21.11.2017

Onnistumisentunteita ja kehuja koulutuomarilta

Lauantaina 11.11. olimme ImRan järjestämissä koulurataharjoituksissa naapuritallillamme Provincialla. Menimme sekä helpon B:n (Aikuisratsastusmerkin kouluohjelma) että helpon A:n (A-merkin kouluohjelma). Kuten viime postauksessa jo kerroinkin, oli meillä treenit menneet melko vaihtelevasti, välillä hyvin ja välillä huonosti. Juuri ennen näitä kisaharjoituksia meillä oli ollut alla huono putki ja viimeksi kilpailuja edeltävänä torstaina oli valmennuksessa ollut niin turhautunut fiilis omaan osaamattomuuteen, että meinasin perua molemmat lähdöt. Onneksi valmentaja takoi mun päähän järkeä ja tsemppasi lähtemään. Olisin jäänyt paitsi kokemuksesta, joka loppujen lopuksi osoittautui todella tärkeäksi!



En lähtenyt harjoituksiin kovin itsevarmoin mielin, vaan lähinnä hakemaan ratarutiinia ja kommenttia tuomarilta. Helpon B:n verryttelyssä olin iloisesti yllättynyt siitä kuinka hyvältä hevonen tuntui. Sain oman kroppani haltuun ja hevonen kulki tosi kivasti avuilla. Olin vähän jopa hämmentynyt, mutta kuitenkin helpottunut siitä kuinka helpolta ratsastaminen pitkästä aikaa tuntui. Radalle ei valitettavasti kuitenkaan saatu ihan yhtä hyvää fiilistä, sillä meille kävi niin kuin meille yleensä aina käy päivän ensimmäisellä kouluradalla: minä jäädyin ja unohdin ratsastaa. Eli yritän ratsastaa kauniisti ja vähäeleisesti, mikä johtaa loppujen lopuksi siihen, että en uskalla vaikuttaa tarpeeksi hevosen liikkumiseen ja se saa liikaa vapauksia. Rata ei kuitenkaan missään nimessä ollut huonoimmasta päästä, vaan ollaan tehty paljon epätasaisempiakin suorituksia. Fiilis oli radan jälkeen kaiken kaikkiaan tosi hyvä.

Näihin kisaharjoituksiin kuului suullinen palaute tuomarilta radan jälkeen. Heti ensimmäinen asia, mitä hän minulle sanoi, oli: "Ompas sinulla ihana hevonen!". Sen jälkeen keskityttiin itse rataan. Tuomari antoi todella hyviä korjausehdotuksia ja oli selvästi kartalla siitä, mikä meille oli ratsukkona hankalaa ja mikä helppoa. Kaikki asiat, joissa hänen mielestään oli parantamisen varaa, olivat juuri niitä meidän kompastuskiviä ja olin kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan. Hän sanoi, että hevonen on pätkittäin hieman epätasainen edestä ja peräänanto ei säily tasaisena radan läpi. Minun täytyisi uskaltaa vaikuttaa hevoseen vähän enemmän ja ratsastaa itse hieman rohkeammin, sillä hevosesta löytyy paljon potentiaalia, kunhan vain uskallan vaatia vähän enemmän. Tuomarin sanat lämmittivät tosi paljon ja odotin jo kovasti, että saisin suorittaa heA:n ja korjata omia virheitäni!




Seuraavan verkan tein sillä idealla, että vaadin kaikki asiat loppuun asti ja näytän sitten radalla kaiken sen, mitä me osataan. Dalia tuntui aika kivalta ja tällä kertaa sain onnistumisen tunteen vietyä myös radalle ja pidettyä sen yllä radan läpi. Ratsastin joka ainoan askeleen ja näytin meidän osaamisen. Tunne oli radan jälkeen ihan mahtava! Tuomarikin tykkäsi ja sanoikin, että nyt tein juuri niin kuin hän oli minulta äskettäin pyytänyt. Häneltä sain taas paljon hyviä kommentteja radan jälkeen: Dalia on hevonen, jolla ei luonnostaan ole kovin laaja liikemekaniikka, joten keskiaskellajit ovat ja tulevat olemaan meille "ongelmakohta", mutta hän neuvoi jatkossa esittämään ne siten, että painotan paljon aloitukseen ja lopetukseen ja tuon selvästi esille eron keskiaskellajin ja "normaalin" askellajin välillä. Väistöistä hän mainitsi myös sen verran, että Dalia väistää todella kivasti, mutta minun täytyy vahtia sitä, ettei takapää pyri edelle. Parannettavien ja korjattavien asioiden ohella sain jälleen kuulla paljon kehuja hevosesta, itsestäni sekä meistä ratsukkona. Oli ilo kuulla, kuinka kovasti hän kehui Dalian käyntiä, tahdikkuutta joka askellajissa ja sitä, miten potentiaalinen se on. Ihan mielettömän hienolta tuntui se, kun hän sanoi Dalian näyttävän siltä, että se tekee mielellään töitä minun kanssani ja että oli ilo nähdä niin rento hevonen radalla <3

Kisaharjoitusten jälkeen olo oli helpottunut ja todella onnellinen. Vaikean putken jälkeen tuntui ihanalta mennä esittämään hevonen, joka oli yhteistyöhaluinen, rento ja teki kaiken juuri niin kuin pyysin. Oli ihanaa huomata, että HeA:n radalla tehtävät tehtävät tuntuivat helpoilta! Kotimatkalla en voinut kuin miettiä kuinka hyvin meillä asiat onkaan tällä hetkellä.. Tällaiset onnistumiset lisää sitä jaksamista niihin vaikeisiin hetkiin. Maailman hienoin hevonen, nyt onnistuttiin juuri oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. <3

En tosiaan ollut vilkaissut papereitani tai prosenttejani ennen kuin saavuttiin kotitallille. Ajattelin ensin, etten tiedä uskallanko edes katsoa, mutta tallikaverit vakuutteli, että ne on ihan tosi hyvät. En ollut uskoa korviani, kun mulle kerrottiin: HeB:stä 65,200% ja HeA:sta 63,333%!! Oli pakko ihan itsekin vielä tarkistaa papereista, mutta totta se oli. Molemmista papereista löytyi reippaasti seiskoja ja alapisteetkin oli varmaan paremmat kuin koskaan. Tuomari oli molempiin papereihin vielä kirjannut omat kommenttinsa. Ensimmäisestä löytyi "kaunista ratsastusta" ja jälkimmäisestä "miellyttävä rata ja kuuliainen hevonen". En voi muuta sanoa, kuin että ainakin omat odotukset ylitettiin kyllä moninkertaisesti! Niin hyvä fiilis, ettei sitä oikein osaa edes kuvailla. Näihin hetkiin ja onnentunteisiin on hyvä palata aina silloin, kun epätoivo iskee. Niin kovin tärkeitä ja arvokkaita hetkiä.. Onneksi näitä saa kokea juuri Dalian kanssa <3

Kuvista ja videosta iso kiitos Merikelle ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti