20.9.2017

"Ihan ok" on ihan tarpeeksi hyvä

Puolitoista kuukautta sitten palattiin kesälaitumilta töihin ja meidän osaltamme kausi lähti liikkeelle aika vaisusti. Ei mennyt hyvin, mutta ei mennyt huonostikaan. Päivät ja viikot rullasivat treenien osalta eteenpäin tasapaksuna ja aina kentältä tullessa sai "miten meni?" -kysymykseen vastata: "ihan ok". Tähän lajiin kuuluvat vaihtelevat onnistumisen ja pettymyksen tunteet tuntuivat meiltä puuttuvan kokonaan. Sitten vihdoin tajusin miksi: päässäni pyöri visio siitä, miltä hevosen pitäisi tuntua ja mitä minun pitäisi tehdä, jotta onnistuisimme täydellisesti. Kun todellisuus ei vastannutkaan visiota, koin sen epäonnistumisena. Pian ajauduttiin siihen pisteeseen, että edes "ihan ok" ei riittänyt.

Täydellisyyttä tuskin pystyy koskaan saavuttamaan. Minun piti oppia päästämään irti siitä ajatuksesta, että vain täydellinen tai "tosi hyvä" olisi tarpeeksi hyvä. Kyllästyin siihen, että treenit eivät tuntuneet enää miltään, joten eräänä päivänä kysyin itseltäni, josko "ihan ok" olisikin tarpeeksi. Jos teemme tunnilla asiaa x ja se onnistuu "ihan hyvin", miksi en saisi tyytyä siihen? "Ihan hyvä" tai "ihan ok" ei ole huono asia. Ymmärsin, että minulla ratsastajana on erilaisia päiviä. Hevosellani on erilaisia päiviä. Se, että se ei tänään ole yhtä loistava kuin eilen, ei tee siitä huonoa. Se, että itse en suoriudu jotain asiasta yhtä hyvin kuin eilen, ei tee minusta huonoa ratsastajaa. Emme me ratsukkona ole sen huonompia kuin aikaisemmin, vaikka tällä kertaa ei menisikään niin hyvin kuin joskus aikaisemmin on mennyt. Ymmärsin, että täydellisyyden tavoittelu johtaa epäonnistumisen tunteeseen. Niimpä aloin tyytyä jo pieniin hyviin pätkiin, aloin kehua hevosta siitä, että se yritti ja suoritti sen mitä pyysin.

Pieniä virheitä siellä täällä, mutta kokonaisuus on tärkein! | © Anna


Opin katsomaan meitä kokonaisuutena ja hyväksyin sen tosiasian, että tällä kertaa ongelma oli vain pääni sisällä. Pakottauduin irrottamaan hetkeksi huomioni vain niistä virheistä, jotka meitä tällä hetkellä haittaavat ja keskittymään välillä niihin asioihin, jotka toimivat. Tarkastelin kehitystämme pidemmällä aikavälillä. Ajan saatossa heikkouksista on tullut vahvuuksia, mutta aina jonkin asian täytyy olla heikompi kuin jokin muu. Heikkoudet eivät koskaan katoa, ne vain muuttavat muotoaan ja muuttuvat. Ne täytyy hyväksyä ja niiden kanssa täytyy olla valmis tekemään pitkäjänteisesti töitä. Yhdellä kerralla kun ei voi ratkaista kaikkia ongelmia. Sanotaan, että "tyytyväisyys tappaa kehityksen", mutta minä olen sitä mieltä, että jatkuva tyytymättömyys tappaa motivaation.

Harvemmin näiden oman tahdon omistavien eläinten kanssa kehitys on täysin suoraviivaista. Väkisinkin joskus tulee niitä jaksoja, kun asiat ovat vaikeita. Meidän valmentajamme on nyt kesän aikana vaihtanut oman valmentajaansa, joten myös meille on kantautunut uusia tuulia. Aluksi uudet asiat tuntuivat hankalilta ja sitä sortui helposti vanhoihin tapoihinsa. Nyt on jo vähän helpottanut, eivätkä uudet asiat tunnu enää niin vaikeilta. Joskus onnistutaan, joskus epäonnistutaan ja joskus jotain siltä väliltä - ja se on ihan ok. Sen jälkeen, kun annoin itselleni luvan olla tyytyväinen siihen, että meillä on asiat "ihan ok", on motivaatio lähtenyt nousukiitoon ja treenit ruvenneet sujumaan paremmin. Keskittyminen ja kärsivällisyys tehtäviä tehdessä ovat parantuneet, sillä en itse aseta itselleni painetta suoriutua täydellisesti. Toki pyrin olemaan mahdollisimman hyvä, mutta myös "ihan ok" on ihan tarpeeksi hyvä!

Maailman paras - tarpeeksi hyvä ;) ♥ | © Anna

4 kommenttia:

  1. Olipa hyvä teksti ja mahtavaa pohdintaa! Voin täysin allekirjoittaa tän! Toisinaan tuntuu tosiaan siltä et on vaan jumittunut kehityksessä paikoilleen vaikka todellisuudessa onkin vain sulkenut siltä silmänsä ja keskittynyt heikkouksiin. Mutta todellakin olette kehittyneet ja ihailen tätä sun asennetta. Kovasti tsemppiä treeneihin, kyllä niitä huikeita onnistumisiakin vielä tulee ja ne sitten ainakin aiheuttavat kunnon motivaatiobuustin! Välillä kuitenkin on kehityttävä pienin askelin ja toisinaan jopa vähän taaksepäin mutta niistä onnistumisista ja harppauksista saa energiaa ja intoa treenata taas lisää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos aivan ihanasta kommentista, tsempeistä ja kehuista Essi! Kommenttisi sai hymyn huulille! :)
      Kehitys tosiaan on niin monimuotoista ja joskus myös sen verran hidasta, että sitä ei tahdo itse huomata ennen kuin katsoo taaksepäin ja miettii mistä sitä ollaankaan lähdetty. Kyllähän sitä on aikamoinen taival käyty tähänkin päivään mennessä. Eikä todellakaan olla vielä valmiita - se tässä lajissa ehkä onkin kaikkein kiehtovinta!
      Nyt, kun oma näkökulma on korjattu, ollaan matkalla jo paljon parempaan suuntaan. Treenit sujuu ja onnistumisia on jo päästy kokemaan. Omien virheiden myöntäminen on tärkeä vaihe oppimisen kannalta! :)

      Poista
  2. Hieno teksti! Mulla on käynyt tää ihan sama koirajutuissa! Siinä samalla huononsin myös koiran motivaatiota ja itsetuntoa. Tää auttaa varmasti monia samassa tilanteessa olevia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta kommentista Tia! <3
      Jep, omalla toiminnalla on paljon vaikutusta myös sen toisen osapuolen (oli se sitten hevonen, koira, ihminen tai mikä tahansa elävä ja tunteva olento) fiilikseen ja motivaatioon. Onneksi kuitenkin yritämme kokoajan tulla paremmiksi ja jokainen tekee joskus virheitä! Tärkeintä on hyväksyä itsensä ja kehityksensä sellaisena kuin mitä se juuri silloin on. Vain silloin voi päästä eteenpäin! :)

      Tsemppiä myös teidän treeneihin<3

      Poista