16.8.2017

Vakavasti otettava esteratsukko?

Stall Solbackan avoimet rataharkoitukset 24.6. | © Pia Kujanpää


Pitkä estetauko jäi taakse, kun huhtikuussa aloiteltiin varovasti taas hyppäämään. Ensimmäisillä kerroilla mentiin ihan pieniä hyvänmielen hyppyjä ja homma tuntui sujuvan puolin ja toisin ihan hyvin. Itsevarmuuden kohotessa nousivat samaan tahtiin myös esteet ja pian huomasinkin valmentajan korottaneen esteet takaisin 80cm tasolle. Edellisestä kerrasta niin "suurella" radalla oli kulunut aikaa jo reilut puoli vuotta, mutta heppa hoiti homman kotiin ja fiilis oli mielettömän hyvä! 

Muutama päivä sen jälkeen (su 28.5.) kisattiin tallin omissa estekisoissa. Ilmoittauduin hyvänmielenluokkaan; 70cm. Verkassa meni ihan kivasti ja ilmeisesti radallakin. Jännitykseltäni en kuitenkaan muista radasta mitään, mutta ainakin virhepisteetön suoritus oli tullut. Heppa oli liidättänyt meidät kolmannelle sijalle ja sain olla ylpeä siitä saavutuksesta! Tallikaverit ja valmentaja ympäripuhuivat mut kokeilemaan myös 80cm, mutta lopetin leikin kesken 4. esteen jälkeen. Heppa oli ollut ihan loistava, mutta oma pää pisti sen verran kovasti vastaan, että oli pakko armahtaa itsensä. Ettei nyt vaan sattuis mitään ;) 

Sen jälkeen olikin jo pian seuraava koitos: 1.6. Stall Solbackan 1-tason kilpailut. Aikaisemmasta jännityksestä huolimatta ilmoittauduin 70cm, koska pitihän sitä uuden naapuritallin estekalusto ja uusittu pohja päästä kokemaan, eikä meillä esteillä mitään varsinaisia ongelmia ollut. Kisat sujuivat ihan älyttömän hyvin, heppa oli superhieno ja radalla eteni paremmin kuin koskaan ennen. Yksi stoppi otettiin pystylle, mikä oli ihan kuskin oma vika, kun unohdin tsempata siitä yli. Siitä huolimatta fiilis oli niin hyvä, että jälki-ilmoittauduin 80cm. Rata oli jälleen sujuva, joten yhden puomin tarttuminen mukaan ei jäänyt harmittamaan. Hymy säilyi korvissa kotiin asti ja melkein tuntui kuin oltaisiin oltu ihan vakavasti otettava esteratsukko ;)

1.6. © Minttu Koponen / aaveen.net

1.6. © Minttu Koponen / aaveen.net

1.6. © Minttu Koponen / aaveen.net
1.6. © Minttu Koponen / aaveen.net
Solbackan jälkeen jäätiin lyhykäiselle tauolle hyppäämisestä ja seuraavan kerran oltiinkin pomppimassa vasta juhannuksena. Solbackassa oli avoimet rataharjoitukset, joten käytettiin tilaisuus ehdottomasti hyväksi! Mentiin ensin yksittäisinä muutamia esteitä ja sitten pari kertaa rata läpi korkeudella 80-90cm. Ihan lopuksi korotettiin vielä pari yksittäistä ja sitten lopeteltiin. Isolla kentällä ja upealla pohjalla Dalian laukka rullasi todella kivasti ja hyppääminen oli hirvittävän kivaa ja mutkatonta. Esteiden korotus ei tuntunut ollenkaan pahalta idealta ja oli todella mukavaa huomata, etten epäsäännöllisestä ja vähäisestä hyppäämisestä huolimatta ollut ihan täysi tohelo, vaan sain ratsastettua hyviä lähestymisiä ja ehjiä ratoja. 

Nyt kesän jälkeen en ole vielä hypännyt, mutta ensi viikolla varmaan päästään vähän pomppimaan, kun lauantaina 26.8. olisi Solbackassa seuraavat estekilpailut. Tavoitteena olisi mennä tutut ja turvalliset 70cm ja 80cm, mutta en ota siitä mitään stressiä. Jos ei tunnu hyvältä, niin sitten ei mennä. Tässä kevään ja kesän aikana olen todennut, että minulle tämä epäsäännöllinen hyppääminen sopii paljon paremmin kuin viikoittainen tavoitteellinen treeni, sillä osaan ottaa epäonnistumiset paljon aikaisempaa kevyemmin. En jää enää pieniin virheisiin kiinni tai tavoittele täydellisyyttä; pidän vaan yksinkertaisesti hauskaa, virheitä sattuu kaikille! On kuitenkin hyvä pitää vähän taitoa yllä, sillä joskus, jos mieli tekeekin siirtyä takaisin esteiden pariin, on sinne helpompi palata, kun on vähän hajua siitä, mitä siellä selässä kuuluu tehdä! :)

24.6. © Pia Kujanpää

24.6. © Pia Kujanpää

24.6. © Pia Kujanpää

♥ 24.6. © Pia Kujanpää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti