29.12.2018

Huoleton joulukuu

Joulukuu alkoi meillä lomailun merkeissä. Dalialla oli heti kuukauden alussa raspaus- ja rokotuspäivä ja siitä olikin luontevaa jättää treenit pienelle tauolle. Samoihin aikoihin myös pakkaset lisääntyivät, joten pohjien kunto vaihteli tosi paljon. Eipä siis senkään puoleen harmittanut lomailla. Viikon ajan koluttiin metsiä ja valloitettiin maastolenkkejä, kentällä me ei edes käyty pyörähtämässä. Loma tuli juuri sopivaan saumaan, sillä syksyn kisakausi oli ohi ja molemmat tuntuivat olevan pienen levon tarpeessa. Nautittiin siis täysin siemauksin maastoilusta pakkaspäivien auringonpaisteessa sekä pimenevissä, rauhallisissa illoissa!



Ell:n käynnistä viikon kuluttua, eli viikon maastoilun jälkeen Dalia oli kerännyt rutkasti ylimääräistä virtaa ja alkoi jo tuntua melkoiselta aikapommilta, joten päätin, että meidän on aika ottaa taas kenttätreeni mukaan ohjelmaan sen verran, mitä pohjat antavat myöden. Tarkoituksena oli pikkuhiljaa lähteä liikkeelle, rennosti vain taivutellen ja siitä jatkaa kohti talven treenijaksoa. Dalia oli muutaman päivän ihan mielettömän hyvä, kevyt ja kuuliainen ratsastaa ja keskittyi aivan loistavasti. Se suoritti  muun muassa vastalaukat moitteetta ja päästiin myös pureutumaan laukannostoihin, että ne varmasti tulevat rehellisesti selän läpi, takajalkojen kautta. Rento jakso oli selvästi tehnyt hyvää, sillä hevonen silminnähden nautti lomailun jälkeen palaamisesta takaisin töihin ja oli motivoitunut tekemään ja yrittämään parhaansa!

Montaa päivää ei kuitenkaan ehditty ahkeroimaan, sillä juuri kun oltiin päästy vauhtiin, minulle nousi kuume, joka sitten jatkui flunssana yli viikon siitä eteenpäin. Treeniin tuli siis väkisinkin katkos, mikä tarkoitti minulle muutamaa pakollista tallivapaata ja sen jälkeen maastoilua. Ja voi sitä onnenpäivää, kun viikon sairastelun ja chillailun jälkeen pääsi vihdoin kunnolla ratsastamaan. Tai eipä se ensimmäinen kerta mitään kunnollista ratsastamista ollut, kunhan vähän humputeltiin mun kunnon sallimissa rajoissa, mutta päästiin edes jotain tekemään. Dalia oli tosi kivan tuntuinen ratsastaa ja jälleen tosi onnellisen oloinen, että pääsi vähän muutakin kuin vain kävelemään maastossa! Ja minä se vasta tyytyväinen olinkin! :D

Pikkuhiljaa aloin tervehtyä ja päästiin takaisin vauhtiin. Ennen joulua ehdittiin muutama päivä treenata sekä koulua että pieniä estetehtäviäkin. Voi sitä iloa, kun pääsin pitkästä aikaa estevalkkuun ja pohjatkin olivat siinä kunnossa, että sallivat meille kavalettijumppaa. Kontrollitehtävät olivat meille oikein hyödyllisiä, vaikka Dalia olikin yllättävän rauhallinen kevyeeseen jaksoon nähden! Alkutunnin siirtymisissä oli pieniä haasteita, jotka pulpahtivat esille myös seuraavan päivän itsenäisellä iltajumpalla. Silloin tehtiin loivaa kiemuraa volteilla ja laukanvaihtoja käynnin kautta. Vaikka pikkuriikkisiä hankaluuksia olikin, niin jäi molemmista treeneistä ihan superhyvä fiilis. Ehkä ihan siksikin, että pitkästä aikaa pääsi oikeasti taas tekemään jotain! Lauantaina pidettiin maastopäivä, kun ei ehdittykään kentälle ennen tuntien alkua, mutta sitten sunnuntaina jatkettiin työntekoa kouluvalmennuksen merkeissä. Silloin otettiin siirtymiset työn alle ja laitettiin taas hevosen takapää kunnolla töihin. Mentiin aika paljonkin meidän mukavuusalueen ulkopuolella nostamalla vähän kokoamisastetta. Muutaman kerran Dalialla meinasi mennä herne nenään, mutta kunhan se siitä rauhoittui ja alkoi keskittymään, se teki mun mielestä tosi upeasti töitä! Ja kaiken kaikkiaan sieti kivasti mukavuusalueelta poistumisen! Loppuun saatiin taas tehtyä pari onnistunutta laukanvaihtoa, joten siihen oli hyvä lopettaa - hymy korvissa!

Sitten koittikin jo jouluaatto ja tietenkin aamupäivällä perinteinen joulumaasto! Kierrettiin porukalla rauhallinen käyntilenkki ja vilkuteltiin ohikulkijoille toivotellen hyvää joulua. Lopuksi otettiin pellolla muutama vauhdikkaampi pätkä ja sitten olikin jo aika painua jokainen omaan joulunviettoonsa. Ihana ja niin lämmintunnelmainen aattoaamu Länsiranta-perheen kanssa ♥

Rakkaita..♥ | © Pia Kujanpää

Joulupäivän Dalia sai viettää vapaata, Tapanina se pääsi jo liikkeelle, tosin ei mun ratsastamana, sillä itse vietin vielä joulua sukulaisten luona oikein pitkän kaavan mukaan. Torstaina kuitenkin olin itsekin jo takaisin kotona ja mentiin valmennukseen. Esteille. Vaikka edeltävällä estetunnilla se oli ollut yllättävän rauhallinen, niin tällä kertaa ei ollut (:D). Dalialla oli ilmeisesti vain liikaa virtaa, sillä alkutunnista se juoksi pidätteitä vastaan, sinkoili ja muutenkin vähän vastusteli.. No, pehmeni se edes vähän loppua kohti ja saatiin sentään viimeisellä tehtävällä homma toimimaan. Haha. Lähinnä jälkikäteen vaan nauratti, tamma... :D

Eilen ja tänään ollaan jumppailtu väistöillä ja hiottu siirtymisiä. Dalia on ollut aika kiva ratsastaa, ja tänään sain sen mun mielestä vielä pehmeämmäksi ja kevyemmäksi kuin eilen! Huomenna meillä on vielä vuoden viimeinen kouluvalkku, mikäli kenttä ei yön aikana muutu luistinradaksi (miltä tosin sääennusteen perusteella vähän näyttää). Jos meille kuitenkin käy huono tuuri, eikä päästä tunnille, niin sitten joulukuun ja koko vuoden viimeiset päivät vietetään maastoillen :)

Melko huoletonta ja rentoa joulukuuta ollaan siis vietetty. Alkuperäinen hepan lomasuunnitelma pääsi vähän venähtämään mun sairastelun vuoksi ja toki joulunpyhät vietettiin rauhallisissa merkeissä, mikä lisäsi vapaan määrää. Mutta ei se mitään, nyt päästään suuntaamaan ainakin hyvin levänneinä ja täynnä tarmoa uuteen vuoteen! Odotan innolla talven treenikautta, sillä meillä on edessä paljon työtä, joka toivottavasti myös tuottaa tulosta. Pidetään vaan peukut pystyssä, että säät olisivat meille suotuisia ja pääsisimme treenaamaan hyvillä pohjilla koko talven! Tarkempia "uuden vuoden postauksia" eli summaus tästä vuodesta sekä tämän ja seuraavan kauden tavoitteista ovat vielä tulossa. Ne saan kuitenkin oletettavasti vasta ensi vuoden puolella julki, joten tämän postauksen myötä tahdon toivottaa oikein ihanaa ja onnellista uutta vuotta aivan jokaiselle! ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti