, heh). 

Ravi kuitenkin parani koko ajan ja saatiin paljon hyviä pätkiä aikaiseksi. Lopputunnista tehtiin vielä töitä ympyröillä kevyessä ravissa ja päästiin keskittymään enemmän siihen vinouteen, minkä Krista oli eilen pannut merkille. Hän oli jo alkutunnistakin maininnut, että istun oikeastaan itsekin hieman vinossa, ja nyt päästiin vihdoin oikein paneutumaan siihen. Istuin siis satulassa vähän oikealla, jolloin tasapainon saavuttamiseksi "nojasin" vasemmalle, siten että vasen kylki oli hieman lyhyempi verrattuna oikeaan (eli lytyssä). Vinous korostui kaarteissa, kun lähdin itse helposti kallistumaan kaarteen suuntaan. Hevonen reagoi sitten siihen tuomalla omaa takapuoltaan siihen suuntaan, johon olen kallellani (eli useimmiten vasemmalle). Korjasimme vinoutta siten, että ajattelin istuvani vähän satulan vasemmalle puolelle ja venyttäväni vasenta kylkeä. Kaarteissa minun piti olla tarkkana, että näytän hevoselle suunnan kiertämällä koko yläkroppaani kaarteen suuntaan, enkä kallistumalla kyljestä sisäänpäin (muistisääntö: napa kaarteen suuntaan). Olenkin jo pitkän aikaa pohtinut olevani itse jollain tavalla vino. Koska hevonen ei lukemattomista vinoutta korjaavista harjoituksista huolimatta ole suoristunut, olen päätellyt vian olevan minussa. Vihdoin ongelma on paikannettu ja sitä pääsee korjaamaan!!





Vaikka minulla oli tunnilla paljon hankaluuksia, olin silti todella tyytyväinen. Sain todella paljon vinkkejä, joiden avulla voin lähteä korjaamaan omaa kroppaani. Tietenkin näitä asioita korjatakseni tarvitsen paljon aikaa ja tahdonvoimaa, sillä vartalo on yllättävän sitkeä pitämään vanhoista totutuista tavoistaan kiinni. Mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa lähde helpottamaan! Olen todella innostunut kaikenlaisista istuntajutuista tällä hetkellä, joten nämä CR-tunnit tulivat ihan älyttömän hyvään saumaan. Elokuussa olisi Solbackassa vielä yksi kurssi, mutta en ole ihan varma pääsenkö siihen osallistumaan. Riippuu ihan siitä, miten heppa on laitumella ja milloin se tulee sieltä takaisin. Mutta jos sinne ei päästä, niin kerätään meidän tallilta kiinnostunutta porukkaa ja pyydetään Krista meidän tallille valmentamaan! (Pyydetään varmaan joka tapauksessa ;)). 

3.7.2017

Kiireinen kesäkuu

Postauksen kuvat 3.6. © Merikke ♥



Kesäkuu oli täynnä työtä ja kiirettä. Rentoutumiselle, saati sometukselle ei löytynyt aikaa, eikä ainakaan jaksamista. Olin blogin lisäksi tauolla muutaman viikon myös instagramin puolelta, mutta sometauko teki kaiken kaikkiaan ihan hyvää. Nyt vihdoin loman alettua olen puhkunut intoa kirjoittaa blogiin, sillä kerrottavaa riittää, eikä kuvamateriaalistakaan ole viime aikoina ollut puutetta.

Täydestä kalenterista kertoo se, että kesäkuun 4. ja 21. päivän välillä minulla oli tasan yksi vapaapäivä, jonka vietin löhöillen sängyssä. Vietin kolme viikkoa lastenleirien parissa, joista kaksi ensimmäistä yövyin tallilla. Hauskaa oli ja seura oli vertaansa vailla, mutta raskaat ja pitkät työpäivät vaativat veronsa. Töiden jälkeen piti vielä itse ratsastaa ja kavereiden kanssa hauskaa pitäessä venyivät illat usein melko pitkiksi. Kaksi viikkoa mentiin tukka putkella ja kolmannen leiriviikon alkaessa oli jo melko väsyneet tunnelmat. Sen viikon yövyin kotona ja oma heppakin meni laitumelle, joten vähän sai jo ottaa iisimmin. Kuitenkin kahdelta aikaisemmalta viikolta kerätyt univelat ja väsymys painoivat päälle ja jaksaminen riitti vain pakollisiin hommiin. Juhannuksena mulla alkoi siis kesäloma, mutta senkin alkamisen jälkeen olen joka toinen yö ollut jonkun kaverin luona ja jokainen päivä on ollut täynnä tekemistä. Kiireinen kesäkuu - sitä se todella oli!




Mutta mitäpä tänne pikkuhiljaa laantuvan kiireen keskelle oikein kuuluukaan? Pääosin on treenattu kotona koulua, mutta myös muutamat kisat, valmennukset ja jopa maastoestetreenit ollaan päästy kokemaan. Kesäkuu alkoi Solbackan estekilpailuilla ja jatkui siitä sitten leireillä. Dalia teki kahdella ensimmäisellä viikolla meidän omien treenien lisäksi jonkin verran leiritunteja ja kolmannen viikon ajaksi se pääsi Nappulan kanssa viettämään ansaittua lomaa laitumelle. Nyt se on ollut jo reilun viikon taas tallilla ja takana onkin melko intensiivinen treeniputki.

Ennen Dalian lomaa keskityttiin paljon eteenpäinpyrkimykseen ja rentoihin käsiin. Olen taas jonkin aikaa ollut hevosen "suussa kiinni" tahattomasti ja siitä ollaan pyritty pääsemään eroon. Leiritunneista johtuen Dalia on ollut vähän normaalia väsyneempi, mutta siitä huolimatta päästiin kokemaan jättionnistumisia! Loman jälkeen on ollut vähän ongelmia palata samaan, hyvään fiilikseen ja pyykkinaruohjat, sylissä makaavat kädet ja hevosen etupainoisuus ovat olleet ongelmana koulutreeneissä. Toisaalta, en ole vielä sen kummemmin päässyt virheitä korjaamaankaan, sillä ollaan keskitytty vähän muihin asioihin. Kristan CR-kurssilla korjattiin mun asentoa ja vinoutta, ja koin isoja ahaa-elämyksiä. Sen lisäksi ollaan hypätty sekä rata- että maastoesteitä ja pidetty muutenkin hauskaa. Perjantaina ja lauantaina Dalialla oli maastopäivät ja eilen vapari, mutta nyt olisi tarkoitus aloittaa vielä viimeinen treenirupeama ennen Dalian pidempää kesälomaa tämän kuun lopussa :) Kisoja tuskin on tiedossa ennen elokuuta, mutta tavoitteena olisi saada aikaan onnistumisen tunteita ja muutamat hikitreenit vielä ennen laidunlomaa (aka. hevosen paisumista pullaksi ;)).



Hartaasti toivon, että tämä ei tällä kertaa jää vain toiveeksi, mutta tarkoituksena olisi päästä kirjoittelemaan viime aikojen kuulumisista vähän yksityiskohtaisemmin. Sormet syyhyää jo näppiksellä, mutta mitään en uskalla luvata, sillä kesälomasuunnitelmia on enemmän kuin niitä ehtii toteuttaa. (Ja mä kun luulin, ettei mulla olisi kesälomalla mitään tekemistä :D).