3.1.2018

Heppavuosi 2017

Nyt on vuosi 2017 pulkassa ja on aika tehdä jonkinlainen yhteenveto kuluneesta kaudesta. Hevostelun osalta kulunut vuosi oli antoisaa ja opettavaista aikaa. Siviilielämässä puolestaan tämä oli ensimmäinen vuosi, kun en kuluttanut ollenkaan koulunpenkkiä. Työelämä ja ystävät, tallin ohella, pitivät kuitenkin huolen siitä, että kiirettä piti. Vuosi 2017 starttasi yhdellä tähänastisen elämäni uskomattomimmista seikkailuista, mutta mihin aika minut sen jälkeen johdattikaan...? Tehdäänpä pieni kurkistus minun hevosvuoteeni 2017 :)


Tammikuun ensimmäiset päivät olivat jännittävää aikaa. Lähtö Saksaan lähestyi ja tutun ja turvallisen elämän jättäminen taakse konkretisoitui päivä päivältä. Osasin kuitenkin nauttia viimeisistä hetkistä Suomessa, ihanien tallikavereiden, muiden ystävien, perheen ja sen kaikkein rakkaimman - Dalian kanssa <3

4.1.2017 lentokone lennätti minut Hampuriin, josta matka jatkui Wensiniin. Muistan yhä elävästi ne vatsassani lepattelevat perhoset, kun ensimmäistä kertaa astuin uuteen kotiini ja työpaikkaani. Ensimmäiset päivät kuluivat tutustuessa paikkoihin, ihmisiin ja hevosiin sekä harjoitellessa kovasti uusien tehtävien parissa. Päivä päivältä rutiinit tulivat tutummiksi ja sitä mukaa myös vastuu lisääntyi. Samaa tahtia kuitenkin rakastuin touhuun yhä enemmän ja enemmän.. <3 Ratsastin päivittäin useita (ihania!!) hevosia, pääsin mukaan kilpailuihin groomin roolissa, reväytin käteni työn tohinassa ja ennen kaikkea: opin paljon uutta!


Helmikuussa tallin arki jatkui samanlaisena kuin aikaisemminkin. Ratsastin, hoidin hevosia, putsasin varusteita jne. Opin ihan valtavasti ja sain yhä enemmän vastuuta. Arkea ja jaksamista varjosti vaikeiden päätösten pyöritteleminen siitä, jäisinkö Saksaan vain palaisinko takaisin Suomeen hiihtolomani jälkeen. Pitkään jatkuneen pohdinnan jälkeen kallistuin lopulta siihen, että lähden takaisin kotiin. Saksan reissu jäi ja jää varmasti ikuisesti mieleeni opettaivaisena, mielettömän hienona kokemuksena, josta en vaihtaisi hetkeäkään pois.. Olen yhä edelleen valtavan kiitollinen kokemastani <3 

Kotiin palaaminen tarkoitti tietenkin sitä, että palasin Länsirantaan Dalian luokse. Olimme omistajan kanssa sopineet, että saan jatkaa Dalian kanssa siitä, mihin joulukuussa jäimme ja saisin hevosen taas ylläpitoon. Ensimmäisinä päivinä paluun jälkeen ajatukset ja tunteet olivat ihan sekaisin muutosten keskellä, mutta kuun viimeisenä päivänä ensimmäistä kertaa Dalian selkään päästyäni, tiesin tulleeni kotiin <3


Maaliskuussa aloiteltiin rauhassa taas toisiimme totutellen, mutta melko pian päästiin taas takaisin kuvioihin ja pikkuhiljaa alettiin treenaamaan tosissaan kohti kevään kilpailuita, joista ensimmäiset (kilpailuharjoitukset tosin) tulivatkin eteen vain noin viikon päästä kotiin paluuni jälkeen. Siellä suoritettiin KN 63,200%:lla, mikä antoi kovasti toiveita kautta varten. Varovasti jopa uskalsin toivoa, että päästäisiin korkkaamaan HeA tällä kaudella. Kuitenkin etenimme vielä hiljakseen ja nautin erityisen paljon maastoilusta (jota en ollut Saksassa päässyt tekemään). Päätös paluusta takaisin kotiin alkoi pikkuhiljaa tuntua oikealta ja palailinkin muutaman viikon lomailun jälkeen takaisin töihin. 

