15.9.2018

Huikeiden onnistumisten elokuu

Elokuu alkoi muutamalla leiripäivällä, joiden aikana en itse ratsastanut ollenkaan. Ennen leiriviikkoa olin ehtinyt ratsastaa vain muutaman päivän ja silloinkin aika rennosti, joten halusin pitää pienen "lepotauon" leirin ja kunnon treeniin paluun välillä, jolloin otettiin vielä n. viikon verran ihan rennosti maastoilun ja ilman satulaa höntsäilyn merkeissä. Pikkuhiljaa alettiin kuluttaa kenttää yhä enenevissä määrin ja tehtiin näin ollen melko pehmeä lasku takaisin arkeen. Dalia on ollut koko ajan aivan ihana ratsastaa: tosi kuuliainen ja motivoitunut! Oli ihanaa huomata, että se loman jäljiltä muisti kaikki temput ja teki niitä oikein innokkaasti. Toki kesämaha toi omat haasteensa, mutta kaiken kaikkiaan Dalia teki mielellään ja jaksoikin oikein hyvin!

9.8. ♥ © Iina


Puolivälissä elokuuta koitti kauan odotettu, kauden ensimmäinen kouluvalkku eli virallinen paluu takaisin treeniarkeen. Silloin keskityttiin ihan vain hyviin askellajeihin ja niiden säätelyyn. Sen lisäksi korjailtiin mun kroppaa kesäloman jäljiltä. Tarkkaan syyniin pääsivät mun, ah niin ihana ainainen ongelmakohtani: kädet. Mulla on itselläni jonkin verran kropassa vinouksia, jotka luonnollisestikin ovat tarttuneet hevoseen ja ollaan niitä pikkuhiljaa yritetty korjailla. Yksi selvimmin havaittavimmista vinouksista löytyy mun käsistä. Oikea käsi työntyy helposti eteen ja vasen tulee taakse ja nimenomaan siinä tilanteessa, kun oikea käsi on ulkokätenä vasemmassa kierroksessa. Silloin ulko-ohjan tukea ei ole olemassa ja hevonen pääsee ulkolavasta karkaamaan minne sattuu. Yritettiin kovasti saada mun käsiä takaisin omille paikoilleen ja sillä tavalla myös hevosta suoristumaan. 

Sen lisäksi, että kädet seikkailivat jälleen omilla teillään, sain myös muistutuksen siitä, kuinka tärkeää on jalalla tukea hevosta. Ongelmat harvoin ovat hevosen päässä tai suussa, vaan yleensä kyljissä, vatsassa ja selässä ja sen vuoksi emme korjaa asioita kädellä, vaan jalalla. Taivuttamiseen ihan oikeasti piti käyttää sitä jalkaa, eikä vaan luulla käyttävänsä. Tästä sain myös valmennuksessa hyvän muistutuksen. 

Seuraavana päivänä jatkoimme samalla teemalla keskenämme ja siitä huolimatta, että Dalia oli hieman väsähtäneen oloinen edeltävän päivän treenin jäljiltä, se oli kuitenkin tuulisesta säästä johtuen vähän säpäkkänä... Eli reagoi voimakkaasti apuihin, mutta kokonaisuus silti jäi vähän löysäksi. Vinouksia korjatessa hevonen tuntuikin ihan makaroonilta ja "huojui" joka suuntaan, kun minulta tuleva tuki tulikin vähän eri tavalla kuin ennen. Sitkeyden ansiosta sain kuin sankin omat kädet hallintaan ja symmetrisiksi (ja myös jalat jotenkuten toimintaan). Kaiken kaikkiaan jäi tosi positiivinen fiilis! Oli ihanaa päästä vihdoin korjaamaan asioita ja oivaltamaan juttuja, jotka ovat olleet hankalia! 

9.8. © Iina

9.8. © Iina


Ensimmäiset "kunnon treenipäivät" sujuivat siis ihan perusasioiden parissa. Sitten ostin Dalialle ihan oman koulusatulan, joka vaikuttaa istuvan hevoselle aika hyvin. Minulle itselleni se ei ole ehkä se ihan optimaalisin, mutta ehkäpä sitten Dalian laihduttua voisin alkaa etsimään laadukkaampaa penkkiä tuon tilalle. Mutta joka tapauksessa, päätin jättää sen testaamisen jälkeen hautumaan seuraavaa valmennusta varten, jotta valmentaja voisi tsekata sen istuvuuden. Ratsastin seuraavaa valmennusta edeltävän päivän ilman satulaa ja alun kankeuden ja hitauden jälkeen Dalia tuli ihan superhyväksi! 

Seuraavan päivän kouluvalmennuksessa sama hyvä flow jatkui ja vielä kotiinkin päästessä hymyilytti! Sain jälleen kerran todistaa, että mun hevonen on kaikkein hienoin ikinä. Tehtiin silloin paljon laukkatyöskentelyä: laukan kokoamista ja keskilaukkaa, vastalaukkaa, vastalaukkavoltteja, laukkasulkua ja vaihtoja käynnin kautta. Paljon asiaa ja tekemistä tuntiin, mutta Dalia oli kertakaikkisesti niin hyvin avuilla ja pyöreänä, että sen kanssa pystyi vaihtamaan tehtävää ihan lennosta. Valmennuksen loppuun tehtiin vielä kirsikaksi kakun päälle meidän ensimmäinen laukanvaihto askeleessa - puhtaasti! Huhhuh! Tunnin alusta asti Dalia oli ihan superhyvä, pehmeä ja miellyttävä ratsastaa ja parani vain loppua kohti. Ihan mieletöntä! Kyllä me valmentajankin kanssa päästiin oikein nostalgisoimaan ja muistelemaan, mistä ollaankaan lähdetty liikkeelle ja miten huimasti ollaankaan kehitytty. Ollaan melkein nollasta lähdetty ja nyt suoritetaan melko sujuvasti vaativan juttuja.. Wow, ihan uskomatonta! Mutta on mulla kyllä parhain treenikumppanikin!

19.8. kouluvalmennus ♥ © Merikke

19.8. kouluvalmennus ♥ © Merikke

19.8. kouluvalmennus ♥ © Merikke

19.8. kouluvalmennus ♥ © Merikke


Sen valmennuksen jälkeen oltiin muutaman kerran kentällä ja ensimmäisellä Dalia oli jälleen tosi pehmeä ja hyvä, mutta seuraavalla ei oikein oma itsensä. Se vastusteli tosi paljon, mutta sain sen kuitenkin loppua kohti aika hyväksi. Sen jälkeen annoin hevoselle "lomaa" kenttätreenistä ja käytiin muutamana päivänä putkeen maastoilemassa. 

Seuraavana sunnuntaina oli jälleen kouluvalmennuksen aika ja siihen olivat lähtökohdat kaikkea muuta kuin hyvät: olin valvonut myöhään kahtena edeltävänä yönä, joten olin aika väsynyt, olin juuri tehnyt aamutallin, hevonen oli ollut kevyellä liikunnalla edeltävät kolme päivää ja kaiken lisäksi taivaalta satoi kaatamalla vettä niskaan. Päätettiin pitää vain puolen tunnin treeni ja mielenkiintoisista lähtöasetelmista huolimatta tehtiin varmaan yksi meidän parhaita valmennuksia. Dalia oli ihan mielettömän hyvä - jälleen! Tehtiin hyvin samantyyppinen treeni kuin edeltävälläkin viikolla eli laukkapainoitteinen. Tehtiin siis temmonvaihteluita, laukkasulkua lävistäjällä ja vastalaukkaa. Tällä kerralla ei kuitenkaan lähdetty laukanvaihtoihin vähäisen ajan vuoksi, vaan jatkettiin sulkutaivutus-teemalla. Eli tehtiin laukkasulkua voltilla, ns laukkapiruetin alkeita, olin ihan ällikällä lyöty.. mekö muka pystyttäisiin sellaiseen?? Vaikka siis kaukanahan nuo vielä varsinaisesta piruetista olivat, mutta joka tapauksessa. Dalia suoritti ne hienosti! 

Oli ihanaa huomata, miten pitkäjänteinen työskentely tuottaa tulosta: iso ja voimakas laukka alkaa löytyä ja kokoaminen on jatkuvasti vaivattomampaa ja hevonen on aina vaan pehmeämpi siirtymisissä. Valkussa Dalia oli vähän kiireisen oloinen, mtta kuitenkin kaiken kaikkiaan ihan miellyttävä ratsastaa ja otti avut hyvin vastaan. Vaikeatkin asiat Dalia suoritti hyvällä asenteella, rennosti ja pysyi pehmeänä. Ai ettien että, on se vaan hieno heppa! Kaikkensa se antaa ♥

(alla video kyseisestä valmennuksesta, valtava kiitos kuvaamisesta Keri! <3)


Muutaman päivän ajan fiilistelin vielä itsekseni kentällä sitä tunnetta, mikä oltiin valmennuksessa saatu aikaan. Tehtiin myös muita juttuja, lähinnä HeA-temppuja, mutta lisäksi myös siirtymisiä. Pehmeys ja rentous säilyi läpi tekemisen ja ratsastus tuntui ihanan vaivattomalta. Sitten Dalia sai jälleen ansaitun maastopäivän. Elokuu aloiteltiin ja lopeteltiin onnistumisiin ja oikeastaan hyvä fiilis seurasi meitä läpi koko kuukauden. Olo oli innokas ja motivoituneempi kuin ehkä koskaan, mutta ennen kaikkea onnellinen ja kiitollinen siitä, kuinka mahtava mun treenikumppani onkaan! Maailman paras Päli ♥

2 kommenttia:

  1. Ihana postaus, kirjoitat tosi kivalla tyylillä - jatka samaan malliin!

    pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Matilda ihanasta kommentista! On aina yhtä mahtavaa kuulla, että mun jutut ja kirjoitustyyli kolahtaa! :)

      Poista