11.7.2017

Kroppa ja pää töihin CR-kurssilla

27.-28.6. osallistuin Stall Solbackan järjestämälle Krista Mutasen Centered Riding -kurssille, jonka olin varannu pian sen jälkeen, kun olin toukokuussa ollut yhdellä tunnilla. Osallistujia oli tällä kertaa tullut valitettavan vähän, joten me kaikki neljä olimme samassa ryhmässä. Meillä kaikilla oli vähän erilaiset lähtökohdat ja muut osallistujat olivat mukana tallin hevosilla, joilla eivät (käsittääkseni) olleet aikaisemmin menneet. Olin siis ainut, jolla oli allaan tuttu hevonen, ja sen lisäksi olin ainut, joka oli ollut mukana toukokuun tunnilla. Meillä oli siis melkoisen haastava ryhmä, mutta opettaja sai homman hyvin haltuun ja sain paljon irti tunneista tälläkin kertaa! 

Kaikki postauksen kuvat toiselta päivältä eli 28.6. | © Merikke



Ensimmäisen tunnin sisältö oli melkoisen samanlainen kuin toukokuun tunnin. Eli keskityimme pystyasentoon, keskivartalon tukeen sekä alavartalon rentouteen ja hevosen liikkeiden myötäämiseen. Aluksi Krista otti meidät taas yksitellen kentän keskelle seisomaan ja tuli kädestä pitäen näyttämään tarpeelliset korjaukset. Minulle tärkeitä kohtia olivat taas jäntevyyden siirtäminen lantiosta vatsalihaksiin, jotta lantion seutu ja jalat pääsivät rentoutumaan ja siten myötäämään hevosen liikettä paremmin. Sen lisäksi minun oli tärkeää muistaa avata rintakehä (mielikuvana minulle toimi solisluiden työntäminen kauemmas toisistaan) ja varoa "kaatumasta" takakenoon. Korjattu asento tuntui siis siltä, että olisin ollut hieman etukenossa, mutta muuten sen tuntui yllättävän hyvältä. Kunhan sain vatsalihakset pidettyä jäntevinä, tuntui koko istunta paljon aikaisempaa tuetummalta. Oikeaan asentoon pääseminen itsessään ei ollut ongelma, mutta kaiken muistaminen yhtäaikaa tuotti hieman hankaluuksia. Pääkoppa täytyi pitää valppaana, jotta sain oikean asennon säilytettyä! 

Koska asiat olivat hyvin samankaltaisia kuin viimeksi, keskittyi Krista meidän kohdalla tällä kertaa myös aikasempaa enemmän hevosen liikkumiseen. Hän huomasi sen olevan helposti hieman vino (takapuoli sisällä) ja pyysikin minua korjaamaan sitä ravissa suoralla uralla. Paljoa ei ehditty siihen kuitenkaan kiinnittää huomiota suuressa ryhmässä, kun pääasia oli kuitenkin ratsastajan istunnan korjaaminen. Laukassa Krista huomautti siitä, että Dalia painui helposti etupainoiseksi ja pyysi minua kokoamaan sitä hieman enemmän. Olin ihan tarkoituksella antanut Dalian mennä vähän pidemmässä muodossa, jotta saatoin paremmin keskittyä istuntaharjoituksiin. Kokosin sitä istunnalla jonkin verran ja muutos oli jo ihan valtava. Laukka oli vähän hidasta, mutta meni ylämäkeen, eikä mun tarvinnut tukea kädellä yhtään normaalia enempää! Siinä kun lopeteltiin, juteltiin vielä vähän Kristan kanssa ja kerroin meistä vähän enemmän. Hän sanoi, että on todella hyvä, että ratsastan Daliaa paljon myös matalammassa muodossa, mutta voisin kotitreeneissä alkaa antamaan enemmän painoarvoa korkeammalle muodolle, koska siitä on meille enemmän hyötyä HeA-ratoja ajatellen. Hän pyysikin sitten, että yrittäisin seuraavana päivänä ratsastaa hevosta vähän rohkeammin alusta asti. Myönnän itsekin, että olen ollut vähän liian varovainen sen suhteen, millaisessa muodossa vaadin hevosta liikkumaan, mutta tästä lähtien alan kiinnittää siihen enemmän huomiota! 






Seuraavana päivänä eli keskiviikkona pääsimmekin sitten vähän erilaisten tehtävien pariin. Tunnilla keskityttiin paljon siirtymisiin ja temponmuutoksiin. Aloitimme käynnissä tekemällä pysähdyksiä. Pyrimme saamaan hevoset pysähdykseen mahdollisimman pienin avuin istunnan ja uloshengityksen avulla. Dalia teki pysähdykset ihan hyvin, mutta käynnissä olisi ollut paljon parantamisen varaa. Vaikka tehtiinkin käyntiä melko paljon, en oikein saanut Daliaa missään vaiheessa tosi hyväksi. Käyntijuttujen jälkeen jatkettiin ravissa tekemällä vähän siirtymisiä "normaalin" ja vähän kootumman ravin välillä. Dalia teki kootut pätkät todella hyvin, niissä sillä oli useimmiten selkä kivasti ylhäällä ja se kuunteli istuntaa moitteettomasti. Kuitenkin isompi/normaali ravi tuotti meille hankaluuksia. Yritin tosiaan ratsastaa Daliaa vähän lyhyempään muotoon, mutten oikein meinannut saada kroppaani tottelemaan ja istunnan löytäminen tuntui olevan työn ja tuskan takana. Sen myötä myös hevosen hallitseminen tuntui olevan hankalaa ja heppa olikin pätkittäin melko selätön, eikä muutenkaan kovin rehellisessä peräänannossa. (Kuvista katsottuna kyllä huomaa, että ohja on helposti valunut todella pitkäksi ja käsi tulee syliin, mikä ei ainakaan edesauta korkean muodon ja peräänannon säilymistä, heh). 

Ravi kuitenkin parani koko ajan ja saatiin paljon hyviä pätkiä aikaiseksi. Lopputunnista tehtiin vielä töitä ympyröillä kevyessä ravissa ja päästiin keskittymään enemmän siihen vinouteen, minkä Krista oli eilen pannut merkille. Hän oli jo alkutunnistakin maininnut, että istun oikeastaan itsekin hieman vinossa, ja nyt päästiin vihdoin oikein paneutumaan siihen. Istuin siis satulassa vähän oikealla, jolloin tasapainon saavuttamiseksi "nojasin" vasemmalle, siten että vasen kylki oli hieman lyhyempi verrattuna oikeaan (eli lytyssä). Vinous korostui kaarteissa, kun lähdin itse helposti kallistumaan kaarteen suuntaan. Hevonen reagoi sitten siihen tuomalla omaa takapuoltaan siihen suuntaan, johon olen kallellani (eli useimmiten vasemmalle). Korjasimme vinoutta siten, että ajattelin istuvani vähän satulan vasemmalle puolelle ja venyttäväni vasenta kylkeä. Kaarteissa minun piti olla tarkkana, että näytän hevoselle suunnan kiertämällä koko yläkroppaani kaarteen suuntaan, enkä kallistumalla kyljestä sisäänpäin (muistisääntö: napa kaarteen suuntaan). Olenkin jo pitkän aikaa pohtinut olevani itse jollain tavalla vino. Koska hevonen ei lukemattomista vinoutta korjaavista harjoituksista huolimatta ole suoristunut, olen päätellyt vian olevan minussa. Vihdoin ongelma on paikannettu ja sitä pääsee korjaamaan!!





Vaikka minulla oli tunnilla paljon hankaluuksia, olin silti todella tyytyväinen. Sain todella paljon vinkkejä, joiden avulla voin lähteä korjaamaan omaa kroppaani. Tietenkin näitä asioita korjatakseni tarvitsen paljon aikaa ja tahdonvoimaa, sillä vartalo on yllättävän sitkeä pitämään vanhoista totutuista tavoistaan kiinni. Mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa lähde helpottamaan! Olen todella innostunut kaikenlaisista istuntajutuista tällä hetkellä, joten nämä CR-tunnit tulivat ihan älyttömän hyvään saumaan. Elokuussa olisi Solbackassa vielä yksi kurssi, mutta en ole ihan varma pääsenkö siihen osallistumaan. Riippuu ihan siitä, miten heppa on laitumella ja milloin se tulee sieltä takaisin. Mutta jos sinne ei päästä, niin kerätään meidän tallilta kiinnostunutta porukkaa ja pyydetään Krista meidän tallille valmentamaan! (Pyydetään varmaan joka tapauksessa ;)). 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti