29.6.2018

Koulutreeniä kesäleirivilskeen keskellä

Koulujen päättyminen ja kesäloman alku tarkoittaa meidän tallilla aina sitä, että kesäleirit alkavat ja tallin piha täyttyy lasten iloa huokuvista kasvoista. Kolme viikkoa, kesäkuun alusta juhannukseen asti, kävi aikamoinen vilske, kun leiriläiset saapuivat toinen toistaan innokkaampina tallipihalle. Myös Dalia teki leiritunteja lähes joka päivä ja mun oma treenaaminen jäi siinä sivussa vähän vähemmälle. Aluksi vähän harmitti, että saikun vuoksi ei oikein ehditty pääsemään treeneissä vauhtiin ennen leirien alkua, etenkin kun saikkua seurasi yo-viikonloppu, jonka itse vietin neljissä yo-juhlissa, enkä näinollen ehtinyt silloinkaan ratsastamaan. Muutenkin olin totuttuun nähden tosi vähän hevosen selässä, mutta iloiseksi yllätykseksi toukokuun koulukiemuratauko oli tehnyt Dalialle vain hyvää, sillä se oli jokaisella kerralla tosi hyvä ratsastaa! 

Torstaina 7.6. olin ensimmäistä kertaa reiluun viikkoon kentällä ja ties kuinka pitkästä aikaa kouluvalmennuksessa. Vähän hirvitti ennen tuntia, miten tulisimme siitä selviämään... Daliakin oli onnistunut kasvattamaan melkoisen kesämahan (saikku osui juuri huonoon kohtaan, kun hepat alkoivat päästä pidemmiksi aikaa vihreälle totuttelemaan), mikä ei ainakaan huojentanut oloani. Tehtiin kuitenkin ihan vain perustyöskentelyä ja keskityttiin siihen, että Dalia tuli rehellisesti läpi ja polki takajaloillaan kunnolla alle. Valmentaja ryhtyi ihan todenteolla hommiin myös mun käsien suhteen ja "kiinnitti" ne yhteen antamalla mulle käsien väliin lyhyen raipan, josta mun piti pitää kiinni. Sen tarkoitus oli estää sitä, että kädet lähtisivät seikkailemaan, sillä tarkoitus oli vakauttaa ne keskenään symmetriseksi. 

Treenitauko oli tehnyt tehtävänsä ja olin itse aluksi ihan hukassa koko kropan kanssa. Koko pakka tuntui vain leviävän käsiin ja teki mieli luovuttaa jo ennen kuin edes kunnolla aloitettiin. Noh, purin hampaat yhteen ja aloin sitkeästi noudattamaan valmentajan neuvoja. Dalia oli todella hidas takajaloistaan, joten aloiteltiin tekemällä käynnistä ja ravista äärimmäisiä kokoamisia lähes pysähdykseen asti - ja siitä välittömästi liikkeellelähtöjä takaisin eteen. Näiden harjoitusten avuilla saatiin hevonen läpi, takajaloista nopeaksi ja rehellisesti kantamaan kroppansa. Dalia oli pätkittäin älyttömän miellyttävä ratsastaa ja päästiinkin lopputunnista jo tekemään koottua laukkaa sekä myötä- että vastalaukassa. Olin lähes epätoivoisesta aloituksesta huolimatta tyytyväinen meidän suoriutumiseen. Vaikka hevosella oli pätkittäin ähinästä ja puhinasta päätellen todella hankalaa, se silti yritti parhaansa kaikissa tehtävissä. Ihan positiivisin mielin jatkettiin tästä eteenpäin!

18.6. | © Anniina K

18.6. | © Anniina K

18.6. | © Anniina K


Seuraavana päivänä, eli perjantaina jatkoin samoilla tehtävillä itsenäisesti. Olin tunnollinen ja otin valmentajan kehoituksen mukaisesti pikkuraipan käsieni väliin ja piinasin käsiäni sen avulla (ja aloin jo pikkuhiljaa tottumaan raipan olemassaoloon - ja jopa tykkäämään sen antamasta tuesta). Koko homma oli tänään jo paljon paremmin hallussa ja vaikka Dalia oli taas aluksi hidas pohkeelle, se tuli lopuksi ihan tosi hyväksi ja rehelliseksi takapäästä! Pätkittäin se oli niin mielettömän hyvin takaosan päällä, että en voinut kuin vain antaa edestä tilaa. Hienointa oli se, että mun myödätessä se ei ollenkaan tippunut etupainoiseksi, vaan jatkoi tekemistä takaosalla, vaikka se olikin sille hieman haastavaa. Hienoin ikinä! <3

Lauantaina löysin itseni puolivahingossa jälleen kouluvalmennuksesta. Koska meillä oli tähtäimenä Solbackan koulukisat puolentoista viikon päästä, päätimme tehdä HeA:2-ohjelman laukkaosuutta eli keski- ja vastalaukkaa. Keskilaukat eivät ole koskaan kuuluneet meidän vahvuuksiimme, mutta tänään niissä tuntui olevan erityisen paljon vaikeuksia. Vastalaukat sen sijaan sujuivat ihan hyvin, mutta keskilaukan parissa jouduimme viettämään pitkän tovin. Lopulta se onnistui ihan ok, ja päätettiin lopettaa siihen sen tahkoaminen. Otettiin loppuun vielä ihan pari keskiravia (keventäen, sillä heppa alkoi olla aika väsynyt) ja se sujui toisella yrityksellä niin hienosti, että lopeteltiin koko tunti siihen. Ehkä tämä kolmen päivän treeniputki pitkän tauon jälkeen oli vähän liikaa, sillä Dalia meinasi jo puolen tunnin jälkeen väsähtää ihan kokonaan. Saatiin se kuitenkin tsempattua jatkamaan reippaasti loppuun asti. Hienosti tuo hevonen kuitenkin antaa kaikkensa, kunhan sen vaan saa kannustettua oikeaan mielentilaan <3 

9.6. | © Janika

9.6. | © Janika

9.6. | © Janika


Sunnuntaina Dalialla oli enemmän kuin ansaittu maastopäivä ja voi, miten se siitä nauttikaan. Sitten se ahkeroi seuraavat päivät leiritunteja ja itse olin selässä seuraavan kerran vasta perjantaina. Ratsastin Dalian silloin kevyesti ilman satulaa. Tehtiin rennolla asenteella läpi HeA-radan asiat (väistöt, keskiravit ja -laukat sekä vastalaukat). Dalia oli ihan superhyvä, eikä meillä mennytkään kuin reilu parikymmentä minuuttia, kun jo olin valmis lopettelemaan. Olimme molemmat väsyneitä leiriviikon jäljiltä, joten mitäpä sitä jatkamaan, kun hevonen kuitenkin teki ihan loistavasti vaaditut asiat! <3 

Sitä seuraavana päivänä, lauantaina, käväisimme estevalkussa pohtimassa, ilmoittaudutaanko estekisoihin vai ei. Tunnista jäi ihan hyvä fiilis, mutta silti jostain tuntemattomasta syystä minua jännitti enemmän kuin hetkeen aikaan esteillä. Jätin siis kisailmon vielä hautumaan ja oikeastaan loppujen lopuksi unohdin ilmoittautua, emmekä näin ollen käyneet kisaamassa esteillä. Toisaalta se ei haitannut mua ollenkaan, sillä olin muutenkin vähän epävarma kisoihin lähdöstä. Mutta koulukisoihin oli ilmoittauduttu ja sitä varten viimeistelytreeni tehtiin maanantaina 18.6. Olin pitkästä aikaa valmennuksessa kaksin jonkun kanssa ja olipa ihan hassua, kun on tottunut käymään tunneilla ihan ylhäisessä yksinäisyydessään (:D). Meillä oli kuitenkin sama rata harjoiteltavana, joten saatiin homma pelaamaan tosi sujuvasti. Aloiteltiin myötä- ja vastalaukassa taivuttelemalla ja se alkoi ihan hyvin, mutta jossain vaiheessa hevoselta tuntui motivaatio loppuvan ja se kadotti selän, vatsan ja takajalat, enkä meinannut saada sitä mitenkään läpi enää rehellisesti. Jatkettiin sitten väistöihin, joissa sain hevosen jälleen keskittymään ja hyväksi! Tunnin loppuun asti jatkui hyvä flow ja jopa vaikeuksia tuottaneet keskiaskellajit sujuivat hyvin! Kisoja ajatellen fiilis oli odottava ja helpottunut! Hienoin Dalia <3

18.6. | © Anniina K

18.6. | © Anniina K

18.6. | © Anniina K


Odotettu kisapäivä, eli keskiviikko, saapui ja näyttäytyi aurinkoisena ja lämpimänä. Leiripäivän jälkeen hevosen huolellinen pesu ja puunaus edelsi kisapaikalle lähtöä. Tunnelma oli ennen kaikkea odottava, sillä pienestä tauosta huolimatta mulla oli hyvä fiilis kisoja ajatellen. Kisat summaa hyvin lause, jonka kirjoitin Dalian päiväkirjaan kisojen jälkeen: "Dalia oli väsynyt, mutta pätkittäin ihan MIELETÖN <3". Verryttelyssä heppa vähän yritti vastustella, mutta kunhan pääsimme yhteisymmärrykseen, väläytteli se aika mageita pätkiä. Etenkin toisessa verryttelyssä jouduin useamman kerran hieraisemaan silmiä, kun ratsastin peilin ohi. Milloin mun hevosesta oli tullut noin upea? 

HeB:3-rata oli meidän osalta vähän löysä, mutta kuitenkin tosi hyvä, jos vertaa meidän normaaliin suorittamiseen päivän ekalla radalla. Tällä kertaa unohdin autopilootin ja yritin oikeasti vaikuttaa hevoseen kesken radan. Harmittava yksi rikko tuli käyntiosuudessa, mikä pudotti meidän pisteitä ja lopulta myös koitui meidän kohtaloksi ja tiputti sijoituksilta. Tulos 65,000% ja ensimmäiset ei-sijoittuneet. Tosi positiivisin mielin lähdin seuraavalle radalle eli meille jo tutulle HeA:2. Mun ensimmäinen reaktio radan jälkeen oli se, kun tokaisin nauraen että "ihan kauheeta", mikä johtui niistä lukemattomista tahtirikoista, mitä radalla tuli. Dalia oli jo niin väsähtänyt, että tahti ja vauhti meinasivat hiipua tuon tuosta ja jouduin sitä komentamaan eteen useasti. Mutta toisaalta kaikki asiat suoritettiin ja pätkittäin Dalia oli ihan superloistava! Tahtirikoista (ja ensireaktiosta) huolimatta olin tosi tyytyväinen suoritukseen, sillä minä ihan oikeasti ratsastin radan läpi ja siitä saatiin kehuja ihan valmentajaltakin! Jes, kyllä se edistys alkaa pikkuhiljaa näkyä meidän tekemisessä! Eikä mun onnea ainakaan yhtään vähentänyt se, että HeA-tulos oli 62,069% ja sillä tuloksella jännitettiin viimeiseen ratsukkoon asti sijoituksesta. Kyllä siinä sitten niin kävi, että loppujen lopuksi pudottiin sijoilta, mutta oltiin ensimmäiset ei-sijoittuneet! Aikamoinen tuo mun hevonen <3

♥ Solbacka 20.6. | © Pia Kujanpää

♥ Solbacka 20.6. | © Minttu Koponen / aaveen.net

♥ Solbacka 20.6. | © Minttu Koponen / aaveen.net


Kisahuuman jälkeen seuraavana päivänä Dalia sai tehdä yhden leikkitunnin, mutta muuten en sitä rasittanut. Perjantaina sen sijaan kävin vielä vähän selässä ja ratsastin kevyesti ilman satulaa kentällä. Menin pitkästä aikaa suoralla kuolaimella - ja kyllä muuten huomasi, että vanhat ongelmat, kuten taipumattomuus ja pidätteiden hidas perillemeno, puskivat esille. Kuitenkin tehtiin ihan iisisti hommia, enkä nyt erityisemmin vääntänyt ja kääntänyt. Loppua kohti Dalia parani tosi hyväksi, joten siihen oli hyvä lopetella. Lähdettiinkin sitten kavereiden kanssa ratsastamaan heppoja juhannuslomalle laitumelle, johon ne jäivätkin tyytyväisinä nauttimaan kesälomastaan <3 


2 kommenttia:

  1. Tosi hyvä postaus ja huippukuvia taas kerran! Ihan huippua, että pääsitte taas treenailemaan kunnolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos kivasta kommentista, Aino!
      Kunnon treeni oli kyllä tauon jälkeen ihan huippua! <3

      Poista