Dalian ohella ratsastin myös meidän tallin Nappulaa, jonka kanssa otettiin valtavia harppauksia eteenpäin. Oltiin myös nuoren neidin kanssa kisaharjoituksissa ja suoritettiin HeC 63,864%:lla. Olin äärettömän motivoitunut saadessani myös toisen ratsastettavan Dalian rinnalle :) 


Huhtikuussa treenaaminen jatkui yhä intensiivisemmin ja käytiinkin korkkaamassa kilpailukausi virallisissa kilpailuissa PeRalla, jossa suoritettiin jälleen KN. Hevosen jännityksen vuoksi menestys ei kuitenkaan ollut kummoista, mutta minua se lähinnä huvitti. Oli hienoa huomata, kuinka paljon kevyemmin otin epäonnistumiseni kuin mitä olisin esimerkiksi vuosi sitten ottanut. Kouluratsastuksen saralla vahvistuttiin kokonaisvaltaisesti kuitenkin hyvin ja tehtiin valtavia harppauksia. Yksi mainitsemisen arvoinen asia on toki myös se, että hyppäsin Dalialla ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Olin jäänyt edeltävänä syksynä tauolle esteistä oman epävarmuuteni vuoksi, mutta nyt Saksassa kasvatetun itseluottamuksen ansiosta hypättiin jälleen - ja itsensä voittaminen tuntui mahtavalta! Päätin kuitenkin, että esteiden hyppääminen toimii tästä lähin meille mielenvirkistyksenä, mutta en ota niistä mitään stressiä! :) 

Yhteistyö Nappulan kanssa jatkui ja menestys oli vaihtelevaa. Välillä meni hyvin, välillä vähän huonommin. Olin kuitenkin yhä tyytyväinen ja toiveikas meidän tulevaisuutemme suhteen ja suunniteltiin ensimmäisiä kisoja toukokuulle.. Muita heppatapahtumia huhtikuussa oli, kun pääsin ratsastamaan kaverini vuokrahevosta Kvintaa, joka muistutti paljon Saksassa ollutta suosikkihevostani Cassoa. Myös Hevoset 2017 -messut tuli koettua hyvän kaveriporukan kanssa! :)


Toukokuu oli treenintäyteinen. Tavoite ensimmäisestä HeA:sta konkretisoitui, sillä ilmoittauduin kilpailuihin kyseisen tason luokkaan. Jännitys ja odotus (olinhan kuitenkin tekemässä jotain, mistä olin jo kauan haaveillut) kuitenkin teki sen, että päädyin ylisuorittamaan ja paineistamaan hevosta liikaa. Olin jo vähällä perua startin, mutta saamani tsempin avulla selviydyttiin kovasta treenistä radalle asti. Vielä viimeisenä päivänä ennen kisoja oltiin CR-valmennuksessa, joka meni meidän osaltamme tosi hyvin ja antoi toivoa seuraavalle päivälle! Suoritettiin meidän molempien ihka ensimmäinen HeA tuloksella 60,192%, johon en voinut olla enempää kuin tyytyväinen <3 

Siitä treenit jatkuivat kohti oman tallin kilpailuja, joissa startattiin HeB ja HeA, sijoittuen B:ssä toisiksi 66,000%-tuloksella. A sen sijaan meni meiltä vähän mönkään, mutta kokemusta se ainakin toi! Tallilla oli vilskettä, kun koulukisojen lisäksi järjestettiin myös estekilpailut, jossa hypättiin 70cm sijoittuen kolmanneksi. 80cm jätin kuitenkin kesken oman jännityksen vuoksi, vaikka hevonen olikin ihan liekeissä. Oma pää ei vaan kestänyt :D 

Nappulan kanssa treenit menivät edelleen vaihtelevasti ja päätin jättää viralliset kilpailut sen kanssa välistä ja säästää sellaiseen ajankohtaan, kun olisimme siihen valmiimpia. Tallin omissa kisoissa mentiin kuitenkin HeC sijoittuen neljänsiksi. 


Kesäkuu startattiin Solbackan estekilpailuissa luokissa 70cm ja jälki-ilmoittautuneina myös 80cm. Sen jälkeen kesäkuu lähtikin liikkeelle perinteisesti eli lastenleirien merkeissä, missä toiminkin avustajana. Leiritohinan keskellä käytiin vielä kerran kouluaitojen sisällä kaatosateessa suorittamassa HeB ja HeA. Ei parhaimpia tuloksia, mutta kuitenkin tosi hyviä kokemuksia! Sen jälkeen hevonen saikin jäädä hetkiseksi lomailemaan laitumelle, kun minä keskityin leireihin. Viikon päästä haettiin heppa takaisin kotiin ja jatkettiin treenaamista. Käytiin jälleen CR-valmennuksessa, hypättiin juhannuksena Solbackan avoimissa rataharjoituksissa ja päästiimpä kokeilemaan maastoesteitäkin ensimmäistä kertaa! Ei kuitenkaan unohdettu kesään kuuluvaa hölläilyä ja maastoilua ;) 

Nappulan kanssa ei kesäkuussa paljoa tehty, sillä se jäi pian kesälomalle! 


Heinäkuu aloiteltiin ankaran treenaamisen merkeissä, sillä kenttä oli hyvässä kunnossa, ja tuntien ollessa kesälomalla, myös lähes jatkuvasti käytettävissä. Tehtiin paljon hyviä treenejä CR:n innoittamana mun istuntaan keskittyen ja koettiinkin paljon onnistumisia, vaikka alkuun vaikuttikin epätoivoiselta! Kuun puolivälissä Dalia lähti jälleen kesälaitumelle - tällä kertaa vähän pidemmäksi aikaa ja siellä maastoiltiin sekä maasta- että selästäkäsin. Hevonen sai paljon myös täysin vapaita päiviä, jolloin sen ei tarvinnut keskittyä muuhun kuin syömiseen (minkä huomasi alati kasvavasta vatsanympäryksestä). Mulla meinasi motivaatio tipahtaa täysin hevosen lihomista seuratessa, mutta onneksi ne tunteet olivat ohimeneviä! 

Heinäkuussa pääsin hevosvapaan ansiosta näkemään myös niitä kavereita, joita muuten ehdin harvemmin tapaamaan. Yksi näistä on ystäväni Maria, jonka uutta hevosta, Nellaa, pääsin testaamaan useampaan otteeseen ja tykästyinkin siihen kovasti! :) 


Elokuussa hevoset palailivat takaisin kotiin kesälaitumelta ja syyskausi pyörähti käyntiin kesän viimeisimmän leirin merkeissä. Pian sekä leiri että kesäloma loppuivat ja arkeen oli pikkuhiljaa palailtava. Valmennukset jatkuivat ja kesän hölläily oli ohitse! Meillä tuntui laidunloman jäljiltä olevan liuta ongelmia, joista tosiaan vähäisin ei ollut mun oman kropan hallinta. Aika rauhassa vielä mentiin loman jäljiltä, mutta syksyn kisakausi päästiin korkkaamaan NuRilla. Mentiin jälleen HeB ja HeA, joista molemmista jäivät tulokset vähän omien tavoitteiden alle, mutta oli silti ilo huomata, että HeA:ssa oltiin ensimmäiset ei-sijoittuneet! Se toi heti lisämotivaatiota treeneihin! :)

Nappulan kanssa jatkettiin myös loman jäljiltä treenailua ja nyt tuntuivat palaset loksahtelevan paremmin paikoilleen ja saatiinkin sen kanssa tosi kivojakin pätkiä! :) Elokuu kuitenkin jäi meidän viimeiseksi yhteiseksi treenikuukaudeksi, sillä lopettelin yhteistyön neitosen kanssa syyskuun alussa sen jatkaessa toisen kuskin kanssa :) 


Syyskuussa taas treenattiin. Käytiin ahkerasti oman valmentajan tunneilla ja muutaman kerran myös Tippa Teräväisen silmän alla. Ruvettiin saamaan kiinni "uudesta", kevyemmästä ratsastustyylistä ja koettiin jättimäisiä onnistumisia! Vihdoin ratsastus alkoi tuntumaan taas hyvältä ja oma kroppa alkoi olla suhtkoht hallussa. Toki vaikeuksiakin mahtui mukaan, mutta kokonaisuus parani kerta kerralta ja syyskuu on jäänyt mieleen positiivisen kehityksen kuukautena! Kisaamaan päästiin myös, sekä PeRalle, että oman tallin karkeloihin. PeRalla sijoituttiin KN:ssä neljänsiksi tuloksella 62,400%. Oman tallin kisoissa tunne ei ollut kovin hyvä, mutta napattiin siitä huolimatta toinen sija huikealla 68,800% tuloksella (mikä omasta mielestä meni vähän yläkanttiin :D). HeA mentiin rataharjoituksena kilpakumppanien uupuessa. HeB:n saavutuksen ansiosta saatiin Länsiranta CUP 2017 hopeaa HeB-tasolla :) Kovan treenin vastapainoksi hengähdettiin aina välillä maastossa!

Nappulan kanssa tosiaan yhteistyö päättyi, mutta sen sijaan sain uuden treenikaverin toisaalta. Aloin ratsastamaan pientä, kimoa lämminveriruunaa, Kapua, muutaman kerran viikossa omistajalle liikutusavuksi. Kapusta (keskimmäinen kuva vasemmalla) kirjoittelen vielä kattavamman esittelyn myöhemmin, mutta lyhyesti sanottuna; hän on vähän herkkis, mutta kuitenkin älyttömän mukava sille päälle sattuessaan! Ensimmäinen kuukausi meni toki pääosin toisiimme tutustuessa :) 


Lokakuu on painunut mieleen helppona ja vaivattomana kuukautena! Uudet opit alkoivat olla hanskassa ja ratsastus sujui kuin tanssi. Dalian ratsastettavuus tuntui paranevan päivä päivältä ja rakastuin sen kanssa touhuamiseen yhä enemmän. Kovan treenin ja upean suorittamisen vastapainoksi Dalia ansaitsi myös paljon maastoilua ja muuta hölläilyä! Tekeminen oli nousujohteista ja ratsastus tuntui kivalta, vaikka lisääntyvä pimeys vähän vaikuttikin motivaatioon. Kaiken kaikkiaan Dalia oli kuitenkin superhyvä! <3 Yhdet estekisat käytiin Solbackassa hyppäämässä. 80cm otettiin yksi kiintiöpuomi mukaan, mutta kivaa oli ;)

Kapun kanssa tultiin koko ajan tutummiksi ja sen kanssa saatiin myös paljon onnistumisia. Alkuvaikeudet alkoivat helpottaa ja pääsin paremmin ruunan pään sisälle! Sen kanssa touhuamisesta ja etenemisestä jäi pääosin tosi hyvä fiilis :) 


Marraskuun alussa vaikeudet iskivät samaan aikaan pimeyden ja vesisateiden kanssa. Yhtäkkiä tuntui siltä kuin en olisi hevosta osannut ratsastaa enää ollenkaan ja vanhat ongelmat puskivat takaisin. Motivaation kanssa painiminen ja kasaantuvat ongelmat meinasivat uuvuttaa ihan kokonaan, mutta ImRan rataharjoitukset 11.11. antoivat toivomani valonpilkahduksen pimeyden ja vaikeuksien keskelle. HeB:stä saatiin 65,200%, mikä on suurin koskaan saamamme tulos kyseisestä luokasta ulkopuolisissa kilpailuissa tai harjoituksissa. Sen lisäksi tehtiin paras HeA-suorituksemme ikinä ja siitä repäistiin uskomattomat 63,333%!!! <3 

Näiden tulosten avulla jaksoin painaa kotona hiki hatussa hommia, vaikka tekeminen ei siitä helpommaksi muuttunutkaan. Toisaalta osasin ajatella asian niin, että kotona harjoittelimme jo meille vaikeampia tehtäviä, jolloin meno on hankalaa, mutta kisoissa suoritamme omalla tasollamme hyvin - kunhan vain keskitymme! :) Ja mitä kilpailuhin tulee, niin marraskuussa hypättiin myös esteitä useampaan otteeseen: kotitallilla 70cm ihan tyhmällä virheellä (radanunohdus), mutta 80cm puhtaasti! Sen lisäksi käytiin Solbackassa hyppäämässä 80cm sillä perinteisellä yhdellä tiputuksella ja sen lisäksi korkattiin 90cm puhtaalla radalla (mitä en olisi ikinä uskonut!!). Ainakin itsensä tuli ylitettyä roimasti, mihin olikin hyvä päättää kisakausi! <3

Kapun kanssa kärsittiin (maastakäsin) lievästä luottamuspulasta, mikä vähän vähensi intoa sen kanssa, vaikka ratsailla homma toimikin yhä paremmin ja paremmin. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, vaan sinnikkäästi tein töitä sen kanssa! :)


Joulukuussa Suomen ilmasto näytti meille keskisormea ja välillä jouduttiin kovastikin käyttämään mielikuvitusta hevosen liikutuksen suhteen. Ne kerrat, kun kuitenkin päästiin tekemään, sujuivat ihan kohtalaisesti. Marraskuun ongelmat alkoivat vihdoin selvitä ja kehitys näytti jälleen vihreää valoa. Maastoiluntäyteinen joulukuu kerrytti Dalialle rutkasti ylimääräistä energiaa, mutta siitä (ja säiden/pohjien mukaan aaltoilevasta motivaatiosta) huolimatta joulukuun edetessä Dalia tuntui jälleen paranevan! Aloin jälleen nauttimaan yhteisestä tekemisestä ihan eri tavalla ja motivaatio alkoi nousta pikkuhiljaa. Joulukuun lopussa koettiin taas ihania onnistumisen tunteita ja toivoa siitä, että ehkä me täältä vielä noustaan kohti ensi kautta! :)

Kapun kanssa maastoiltiin myös jonkin verran ja sen lisäksi treenailtiin maneesissa. Luottamusongelmat alkoivat olla taaksejäänyttä elämää ja herran kanssa touhuileminen oli yhä mukavampaa joka kerta! :) <3

♥ ♥ ♥

Huh! Tällainen heppavuosi tällä kertaa! Olen kiitollinen uusista kokemuksista, opeista sekä saavutuksista, joita sain kokea kauden 2017 aikana. 

Kiitollinen Dalian omistajalle hienosta hevosesta ja tästä mahdollisuudesta!
Kiitollinen meidän valmentajalle kärsivällisyydestä ja tsemppaamisesta!
Kiitollinen tallikavereille jatkuvasta tsemppaamisesta ja hyvästä yhteishengestä!
Kiitollinen kaikesta saamastani tuesta myös perheelle ja ystäville!

Tulkoon uudesta vuodesta vieläkin mahtavampi! ♥

2 kommenttia:

  1. Ihanasti tehty postaus ja mukavia kuvia katsella :)! On ollut ilo seurata sun ja Dalian (+muiden kaviokavereiden) tätä, sekä muitakin vuosia, toivottavasti jatkat tämän blogin kirjoittamista myös ensi vuonna :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos ihanasta kommentista! <3
      Ilo huomata, että meidän touhut kiinnostaa edelleen, vaikka olenkin viime aikoina ollut harmittavan epäaktiivinen blogin puolella. Tänä vuonna yritän tsempata! :)

      Poista