12.12.2017

Motivaatio koetuksella

Viime kuussa kirjoittelin siitä, kuinka kehitys aaltoilee ja fiilis sen mukana, mutta joka tapauksessa motivaatio oli koholla. Hyvin sujuneet kisarataharjoitukset kasvattivat motivaatiota entisestään ja antoivat vähän lisää puhtia treeneihin. Kuitenkin pian sen jälkeen Suomen syksy/talvi/(mikälie tämä vuodenaika on olevinaan) teki meille tepposet ja pohjien kunto vaihteli päivittäin. Maneesittomalla tallilla ollaan täysin säiden armoilla ja jouduttiin monia päiviä vain kävelemään tai tekemään muuten todella kevyitä treenejä. Hevosilta meni kuppi nurin, kun eivät pystyneet kunnolla liikkumaan ja kerääntynyt ylimääräinen energia purkaantui muun muassa kyttäilynä ja muuna epätoivottuna käytöksenä ja häsläämisenä. Eikä niitä tietenkään voinut siitä syyttää, eivätpä nekään raukat mahda näille säille mitään.



Alati muuttuvien pohjien, räntä-/vesisateen ja pimeiden iltojen keskeltä oli vaikeaa löytää motivaatiota treenaamiseen. Tähän kun vielä lisätään hevosen pöllöily ja se, että muutenkin on itsellä ongelmia keskittyä oman kropan hallintaan, niin soppa on valmis. Joinakin päivinä meinasi jo usko loppua koko touhuun, kun tuntui ettei mistään tule mitään. Kuten instagramin puolelle kirjoittelinkin, oli hetken aikaa sellainen fiilis, että junnataan vaan paikoillaan ja painitaan jatkuvasti samojen ongelmien parissa. Aina sai valmentajalta kuulla samoista asioista ja vaikka yritti parhaansa, niin silti tuntui siltä, ettei mitään muutosta saatu aikaan.

Joulukuun ekana päivänä sateli (vaihteeksi) lunta ja nappasin silloin kengät pois Dalialta. Kengät jalassa se olisi kerännyt hirveät tilsat, ja vapaalle sitä ei oikein voinut jättää, kun ylimääräistä virtaa oli valmiiksi jo ihan liikaa. Ilman kenkiä päästiin tosissaan sitten treenaamaan ja voi jessus: kyllä Dalia vaan nautti, kun pääsi kunnolla hommiin. Alkutunnista meinasi hevosella keskittyminen herpaantua, mutta kunhan vaan päästiin treenaamisen makuun, niin vitsit, että Dalia oli hyvä! Seuraavana parina päivänä päästiin vielä kunnolla ahkeroimaan. Toinen päivä sisälsi siirtymisiä ja ankaraa keskittymistä mun oman kropan hallintaan ja toinen puolestaan huolellisen, mutta rennon eteen-alas -treenin. Ensimmäistä kertaa vähään aikaan tuntui siltä, että ehkä tästä syksystä ja talvesta vielä selvitään! 



Sitten alkoikin joulukuun toinen viikko, josta viisi ensimmäistä päivää vietettiin taas käyntipainoitteisissa merkeissä. Näistä neljä päivää maastossa. Onneksi päästiin edes yhtenä päivänä ottamaan yksi varovainen laukkapätkä pellolla, muuten kyllä käveltiin pohjien vuoksi. Valmennuksessakin oltiin torstaina, mutta tehtiin käynnissä kaikki tehtävät, kun pohja oli tosi kova. Jäätä ei ollut, mutta kengättömyys luo omat haasteensa.. pehmeillä pohjilla Dalia harvoin arkoo, mutta hieman epätasaisella kovalla kyllä huomaa sen, että popot puuttuu. Viikonlopuksi pohjat kuitenkin onneksi sulivat, joten pystyttiin jälleen pari päivää treenaamaan. Menin ilman satulaa ja keskityttiin voltteihin sekä siirtymisiin askellajien sisällä, mun omaa istuntaa ja etenkään käsiä unohtamatta. Dalia tuntui taas superkivalta ja teki kaikki asiat juuri niin kuin pyysin! On sen kanssa vaan kiva treenailla! <3

Eilen Dalia sai rokotuksen ja tänään vapaapäivän. Huomenna varmaankin käyn kävelemässä sen kanssa ja josko sitten torstaina päästäisiin jo varovasti jatkamaan treenejä jonkun kevyen jumpan merkeissä. Täytyy nyt toivoa, että säät pysyisivät edes jollain tasolla suopeina. Mulla on tällä hetkellä treenimotivaatio tallella, onhan Dalia viime aikoina ollut itsenäisissä treeneissä niin superkiva! Valmennuksissa meillä on edelleen ollut paljon hankaluuksia, mutta jospa nekin nyt pian alkaisivat ratkeamaan. Dalia on vaikuttanut melko lupaavalta nyt viime päivinä, joten uskon, että me pikkuhiljaa noustaan täältä kaamosväsymyksestä! Ja hei - enää 9 päivää siihen, että alkaa taas päivät pitenemään! ;) 

Postauksen kuvat 2.11. (uudempia ratsastuskuvia sileeltä ei löytynyt, pitääkin yrittää saada joku pian kuvaamaan!!) | © Merikke

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti