31.10.2018

ImRan kilpailuviikonloppu

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna ahkeroitiin Provincia-tallilla ImRan järjestämissä 1-tason kisoissa sekä esteillä että valkoisten aitojen sisällä. Kuten viimeisimmässä postauksessani kirjoittelin, oli meillä syyskuun alun jälkeen ilmennyt muutamia ongelmia, joita korjailtiin yksi toisensa perään. Kilpailuharjoitukset kouluratsastuksen osalta peruin, sillä juuri niiden aikoihin olimme ihan täysin keskeneräisessä vaiheessa ja oma olo ratsailla ei ollut itsevarma. Varsinaisen kilpailuviikonlopun lähestyessä kuitenkin tuntui siltä, että ongelmat lähtivät ratkeamaan ja myös oma tunne parani ja varmuus tekemiseen lisääntyi.

Kisoja edeltävä viikko otettiin melko rauhallisissa merkeissä torstain tehopäivää lukuunottamatta. Oltiin silloin sekä koulu- että estevalmennuksessa peräjälkeen. Koulutunnilla tehtiin HeA:n asiat läpi ja päästiin vihdoin korjaamaan myös hevosta, kun mun oma kroppa alkoi vihdoin ja viimein kaikkien ongelmien jälkeen olla hallussa. Saatiin tosi hyviä pätkiä ja tunnista jäi aidosti onnistunut ja onnellinen fiilis! Estetunnin alku otettiin ihan rauhassa, kun heppa oli kuitenkin jo verrytelty kunnolla ja keskityttiin enempi hyppyihin. Mutta kyllä vaan huomasi, että oli menty vähän dressagea alle, kun oli alla niin kevyt ja kuuliainen hevonen. Saatiin myös esteillä hyvä flow päälle ja heppa oli ihan super! <3

Tehopäivän jälkeinen perjantai eli kisoja edeltävä päivä otettiinkin sitten ihan iisisti, jotta jaksamista riittäisi vielä viikonlopulle. Kävin nopeasti kentällä tekemässä helpon A:n asiat läpi ja jälleen oli alla ihanan kevyt heppa, ai että! Puolen tunnin jälkeen oltiin jo ihan valmiita lopettamaan ja käytiin vielä lopuksi lyhykäisellä kävelylenkillä kaverin kanssa. Fiilis kisaviikonloppua ajatellen oli onnistuneiden viimeistelytreenien jäljiltä odottava ja innostunut!

Estekisapäivä valkeni ja tallille suuntasin hyvissä ajoin. Meidän #teamlänsiranta edusti kisoissa isolla kokoonpanolla ja teki paljon hyviä suorituksia. Myös omaan suoritukseeni ja hevoseen sain olla enemmän kuin tyytyväinen. Mentiin tuttu ja turvallinen 70-80cm luokka. Verkassa hevonen oli ihan jees ja myös radalla se oli kuuliainen ja toimiva. Sain laukan ratsastettua aika hyväksi ja rata oli sujuva. Jopa niin sujuva, että lopuksi yllätin itsenikin tekemällä ihan vakavasti otettavan uusintaratsastuksen pienemmillä teillä. Uskalsin ekaa kertaa pitkään aikaan ottaa uusinnassa riskin ja ratsastaa aikaa vastaan, ja uusinta oli kuin olikin tosi sujuva. Vitsi, miten hieno fiilis sen jälkeen olikaan. Maailman mahtavin heppa! Vau! Meidän lopullinen sijoitus oli 5/12 eli ihan ei ruseteille ylletty, mutta kisoista jäi itsevarma ja hyvä fiilis meille molemmille ja se oli kaikkein tärkeintä!

Meidän #teamlänsiranta -porukkaa estekisoissa ♥ | © Arja

Vauhdikkaan estekisapäivän jälkeen ahkeroitiin seuraavana päivänä kouluaitojen sisällä. Dalia aiheutti mulle ennen kisapaikalle lähtöä vähän ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun se turvotteli molempia poskiaan. Mittasin lämmön useampaan kertaan (se oli normaali) ja soittelin jo paniikissa omistajalle ja valmentajalle ja lähettelin kuvia. Päädyttiin yhdessä siihen, että lämmön ollessa normaali, menen kisapaikalle ja jos hevonen tuntuu kipeältä, niin perun lähdöt. Ehdittiin kisapaikalle onneksi ajoissa, vaikka vähän meinasi tulla turhan kiire. Kysäisin perillä vielä mielipidettä tutulta hevosihmiseltä, joka oli yhtenä järjestäjänä kisoissa. Hän sanoi samaa: mene verkkaan ja kokeile miltä hevonen tuntuu, jos se tuntuu kipeältä tai on haluton, voi lähdöt viel perua. Veikattiin turvotuksen syyksi allergista reaktiota, sillä se oli noussut äkillisesti, eikä sille löytynyt muuta järkeenkäyvää syytä. Kaikeksi onneksi Dalia oli tosi pirteän oloinen jo matkalla ja kisapaikallakin vaikutti ihan omalta itseltään. Olin tosi huojentunut.

Ratsastettavuudeltaan Dalia oli normaalin oloinen ja uskalsin startata. HeB:ssä otin vähän turhan varovaisen otteen ja jätin hevosen vähän turhan löysäksi. Mutta positiivista oli se, että mulla pysyi ajatus kasassa ja saatiin tehtyä ehjä rata. Tunne radasta oli aika hyvä. HeA oli jo paljon parempi ja terävämpi. Raviosuus oli edelleen aavistuksen liian löysä, mutta tiesinkin jo etukäteen, että se ei ollut meidän vahvuus. Laukkaohjelma puolestaan oli tosi hyvä! Alku- ja lopputervehdyksissä pienet stiplut (laukasta pysähdykseen), kun neiti-hevonen halusi vähän ennakoida ja luuli tietävänsä mihin pisteeseen pysähdykset tulee ;) Niitä lukuunottamatta ehjä ja siisti rata.

Helpon A:n jälkeen mulla oli ihan superhyvä fiilis. Etenkin, kun muutamaa tuntia aikaisemmin olin huolissani hevosen terveydestä, enkä ollut varma uskallanko lähteä koko kisoihin. Onneksi huoli osoittautui tällä kertaa turhaksi. Dalia suoritti ihan mielettömän hyvin ja etenkin nyt, kun oltiin useampi viikko painittu ihan perusasioiden kanssa, niin nämä radat tuntuivat isolta voitolta meille. Valitettavasti se tunne ei välittynyt tuomarinpöydän toiselle puolelle, vaan molemmista radoista käteen jäi onnettomat 57% ja risat. Tältä samaiselta tuomarilta olemme aikaisemminkin saaneet niukahkosti pisteitä, joten vähäiset prosentit eivät sinänsä yllättäneet, mutta kyllähän ne silti vähän harmittivat. Onneksi kuitenkin itse tiedän, minkä tason suoritus tehtiin omaan osaamiseemme nähden ja miten hienosti saimme edeltävien viikkojen ongelmat piilotettua. Ja tiedämpä myös sen, että mulle Dalia on aina se maailman hienoin, pisteistä viis ♥

Meidän kisalookit.. ♥