24.4.2018

Istuntajuttuja - jälleen kerran

Toissa viikon torstaina päästiin Dalian kanssa ikuisuuksilta tuntuneen ajan jälkeen VIIMEINKIN kouluvalmennukseen. Edeltävästä oli kulunut jo ihan luvattoman kauan aikaa, joten tunti tuli todellakin enemmän kuin tarpeeseen. Jossu pisti meidät oikein kunnolla hikoilemaan ja etenkin mun hieman hunningolle päässyt istuntani pääsi tarkkaan syyniin. Ja hyvä niin - jo oli korkea aikakin pistää tämä kroppa takaisin hallintaan.

Meillä oli viime aikoina ollut hankaluuksia muun muassa taivutuksissa sekä siinä, että saisin Dalian rehellisesti kantamaan itsensä myös kootummassa muodossa. Kerroin valmentajalle heti aluksi meidän ongelmistamme ja päätettiin tänään keskittyä taivutuksiin. Kuitenkin ennen kuin edes ehdimme varsinaisen teeman kimppuun, tuli Jossu ihan kädestä pitäen korjaamaan mun istuntaa, joka oli päässyt näiden itsenäisten viikkojen aikana melkoiseen rapakuntoon. Ei se nyt mikään katastrofi sentään ollut, mutta on parempiakin päiviä nähnyt! :D Korjattiin jalkojen asentoa, koko yläkroppaa ja käsiä (okei, varmaan about jokaista liikkuvaa osaa mun kehossa... hups). Kaikki korjaukset eivät olleet mitään maailmaa mullistavia tai suuria, mutta kuitenkin merkittäviä kokonaisuuden kannalta!

Jalkojen kanssa ongelmana on ollut se, että työnnän kantapäätä liian paljon alas, jolloin kaikki polvesta alaspäin lähtee työntymään vähän eteenpäin. Silloin jalka jännittyy, eikä nilkka pääse joustamaan liikkeen mukana. Lisäksi mulla on ongelmana vielä se, että jalkaterä kääntyy ulospäin ja luonnollisesti kantapää on siinä tilanteessa kohti hevosen kylkeä, mikä on huono juttu etenkin silloin, kun kannukset ovat jalassa. Tätä koko pakettia lähdettiin korjaamaan siten, että kantapää sai nousta ylöspäin sen verran, että jalkapohja oli vaakatasossa. Koko jalkaa työnnettiin vähän taaemmaksi niin, että kantapää oli lantion kanssa ns. samalla viivalla. Lisäksi minun piti rentouttaa jalkaterä niin, että varpaat osoittivat menosuuntaan, eivätkä niin paljon sivulle. 

Jalan työntyessä eteen, yläkropalle kävi päinvastoin, eli se kaatui taakse. Jossu korjasi mua pystympään, jolloin selkään tuli notko. Vatsalihasten toiminta oli niin puutteellista, että ihan hävetti, mutta kunhan pistin ne töihin, myös selkä pyöristyi. Core-osasto oli siis siltä osin kunnossa, mutta mun niska-hartia-seutu on taas päässyt niin jumiin, että könötän siellä ihan Notre Damen kellonsoittajan näköisenä. Hartioita sai ihan tosissaan viedä taaksepäin ja koko kroppa huusi hoosiannaa. Ja vielä pisteenä iin päälle... se katse ylös sieltä hevosen niskasta. Alaviistoon suunnatut kasvot vielä korostavat takanojaa ja lytyssä olevia hartioita.. (kyllä, todistin tämän itse kuvasta pari päivää jälkikäteen.. ai kauhistus). Milloinkohan mä mahdan oppia?

Ja vielä viimeisenä, muttei vähäisimpänä: mun kädet. Mikäs muukaan. Niissä oli korjattavaa lähinnä taivuttaessa, mutta pieniä korjauksia piti ihan yleisestikin tehdä. Viime syksynähän kamppailin kovasti "lepattavien" käsivarsien kanssa ja nyt talven aikana ne tuntuivat korjautuneen. Tai sitten ei: paksut talvivaatteet ovat hämänneet tehokkaasti etenkin itseäni, mutta nyt kevään tultua ja vaatteiden vähennyttyä todellisuus on jälleen paljastunut. Ja edelleenhän ne lepattavat... heh. Niitä yritettiin siinä sitten pikkuhiljaa korjailla takaisin paikoilleen, kyljen viereen.

Tässä havainnollistava kuva siitä, miten jalka työntyy eteenpäin ja yläkroppa taakse (vihreä viiva kuvaa "oikeaoppisen" istunnan suoruutta ja punainen mun kallistumista). Vasemmanpuoleisessa kuvassa myös huomaa sen, että kantapää työntyy alas ja jalkaterä sojottaa hevosesta ulospäin. Molemmissa kuvissa kädet on ihan ok, mutta hartiat pitäisi pyöräyttää taaksepäin. Etenkin oikeanpuoleisessa kuvassa katse alaviistoon korostuu ja se puolestaan korostaa takakenoa ennestään. Eli suunnilleen tällaisesta tilanteesta ollaan lähdetty liikkeelle. Ravissa tilanne on pahimmillaan ja etenkin silloin, kun pyydän isoa ravia/keskiravia. Nämä kuvat on siis otettu kyseisen valmennuksen jälkeen, mutta huomaa, että "vaativissa" tilanteissa en pysty keskittymään kroppaan niin paljon. Nämä ovat pahimmasta päästä, mutta otin ne tähän ihan tarkoituksella, sillä niistä näkee virheet selkeiten!
Kuvat © Anniina ! :)

Näissä kahdessa kuvassa tilanne on parempi, vaikka nämä onkin kuvattu samalla kerralla kuin ylemmät kuvat. Hallitsen kehoni selvästi paremmin silloin, kun keskitän huomioni istuntaani (mikä on ihan luonnollista :D). Molemmissa tahtoisin pyöräyttää hartiat taakse, mutta muuten istuntani on etenkin laukkakuvassa kohtuullisen hyvä: jalka on omalla paikallaan ja rento nilkasta. Ylävartalo on myös omalla paikallaan ja vatsalihakset ilmeisesti kohtuullisesti käytössä, sillä selkäkin on pyöreä!
Kuvat © Anniina :)



Kaikki korjaukset tehtyäni, olo tuntui ihan hirveältä, eikä todellakaan siltä, että olisin ollut millään tavalla rentona. Tuntui siltä, että mun kroppa vaan oli jossain asennossa, eikä mulla ollut hajuakaan miten sitä pystyi käyttämään. Hevosen seistessä paikallaan homma tuntui vielä olevan hallussa, mutta liikkeelle lähteminen hieman kuumotteli. Kaiken kaikkiaan saatiin homma kuitenkin toimimaan ihan kelvollisesti ja päästiin vihdoin keskittymään päivän teemaan eli niihin taivutuksiin. Pientä hienosäätöä tehtiin käsiin, eli mietittiin kumpi nyrkki nyt puristuukaan ja missä tilanteessa sekä palautettiin mieliin se, että taivutushan ei tosiaan lähde sieltä kädestä vaan jalasta. Hetki saatiin hikoilla, mutta loppujen lopuksi lamppu mun päässä syttyi ja Dalia taipui oikein pyöreästi jokaisessa askellajissa molempiin suuntiin. Myös vasemmalle, mikä on tällä hetkellä meidän vaikeampi suunta, se tuli lopulta rehellisesti jalan ymprärille.

Valmennukseen jälkeen olo oli ihan mielettömän hyvä, vaikka alkutunti menikin tuskaillessa "uuden" asennon parissa. Saatiin hyvää palautetta ja rutkasti kotiläksyjä takataskuun. Niitä ollaankin nyt useamman kerran painettu hiki hatussa, mutta kova työ on tuottanut tulosta. Idea taipumisesta on mulla nyt paremmin takaraivossa, vaikka homma edelleen vaatiikin perusteellista keskittymistä onnistuakseen kunnolla. Myös istuntaan olen keskittynyt paremmin kuin pitkiin aikoihin. Valmennusta seuraavana sunnuntaina minulla oli aivan oivallinen tilaisuus, kun sain kuvia meidän menosta ja pääsin ihan konkreettisesti näkemään, miten se kroppa siellä killui mukana. Istuntatreeni jatkui täydellä teholla viime viikon keskiviikkona, kun käytiin maneesilla treenaamassa ja pääsin peileistä stalkkaamaan reaaliajassa omaa tekemistäni. Jouduttiin hevosen kanssa molemmat hikitreeniin, mutta se oli sen arvoista. Vaikka itse sanonkin, niin istuntani näytti selässä pätkittäin ihan tosi hyvältä ja Dalia se vasta olikin ihan mielettömän hyvä! <3

Vaikka aluksi "uusi" asento tuntuikin tosi vaikealta, niin tällä hetkellä esimerkiksi jalan asento alkaa tuntua jo kohtuullisen luonnolliselta, eikä enää niin uudelta ja ihmeelliseltä. Ylävartalon kanssa mulla on vielä paljon töitä, sillä joudun ihan oikeasti tsemppaamaan itseäni, jotta saan oikeat lihakset hommiin, enkä jää röhnöttämään siihen "mukavaan asentoon". Onnistuessaan asento tuntuu kyllä ihan hyvältä, mutta vaatii ponnisteluja, sillä lihakset joutuvat siinä oikeasti töihin. Toki ilman peilejä tai ulkopuolista apua on hankalaa korjata kerralla montaa asiaa. Siispä istunta on nyt hieman pidempiaikaisena projektina jälleen. Eipähän tosiaan pääse fiilistelemään, kun aina on jotain korjattavaa. Välillä tuntuu ihan epätoivoiselta, kun ei koskaan tunnu oppivan hallitsemaan sitä omaa kehoaan, mutta onhan se jo tullut useampaan otteeseen todettua nämä hankalat vaiheet kuuluvat tähän lajiin. Nyt vaan ankarasti treeniä myös kuskin osalta ja kyllä me kohta täältä(kin) noustaan. Onneksi ainakin heppa on hieno... kuskilla on vielä vähän harjoittelemista... ;) <3

Kyllä tästä vielä hyvää tulee ♥ | © Anniina

4 kommenttia:

  1. Vitsi, miten avaava postaus ihan mulle itsellekin, jolle istuntatunti tekisi enemmän kuin hyvää :D Tsemppiä teille kevään treeneihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos paljon! Istuntatunti tuohon väliin teki kyllä mulle enemmän kuin hyvää, vaikka sitä jonkin aikaa aina onkin pyörällä päästään sen jäljiltä :D

      Kiitos - ja samoin sinulle! :)

      Poista
  2. Fiilis, kun hetkeksi keskityt johonkin muuhun niin istunnassa on tapahtunut kaikenlaista yllättävää ... :D Tuntuu oikeasti sen olevan projekti ikuisesti ja niinän se kai aikalailla on. Mutta kait me vähän perfektionistejakin ollaan eikä asiat olekaan niin huonosti kuin kuvittelisi ;) Vaikka pikkujutut saattaakin olla avain isompiin kokonaisuuksiin. Tsemppii Suvi treeneihin :) !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo älä vaan... :D Sitten etenkin, kun pääasiassa ratsastaa itsenäisesti, niin aina välillä tuntuu tapahtuvan ihan kummallisia juttuja sille istunnalle.. Ikuisuusprojekti se nimenomaan on ja pikkujutut merkkaa enemmän kuin itse ehkä ymmärtääkään (kunnes joku siitä sanoo).. heh :D
      Ja joo, totta tuokin, että eihän asiat tosiaan niiiin hirveän huonosti ole, mutta perfektionistinen luonne laittaa tavoittelemaan sitä "täydellisyyttä" ;)

      Iso kiitos tsempeistä ja samoin teille! :) <3

      Poista