16.8.2017

Vakavasti otettava esteratsukko?

Stall Solbackan avoimet rataharkoitukset 24.6. | © Pia Kujanpää


Pitkä estetauko jäi taakse, kun huhtikuussa aloiteltiin varovasti taas hyppäämään. Ensimmäisillä kerroilla mentiin ihan pieniä hyvänmielen hyppyjä ja homma tuntui sujuvan puolin ja toisin ihan hyvin. Itsevarmuuden kohotessa nousivat samaan tahtiin myös esteet ja pian huomasinkin valmentajan korottaneen esteet takaisin 80cm tasolle. Edellisestä kerrasta niin "suurella" radalla oli kulunut aikaa jo reilut puoli vuotta, mutta heppa hoiti homman kotiin ja fiilis oli mielettömän hyvä! 

Muutama päivä sen jälkeen (su 28.5.) kisattiin tallin omissa estekisoissa. Ilmoittauduin hyvänmielenluokkaan; 70cm. Verkassa meni ihan kivasti ja ilmeisesti radallakin. Jännitykseltäni en kuitenkaan muista radasta mitään, mutta ainakin virhepisteetön suoritus oli tullut. Heppa oli liidättänyt meidät kolmannelle sijalle ja sain olla ylpeä siitä saavutuksesta! Tallikaverit ja valmentaja ympäripuhuivat mut kokeilemaan myös 80cm, mutta lopetin leikin kesken 4. esteen jälkeen. Heppa oli ollut ihan loistava, mutta oma pää pisti sen verran kovasti vastaan, että oli pakko armahtaa itsensä. Ettei nyt vaan sattuis mitään ;) 

Sen jälkeen olikin jo pian seuraava koitos: 1.6. Stall Solbackan 1-tason kilpailut. Aikaisemmasta jännityksestä huolimatta ilmoittauduin 70cm, koska pitihän sitä uuden naapuritallin estekalusto ja uusittu pohja päästä kokemaan, eikä meillä esteillä mitään varsinaisia ongelmia ollut. Kisat sujuivat ihan älyttömän hyvin, heppa oli superhieno ja radalla eteni paremmin kuin koskaan ennen. Yksi stoppi otettiin pystylle, mikä oli ihan kuskin oma vika, kun unohdin tsempata siitä yli. Siitä huolimatta fiilis oli niin hyvä, että jälki-ilmoittauduin 80cm. Rata oli jälleen sujuva, joten yhden puomin tarttuminen mukaan ei jäänyt harmittamaan. Hymy säilyi korvissa kotiin asti ja melkein tuntui kuin oltaisiin oltu ihan vakavasti otettava esteratsukko ;)

1.6. © Minttu Koponen / aaveen.net

1.6. © Minttu Koponen / aaveen.net

1.6. © Minttu Koponen / aaveen.net
1.6. © Minttu Koponen / aaveen.net
Solbackan jälkeen jäätiin lyhykäiselle tauolle hyppäämisestä ja seuraavan kerran oltiinkin pomppimassa vasta juhannuksena. Solbackassa oli avoimet rataharjoitukset, joten käytettiin tilaisuus ehdottomasti hyväksi! Mentiin ensin yksittäisinä muutamia esteitä ja sitten pari kertaa rata läpi korkeudella 80-90cm. Ihan lopuksi korotettiin vielä pari yksittäistä ja sitten lopeteltiin. Isolla kentällä ja upealla pohjalla Dalian laukka rullasi todella kivasti ja hyppääminen oli hirvittävän kivaa ja mutkatonta. Esteiden korotus ei tuntunut ollenkaan pahalta idealta ja oli todella mukavaa huomata, etten epäsäännöllisestä ja vähäisestä hyppäämisestä huolimatta ollut ihan täysi tohelo, vaan sain ratsastettua hyviä lähestymisiä ja ehjiä ratoja. 

Nyt kesän jälkeen en ole vielä hypännyt, mutta ensi viikolla varmaan päästään vähän pomppimaan, kun lauantaina 26.8. olisi Solbackassa seuraavat estekilpailut. Tavoitteena olisi mennä tutut ja turvalliset 70cm ja 80cm, mutta en ota siitä mitään stressiä. Jos ei tunnu hyvältä, niin sitten ei mennä. Tässä kevään ja kesän aikana olen todennut, että minulle tämä epäsäännöllinen hyppääminen sopii paljon paremmin kuin viikoittainen tavoitteellinen treeni, sillä osaan ottaa epäonnistumiset paljon aikaisempaa kevyemmin. En jää enää pieniin virheisiin kiinni tai tavoittele täydellisyyttä; pidän vaan yksinkertaisesti hauskaa, virheitä sattuu kaikille! On kuitenkin hyvä pitää vähän taitoa yllä, sillä joskus, jos mieli tekeekin siirtyä takaisin esteiden pariin, on sinne helpompi palata, kun on vähän hajua siitä, mitä siellä selässä kuuluu tehdä! :)

24.6. © Pia Kujanpää

24.6. © Pia Kujanpää

24.6. © Pia Kujanpää

♥ 24.6. © Pia Kujanpää

14.8.2017

Tasapainottelua ilman jalustimia

Ennen kun Dalia kesäkuussa meni viikoksi laitumelle, oli meillä jo jonkin aikaa mennyt todella hyvin. Viikon loman jälkeen samaa fiilistä ei tuntunut millään löytyvän sileälle ja sekös pisti ärsyttämään. Ensimmäisellä treeniviikolla hypättiin rata- ja maastoesteitä, mentiin kuolaimettomilla ja sen lisäksi oltiin CR-kurssilla, josta olenkin jo kirjoitellut. Etenkin toisena kurssipäivänä oli hankaluuksia, kun jouduin vaatimaan hevoselta ja itseltäni enemmän. Sileän treenissä tunnuttiin molemmat olevan ihan jäissä.

Kurssin jälkeen yritin keskittyä istuntaani, tuntumaan ja ohjaspituuteen sekä vinouteen aikaisempaa enemmän. Sain paljon ratsastuskuvia itsestäni ja tiirailin niitä silmä kovana, parannettavia kohtia etsien. Oli iloinen yllätys, että hevonen oli oikeastaan tosi hyvän näköinen, oli se sitten tuntunut miltä tahansa selkään. Oma istunta sen sijaan näytti ihan kivalta, mutta jotenkin jännittyneeltä. Kiinnitin asiaan huomiota myös ratsailla ja huomasin, että minun oli todella hankalaa saada alavartalo rennoksi, jolloin hevonen reagoi siihen kipittämällä. Askellajeja on vaikeaa ratsastaa auki ja lennokkaiksi puristavalla istunnalla. Keskityin alavartalooni yhä enemmän, mutta jostain syystä rentouttaminen oli todella hankalaa ja asian jatkuva ajatteleminen vei huomiota muista asioista ja paketti tuntui hajoavan käsiin.

Postauksen kuvat 9.7., kun meni todella hyvin! | © Merikke



Yhtenä päivänä hermostuin omalle osaamattomuudelleni ja nakkasin kesken tunnin jalustimet menemään. Ja sieltähän se avain lennokkaampaan liikkumiseen löytyikin. Vihdoin sain lantioni käännettyä oikein päin alle, niin että istuin istuinluiden päällä ja sain alavartaloni rennommaksi. Sain vatsalihakset aktivoitua ja oman vartaloni tuettua kunnolla - hevosen liikkeiden myötääminen helpottui kertaheitolla. Seuraavana päivänä kokeilin aloittaa normaalisti jalustinten kanssa, mutta päädyin lähes heti ottamaan ne pois. Tukeuduin niihin automaattisesti liikaa, jolloin jalka ja lantio jännittyivät, hevosen liike lukkiutui ja kaikki tuntui yksinkertaisesti todella vaikealta. 

Ilman jalustimia myös oma vinouteni korostui, sillä ilman jatkuvaa tukea jouduin kannattelemaan itse oman kehoni ja suoristamaan kylkeni. Aluksi se oli todella hankalaa ja etenkin laukassa tuntui siltä kuin olisi kaatunut sisäänpäin. Itsensä suoristaminen tuntui vain pahentavan tilannetta ja tasapaino heitti kuperkeikkaa. Muutaman päivän sinnikkään treenin avulla tehtiin kuitenkin jo laukkavoltteja niin, että minä istuin suorassa ja näytin hevoselle suuntaa vaan kiertämällä ylävartaloani voltin suuntaisesti sen sijaan, että olisin kallistunut sisälle. Dalian ratsastettavuus tuntui paranevan muutaman päivän aikana ihan huimasti ja se kantoi itseään päivä päivältä paremmin. Yhtenä päivänä tehtiin volttitehtävää kaikissa askellajeissa siten, että minä ratsastin pelkästään istunnalla ja pääsin jatkuvasti myötäämään, ja siitä huolimatta hevonen jatkoi työntekoa. Fiilis oli ihan mieletön! 

Sen jälkeen Dalia olikin enää muutaman päivän kotona ja lähti sitten takaisin laitumelle viettämään ansaittua lomaa. Nyt se on ollut takaisin treenissä tasan kaksi viikkoa ja painitaan taas saman ongelman parissa. Satulassa on jalustinten kera hankala olla ja joskus myös ilman niitä on vaikeuksia. Istunta on vähän ruosteessa, mutta mikä eniten tässä estää, on oma pää. Nyt syyskisakauden koitokset odottavat ja ajatukset pyörivät liikaa tulevien kisojen ympärillä ja keskittyminen itse ratsastukseen tuntuu olevan hankalaa. Noh, ehkäpä se tästä pian lähtisi rullaamaan. Heinäkuun onnistumiset antavat voimaa ja toivoa tuleviin treeneihin. Vaikka nyt tuntuukin siltä, että junnataan paikallaan, uskon, että parempaa on tulossa! Kaikkeahan ei voi korjata kerralla! :) 


9.8.2017

Kesäkuulumisia


Kesäloma vetelee viimeisiään ja paluu töihin kummittelee jo nurkan takana. Täällä meillä päin koulut alkavat huomenna, mutta itse saan ainakin alustavasti lomailla vielä tämän viikon loppuun. Kesä on ollut täynnä toimintaa ja varsinaisia löhöilypäiviä on ollut vähän liiankin vähän. Toki on ihanaa, että koko ajan on ollut paljon kivaa tekemistä, mutta ainakin minä tarvitsen joskus myös vähän omaa aikaa. En ole koskaan ollut arkielämän fani, mutta nyt on pakko myöntää, että tällaisen hektisen kesän jäljiltä arkeen palaaminen tuntuu ihan hyvältä. Ainakin se auttaa vähän säännöllistämään rytmiä ja rauhoittumaan! :) 

Kesä on mennyt suurimmaksi osaksi heppaillessa - tietenkin. Ensimmäiset kolme "lomaviikkoa" olin tosiaan töissä lasten leireillä ja sen jälkeen olenkin tukka putkella ollut menossa vaikka ja mihin. Ruotsin risteilyä ja yhden yön Turun visiittiä lukuun ottamatta en ole millään varsinaisilla reissuilla ollut, mutta aika on täällä kotonakin kulunut varsin nopeasti. Heppa ja kaverit pitävät tehokkaasti kiireisenä ;) Viime viikolla tallillamme alkoi syyskausi, kaikki hevoset palasivat laitumelta kotiin ja vietimme kesän viimeisen leiriviikon.



Dalia oli tosiaan ennen juhannusta viikon laitumella ja palasi sieltä noin kuukaudeksi takaisin treeniin ennen uutta lomaa. Tehtiin aika paljon hommia mun istunnan parissa ja oltiin vaihtelun vuoksi myös vähän hyppäämässä! Heppa jouti mennä takaisin lomailemaan heinäkuun lopussa pariksi viikoksi ja itse sain hetken heppavapaata. Tai ihan täysin en karvakorvista pystynyt olemaan erossa, sillä silloin tällöin kävin heppaa laitumellakin moikkaamassa ja turpaterapiaa sain myös kaverini hevosten parissa. Kuitenkin tällainen lyhyt treenitauko tekee ihan hyvää molemmille, vaikka Dalian jälkimmäisen kesäloman ja treenitauon aikana oma motivaatio alkoi tippumaan samaa tahtia mitä hevosen vatsanympärys kasvoi. Tuo hevonen on ilmiömäisen hyvä rehunkäyttäjä ja lihoo jo ruuan näkemisestä. Muutaman epätoivon hetken ajan tuntui jo paremmalta idealta luovuttaa kuin lähteä kolmatta kertaa mukaan tähän hevosen laihdutusprojektiin. Mutta kai se loma vaan saa laiskistumaan, sillä nyt treeneihin palattuamme motivaatio on taas kovassa nousussa! Ihan hyvällä mielellä lähden syyskauteen, sillä heppa on lihavuudesta huolimatta jaksanut hyvin ja tuntunut ihan omalta itseltään! :) 



Nyt Dalia on reilun viikon ollut taas kotona ja ollaan hiljakseen palailtu takaisin treeniin. Syyskauden tavoitteena on lihaskunnon kasvattaminen (etenkin takapään vahvistaminen) ja muutenkin säännöllinen ja jäntevä treeni, joka valmistelisi meitä parantamaan tuloksia HeA-tasolla. Myös Nappula on palannut lähes parin kuukauden lomaltaan ja neitosen kanssa ollaan aloiteltu syyskautta. Tavoitteet eivät ole tähdissä, mutta kuitenkin tarkoituksena olisi työstää heppaa enemmän kuin kevätkaudella. Silloin vasta vähän lämmiteltiin ja nyt lähdetään ihan tositoimiin. Helppoa C:tä olisi tarkoitus päästä starttaamaan ja mahdollisesti kotikisoissa jopa HeB, jos vaan nyt alkanut hyvä draivi saadaan säilytettyä sinne asti! Täytyy ottaa itseään kunnolla niskasta kiinni ja rohkeasti poistua omalta mukavuusalueelta, että todella saadaan muutosta aikaan molempien heppojen kanssa. Tällä hetkellä on kaiken kaikkiaan hyvä fiilis! Kausi on saatu käynnistettyä ja innolla odottelen mihin se meidät saattaa! :)