27.6.2018

Hölläilyä ja hyppelöitä hellesäässä

Koko toukokuu oli ainakin täällä Etelä-Suomessa poikkeuksellisen lämmin. Kuten viime postauksen lopussa mainitsinkin, jäi Dalia Solbackan koulukisojen jälkeen ansaitulle "höllilomalle" koulutreeneistä. Keskityttiin oman tallin sekä Solbackan estekisoihin, joten ohjelmassa oli muutama hyppykerta. Myös maastoja tuli koluttua ihan huolella, sillä helteisinä päivinä viileähköt metsäpolut olivat houkuttelevampia kuin pölyn nieleminen kentällä. Ja juuri, kun meidän piti palailla estekisojen jäljiltä takaisin koulutreenin pariin, tuli meille yllättävä saikku, joka venyi loppujen lopuksi viikon mittaiseksi. Tauko "kunnon" koulutreenistä olikin sitten lopulta lähes kuukauden mittainen.

Nämä kolme kuvaa tiivistävät meidän toukokuun tunnelmat oikein hyvin <3

Solbackan superonnistuneiden kisojen (5.5.) päätin, että Dalia saa muutaman rennomman päivän, jolloin käydään ihan vain maastoilemassa rauhallisesti. Dalia oli alkanut treenissäkin tuntua jo vähän väsähtäneeltä, joten mielestäni oli tärkeää antaa sille vähän vapaata koulukiemuroista. Elohopeakin hipoi jo toistakymmentä ja vähän päälle, joten ajattelin muutaman rauhallisemman päivän tuovan meihin vähän lisää puhtia. Lämpötila ei kuitenkaan lähtenyt yhtään tippumaan - pikemminkin päinvastoin - ja kuumuus vei jaksamisen mennessään. Kyllä me pari kertaa käytiin vähän kentällä kokeilemassa, mutta meno oli melko vetelää molempien osalta, ja aina seuraavana päivänä löydettiin jälleen itsemme maastopoluilta seikkailemasta. 

Puolitoista viikkoa menikin sitten niin, että ne kerrat kun oltiin kentällä, hypättiin ja muina pysyteltiin visusti metsiköissä. Yhteensä kaksi hyppykertaa mulla oli ennen tallin omia kisoja (joihin osallistuttiin lähinnä velvollisuudentunteesta, haha.. ja toki viihteen vuoksi ;) No ei, kivahan se on skabailla tutussa porukassa ja leppoisassa ilmapiirissä). Viimeksi olin hypännyt ihan maaliskuun alussa, joten muutama treenitunti ennen tätä koitosta tuli enemmän kuin tarpeeseen. Ekalla estetunnilla suoritettiin alkuverryttely oikein mallikelpoisesti, mutta kun esteitä ruvettiin hyppäämään, suunnittelin jo mielessäni hautajaisia. Mutta jännitys osoittautuikin viimekädessä ihan turhaksi: tehtiin tosi sujuvia lähestymisiä ja lopuksi jopa 80cm ratana. Vaikka rutiininpuute kyllä tuntui, niin fiilis oli silti tunnin jälkeen tosi hyvä! Seuraavalla estetunnilla repäistiin (pienen suostuttelun ja rohkaisun avulla) ja hypättiin jo 90cm ratana. Fiilis oli ihan huikea! Pakko mun oli myöntää, että esteet on niin hauskaa vaihtelua kouluratsukon elämään!

10.5. | © Anniina K


Tallin estekisoista voisi lyhyesti kuvaillen sanoa, että kaikki katastrofin ainekset olivat koossa. Hevosesta kyllä huomasi, että se oli pääasiassa vaan maastoillut viimeisimmän viikot. Siinä oli virtaa kuin pienessä kylässä ja ensimmäiset verkkaloikat hypättiinkin vähintään metrin korkeudesta. Dalia myös pelästyi liputtajaa ja hyppäsi muutaman metrin sivulle molemmissa luokissa.. En ollut ihan varma olisiko siinä tilanteessa pitänyt itkeä vai nauraa.. etenkin silloin, kun se tapahtui toistamiseen. Kisat eivät menneet ihan putkeen meidän osalta. Mentiin 70cm ja 80cm, enkä oikein saanut hevoseen otetta ja paikat jäivät vähän pimentoon. Toinen rata oli jo paljon parempi ja tallikaverit tsemppasivat meidät vielä kokeilemaan 90cm. Lähdin radalle ilman erillistä verkkaa, sillä ajatuksella, että mennään este kerrallaan ja voin keskeyttää ihan milloin tahansa. Se rata menikin sitten tuhannesti paremmin kuin edeltäjänsä ja hevonenkin keskittyi (vihdoin) ihan tosi hyvin! Yksi puomi napattiin uusinnasta ja mä itse käänsin yhdeltä pois, kun en nähnyt paikkaa ollenkaan. Seuraavalla yrityksellä kuitenkin mentiin mallikkaasti yli ja maaliin saakka. Kokonaisuudessaan kisapäivästä jäikin käteen tosi hyvä fiilis!

Tämä ja alempi tallin kisoista 18.5. | Molemmat kuvat © Anna Ylinen / @annayphotography


Muutaman päivän päästä koitti sitten Solbackan estekilpailut, joihin menimme hyppäämään pelkän 80cm ilman mitään sen kummempia odotuksia. Meidän suoritus saikin meidät ja koko tiimin ihan ymmälleen: Dalia eteni ja imi esteille, rytmi säilyi ja paikat osuivat! Koko homma tuntui niin vaivattomalta ja älyttömän hyvältä! Yksi kiintiöpuomi napattiin radalta, mutta minä hymyilin kuin naantalin aurinko ja kävin tallikavereiden tuella jälki-ilmoittamassa meidät 90cm. Siinä radalla oli miljoonasti hyvää, mutta meillä sattui vaan käymään huono tuuri sarjojen kanssa. Ekan sarjan a-osalle paikka ei osunut, enkä uskaltanut ampua Daliaa sarjan sisään miten sattuu. Seuraavan sarjan a-osalle tuli ihan hirveän huono hyppy ja käänsin itse ohi b-osasta. Yksittäisinä esteinä olisin varmasti saanut hevosen hypytettyä yli niistäkin, mutta sarjoissa on aina oma haasteensa. Etenkin, kun mulla ei ole rutiinia olemassa ja meille 90cm on jo tosi iso. Kuitenkin siitä huolimatta, että tulos oli hyl, en ollut yhtään pettynyt! Dalia oli superhieno ja niitä sarjoja lukuunottamatta koko rata oli ollut älyttömän sujuva, eikä itse korkeus ollut meille ollenkaan ongelma. Kokonaisuuteen olen mielettömän tyytyväinen <3

Solbacka 20.5. | © Heidi Lammi

Tuttuja: Maria ja Papu <3 | © Anniina K

© Heidi Lammi


Esteistä siis selvittiin kaikenkaikkiaan yllättävän loistavasti! Mutta kuitenkin mulla alkoi pikkuhiljaa sormet syyhytä takaisin koulutreenin pariin. Kerran ehdittiinkin kentällä käymään ja silloin Dalia oli ihan valtavan hieno, mutta siitä seuraavana päivänä se ontui toista takajalkaansa. Varmaankin se oli kolauttanut jalan jonnekin, sillä ontuma oli alkanut äkillisesti, emmekä keksineet muuta syytä sille. Muutaman päivän vain seurailin tilannetta ja jalka oli joka päivä hitusen parempi, mutta kuitenkin liike oli ravissa selkeästi ep. Dalia oli kuitenkin koko ajan pirteä oma itsensä ja innokas tekemään jotain, joten tehtiin muutamana päivänä kevyesti maastakäsin hommia. Se sai myös hemmotteluhetken kesken saikun, sillä meillä kävi hieroja! Dalia sai valtavasti kehuja hienossa kunnossa olevasta lihaksistosta. Selässä ja takajalkojen "ponnistuslihaksissa" oli pientä kireyttä, mutta hevonen vastasi hoitoon hyvin ja vaikutti nauttivan siitä! <3

Neljän saikkupäivän jälkeen käytiin kevyesti käyntimaastossa, mutta ravi jäi edelleen pelkäksi kokeiluksi, sillä epäpuhtautta oli vielä vähän havaittavissa. Seuraavana päivänä siitä käytiin jälleen maastoilemassa, mutta jätin ravikokeilut kokonaan sikseen. Siitä seuraavat pari päivää mentiin kentällä ja kevyesti päästiin jo ravailemaankin, sillä liike alkoi vihdoin olla puhdasta! Ja voi sitä ilon tunnetta, kun reilun viikon saikun jälkeen otettiin ensimmäiset laukat! Miten sitä osaakaan arvostaa niitä pienimpiäkin asioita.. <3

♥ Tämä ja alemmat kuvat © Merikke




Dalian jalan parantumiseen oli hyvä lopetella toukokuu ja samoin myös tämä postaus. Paljon sekalaisia kuulumisia, onneksi pääosin tosi positiivisia! Hölläilyloma tosissaan venyi oletettua pidemmäksi, mutta sen aikana päästiin molemmat lataamaan akkuja ja kohottamaan motivaatiota kesäkuuta varten! Koulujen päättyminen ja kesäloman alkaminen tarkoittaa aina myös sitä, että leirikesä pyörähtää käyntiin. Kesäkuu sisälsi siis paljon innokkaita leiriläisiä, mutta myös koulutreenejä (vihdoin ja viimein, halleluja!). Niistä kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa ;)

2 kommenttia:

  1. Tätä postausta oli jotenkin todella kiva lukea, kun kerroit asioista niin positiivisesti! Varmasti oli mukavaa vaihtelua tuo esteiden hyppääminen koulutreeniin ja oli varmasti mukava päästä kilpailemaankin esteiden parissa. Tämä postaus oli oikein kiva ja kuvat olivat ihan huippuja, tykkäsin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista Aino! Tällaiset tuovat aina piristystä kirjoittamiseen! :)

      Poista