21.11.2017

Onnistumisentunteita ja kehuja koulutuomarilta

Lauantaina 11.11. olimme ImRan järjestämissä koulurataharjoituksissa naapuritallillamme Provincialla. Menimme sekä helpon B:n (Aikuisratsastusmerkin kouluohjelma) että helpon A:n (A-merkin kouluohjelma). Kuten viime postauksessa jo kerroinkin, oli meillä treenit menneet melko vaihtelevasti, välillä hyvin ja välillä huonosti. Juuri ennen näitä kisaharjoituksia meillä oli ollut alla huono putki ja viimeksi kilpailuja edeltävänä torstaina oli valmennuksessa ollut niin turhautunut fiilis omaan osaamattomuuteen, että meinasin perua molemmat lähdöt. Onneksi valmentaja takoi mun päähän järkeä ja tsemppasi lähtemään. Olisin jäänyt paitsi kokemuksesta, joka loppujen lopuksi osoittautui todella tärkeäksi!



En lähtenyt harjoituksiin kovin itsevarmoin mielin, vaan lähinnä hakemaan ratarutiinia ja kommenttia tuomarilta. Helpon B:n verryttelyssä olin iloisesti yllättynyt siitä kuinka hyvältä hevonen tuntui. Sain oman kroppani haltuun ja hevonen kulki tosi kivasti avuilla. Olin vähän jopa hämmentynyt, mutta kuitenkin helpottunut siitä kuinka helpolta ratsastaminen pitkästä aikaa tuntui. Radalle ei valitettavasti kuitenkaan saatu ihan yhtä hyvää fiilistä, sillä meille kävi niin kuin meille yleensä aina käy päivän ensimmäisellä kouluradalla: minä jäädyin ja unohdin ratsastaa. Eli yritän ratsastaa kauniisti ja vähäeleisesti, mikä johtaa loppujen lopuksi siihen, että en uskalla vaikuttaa tarpeeksi hevosen liikkumiseen ja se saa liikaa vapauksia. Rata ei kuitenkaan missään nimessä ollut huonoimmasta päästä, vaan ollaan tehty paljon epätasaisempiakin suorituksia. Fiilis oli radan jälkeen kaiken kaikkiaan tosi hyvä.

Näihin kisaharjoituksiin kuului suullinen palaute tuomarilta radan jälkeen. Heti ensimmäinen asia, mitä hän minulle sanoi, oli: "Ompas sinulla ihana hevonen!". Sen jälkeen keskityttiin itse rataan. Tuomari antoi todella hyviä korjausehdotuksia ja oli selvästi kartalla siitä, mikä meille oli ratsukkona hankalaa ja mikä helppoa. Kaikki asiat, joissa hänen mielestään oli parantamisen varaa, olivat juuri niitä meidän kompastuskiviä ja olin kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan. Hän sanoi, että hevonen on pätkittäin hieman epätasainen edestä ja peräänanto ei säily tasaisena radan läpi. Minun täytyisi uskaltaa vaikuttaa hevoseen vähän enemmän ja ratsastaa itse hieman rohkeammin, sillä hevosesta löytyy paljon potentiaalia, kunhan vain uskallan vaatia vähän enemmän. Tuomarin sanat lämmittivät tosi paljon ja odotin jo kovasti, että saisin suorittaa heA:n ja korjata omia virheitäni!




Seuraavan verkan tein sillä idealla, että vaadin kaikki asiat loppuun asti ja näytän sitten radalla kaiken sen, mitä me osataan. Dalia tuntui aika kivalta ja tällä kertaa sain onnistumisen tunteen vietyä myös radalle ja pidettyä sen yllä radan läpi. Ratsastin joka ainoan askeleen ja näytin meidän osaamisen. Tunne oli radan jälkeen ihan mahtava! Tuomarikin tykkäsi ja sanoikin, että nyt tein juuri niin kuin hän oli minulta äskettäin pyytänyt. Häneltä sain taas paljon hyviä kommentteja radan jälkeen: Dalia on hevonen, jolla ei luonnostaan ole kovin laaja liikemekaniikka, joten keskiaskellajit ovat ja tulevat olemaan meille "ongelmakohta", mutta hän neuvoi jatkossa esittämään ne siten, että painotan paljon aloitukseen ja lopetukseen ja tuon selvästi esille eron keskiaskellajin ja "normaalin" askellajin välillä. Väistöistä hän mainitsi myös sen verran, että Dalia väistää todella kivasti, mutta minun täytyy vahtia sitä, ettei takapää pyri edelle. Parannettavien ja korjattavien asioiden ohella sain jälleen kuulla paljon kehuja hevosesta, itsestäni sekä meistä ratsukkona. Oli ilo kuulla, kuinka kovasti hän kehui Dalian käyntiä, tahdikkuutta joka askellajissa ja sitä, miten potentiaalinen se on. Ihan mielettömän hienolta tuntui se, kun hän sanoi Dalian näyttävän siltä, että se tekee mielellään töitä minun kanssani ja että oli ilo nähdä niin rento hevonen radalla <3

Kisaharjoitusten jälkeen olo oli helpottunut ja todella onnellinen. Vaikean putken jälkeen tuntui ihanalta mennä esittämään hevonen, joka oli yhteistyöhaluinen, rento ja teki kaiken juuri niin kuin pyysin. Oli ihanaa huomata, että HeA:n radalla tehtävät tehtävät tuntuivat helpoilta! Kotimatkalla en voinut kuin miettiä kuinka hyvin meillä asiat onkaan tällä hetkellä.. Tällaiset onnistumiset lisää sitä jaksamista niihin vaikeisiin hetkiin. Maailman hienoin hevonen, nyt onnistuttiin juuri oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. <3

En tosiaan ollut vilkaissut papereitani tai prosenttejani ennen kuin saavuttiin kotitallille. Ajattelin ensin, etten tiedä uskallanko edes katsoa, mutta tallikaverit vakuutteli, että ne on ihan tosi hyvät. En ollut uskoa korviani, kun mulle kerrottiin: HeB:stä 65,200% ja HeA:sta 63,333%!! Oli pakko ihan itsekin vielä tarkistaa papereista, mutta totta se oli. Molemmista papereista löytyi reippaasti seiskoja ja alapisteetkin oli varmaan paremmat kuin koskaan. Tuomari oli molempiin papereihin vielä kirjannut omat kommenttinsa. Ensimmäisestä löytyi "kaunista ratsastusta" ja jälkimmäisestä "miellyttävä rata ja kuuliainen hevonen". En voi muuta sanoa, kuin että ainakin omat odotukset ylitettiin kyllä moninkertaisesti! Niin hyvä fiilis, ettei sitä oikein osaa edes kuvailla. Näihin hetkiin ja onnentunteisiin on hyvä palata aina silloin, kun epätoivo iskee. Niin kovin tärkeitä ja arvokkaita hetkiä.. Onneksi näitä saa kokea juuri Dalian kanssa <3

Kuvista ja videosta iso kiitos Merikelle ♥

16.11.2017

Lajin helppous viehättää

Kuukausi sitten meillä oli ihan tosi hyvä vaihe meneillään. Ratsastus sujui kuin tanssi, minulla oli itselläni (ainakin lähes) koko kroppa hallinnassa ja Dalia kuunteli jatkuvasti pienempiä ja pienempiä apuja. Tehtiin paljon siirtymisiä ja niiden avulla sain hevosen ratsastettua rehellisesti läpi ja älyttömän kevyeksi. Oli päiviä, jolloin en edes ollut tunnistaa hevostani, niin mielettömän hieno ja kevyt siitä oli tullut! Tuntui kuin pelkän ajatuksen voima olisi riittänyt siirtämään hevosen laukasta käyntiin; pehmeästi ja höyhenenkevyesti. Sain jatkuvasti fiilistellä sitä, että meni hyvin!

Mutta.. Koskaanhan ei voi mennä liian hyvin ja jouduin palaamaan takaisin maanpinnalle muutama viikko sitten. Yhtäkkiä hevonen ei toiminutkaan niin pienillä avuilla ja asiat tuntuivat taas vaikeilta. Rupesin itse sähläämään ja "korjaamaan" hevosta jatkuvasti, mikä johti rauhattomuuteen ja epätasaisuuteen. Etenkin heikko kohtani, eli käsivarsien ja käsien levottomuus, tuli jälleen esiin. Ruvettiin taas keskittymään niihin ja siinä sivussa itseltä unohtui muu ratsastus. Istunnan tuki katosi ja hevonen liikkui pienesti. Vähän väliä tuntui siltä, että piti opetella uudelleen ratsastamaan. Alkuun se vähän huvitti, mutta pian alkoi lähinnä turhauttamaan oma osaamattomuus. 



Valmennuksissa tekeminen onkin nyt tuntunut extra-vaikealta, sillä siellä todellakin täytyy haastaa itsensä tekemään vaikeita asioita. Sen lisäksi, että oman kehonhallinnan kanssa on vaikeaa, tehdään jo astetta hankalampia tehtäviä (talvikausi kun on sitä aikaa, jolloin pitäisi nostaa sitä omaa osaamista seuraavaa kautta varten). Huomaan eläväni nyt uudestaan sitä samaa vaihetta, kun muutama kuukausi sitten, kun oma kehonhallinta hevosen selässä oli ihan rempallaan. Sitä seurasi sitten hehkuttamani hyvä jakso! (Uutta vastaavaa odotellessa, heh)! Silloin, kuten nytkin, oli aluksi todella vaikeaa päästää irti hevosesta ja jättää se omille jaloilleen. Tuntui siltä, että minulla ei ollut kontrollia hevoseen, eikä se ollut avuilla. Tällä hetkellä koen samoja tunteita: hevonen tuntuu olevan hidas ja löysä, vaikka todellisuudessa minun pitäisi vaan uskaltaa lopettaa sen kannatteleminen ja "auttaminen", ja päästää enemmän, jotta voin sitten myös ottaa ja pyytää. Hevonen tuntuu "ihan ok:lta" tai jopa "huonolta", mutta näyttää kuitenkin hyvältä niissä pätkissä, kun mulla on oma kroppa hallussa. Täytyy vaan oppia jälleen luottamaan siihen, että kyllä se heppa osaa, kunhan vaan annan sille vapauden tehdä.

Tällä hetkellä painin lähinnä oman keskittymisen kanssa. Täytyisi pystyä kiinnittämään huomiota moneen asiaan yhtä aikaa: oma kroppa ja sen osa-alueet täytyisi hallita ja lisäksi tulisi vielä korjata hevosta. Liian usein ajaudun tilanteeseen, jossa jään vain korjaamaan hevosta, mutta oma kroppa tekee ihan mitä sattuu. Ja lähes kaikissa näissä tilanteissa ratkaisu hevosen ongelmiin löytyisi välittömästi, kun korjaisi sen oman istuntansa ensin kuntoon.



Ollaan myös puhuttu valmentajan kanssa paljon siitä, että pään silittelyllä ei pääse pitkälle. Siitä olen täysin samaa mieltä. Jos ei koskaan poistu mukavuusalueelta ja haasta itseään, on uusien asioiden oppiminen lähes mahdotonta - tai ainakin siinä kestää paljon pidempään. Joudun jatkuvasti haastamaan itseäni, kroppaani ja mieltäni. Se ei ole helppoa, eikä välttämättä todellakaan tunnu hyvältä. Monen asian korjaaminen samanaikaisesti on hankalaa ja saattaa tuntua kamalta, mutta minua lohduttaa se, että tiedän meidän olevan matkalla oikeaan suuntaan. Asiat eivät onnistu tänään, eivätkä välttämättä edes huomenna, mutta tiedän, että jonain päivänä tämän päivän ongelmat ovat taakse jäänyttä elämää. Niin monesti ennenkin olemme olleet siinä tilanteessa, että ensin kaikki on supervaikeaa ja sitten yhtäkkiä palaset loksahtavat paikalleen ja kaikki sujuu taas! :)

Vaikeuksista huolimatta motivaatio on ihan huipussaan. Vaikka sitä on tullut valmennuksen jälkeen itkettyäkin omaa turhautumistaan, on silti ollut helppoa nousta takaisin jaloilleen. Olen halukas oppimaan ja hyvien hetkien muisteleminen saa minut yrittämään vaan kahta kovempaa. Ollaan vahvistamassa meidän nykyistä tasoa ja tehtävät vaikeutuvat. Se on väistämättä edessä, jos haluaa päästä eteenpäin. Pitää vaan uskaltaa heittäytyä uusiin asioihin ja jaksaa painaa duunia hiki hatussa. Siihen olen enemmän kuin valmis!

14.10. mentiin vähän pidemmällä kaulalla ja tehtiin siirtymisiä! Hieno Dalia <3 | © Merikke


"Voittajat eivät koskaan luovuta,
eivätkä luovuttajat koskaan voita"

14.11.2017

Syksyisiä poseerauskuvia

Kuukausi sitten meitä kävi kuvaamassa taitava Oona Pitkonen. Vielä oli hieman ruskan värejä jäljellä ja ihana syysaurinkokin pilkisti meille kuvauspäivänä. Muutama päivä sitten sain nämä sähköpostiini ja rakastuin täysin. Nämä ovat kyllä kauniita kuvia, joista välittyy se molemminpuolinen luottamus.. <3 

Kaikki postauksen kuvat © Oona Pitkonen